![]() |
|||||||||
Ramopunkit keikoilla |
|||||||||
Vastavirta-klubi, Tampere. 4.3.06Joey Luumäki Iskuryhmä Luonteri Surf |
|||||||||
Kuva: M!ka |
|||||||||
"Tahdon
kiittää ramopunkkareita, hienoja ihmisiä, jotka pitävät hauskaa
oikealla tavalla; iloisesti ja muut huomioon ottaen. -Miika- (Vuoden 2005 Kultaisen pesäpallomailan saaja) |
|||||||||
|
|||||||||
M!kan keikkaraportti:10. Converse-kerhoThe CurlingEka
kerta Tampereen keikalla
Kummallista,
etten ole koskaan aikaisemmin käynyt Tampereella keikalla, vaikka
yritys on kova ollutkin. Kuvittelin aina, että kun menen
Tampereelle keikalle, niin menen nimenomaan Poikien
keikalle. Ei vaan Poikien Tampereen keikkojen ajankohdat ole ikinä
sattuneet sopimaan minun aikatauluihin. No,
asiallista musaa oli kuitenkin luvassa. Ensin treffattiin Leenan
kanssa kylän keskustassa, sovittiin Kultaisen pesäpallomailan
jakokuviot, paranneltiin tovi maailmaa ja suunnattiin sitten
Vastavirtaan. Vastavirta
näytti oikein mukavalta paikalta… tai oikeastaan paljon paljon
enemmältä. Ei sitä voi hienoksi tai tyylikkääksi sanoa, sen
enempää kuin suureksi tai kauniiksikaan. Se on vaan punk.
Olisipa tällaisia paikkoja enemmänkin. Taitaa vaan olla
Vastavirta Suomen ainoa kunnolla punk-henkinen mesta. Leave CurlingCurling on nyt suurta huutoa Suomessa on ja koska kaikki hienot asiat ovat pohjimmiltaan lähtöisin Ramonesista, Converse-kerhon juontajakaksikko Rehtori Heko ja Kimmo Liskomäki olivat kaivaneet jostain esiin salaisen kansion, jossa todisteltiin, että curlingkin on pohjimmiltaan lähtöisin Ramonesista. Sellaiset levytkin oli kuulemma julkaistu kuin The Curling, Road To Curling, Leave Curling, Curling To Russia jne… Hieman muisti pätkii näistä curling-kiemuroista, mutta jotain tämän tyylistä kuitenkin selvitettiin. Yleisölle opetettiin myös välinpitämätön ja rauhallinen curling-henkinen ööö-ööö -äännähdys, joka sopii urahtaa tapahtuipa sitten mitä tahansa järisyttävää. Joey Luumäki (kuva: Ilpo). Curling
to Russia
Joey
Luumäki
Curling luennon jälkeen päästiin käsiksi musiikkiin. Illan ohjelma oli pääosin selvinnyt pian Vastavirtaan tulon jälkeen. Blitzkrieg Boysia ei yllätyskeikalla nähtäisi. Harmi. Joey Luumäki sen sijaan soittaisikin kaksi settiä. Hyvä hyvä! Joeyn eka setti oli aika skitsofreeninen. Joey esitti nipun Ramonesin biisejä ruotsiksi. Hyviä tuttuja biisejä kaikki. Tuli laulettua mukana alkuperäisversiona englanniksi, kun tuo loistava ruotsin taitoni on vähän ruostunut sitten kouluaikojen. Jotain sentään jopa ymmärsin ja jokunen kertosäe sujui ruotsiksikin! Converse-kerhoissa tiuhaan käyneille Ramånes-musiikki taas oli ennestään juttua, mutta vähän näytti siltä, että tämä ruotsinkielisen Ramonesin vitsi jäi osin ymmärtämättä osalta Vastavirran vieraista. Niin, kaipa se esiintyjä oli Joey Luumäki, eikä erehdyttävästi saman näköinen Ramånes -yhtyeen Jåey Ramåne. Road to Curling Kultainen pesäpallomailaJoey Luumäen jälkeen oli vuorossa otsikkoteema Road to Curling , eli Kultaisen pesäpallomailan ojentaminen Miika Söderholmille. Siitä vähän juttua tähän väliin:
It's CurlingIskuryhmä
Pesäpallomaila-episodin jälkeen oli toisena esiintyjänä vuorossa sympaattinen kohellusosasto Iskuryhmä. Bändin lähtöasetelmat keikkaan eivät olleet kovin ruusuiset: Ryhmän toinen kitaristi Iskuryhmä Tuuska oli toipuilemassa vatsataudista 38 asteen kuumeessa ja laulaja Iskuryhmä Pasilla oli asiat vielä vähän huonommalla tolalla, sillä häneen oli samainen vatsatauti juuri iskenyt. Vielä hetkeä ennen keikkaa oli Pasi takahuoneessa antaumuksella halaillut oksennustautisen parasta ystävää vessanpönttöä. Keikka alkoi vauhdikkaasti Hetki hiljaa -biisillä. Koko bändi taisi olla pukeutunut urheasti prätkärotseihin. No, ehkä rumpalilla ei rotsia ollut, mutta lopuilla neljällä ainakin. Kyllä rokkibändi nahkarotseissa on aina komia näky. Sitten onkin aina hupaisa seurata millä tahdilla rotsin alkaa päältä tipahdella, kyseessä kun on kohtuullisen lämmin esiintymisasu näin sisätiloissa. Kuumeinen Tuuska näytti olevan täysissä voimissaan ja ihme kyllä niin näytti olevan wc-pönttö -bändärinsä takahuoneeseen jättänyt Pasikin! Varmuuden vuoksi kävi Kimmo Liskomäki laittamassa lavan etureunaan ison roskakorin, jos Pasin vatsa alkaisi kapinoimaan kesken keikan. Vaan eipä kapinoinut Pasin massu, varmaankin siksi, että Vastavirrassa on jo nimeä myöten muutenkin aika kapinallinen tunnelma. Ihmemies biisin aikaan kävi mielessä, että aika ihmemies tämä Pasikin. Jos vatsatauti äijää keikalla vaivasi, niin sitten pitää kehua loistavia näyttelijän kykyjä. Tosin Pasihan humaltuu pelkästä ramopunk-musastakin. Joskus muinoin Retkibanaanin 10-vuotisbileissä Pasi oli live-keikalla mukana vuosikausien tauon jälkeen ja tanssi musan mukana pitkin seiniä. Kyllä! Ihan aikuisten oikeesti! Toiset pogoaa lattialla, mutta Pasi pogoaa pitkin seiniä ja pylväitä. Ei pikku vatsataudit Pasieläintä pysäytä. Iskuryhmä (kuva: Ilpo). Jossain vaiheessa keikkaa bändi taisi vähän takkuilla aloituksissa yms., mutta ei se ainakaan minua häirinnyt. Päinvastoin, siitä tulee aika lämminhenkinen fiilis, kun Pasi sanoo kesken biisin aloituksen, että otetaas alusta, mutta rumpali ei kuule mitään vaan paukuttaa tahtia onnellisena silmät kiinni. Äijällä on selkeästi ihan saattanan hyvä fiilis! Ei auta Pasin muuta kun työntyä lähemmäs ja heilutella käsiään, että kamoon hei! Huhuu! Pysäytä! Eihän se rumpali mitään näe, kun sillä on silmät kiinni, eikä paljon kuulekaan, kun rummut jytisee niin hienosti. Lopulta viesti menee perille ja päästään aloittamaan biisiä uudelleen. Hupaisa pieni episodi, joka ansaitsisi melkein päästä keikan biisilistaan mukaan. Eihän rokkikeikan tarvitse sujua kuin kone. Pieni huumorilla otettu inhimillinen sähellys sopii sinne hyvin mukaan, kunhan se vaan ei sotke bändin omaa latausta. Sellainenkin mielikuva jäi päähän pyörimään, että bändin basisti näytti välillä kieltään yleisölle ja kielen päällä näytti olevan plektra. Toivottavasti ei tule jossain välissä soitantoa vetäistyä henkeä sisäänpäin vähän reilummin ja imaistua tuota muovin kappaletta sisuksiin siinä sivussa… Meininki kiihtyi pitkin keikkaa ja loppupuolisko painuikin parhaiten mieleen, erityisesti kaksi viimeistä biisiä. Yksin biisin tarttuvan kertosäkeen ”beibi beibi mä oon aivan yksin, beibi beibi mä oon aivan yksin” lauloi mukana aika moni yleisön joukossa ja vaikka oli kaikkea muuta kuin yksinäinen. Varsinaisen keikan viimeinen biisi oli asialliseen elämän asenteeseen ohjaava Aikuisten oikeesti. Toivottavasti yleisö ymmärsi kuulemansa viisauden: ”Sinä päivänä
Kun alan huomaa, että aikuiseksi alan taantua, vedän rotsin
tiukempaan ja Ramot stereoista soittamaan…” Iskuryhmän encore tuntui ainakin eturivin fiiliksissä loistavalta. Saatiin kuulla bändin pari hienoa Ramones-coveria Ylpee ja Ne vei vei vei mun tyttöni pois. Covereista jälkimmäinen KKK Took My Baby Away käännös nykäisi mukaansa monia niitäkin ihmisiä, joita ramopunk-keikoilla ei ole tullut nähtyä. Mikäpä on pogoillessa. Biisi on yksi parhaita Ramones-covereita, mitä suomeksi on tehty. Keikan päätti Lämäri, jonka kertosäe taisi olla pelkkä huuto ”Lämäri!” Loistava biisi ainakin näin livenä ja hyvin toimineen keikan lopulla. Pakkohan siinä on nostaa nyrkkiä kohti taivasta ja huutaa ”lämäriä” mukana! Rakastettava
tämä Iskuryhmä. Aika velikultia… Pleasant
Curling
Joey
Luumäki
Joey Luumäen toinen setti koostui helpommin ymmärrettävistä suomenkielisistä biiseistä. Kaksi ensimmäistä olivat herran uusia, vielä levyttämättömiä aivan loistavia biisejä, Minä diggaan Peitsamoa ja Marjut on ihmenainen. Molemmat pitäisi saada tallennettua levylle. Millähän tämän äijän saisi houkuteltua studioon? Sitä en tällä kertaa muistanutkaan Joey L:ltä kysyä. Joten kysytään nyt: Joey, mites se levyn teko? Edelliset kaksi biisiä perustuivat todellisiin henkilöihin. Tosin Marjut -biisin henkilöä en tiedä, mutta näin olen kuullut. Kolmannessakin biisissä jatkettiin samoilla linjoilla, sillä jos joku nyt ei vielä tiedä, niin Joeyn tekemä ja Ne Luupojat Surf -kokoonpanon nimissä julkaistu Nerohvirran oraakkeli kertoo Antti Hämäläisestä ja hän on ”mies joka näkee silmillään, mies joka näkee sydämellään, mies joka näkee muutakin kun mitä painettu on kirjoihin”. Hieno biisi ja vielä hienompi biisin kohde. Setin loppuosa olikin sitten puhdasta fiktiota. Joey soitti nipun Niiden Luumäkien biisejä, jotka kuulostivat livenä niin hienoilta, että aika tuntui pysähtyvän ja ympäristö hämärtyi. Oli vaan biisit ja minä. Biisejä tuli ties kuinka monta. Mieleen jäi soimaan Motelli, Kadunlakaisija ja Onnellinen perhe. Ilmeisesti kaikki loput epäselvät mielikuvat tulivat jostain oman pään muistoista, sillä kun sain myöhemmin käsiini biisilistan, ei siitä muita Luumäkien biisejä ollutkaan kuin nämä kolme. Ilmankos ne sitten jäivät mieleenkin. Hieno hetki. Kiitos. Keikan
viimeinen biisi oli Leenan netissä toivoma Lenin-setä
asuu Venäjällä. Kannattaa siis heittää noita
toiveita. Joskus aina tärppää. Joey esitti biisin vähän
lapsenomaisesti laulaen punatähtinen
Mao-lakki päässään. Käsittääkseni Joey soitti tämän biisin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Puustockin trubaduurilavalla keikkansa lopuksi vasemmistosuuntauksista tunnetun seuraavan esiintyjän Kari Peitsamon kunniaksi. Biisihän oli puhdasta horrorpunkkia! Miettikää nyt! Joku on oikeasti laittanut ylpeänä lapsensa laulamaan tätä biisiä, Suomessakin… Lenin-setä
asuu Venäjällä
Lenin-setä
asuu Venäjällä Leninillä
on niin suuri otsa, Lenin-setä
asuu Venäjällä Minä
olen pikku pioneeri, (Composer, Ojanen Eero. Original lyricist, Ngu-Yen Hong
Kien. Lyricist, Rossi
Matti Mikael) Luonteri Surf (kuva: Ilpo) Subterranean CurlingLuonteri SurfVastavirrassa tuntui olevan aika paljon sellaista väkeä, joka oli tullut katsomaan erityisesti illan viimeistä esiintyjää Luonteri Surfia. Bändi aloitti vauhdikkaasti ja tempaisi yleisön mukaansa saman tien. Meno etummaisissa katsojariveissä kiihtyi pitkin keikkaa ja keikan puolivälin tienoilla meno yltyi lavan edessä niin riehakkaaksi, että päätin välillä siirtyä lavan edestä vähän taaemmaksi huilailemaan. Sieltä ehtikin rauhassa sitten keikkaa seurailla. Keikan biisit oli koottu mukavassa suhteessa levyttämättömistä uusista biiseistä ja vanhoista tutuista. Varsinaisen keikan biiseistä tykkäsin eniten levyttämättömästä, mutta edellisiltä keikoilta tutusta Onni Runne -biisistä ja armottomasta asennerytistyksestä Puskutraktori. Luonteri Surfin miehet eivät converse-tossuista pahemmin perusta ja julistivat ensi esityksessä olleessa Converse-kerhossa -biisissä, että "Mulla ei oo koskaan ollut converse-tossuja". Hupaisa biisi, joka oli enemmän kuin tyylikästä soittaa livenä ensimmäisen kerran juuri Converse-kerhossa. Hienoa, että uutta materiaalia syntyy! Keikan meiningistä voi helposti päätellä, että tällä bändillä olisi vielä paljon annettavaa yleisölleen. Onhan noita uusia levyttämättömiä biisejäkin vaikka kuinka paljon. Taisi eräs bändin jäsen sanoakin, että uusia biisejä on koossa jo enemmän kuin levyllinen ja Converse-kerhossa -biisi on taas uusi esimerkki, siitä että bändistä luomisvoimaa löytyy. Levylle pitäisi ne biisit saada! Harmillisen matalaa profiilia bändi vaan levytyshommissa on pitänyt... Tätä tuli parille Luonteri Surfin jäsenelle selvitettyäkin, mutta ei ehkä vielä tarpeeksi, joten tässä vielä lisää: Sitten se uusi levy, eikö niin? "Mitä meille jää, sä mä ja pari ystävää..." Mä uskon meihin Luonteri Surfin encoressa (kuva: Ilpo) Encore alkoi vierailevien tähtien Hekon ja Kultaisen pesäpallomailan näppärästi nahkarotsinsa olalle kiinnittäneet Miikan ilmestyessä lavalle esittämään Luonteri Surfin kanssa Mä uskon meihin -biisin. Lavalle ilmestyi taustalaulua vahvistamaan paljon muutakin väkeä, ainakin Joey Luumäki ja Iskuryhmä Pasi ja tunnelma oli juuri niin iloisen riehakas kuin ramopunkkien "kansallislaulun aikaan sopiikin". Encoressa oli mukana myös Ramopunk-vieraskirjassa heittämistäni toiveista Aamu maalla, hieno biisi ota en ole koskaan aikaisemmin kuullut keikalla.. Toimi hyvin livenä. Toivottavasti biisi säilyy Luonteri Surfin keikkasetissä. Kuten Joeyn jälkimmäisen setin kohdalla tuli jo todettua, toiveita kannattaa näköjään heitellä. Encoreen viimeisellä biisillä Ypö-Viiden Energia on A ja O:lla kumarrettiin sinne päin, minne juuri tänä iltana sopikin erityisen hyvin kumarrella, eli Kultaisen pesismailan saaneelle Miika Söderholmille ja Ypö-Viidelle. Encoreen jälkeen Luonteri Surfin äijät alkoivat kaikista estelyistä huolimatta poistua lavalta. Vaikka kuinka ankarasti yritettiin saada bändi tekemään encoreta. Lopulta jäljellä oli enää Kalle, jota ei meinattu päästää valalta pois ennen toista encoreeta, mutta Kallella oli niin pätevä selitys, ettei encoreta enää tule, että se veti vaatijat ihan sanattomiksi: "Mehän soitettiin jo Energia on A ja O. Sen biisin perään EI VOI soittaa enää mitään..."M!ka |
|||||||||
|
|||||||||
Juhis: Äkäslompolosta Luonteri Surfia katsomaanOlin viime viikon lomailemassa Luosussa 10 km Äkäslompolon eteläpuolella. Luonterit keikkailevat valitettavan harvoin ja kun ne kerran kotikylään tulivat, niin pakkohan sinne oli mennä. Varttia yli yhdeksän aamulla rupesin starttailemaan autoa heikolla menestyksellä. Sulateltuani Opelia kolme varttia aggregaatin, lohkolämmittimen ja akkulaturin avulla päästiin liikkeelle. Kolarissa pidettiin tauko, jonka aikana CD-soitin ja vakionopeudensäädin saatiin toimimaan, mutta pakokaasunputsausjärjestelmän varoitusvalo jäi palamaan... Vähän ennen yhtätoista illalla oltiin Kalevassa, missä tyhjättiin auto ja peräkärry. Kävin nopeasti kotona suihkussa ja huristin sitten Vastavirtaan, missä olin muutamaa minuuttia yli puolen yön. Joey soitti juuri Onnellista perhettä, kun astelin sisään. Biisi jotenkin laahasi. Encorena tullut Lenin-setä asuu Venäjällä menikin sitten reippaammin. Luonterit olivat esiintyjistä viimeisinä, minkä olinkin jo saanut puhelimitse matkalla selvitettyä. Tuskinpa tuonne olisin muuten enää lähtenytkään. Bändi aloitti ehkä 10 minuuttia saapumiseni jälkeen, joten voidaan todeta, etten olisi ehtinyt, ellen olisi ajanut pientä ylinopeutta koko matkan... Muutama eka biisi meni vähän haparoidessa, mutta loppua kohti meno parani silmissä. Lavan edessä oli kova ryysis alusta asti. Luonteri Surf (Kuva: Ilpo) Yleisön joukosta kuului toistuvasti toive "soittakaa Peruskallio." Martti (kai se oli Martti) lupasi, että se soitetaan seitsemäntenä encorena... Itse olin varsin tyytyväinen ko. kappaleen poisjättämiseen. Onhan se hemmetin hieno laulu, mutta kovin kulunut. (Tuli muuten sunnuntaina TV:stä FC Nörtit -ohjelman taustalla.) Itse toivoin encoreen kappaletta Metsänpoika, vaan ei sitäkään tullut. Tuli Mä uskon meihin ja ryysis lavanedessä kasvoi. Hengityksen kanssa oli paikoin ongelmia ihmisten puristuksessa. Vihoviimeisenä soitetun Energia on A ja O:n jälkeen huudettiin edelleen melko painokkaasti orkesteria takaisin lavalle, mutta eivät tulleet. Ei tullut toista encorea, eikä seitsemättäkään. Eikä Peruskalliota... Hauskaa oli. Olisi voinut olla kauemminkin, mutta minkäs teet kun auto ei kestä pientä kolmenkymmenen asteen pakkasta ja ravintola menee kiinni jo kahdelta. Juhis |
|||||||||
Hannu: Woimasoinnun vankkurit Converse-kerhossaWoimasoinnun vankkurit, arvokkaana lastinaan rumia miehiä, hyviä levyjä ja kultainen pesäpallomaila, suunnistivat kohti Tampesteria hyvissä ajoin puolen päivän jälkeen, koskapa piti ehtiä toimitella levyjä muutamaan paikkaan ja käydä Hiljaisten levyjen pääkonttorissa, minkä ajan muu seurue viettikin aikaansa Tampereen älymystön kanssa Alepubissa. Seurauksen näette Woimasoinnun reality TV-DVD:ltä joskus tulevaisuudessa... 2/3 seurueesta löytyi ja siirtyi vankkureilla klubille kuuden maissa. 1/3 ilmestyi yllättävän hyvissä voimin myöhemmin paikalle. Seurasi levypöydän pystyttämistä, keskusteluja tuttujen kanssa ja odottelua. Joey yllätti ensimmäisen setin kielivalinnalla, tosin näitä oli jo kuultu Ramånesin versioina Conversessa aiemminkin. Joukossa oli joku uusikin käännös. Hauskoja. Tosin en kyllä Ruåtsista ymmärrä kovin syvällisiä kielikuvia. Roudaustauko
ja sitten Iskuryhmän vuoro. Joku sanoi Pasin kärsineen
vatsataudista juuri ennen esitystä, mutta en olisi sitä huomannut
muuten. Taisi se olla enemmän paikallaan kuin Jyväskylän keikalla.
Uudet biisit ovat hyviä ja kaksi kitaraa toimii hienosti yhteen. Encore
herätti huoneen Joeyn toinen setti svengasi kuin hirvi ...omituinen kielikuva. Kari Peitsamo -biisi oli mainio. Biisit sopivat hyvin mies ja kitara -yhdistelmälle. Luonteri Surf oli hyvä päätös hyvälle illalle. Rokkenrollin Ossi Runne jäi soimaan päähän eikä se lähtenyt sieltä pois ennen sunnuntai-iltaa. Luontereilla on niin paljon loistavia biisejä, joten aina jonkun suosikki jää pois, mutta allekirjoittaneen mielestä on parempi soittaa uusia biisejä kuin toimia toivelevyjukeboxina. Jossain välissä M!ka ja Leena palkitsivat Miikan kultaisella pesäpallomailalla. Oikeaan osoitteeseen meni! Hiano miäs ja tehnyt hianoa musiikkia, niinkuin meillä Hämeessä sanotaan. Sitten pakattiin kuorma ja lähdettiin ajelemaan takaisin. Joku taisi jäädä Tampereelle seurueestamme ja joku taisi jättää jotain Tampereelle... johtopäätös tästä on siis, että viimeistään kesäkuussa takaisin klubille ja Conversekin toivottavasti järjestetään taas vv:llä. Hannu |
|||||||||
Jonna: Tennarikansa Tampereella4
päivää Tamperelaisena takana ja heti käy conversekerho kohti
kaupunkia. Ei muuta kun tennarit vinoon ja menoksi! Oli se hetki illasta, että Herrat Conversekerho kipusi lavalle ja suoritti alkuhöpinät. Curling taisi olla illan teemana. Toimi minulla ainakin ihan hyvin. Melko määrämittaisia meni kurkusta alas. Ekana Joey Luumäen veto. Joey heitti illan aikana kaksi settiä. Toinen sisälsi pelkästään Ramoja ruotsiksi. Toisesta setistä jäi mieleen hitti nimeltä Kari Peitsamo. Hyvinhän toi Joey trubaduurinakin hommansa hoitaa. Iskuryhmähän on alkanut oikeen maailmanvalloitukseen kun jo toinen keikka tänä vuonna ja on vasta maaliskuu ja ensi kuussa taas! WOW! hah. Tää keikka meni pelkästään pomppiessa. Hauskaa oli ja totaalisesti oon rakastunut uusiin biiseihin, joista mainita täytyy Soitan sulle. Vaikka oli osa IR-pojista kipeinä niin ei se kyllä niin kovin tahtia haitannut. Kivaa oli! Tässä välissä oli aika jakaa Vuoden2005 kultainen Pesismaila joka meni ansaitusti Miikalle. Onnea Miika! Kaikki ehdokkaat oli hyviä kyllä ja ansaitsee hatun noston. Illan viimeinen esiintyjä oli Luonteri Surf. Vaikkei Tuu tänne hymyile mulle biisiä nyt sitten kuultukaan niin kyllä sydäntä lämmitti melkein yhtä paljon biisi Sydän syrjällään. Keikan jälkeen minun sydän ainakin oli. Ilta VV:ssä oli ohi ja siitä jatkoille Räpikseen ja kotiin. Kiitos taas kamalasti kaikille! Jonna |
|||||||||
|
|||||||||
Joey Luumäen kommenttejaAjattelin, että olisi valtavan hauskaa vetäistä Ramånes -yhtyeen ohjelmistoa soolosetissä, ja niinhän se olikin. Sisä-Suomen fennomaaninen yleisö vain ei selvästikään suuresti innostunut nerokkaista Ramones -ruotsinnoksista. Jävla bortskämda snorungar! Toisaalta Kalle G. kiitteli setin jälkeen, mutta hänen puhettaan en oikein ymmärtänyt - mieshän puhui ruotsia! Toisen setin rakensin noin 30 sekuntia ennen lavalletuloa, pahoittelen aiheuttamaani viivytystä! Aikatauluhan oli tiukka, mutta oikeudenmukainen. Setin päättänyt "Lenin-biisi" oli erään kirjailijattaren toive. Alunperin biisi lienee taistolaislaulu, esittäjänä Meripioneerit. Uskollinen kitarastädärini Pikku-Peavey on tosiaan kokenut kovia. Aikanaan avasin sen vieressä vuodesohvaa kitarapiuhan ollessa vahvistimessa kiinni. Sohva kojahti piuhan päälle - piirilevyliitos rusahti irti eikä sitä pysty juottamaan... Ehkä mä joskus vielä hankin ehjemmän styrkkarin. Pikku-Peaveyn hankin siksi, kun siitä sai samanlaisen saundin kuin Kari Peitsamon Skootterilla. Joey Luumäki |
|||||||||
Iskuryhmän kommentteja
Kivaa oli taas kerran! Sairastelusta huolimatta saatiin vedettyä keikka
(kunnialla) läpi ja ainakin itsellä oli kitaran varressa todella
hauskaa. Uudet biisit toimivat ja saivat yleisöltäkin mukavan vastaanoton.
VV-klubi oli paikkana loistava, kiitos hyvien puitteiden ja mahtavan äänentoiston. Iskuryhmä Tuuska Iskuryhmä Pasi:Keikka oli sellanen vaikeuksien kautta voittoonVastavirran keikka tuli Iskuryhmälle tosi yllärinä ja nopeella aikataululla. Pari viikkoo ennen keikkaa Anu soitti ja kyseli, et mitäs duunailet 4.3? Kerroin, et meinasin lähtee Kerhoon pogoilee ja pitämään hauskaa. Nyt kuulemma oiskin kysymys siitä, että C- kerholla ois Iskuryhmän kokonen aukko. Keikalle siis kyseltiin meikäläisiä. Innostuin asiasta tietysti ja lupasin soitella jätkät läpi. Luvata en voi mitään näin nopeella aikataululla. Kuukauden aikataululla on jo vaikeeta saada treenejä sopimaan kaikkien aikatauluihin. Tuuska oli innokas ja Vepikin lupasi ilmottaa seuraavana päivänä viimestään. Makelle kävi työvuorojen puolesta, mut Teemu oli Barcelonassa. Teemu olikin suurin kysymysmerkki? Onneksi nykyään on nää näppää ja lähetä toiminnot. Tekstarilla tavoitin Temen ja vastaus oli sieltä, keikka ois tosi jees! Piti vielä tarkistaa, et käykö vai ei? Vastaus oli ytimekäs, et enkö just sanonu et käy? Kaikille kävi ja saatiin yks treeni kertakin alle vielä ennen keikkaa. Yllättävän paljon saatiin aikaa järkättyä. Noihin samoihin aikoihin alko mulla flunssa. Tää on ollutkin tosi sitkee lenssu. Pelotti ennen keikkaa kauheesti, et ääni ei vaan yksinkertaisesti riitä ja yskittää vaan. Tää huoli osoittautui myöhemmin melko vähäpätöiseksi. Tsekin aikaan oli ihan suht normaali olo. Ei oikein tärähdelly, mut toimi kuitenkin. Tsekissä huomas heti jo miten loistava miksaaja ja koko äänentoisto oli torpassa. Paljon oon kehuja asian tiimoilta kuullu ja kiva oli todeta jutun paikkansa pitävyys. Aivan helmi mesta soittaa! Rupateltiin siinä paikalle valuneiden ramohörhöjen kaa, mut jokin oli pielessä. Mulla alko tulemaan ihan kauhee olo. Vapisutti ja heikotti. Tuntui, et jalat ei kanna enää pätkääkään. Mentiin Tuuskan kaa nurkkapöytään röökille. Ei tuntunu hyvälle, joten ajattelin mennä ulos kävelemään ja haukkaamaan happee. En kovin pitkälle päässy, kun aloin puhua norjaa jonkun talon aitaa vasten. Oon pahoillani roiskekuvioinnista, mut se on poikkitaiteellista aitataidetta. Norjan eka vuosikurssi tuli opeteltua nopeesti ja erittäin rakentavasti 10-. Olo helpottui, mut pelotti, et miten jos tää nyt vaan jatkuu? Backstagella
kerroin Tuuskalle mikä on homman motto ja saman tien vessaan toiselle
vuosikurssille. Ykätauti oli tässä kohtaa selviö. Olin niin heikossa
hapessa, et Tuuska ehdotti jo keikan peruuttamista. Katellaan nyt vielä.
On tässä vähän yli tunti vielä aikaa. Join limpparia ja
juoksentelin vessaan. Istuin ja voin pahoin. Joey L jutteli kuin
kone vieressä ja ne jutut helpotti oloa kummasti. Kuuntelin niitä, mut
en oikein jaksanu kommentoida mihinkään. Ei ehkä tarvinnutkaan. Kuuntelin takahuoneesta kuinka pesismaila palkinto sai itseoikeutetun voittajan. Raati oli ajatellu asian juuri niinku pitikin. Kukapa muu ansaitsisi tätä kunniaa kuin Miika. Onnittelut Miikalle mailasta ja meriiteistä, jotka ei ainakaan kylmäksi jätä. Pelkkä ajatuskin herättää mielessä kunnioitusta kaverin uraa kohtaan. Ypöt vetäny loistavaa punkkeikkaa ja mä oon siinä kohtaa hengaillu vielä hiekkalaatikolla. Aika punk touhuja nekin, mut huh huh. Onneksi olkoon Miika. Joey kävi heittää setin toisella kotimaisella Ramoja. Hymyilytti suuresti ne biisit. Vedon jälkeen oli pakko tsekata niitä tekstejä ja kyllä nauratti. Kaikkee ihmiset keksiikin! Pian ois meidän vuoro ja yritin pysytellä tolpillaan. En ollu hetkeen tarttenu katella posliini kuppia tosi perähuoneessa. Ajatus siitä, et oksentasin keikan aikana toi mieleen lähinnä pirullista hilpeyttä. Oishan se aika punkkia laatata kesken keikan ja sit aloittaa 1-2-3-4. Hahahaaa. Make aloitti nakuttelee rumpuja ja jäbät oli valmiina. Mä vetäsin pari pitkää vetoa ilmaa keuhkoihin ja menoks. Hetki hiljaa alko menee ja suuta kuivas kauheesti. Kieli ei suussa liikkunu. Ei tästä tuu mitään ajattelin. Jengiä oli tupa pullollaan ja ajatus siitä anto potkua eteenpäin. Tälle jengille pitää antaa esitystä. Oli mikä oli. Biisien väliin join vettä kauheesti. Joku sanoikin, et ei oo mua nähny niin hanakasti ikinä vesi tuopponen kädessä, kuin sillon. Jostain sitä adrenaliinia tulee ja innostuu kauheesti. Setin puolivälissä en enää ees ajatellu et mulla on heikko olo. Yritin pitää menoa päällä ja toivottavasti onnistuinkin. 110 prosenttista se ei todellakaan ollu, mut reiluun 80 päästiin kuitenkin. Setistä oli hätäpalaverissa päätetty karsia muutama biisi pois ja se oli hyvä ratkaisu. En ois jaksanu enää yhtään enempää. Vois sanoa, et rotsi oli ihan tyhjä urakan jälkeen. Hauska oli kun Converse-Teemu toi mulle keikan alussa lavalle oksennnus sankon. Sitä en tule unohtamaan koskaan. Kiitos kovasti huolenpidosta. En tarvinnu onneks sitä kuitenkaan. Vedettiin vielä encoretkin siihen. Ne vei vei vei saa jengissä aikaan kuhinaa. Sitä on kiva kattoo, kun jengi joraa ja laulaa mukana. Lämmittää kummasti mieltä aina. Vika biisinä Lämäri. Biisi alkoi ihan niinku piti. Joku kuitenkin viittilöi mulle eturivistä kamalasti. Just kun piti alkaa laulamaan, niin mitään ei kuulu? Olin onnistunu mikkipiuhan irrottaa, kun otin mikin pois telineestä. Ei saakeli, ajattelin ja keskeytin biisin. Uusiks vaan ja alusta. Mä oon aina ollu sitä mieltä, et jos biisin lähtö epäonnistuu, niin sen voi aloittaa uusiks. Miks ei muka vois? Tässä nyt niin nuukia olla tän homman kaa, etteikö vois kokeilla uusikskin. Rockpoliisit tietty voi tuumailla asiasta mitä haluaa. Räkäteipillä suut kiinni musiikkipoliiseilta laitetaan. Heh. Keikka oli sellanen vaikeuksien kautta voittoon. Jätkät soitti ihan kivasti. Rumpali oli tosin hieman liikaa juhlatunnelmissa. Pientä skarppausta taas kerran, niin hyvä tästä tulee. Keikan jälkeen tuntu tosin, et ei tää toiminu nyt. Kuitenkin jengin parissa sit hengailin ja kuulin positiivista palautettakin paljon. Nyt viikon verran maistellu totakin keikkaa ja tuleehan toi jäämään mieleen ikuisesti. Paljon kaikkea epäonnistumisen merkkejä ilmassa, mut sit kuitenkin rock. Luontereiden hittisetti siihen sit. Mä uskon meihin kunnon köörillä ja ilta oli paketissa. Järjestelyt oli huippuluokkaa taas kerran. Backstagen pöytä notkui herkkuja, jos minkälaista. Tosin jostain kumman syystä mä en niitä kovin nauttinu tänään. Kiitos kaikille Vastiksessa olleille. Marjaana, Marjukka tai jotain sinnepäin. Mikäli luet tän nii sori kauheesti, mut en kuullu sun nimeä. Toivottavasti sait kuitenkin hyvän mielen. Hahahah C-
kerholle iso käsi, kun saatiin koheltaa taas kerran. Palataan
astioille/pöntölle. Kitoooos Iskuryhmä Pasi Iskuryhmä Teemu:Oujee!Oujee! Taas Conversessa - fiilis oli loistava, aika paljon jänskätti etukäteen. Meille kun tuo treenaaminen on aika harvinaista herkkua (ei tosin mitään verrattuna Luontereihin). Puolet meistä kipeenä, toinen puoli muuten vaan pihalla, epätoivoisesti yrittää muistella kulkuja. Ei tekis mieli antaa näitä "tasotuksia", on niin vaikeeta muutenkin. Kas, ilta alkoi mitä mainiommalla Curling-teemalla ja fiilis nousi oitis kattoon. Joey jatkoi Ramånes -tuotannolla, ja tällä kertaa oma TODELLINEN jännitys ei päässytkään pintaan kun hymyilytti sen verran tuon pitkän miehen touhuilu. Miika palkittiin ansioistaan just ennen meidän keikkaa ja meinas hikottaa kun asiaa ajatteli. Joey soitti just, Miika tulee lavalta, Luonterit jatkaa myöhemmin, meidän jälkeen. Kyllähän silloin -91 kun itse tulin mukaan Työväen Erektioon, Iskuryhmän esi-isään, juurikin Ne, Pojat ja Luonterit soivat kaikki aika lailla voimasoitolla stereoista... ja viime aikoina sitä on taas oivaltanut miten mielettömän hyvin Ypö-Viis rokkasi! Hyvä Miika! Jeah. Oma keikka ja hirveää kohellusta. Kaikenlaista hassua tapahtui, ei siitä nyt niin hirveesti muista - välillä nauratti, välillä vitutti. 110 lasissa kaikilla, ja niinhän se meni, että välillä mentiin eri piiseissä ja eri kohdissa keskenämme... esmes Rikistä jäi yli puolet soittamatta. Hehe. Ihme kohellusta. Sinänsä kivalta tuntui se, että muutamat uudemmat rallimme, kuten Soitan sulle, menivät tosi hyvin ja jengikin tuntui diggaavan! Pasille kyllä respektiä, hieno veto noissa olosuhteissa – ja oikeastaan kaikissa olosuhteissa hieno veto! Mutta, jos Jyväskylän keikan (Onni on Ramones 2) jälkeen tuntui, että nyt kolkutellaan rokkilukion ovia, niin kyllä fiilis tän keikan jälkeen oli, että siitä vaan ammattikouluun lvi-linjalle puurtamaan... Noh, muutaman päivän jälkeen tajus, että ei se nyt niin oikeesti ollu – hauskaahan meillä lavalla oli ja palaute keikasta oikein mukavaa. Ehkä vähän meille naurettiinkin, mutta se taisi olla hyväntahtoista... ai niin: aamulla ennen keikkaa tuumin, että tänään en laitakaan perinteistä (mustaa) bändipaitaa päälle. Eikös joku sitten asiallisesti huomauttanut keikan jälkeen, että Ramopunkkia EI VOI soittaa ruskea paita päällä. Voi. Joeyn toiseen settiin tuli ehkä hitusen huonosti keskityttyä - oman keikan jälkeen sitä on vähän aikaa aika poissaoleva. Joeystä jäi naurattamaan kyllä "mies ja sen oikutteleva Peavey" -sketsi...Olihan se treenattua, olihan? Luonterit, perkele, mukava nähdä pitkästä aikaa!! Aikamoiset täpinät kun setti alkaa Loputon kesä ja Viimeinen aalto -slaagereilla, jotka ovat kyllä genren parhaimmistoa! Jatko oli itse asiassa erittäin hauska - hitonmoisia biisejä, mutta ei kuitenkaan varman päälle rakennettua! Olihan mukana myös levyttämättömiä ja ensi esityksensä saaneita rokkeja – ja sanoituksena Converse-kerhossa on tavallaan tyypillistä Kallea... Vastavirta on kyllä upea mesta. Loistavat kamat, kiva lava, hyvä miksaaja ja ruokaa bändille... erittäin ystävällinen meininki. Sunnuntaina kun hain autoa, en meinannut malttaa lähtee pois, pakko oli fiilistellä kahvin merkeissä. Ajelin ympäri Pispalaa ihailemassa maisemia - turistimeininki! Haikea fiilis, kuten aina, kun yhteisöllisyys hajoaa eroksi ja arjeksi. Nährään taas pian, kaikki! Iskuryhmä Teemu |
|||||||||
Converse-kerhon kommenttejaJos joku aikoo mennä kasvojenkohotusleikkaukseen, suosittelen edullisempaa vaihtoehtoa: ramoihmisten pilleet! Jostain syystä huomasin loppuillasta hymylihasten kiinteytyneen aimo määrän. Illan esiintyjät olivat tähtiä. Joeyn toinen setti oli kansalaishurmosta. Lavan edessä oli hieno heilua ja karjua välillä Robi-Teron kanssa hevihuutoja. Legendaariset biisit kuten Onnellinen Perhe on osa suomalaista pophistoriaa. Esittäjän karismaattinen ääni jää kaikumaan korviin moneksi päiväksi. Ja mikä parasta: me olemme Onnellinen Perhe! Iskuryhmän Pasi oli tosi Rock-Kukko. Oksennustaudissa keikkailu - ja laulaminen! - ei ole helppoa. Itse jännitin, pitääkö juosta ja milloin ämpärin kanssa lavan eteen. Oli hyvä performanssi ja kiitos lisäjännityksestä! Luonteri
Surf taisi hämmästyä omaa sukseetaan kovastikin. Yleisölle
itselleenhän se oli selvä asia! Paikalle oli tullut paljon uusia
kasvoja, ja osa yleisöstä oli ihan fanaattisia LS-faneja.
Toivottavasti Juvan miehet eivät jätä tätä tähän!
Anu (Converse-kerho) Ramopunkrock'n'roll! Turskan perkeet mikä meininki! Te senkin herkkukurkut! Bulvaanit! Ektoplasmat, sanos kapt. Haddock. Onpa kivaa, kun jotain hauskaa koittaa nypertää ja väkeä tulee! Ja tunnelma ei ole matossa! Iso kiitos yleisölle. Joey Ramåne pääsi yllättämään. Nauratti eniten kun Cretin Hopin "crii-iitän" vääntyi muotoon "träskalle". Kuten svennofiilit tietävät, hänhän on Pekka Puupää. Kultainen pesäpallomaila meni oikeaan osoitteeseen. Mikäli ramopunkin aate leviää maailmanlaajuiseksi, täytynee jakaa Kultainen pesäpallokenttä. Takkiahan minä tässä juuri haeskelen! Iskuryhmä 5 minuuttia ennen lavalle menoa ei ollut mikään mieltäylentävä näky. Niillä, jotka keikan näkivät ei liene aavistustakaan, mistä lähtökohdista Pasi "Puke" Iskijä lavalle ponnisti. Käsittämätön suoritus! Luonteri Surf voisi mun puolesta vaikka levyttää ja keikkailla. Mistä niitä loistobiisejä sikiää? Ja onnittelut niille, jotka saivat Converse-kerhopaidan ostettua. Nyt ne on loppu. Rehtori Heko (Converse-kerho) Vastavirta-klubi
on noussut meikäläisen suosikkipaikaksi. Hyvää meininkiä molemmilla
puolilla tiskiä. Erityisen hienoa oli se, että yleisö hallitsi tyynen
curling -käyttäytymisen hienosti. Suomessa
kahdenlaisia trubaduureja: Lyhyitä ja tylsiä sekä pitkiä ja
hauskoja. Onneksi tälle illalle sattui pitkä ja hauska. Iskuryhmän
Pasille täytyy antaa erityispisteet hyvästä vedosta, vaikka Ja Miikalle vielä kerran onnittelut Pesäpallomaila-palkinnosta. Se taisi olla semmoinen elämäntapa-Oscar. Lopuksi vielä erityiskiitos henkilökunnalle siitä, että artisteille oli tarjolla mainiot sapuskat. En tosin syönyt itse, koska olen laihdutuskuurilla. Kimmo Liskomäki (Converse-kerho) |
|||||||||
|
|||||||||
|