Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Olvihalli, Iisalmi 10.12.05

Nerohvirran oraakkeli 50 v.

Joey Luumäki

Luonteri Surf

Micragirls

Furious Artists

Kimmo Liskomäki & "Nahkatakkigospelkuoro"

M!kan keikkaraportti:

Nerohvirran oraakkelin bileissä

Aulabaarista Olvihalliin

Antin bileet aloiteltiin Hotelli Koljonvirrassa klo 17.30 kuten oli Ramopunk-vieraskirjassa sovittu. Tai ei aivan. Viekussa sovittiin, että treffattaisiin hotellin aulabaarissa, mutta ei siellä aulabaaria ollutkaan. Hotellin yhteydessä olleen Rosson pöydät, jotka olivat lähinnä hotellin respan tiskiä, saivat esittää aulabaaria. Paikalle kokoontuikin yllättävän paljon porukkaa. Enemmän kuin viekkusopimisten perusteella osasi odottaakaan! Oli taas hauska tavata tuttuja eri puolilta Suomea. Nämä kokoontumiset ennen keikkoja on hyvä juttu, osa keikkareissujen parasta antia. Porukkaa tuli ja meni. Aika meni siivillä. Jotkut suuntasivat Olvihallille taksilla, mutta huomattavan iso joukko rohkeni vaeltaa tuon eri lähteiden mukaan 250 - 750 metrin matkan perille jalan talvisäätä uhmaten ja Joey Luumäen karttaan luottaen. Mikäpä hätä siinä, kun on tennareissa lämpöpohjalliset. Lopussa tuli kyllä pirun kylmä, muttei sentään jalkapohjille. Käveleminen olikin Olvin ystävälle oikea tapa lähestyä Olvi-hallia. Ehti ihailla rauhassa komeita Olvi-valomainoksia. Sisällä sama tahti jatkui. Olvimpaa paikkaa ei ole olemassakaan! Kunpa vain tunturipuron veteen mieltyneet ystäväni Pasi ja Tuppikin olisivat päässeet kokemaan saman.

Olvihallissa oli Antin bileiden lisäksi toinen tapahtuma viereisissä tiloissa. Siitä ei ollut minulla mitään käsitystä mitä siellä oli, mutta ovella ollut ihminen opasti meitä suoraan eteenpäin sanoen ”te olette varmaankin menossa tuonne päin” ja viittasi eteissalin perällä olevalle ovelle. Ilmeisesti oltiin niin Antin kamun näköisiä päällepäinkin.

Ennen kun päästiin itse juhlapaikalle syntyi vielä pieni härdelli, kun osa jätti takkeja narikkaan, osa meinasi jättää ja osa kävi vessassa ja kaikki tietysti yksitellen, loppujoukon ihmetellessä mitä nyt tapahtuu. No, lopulta päästiin itse juhlapaikalle ja onnittelemaan Anttia. Samalla tavattiin koko Antin perhe, jota voisi kuvailla vaikkapa iloiseksi ja aika vauhdikkaaksi. Sitten seurasi, kuten juhlien ohjelmalehtisessäkin luki syömistä, juomista, seurustelua. Tarjolla olikin mainiot syömiset ja ne Antin omasta lehmästä teetetyt makkarat olivat kyllä tosi hyviä... Eikä lienee tarvitse kertoa, että hanasta laskettiin tuoppeihin Olvia, kun kyseisen jalon juoman syntysijoilla ollaan.

Nerohvirran oraakkeli Antti ja hänen vaimonsa Pirjo (Kuva: Vesa Heikkinen).

Joey Luumäki diggaa Peitsamoa

Illan ensimmäinen esiintyjä oli Joey Luumäki, joka kyseli ramopunkkivierailta vielä vähän ennen keikkaa mitä biisejä soittaisi. Toiveista sitten kuultiinkin ainakin "kansallislaulu" Onnellinen perhe ja kaikki tai ainakin lähes kaikkia Poikien, Niiden Luumäkien ja Luonteri Surfin biisien nimeltä mainittuja naisia sivuava Marjut on ihmenainen.

Luonteri Surf alkuperäisessä kokoonpanossa!

Joeyn keikan jälkeen nähtiin dokumenttielokuvaa, jota muistaakseni joensuulaiset kaverit ovat tekemässä Antista. Se ei ole vielä valmis, mutta tekijät olivat työstäneet bileitä varten tämän "synttäriversion". Hauska ja maanläheinen dokkari. Välillä ollaan maatöissä ja välillä riehumassa Micragirlsin keikalla Henry's Pubissa Kuopiossa...

Manne Luonteri Surfin rummuissa 15 vuoden tauon 

jälkeen (Kuva: Sami).

Dokkarin jälkeen oli vuorossa "ohjelmaa Juvalta" eli Luonteri Surf alkuperäisessä kokoonpanossaan. Eli se tarkoittaa sitä, että Ayshire-levyjen Manne oli hylännyt sen hassun pienen rytmimunansa ainakin hetkeksi ja nousi lavalle rumpupatterin taakse 15 vuoden tauon jälkeen. Manne vaikutti keikkaa ennen hm... "hieman jännittyneeltä".

Keikka itsessään meni hyvin. Näytti bändikin nauttivan. Ehkä paras ja vauhdikkain Luonteri Surf-veto, mitä olen viime aikoina nähnyt, mutta valitettavasti myös ylivoimaisesti lyhyin, sillä keikka koostui vain viidestä biisistä, jotka oli ilmeisesti valittu aika tarkkaan illan teemaan sattuviksi: Surffaava metsuri, Peruskallio, Rakettirock, Nerohvirran oraakkeli ja Navetta-rock...  Minulle olisi käynyt hyvin vaikka parikymmentä biisiä lisääkin!

Peruskallion aikaan soitin kännykällä eräälle etelään juuttuneelle pahaa ramopuutostilaa kärsivälle Leenalle, joka olisi kovasti halunnut olla paikalla.

Keikan lyhyydestä huolimatta nähtiin Luonteri Surfilla myös kaksi vierailevaa tähteä. Joey Luumäki  kävi laulamassa Antista kirjoittamansa Nerohvirran oraakkeli -biisin ja samalla selvisi ihmetystä herättänyt kysymys, miksi hän ei ollut soittanut sitä omalla keikallaan.

Nerohvirran oraakkelin jälkeen rumpuihin siirtyi Pojat -yhtyeen ja edesmenneen Ne Luumäet -yhtyeen rumpali Kaide. Minulle jäi vähän epäselväksi, kuuluiko Kaiden vierailu ohjelmaan, vai pettikö Mannen käsi. Keikan jälkeen Manne ainakin valitteli kättään, mutta vaikutti myös hyvin tyytyväiseltä. Rytmimunan kohtalokin tuli selvitettyä. Oli kuulemma hajonnut jollain keikalla ja sisällöt olivat valuneet pitkin lattioita. Nyt kun siitä rytmimunasta on päästy, Manne voisikin siirtyä taas heiluttelemaan enemmän rumpukapuloita.

The Micragirls (Kuva: Vesa Heikkinen).

Micragirls

Illan pääesiintyjä oli Micragirls. Ensimmäinen kokemukseni tästä bändistä on Antin ansiota, sillä ensimmäisen kerran näin bändin maaliskuussa 2003 Antin vaalibileissä. Muistan vielä, että mietin, että ”ai jaa, nyt tulee jotain tyttöpoppia”. No, eipä tullut! Tällä tavalla kirjoitin ensi kohtaamisestani bändin kanssa tuon keikan jälkeen: 

”Nämä rock-tytöt veivät kyllä minulta jalat alta, noin kuvainnollisesti siis. Miten sen näköisestä laulajatytöstä lähteekin niin hurja ääni! Ulkoasultaan ja lavailmeeltään bändi oli jostain 60-luvun musadokkarista karanneen näköinen, mutta musiikki oli kyllä tätä raakaa kaksituhattalukua, silleen niin kun enkelin siivet selässä ja pirunsarvet päässä tai jotain...”

Enpä menisi tuota kuvausta muuttelemaan vieläkään. Laulaja-kitaristi Marin räkäinen laulu ja raaka kitara, bändin musiikkia hallinneet Katariinan ulvovat urut ja Kristiinan rumpujen peruskomppi ja välillä täydeksi huudoksi yltyvä taustalaulu, kovaäänistä räimettä ja tarttuvia biisejä, jotain sellaista on Mircagirls. 

Pahimman luokan rockimimmejä, ainakin tuottamastaan metelistä päätellen! Jos musiikki unohdettaisiin, niin pelkästä kiltistä tyttömäisestä ulkoasusta syntyisi kyllä aivan toisenlainen vaikutelma. Bändi oli pukeutunut yhtenäisesti 60-luvun tyylisiin mekkoihin, tai luulisin, että ne olivat 60-luvun tyyliä, mutta enpä mene vannomaan. Ulkoasua kruunaavat valkoiset korkeakorkoiset saappaat! Esiintyminen oli tyttömäisen hillittyä ja erittäin hyväntuulista. Microilla oli hymy herkässä ainakin tänään. Musiikin ja ulkoisen olemuksen kontrasti on ihastuttavan suuri!

Mari ja rumpali Kristiina lauloivat biisin tai pari yhdessä ja välillä Mari siirtyi vahvistamaan Katariinan urkuja lavalla olleiden toisten urkujen ääreen. Vai muistanko väärin? Ei, kyllä siellä oli kahdet urut! Joku biisi oli insrumentaali… tai ei aivan, lauluosuudet vain olivat pelkkää huutoa ja kiljahduksia, joita kuuli myös muiden biisien mukana.

Antin synttäreiden kunniaksi bändi soitti tätä keikkaa varten treenatun Ramonesin Rock’n’Roll Radio –biisin, mikä tietysti miellytti meitä muitakin pikku ramopossuja.

Encoren alussa Mari tähtäili yleisöä pienellä cocacola-kameralla ja kehotti yleisöä olemaan kuvauksen ajan ”silleen niinku hyvä yleisö”. Kuvan ottamisen jälkeen saatiin sitten vielä biisin verran kovaäänistä autotallirokkia.

Naisten esittämässä rokissa Micrat menevät ykkössuosikkini Janis Joplinin kantaan, elleivät ohikin ja jättävät kasapäin rankkojen rock-köriläiden ryhmiä kauaksi taakseen… Aivan loistava bändi ja erittäin ”punk”. Kannattaa ehdottomasti tutustua!

Furious Artists (Kuva: Vesa Heikkinen).

Pöytäjääkiekkoa ja Hermoraunio Heidiä

Illan viimeinen esiintyjä oli iisalmelainen cover-bändi Furious Artists, mutta Micragirlsin jälkeen siirryttiin sivummalle juttelemaan.

Pöytäjääkiekkoakin tuli pelattua. Joey Luumäki hävisi Micragirlsin Katariinalle 3-1 tai 3-2 mutta taisi voittaa myöhemmin samoilla lukemilla. Katariina näytti aika pätevälle pelurille, vaikka aluksi väittikin, ettei ollut peliä ikinä aikaisemmin pelannut. Lopulta hän kuitenkin "tunnusti", että peli löytyy kotoakin. Meikäläisen ottelu Katariinaa vastaan ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ilmeisesti nestetankkauksessa tuli mokattua ja harjoittelu on jäänyt viime aikoina vähiin, joten  turpiin tuli tyylipuhtaasti 5-0. Pari takaiskua tuli jo ennen kuin ehdin kunnolla ottautua peliin! Sitten sai jo vähän omaakin peliä käyntiin, mutta keskittymistä häiritsi kun kiekkoa sai kaivaa kokoajan omasta maalista. Taisi olla meikäläiselle ensimmäinen tappio 15 vuoteen. Moinen voittoputki ei varmastikaan johdu meikäläisen taitavuudesta, vaan kohdattujen vastustajien taitamattomuudesta... Toivottavasti saan joskus mahdollisuuden haastaa Katariinan uusintaotteluun.

Illan viimeinen esitys oli aika kummallinen. Yllytin pitkin iltaa Kimmo Liskomäkeä laulamaan Kimmo Liskomäen Pitkien Kalsareiden biisiä Heidi on hermoraunio ilman säestystä. Tämähän on se ainoa biisi, minkä Kimmo Liskomäki bändin keikoilla normaalisti laulaa. Liskomäelle esiintyminen periaatteessa sopi, mutta avuksi olisi tarvittu joku huutamaan muutama taustalaulun pätkä tyyliin "Heidiä väsyttää!" Yritin yllyttää vaikka ketä taustalaulujaksi ja lopulta satuin puhumaan siitä AnnAlle, joka oli heti jutussa mukana ja alkoi johtaa hommaa, kirjoitteli sanoja paperille, harjoitteli yms. Kohta oli jo  useampikin ramotyttö taustakuorossa. Minä ajattelin, että hyvä. Nyt on homma hoidossa ja minä voin taas vetäytyä laakereilleni lepäilemään.

Sitten tuli esityksen aika ja joku alkoi yllättäen nyhtää minuakin rotsista. Mitä? Häh? ...että kaikki lähtee kiljumaan, ehei, tytöthän sinne oli menossa. Tarvitaanhan siellä yleisökin. Ai ei vai? Kaikki muutkin äijät tulee lavalle. No, eihän siinä sitten muu auttanut. Jostain syystä laulu muuttui runon lausunnaksi. Oliko siinä jokin tekninen este? En ehtinyt seurata, kun yritin selvittää mitä piti huutaa, missä välissä ja miten pääsisin livahtamaan lavalta pois. Samikin yritti piiloutua takimmaiseksi. Ei käy! Siihen vaan kakkosriviin naisten taakse. Sitten Kimmo Liskomäki jo aloittikin. Äijä veti biisin lausumalla tosi tyylikkäästi. Kokeilisivat keikallakin joskus. AnnA hoiti taustakuoron johtamisen mallikkaasti, vaikka taustakuorossa kaikki eivät ihan pysyneet jokaisen huudon kanssa ihan samassa tahdissa.

Loppuilta menikin sitten seurustelun merkeissä, toisilla jopa aamuun saakka, mutta mitäpä niistä tänne kirjoittelemaan. Hienot oli bileet! Hyvää musaa, mukavia ihmisiä... eipä voi enempää vaatia.

Kiitos Antti!

Ramopunkkiset vieraat kommentoivat:

Kretiinin ja Liskomäen keikkakommentteja

Iisalmessa oli hyvä bileet. Saavuttiin hotellille joskus 16.30 ja M!ka kumppaneineen tuli paikalle yhtäaikaa ja melkein myös Kimmokin. Ylös juomaan kaljaa ja 17.30 alhaalla treffit. Ylös juomaan kaljaa ja takaisin alas ja Olvihalliin pieni kävelyreippailu.

Paikka oli viihtyisä ja hieno ja joillekin henkilöille taivas, tuskin siellä seinillä enää komistelee Olvin seinälippuja tai tiskillä olvi-tuoppeja. Eräs henkilö on varmasti varastanut kaiken.

Joey Luumäki aloitti soittamisen ja laulamisen. Kyllähän Joeylla on mahtava lauluääni ja kyllähän ne sormetkin taipuu soittaessa. Muutaman biisin Joey soitti mm. Onnellisen perheen.

Sen jälkeen tais olla Dokumentti Antista. Mielenkiintoinen oli seurata Antin elämää ja hyvä luonnonläheinen dokumentti. En ole varma järjestyksestä, mutta Luonterit taisivat sen jälkeen kivuta lavalle. Harmi että keikka oli niin lyhyt. Mutta niitten biisien aikana pogoilujalka alkoi kyllä vipattaa ja
oikein kunnolla. Kaidekin kävi rumpaloimassa.

Micragirls tuli lavalle ja omalaatuiset saundit ja soittotyyli. Eka kertaa näin livenä ja kyllä iski. Mietin että toimiikohan levyllä samanlailla, pitäisi varmaan hankkia ensin levy ja sit kommentoida. Ja niin myös teen. Rumpalilla ei ollut haitsua, enkä sitä kaivannut niiden soittaessa.

JP Kretiini

Onneksi tuli lähdettyä Iisalmeen. Antti oli järjestänyt todella upeat pippalot. Mukavia ihmisiä, tarjoilu pelasi ja ohjelma oli mainiota. Joey Luumäen esitykset ovat aina niin matemaattisen tarkasti suunniteltuja ja kellon tarkkuudella toteutettuja, että ei voi muuta kuin ihailla. Micragirlsin näin ensimmäistä kertaa ja toivon, että en viimeistä. Hurmaavaa  pärinää. 

Luonteri  Surfin kohdalla illan jännitysmomentti oli se, että jaksaako Manne soittaa kaikki kappaleet.
Ei jaksanut, mutta yritys oli kova. Manne lähti urheasti hiihtämään omaa hiihtoaan ja katsoi mihin se riitti. Yhden biisin päähän finaalista jäi. Onneksi paikalla oli Kaide, joten Surf sai viimeisenkin kappaleen soitettua. Rumpujen soitto on yllättävän raskas ja vaativa laji.

Mielenkiintoista oli myös nähdä Antista tehty dokumenttifilmi. Hyvä pätkä. M!ka ja AnnA pakottivat meikäläisen esittämään jonkinlaisen tulkinnan Heidi on hermorauniosta. Päädyimme lopulta runolaulanta esitykseen, jossa taustakuorona toimi sekalainen nahkatakkigospelkuoro. Esityksemme
taisi olla hieman sekava, mutta sitäkin taiteellisempi. Kiitoksia kaikille kisoissa olleille.

Kimmo Liskomäki

Lainauksia Ramopunk-vieraskirjasta

Iisalmesta ollaan selvitty. Hyvät kekkerit oli. Kiitos Antille ja kaikille joille se kuuluu.
Luonteri Surf alkuperäisellä kokoonpanolla esitti kappaleita esim. Peruskallio, Kaide soitti myös rumpua, Joey Luumäki soitti ja lauleskeli, Micragirls soitti myös ja oli hyvä. Nyt vasta tajusin että ei rumpali tarvitse haitsua ollenkaan.

JP (11.12.05)

Hauskaa oli, mutta nyt väsyttää ihan sikana.

M!ka (11.12.05)

Antille iso hatunnosto kinkereistä! Nyt luulen tietäväni, mitä Nerohvirran Oraakkeli -käsite pitää sisällään.
Oli nastaa nähdä myös ensimmäistä kertaa elämässäni Luonterit alkuperäiskokoonpanolla. Mukava fiilis! Migragirls oli myös mahtava, aivan omanlaisensa saundi.

Hmm, erikoisin esitys taisi vaan olla illan viimeinen...

AnnA (11.12.05)

Kivaa oli syntymäpäivillä, iso kiitos Antille

Pekka T. (12.12.05)

Micragils on aina hyvä, Luonterit alkuperäisessä kokoonpanossa ja kaikki te muut vertaiseni samassa paikassa, mikä voisi mennä pieleen.

KIITOS.

Antti (12.12.05)

Oikein paljon vaan minunkin puolesta kiitoksia hahmoille ja tahoille, jotka edesauttoivat Savon matkan mukavuuden maksimointiin ja tietysti erityiskiitos Antille.

Rauman Kimmo 13.12.05

Vielä liikuttuneessa tilassa syntymäpäivä juhlien johdosta ja nyt vielä tämä, tarinaa juhlista ramo sivuilla, kaikkea sitä joutuu kestämäänkin. KIITOS kaikille ja muillekin.

Antti (18.12.05)

Lueskelin äsken tota M!kan tekemää keikkaraporttia Antin 50-vuotispäiviltä ja olin tikahtua nauruun. Tuli jotenkin niin elävästi mieleen se meidän "mahtava" loppuveto. Tai oikeastaan aika hämärästi tuli mieleen. En oikein vielä tänäkään päivänä tiedä, mitä sen esityksen piti oikein pitää sisällään. Se oli jotakin poikkitaiteellista ja kaikilla esiintyjillä oli päässään aivan omanlainen visionsa kappaleesta Heidi on hermoraunio. Idea tuntui upealta pienissä tumuissa. Tuloksesta en tiedä, mutta minusta tuntui siltä, että kaikki esiintyjät yrittivät liueta steissiltä huomaamattomasti ja vaivihkaa takavasemmalle. Noo, näytti kuitenkin siltä, että päivänsankari itse oli oikein tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa(?). Se oli sitten kai jotain ramolausuntaa ja kuten Mäen Lisko spiikkasi: "Esitys on ensimmäinen ja varmasti myös viimeinen."

Anna (19.12.05)

Minä diggaan Peitsamoa

On se hyvä että tässä maailmassa on jotain sellaista
josta ei koskaan tiedä, sieltä tulee vaikka millaista
meininkiä satasella ja
vauhtia enemmän kuin Vatasella
Enemmän kuin Arde Vatasella, jee!

Jeejeejee, Kari Peitsamo
Jeejeejee, se ei oo mamo!

Kun toi äijä ja kimma menee tuohon liiteriin,
niin Karin liveshow tempaa ne taivaisiin
Tennarit eteen, tennarit mattoon,
tennarit ylös, tennarit kattoon,
tennarit ylös, tennarit kattoon, jee!

Jeejeejee, Kari Peitsamo
Jeejeejee, se ei oo mamo!

 Minä diggaan Karia,
vaikkei siitä tullut punkkaria,
Minä diggaan Peitsamoa,
vaikkei Kari diggaa ramoa

Jeejeejee, Kari Peitsamo
Jeejeejee, se ei oo mamo! 

Pankaa äijät jonoon tai äijät riviin, kaikki ne lakoaa
Kun Kari ryhtyy tosissaan kitaraa takomaan
Samalla tavalla soittaa koitin,
ja huomasin: kitara on lyömäsoitin
Minun kitarani on lyömäsoitin, jee! 

Jeejeejee, Kari Peitsamo
  Jeejeejee, se ei oo mamo!
  Jeejeejee, Kari Peitsamo
  Jeejeejee, vaikkei oo ramo!

(Joey Luumäki)

Joey Luumäki (Kuva: Vesa Heikkinen).

Joey Luumäen kommentteja

Hienot bileet hienolla miehellä. Minun settini avainsanat olivat, jälleen kerran, harjoittelemattomuus ja nivelrikko. Seisaaltaan soittaminen ei oikein sovi mun vasemmalle kädelleni, joka aina kiukuttelee syystalvesta kevätkesään saakka.

"Biisilista" rakentui joustavalla viimehetkentekniikalla, kun kaikki valmistelu meni taas aika tiperälle. Tapasin tulomatkalla junassa Miettisen, ja muistin että minulla on noita Deja Voodoolle tekemiäni biisejä lojumassa. Ajattelin että niistä Blues Song on riittävän mainstream soitettavaksi 50-vuotispäivilläkin. Onnellinen perhe ja Marjut olivat yleisön etukäteistoivomuksia, loppuun soitin myös pari uudehkoa biisiä.

Kihaus-biisi sai innoituksen Kalle G ja Rytinäkerjäläiset -combon esiintymisestä Converse-kerholla, ja se on oikeastaan eräänlainen jatke Nerohvirran oraakkeli -biisin saunaosuudelle. Oodi Savon suurmiehille. Biisi vain on niin tuore (oisko viikon vanha), että en sitä(kään) oikein osaa...

Minä diggaan Peitsamoa on biisi, jonka kirjoitin uudelle superkokoonpanolle. Tuo superkokoonpano taitaa vaan olla vetäytynyt viettämään hiljaiseloa... Biisin neronleimaushan on se, että sointukiertoon A-A-D-E voi yhdistää riimit Peitsamo/mamo sekä Peitsamo/ramo.

Vierailin laulajana Luonteri Surfin esittäessä Nerohvirran oraakkeli -biisin. Heillä on siitä hyvä sovitus, mutta sen verran erilainen kuin minun sovitukseni että taas oli vaikeuksia pysyä jyvällä. Jyvästä tulikin mieleeni, että Olvi on vallan hyvää olutta.

Joey Luumäki

Luonteri Surfin kommentteja

Tukevan kolmen kerran treenisession jäljiltä soitimme mielestäni varsin hyvän vedon....Olihan siinä jonkinlaista nostalgiaa, ja historian  siipien suhinaa, kun pattereiden takana oli Manne...

Mikäpä olisi ollut  uljaampi paikka soittaa alkuperäisellä kokoonpanolla, kuin ”Oraakkelin” juhlat. Meillähän on perinteisesti ollu aina vaikee soittaa, jos on laina kamat,  mutta nyt siitä taisi vaan olla meille etua...ja sitäpaitsi nyt oli jopa  lauteilla mukavaakin, ja tuli mieleen, et täähän vois vielä olla joskus mukavaakin!

Antti ja koko Hämäläisen perhe, on aina kuulunut niihin ihmisiin, joiden näkeminen ja tunteminen antaa voimaa ja uskoa tulevia koitoksia varten.  Meille oli etuoikeus olla mukana juhlissa, ja esittää muutama ralli.

Miehelle, joka käsineen siirtää pyöröpaalit
EI vittuilla
eikä mies tarvii tuekseen puskutraktoria!
Antille ei vittuilla.
 Pekka (Luonteri Surf)

Bileet olivat loistavat, taattua savolaista pailoomista. Luonteri pesti tuli hiukan yllättäen, koska Manne eksyi rumpuviidakkoon, niin jouduin paikkaamaan yhden biisin ajan (navetta rock), pitihän tämäkin kokea ja mukavaa oli soittaa savoksi. Ja Micragirls oli LOISTAVA! Saivat ainakin yhden fanin lisää, kiitoksia heille!

Kaide (Luonteri Surfin vieraileva tähti)

Vierailin laulajana Luonteri Surfin esittäessä Nerohvirran oraakkeli -biisin. Heillä on siitä hyvä sovitus, mutta sen verran erilainen kuin minun sovitukseni että taas oli vaikeuksia pysyä jyvällä. Jyvästä tulikin mieleeni, että Olvi on vallan hyvää olutta.

Joey Luumäki (Luonteri Surfin vieraileva tähti)

Kaide siirtymässä Luonteri Surfin rumpuihin Mannen tilalle (Kuva: Sami).

Micragirlsin Kristiina (Kuva: Vesa Heikkinen).

Micragirlsin kommentteja

Antin juhlakeikalla tunnelma oli katossa heti ensi tahdeista saakka. Päätettiin edellisviikon treeneissä opetella soittamaan joku Ramonesien-biisi Antille synttärilahjaksi, ku Anttihan tunnetusti diggaa Ramoja. Päädyttiin tuohon Rock'n'roll radioon ja kyllä jännitti keikalla lähteä paukuttamaan ensi iskuja. Onneksi se meni hyvin, niinkuin omasta mielestä koko keikka. Ihanaa oli kun juhlakansa, vauvasta vaariin, tanssi ja riehui ja hymyili!

Micragirlsien illan kruunasi se, että urkuri-Kata oli aika lailla voittamaton pöytälätkä-pelissä! JEE!

Kristiina (Micragirls)

Antin bileissä soiteltiin näin:

Näin sitä Olvia tehdään...  (Kuva: Sami).