AnnA:

Keikalla pitkissä kalsareissa

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit - Dubrovnik, Helsinki 22.10.05

Niin sitä vaan tuli Savoonkin syksy ja kauan odotettu syysloma koitti. Ramohenkisenä ihmisenä karautin Escortillani kohti Stadia ja minnekäs muualle kuin katsomaan, minkälaiset kalsarit Kimmo Liskomäellä tällä kertaa on. Matka meni ihan mukavasti; vain yhden ketjukolarin meinasin aiheuttaa!

Meitä oli keikalle lähdössä ensin kolme henkilöä, Hallu, Jukka ja minä, mutta Jukka putosi matkasta jo alkumetreillä. Hän jäikin katsomaan omia mielenkiintoisia uniaan Hallun kämpälle. Me loput siis suunnistimme hajun perusteella Dubrovnik-nimiseen paikkaan. Kapakkaan päästyämme näimme ensimmäisenä Iso-Jarnoldin, joka otti meidät lämpimästi vastaan suurella sylillään. Jarski ilmoitti portsarille, että nämä ovat sitten bändin vieraita, joten meidän ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua. Minä jopa sain rahani takaisin, kun olin jo ehtinyt maksaa! Harvinaista toimintaa portsarilta. Kiitokset vaan Jarnoldille!

Paikka oli ihan mukava. Tila oli sopivan kokoinen ja bändilavakin oli komeasti nostettu lattiatasoa korkeammalle. bändi, joka oli saapuessamme soittamassa, oli aika pliisu. Mieleen tuli lähinnä Yö. Ei oikein kolahtanut meihin ramohenkilöihin. Yleisökin näytti aika vaisulta.

Seuraavana vuorossa olikin Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit ja meininki muuttui täysin. Meitä ramoilijoita oli paikalla vain kaksi, mutta Hallu kyllä piti huolen siitä, että bändi huomioitiin yleisön taholta. Enkä minäkään suinkaan paikallani pysynyt. Muuhunkin yleisöön näytti Liskomäet uppoavan hyvin. Yksi vanhempi pariskuntakin jammasi ihan kybällä. Koko sali tuntui täyttyvän Pitkisten energialla.

Biiseistä parhaiten jäi mieleen Koulunpenkille ja Luodinkestävä poikaystävä sekä tietysti itse Liskomäen luotsaama Heidi on hermoraunio. Ne on vaan semmoisia biisejä, että paikallaan ei voi istua ja biisit soi vielä päässä seuraavanakin päivänä. Encorena Jarnold tulkitsi omalla tyylillään Elainen ja upposihan sekin kansaan.

Kaikki ramo loppuu aikanaan ja niin myös Liskomäkien keikka. Seuraavana lavalle nousi bändillinen teiniruipeloita. Meininki oli kyllä ihan hyvä ja sitä olisi kuunnellut pitempäänkin, mutta eräs nimeltä mainitsematon ”Ramo Erectus” oli siinä vaiheessa jo tehnyt treffit Nukku-Matin kanssa, joten miesvoimin, käsikynkkää nousimme portaat ylös ja hurautimme taksilla Vartiokylään ramokämpille.

Ilta loppui, mutta meikäläisen syysloma vasta alkoi. Tätä tarinaa kirjoittaessani odotan seuraavaa Ypö-Viiden keikkaa Tampereella. Ihan kiva syysloma; alkoi Kimmo Liskomäen pitkillä kalsareilla ja päättyy Ypö-Viiteen, missä ei suinkaan olla ypö yksin vaan ramoillaan porukalla!

AnnA

Dubrovnik on upea paikka. Siinä on vähän glamouria mukana. Takahuoneessa oli aika iso telkkari tai oikeastaan se oli elokuvateatteri. Keikka oli kaikin puolin hyvä ja taidettiin saada muutama uusi kannattaja. Hyvä meininki. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.

Kimmo Liskomäki (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Liskomäet liskoili Dubrovnikissa näin:

Pitkät kalsarikännit
Mä haluan olla koira
Niin tyhmä mä oon
Sankari duunissa
Rupeetsä oleen mun kaa?
Kengannauhat liian tiukalla
Krematorioon
Luodinkestävä poikaystävä
Jäätelöauto
Heidi on hermoraunio
Mä en enää kaipaa sua
Koulun penkille
Motorheadin Lemmy
encore:

Muistan sua, Elaine

Häiriköt Pogo-Paulin bileissä

Kivi-Kyttä-Kuhmu-Festivaali - Synttärit saksalaiseen tapaan

Suomalaistakin punkkia julkaisevasta saksalaisesta Höhnie Recordsista  tunnetun Höhnien saksalainen kaveri Pogo-Paul järjesti aika poikkeavat synttärit, kolmipäiväisen   "Kivi-Kyttä-Kuhmu-Festivaali" punk-tapahtuman Tampereella 21.-23.10. Ikurin Virelässä ja 23.10. Vastavirta-klubilla. 21.10. Virelässä oli mukana myös Häiriköt. Riina kirjoittaa keikasta näin:

Riina:

Elämysmatka Länsi-Tampereen perämetsiin

Perjantai-iltana kymmenen korvilla Ikurin Virelän pihamaalle kaartoi tilataksillinen Häirikkö-faneja mäyräkoirineen: Länsi-Tampereen perämetsiin suuntautuneelle elämysmatkalle olin saanut seurakseni Ilpon, Tupin, Jonnan, Martsun, Tupen ja Ekon. Melko monta paikkakuntaa oli siis taaskin edustettuna. Itse Pogo-Paul huomasi saapumisemme ja riensi meitä vastaanottamaan. Tassuteltiin, esittäydyttiin ja onniteltiin. Paul kehotti meitä nappaamaan kaljat kainaloon ja siirtymään sisätiloihin. No mehän tehtiin työtä käskettyä!

Meininki oli sisällä(kin) aika villiä, vaikka porukkaa olikin paikalla vähänlaisesti. Hetken aikaa mua huvitti ja hirvitti samanaikaisesti, mihin oikein olinkaan joutunut. Vaikutti siltä, ilmeistä päätellen, että myös muutamat muut seurueemme jäsenistä kävivät läpi jotain samankaltaisia tuntemuksia. 

Pikku hiljaa, alkujärkytyksestä toivuttuani, aloin kuitenkin sopeutua ja jopa nauttia olostani. Mikäs siellä oli ollessa, hyvässä seurassa!  Häiriköitä odotellessa kuluttelimme aikaa mm. jostain peräkammarista löytynyttä pöytäfutista pelaamalla. meikäläisen kohdalla kyllä hyvin kyseenalainen verbivalinta…

Väärien Vieraiden keikan katselin/kuuntelin melkein kokonaan. Sanoista ei tahtonut oikein saada selvää, mutta eipä tuo kovasti haitannut, kun suurin osa biiseistä oli ennestään tuttuja. Hyvä bändi! 

Häiriköt kapusi lauteille joskus puolen yön kieppeillä ja pisti yleisön vihdoin liikkeelle. Siihen asti väki olikin vaan jähmeänä jäpittänyt salin seinustoilla - siis se osa porukasta, joka ei ryöminyt pitkin lattioita tai vetänyt unta palloon siivouskomerossa... 

Odotukset oli korkealla, kun oon tottunut viime aikoina näkemään Häiriköiltä tosi tiukkoja ja energisiä keikkoja. Enpä joutunut tälläkään kertaa pettymään: jälleen kerran ihan loistoveto!  Jätkät kyllä osaa hommansa! Hiki lensi, sekä lavalla että yleisön puolella, ja oli tosi siisti fiilis! Nautinnollista!!! Mukavan lisämausteen keikkaan toi encoressa kuultu Höhnien taustalaulanta. Oli hauskaa kuulla ”Liimaa Liimaa”  saksalaisella aksentilla terästettynä!

Keikan jälkeen hankkiuduin Pinnalla-levyn onnelliseksi omistajaksi. Sitten olikin jo aika soittaa pirssi pihaan, ja Ramo-ryhmämme suuntasi jatkoille Tampereen keskustan maineikkaaseen ravintola Räpikseen. Kaikkia paikkavalinta ei kuitenkaan tainnut oikein miellyttää. Reippaasti silti jaksoivat vastahakoisimmatkin siellä pilkkuun asti tuoppia kallistella!

Riina

Keikka oli aika eksoottinen: Pogo-Paul ja Höhnie oli järkännyt punkbileet keskelle lähiötä, legendaariseen Ikurin Virelään jossa Popeda äänitti Raakaa Voimaa -livelevyn joskus neljännesvuosisata siten. Mestassa ei ollut mitään anniskelua vaan kaikilla oli omat eväät mukana. Paikalla oli nihkeesti jengiä ja oli vähän epävarma olo ennen keikkaa että jaksaako punkkarit kuunnella meitä. Onneks paikalle raahautui meidänkin faneja, iso kiitos kaikille! ...ja loppujen lopuksi me vedettiin tosi timmi keikka ja jengikin diggaili kovasti. Höhnie kävi laulamassa tokassa encoressa Joey ja DeeDeen ja Liimaa liimaan taustat.

Erkko (Häiriköt)

 Häiriköt soitti Pogo-Paulin bileissä näin:

Korkeajännitys
Mä haluun tulla kondikseen
Mä haluun jotain toimintaa
Come on
Honkanummen hautausmaa
Mä uskon ufoihin
Me halutaan radioon
Magnum44
Jotain johon voi luottaa
Perjantai 13.
Tehkää mulle lobotomia
Kyl' mä oon kylmä
Tylsää
Rokataan
 (Mä vaan haluun tehdä) Jotain nastaa
Mä haluun ulos tästä universumista

encore:
Joey ja DeeDee
Liimaa Liimaa

2. encore:

Elämä on kovaa

Suljetulla osastolla

Käsikranu

Häiriköt ja Klamydia keikkailivat Helsingissä

Häiriköt soittavat Klamydian kanssa Helsingin On The Rocksissa 3.11.05. Biisilistat ja kommentit kelpaisivat taas tänne uutisiin.

Woimasoinnun Hannu kävi keikalla ja kirjoittaa siitä näin:

Puoli kymmenen aikaan näytti Rocks vielä tosi autiolta. Ei ollut kuin pari-kolme hörhöä Häiriköt -paidoissaan ja kourallinen muita eksyneen näköisiä kanssaihmisiä. Ajateltiin, että torstai ja silleen.

Vähitellen porukkaa alkoi valua paikalle enempi ja kun Häiriköt aloitti noin 40-minuutin settinsä noin yhdentoista aikaan oli paikalla jo mukavasti jengiä. Ja Häiriköt paitojakin jo enemmän kuin kolme. Siitä se nyt alkaa, eli Rokataan aloitti setin. Päädyin pitämään levytiskiä keikan ajan, koskapa paikalta oli suora näköyhteys lavalle ja kuuluvuuskin oli hyvä. Uusi biisi Elämä on kovaa oli edelleen mukana setissä. Honkanummen kävi laulamassa mies pelipaidassa, eli Vesa Jokinen. Muistaakseni oli yksi encore, jossa oli ainakin Joey ja Dee Dee ja olisko ollut Lehtibisnekset. Häiriköt on helevetin kovassa keikkakunnossa, levystä on pakko tulla hyvä. Tämä olikin sitten viimeinen Häiriköt -keikka ennen ensi kevättä. 

Keikan jälkeen muutamakin Klamydiaa katsomaan tullut kehui Häiriköiden keikkaa ja tonki levyjä. Joku jopa osti. Tauon jälkeen lavan otti haltuunsa Klamydia. Oli mukava nähdä bändiä pitkästä aikaa, viimeksi Puustockista ei oikein jäänyt kovasti mielikuvia (raikas maalaisilma!). Ja tulihan sieltä ikuinen suosikkini Huipulla tuulee. 1-2-3-4! -kokoelman jossain arvostelussa kehuttiin Vesan karismaa ja taas huomasi, että sitä kyllä riittää! Tämä oli kahden hyvän bändin hyvä paketti, ei muuta kuin lisää.

Hannu

Häiriköt soitti Rockista:

Rokataan
Mä haluun jotain toimintaa
Mä haluun tulla kondikseen
Korkkari
Liimaa Liimaa
Jotain johon voi luottaa
Elämä on kovaa
Perjantai 13.
Magnum 44
Honkis
Tehkää mulle lobotomia
J.A.G.
Jotain vialla
Lehtibisnekset
Ulos universumista

encore:

Joey ja DeeDee
Come on
Käsikranu