M!kan RamoPunk-SiVuT   Ramopunk-uutisia

  Vieraskirja

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Semifinaali, Helsinki, 19.11.05

Ratpack

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset

Värinää

Real Vacation

M!kan keikkaraportti:

9. Converse-kerho:

Esikerhoilua Ilveksessä

Converse-kerho aloitettiin leppoisasti hyvissä ajoin etuajassa Ilveksessä jo klo 18.00 kuten ramopunk-viekussa oli toitoteltu. Paikalle kokoontuikin mukava joukko aktiivista ramopunkkiporukkaa. Mukava päästä taas juttelemaan vanhojen tuttujen ja muutamien uusienkin tuttujen kanssa. Ensimmäistä kertaa oltiin nenäkkäin Tupen ja 70-luvun Vihannesten kitaristin Chemon kanssa. Semmoinenkin asia selvisi, että  ko. kitaristin taiteilijanimi Chemo lausutaan ”Kimmo”. Englanninkieliset kuulemma kirjoittavat Kimmon Chemoksi.

Puhuttavaa oli vaan niin paljon, että kolme tuntiakin osoittautui ihan liian lyhyeksi ajaksi. Jutteluaika vaan loppui kesken, niin kuin aina tällä porukalla! Monen kanssa ehti jutella aivan liian vähän ja moni juttu jäi puolitiehen… No, ensi kerralla jatketaan siitä mihin tällä kertaa jäätiin.

Ratpackin Danny ja Macke  (kuva: M!ka)

Rotta energiaa

Ratpack

Converse-kerhon ensimmäinen bändi oli kuuden biisin levyään keikalla juhlistanut Ratpack. Ne jotka tulivat Semiin myöhässä, tai eivät tulleet olenkaan jäivät paljosta paitsioon. Ei voinut tämän bändin keikkaa välinpitämättömänä katella! Väkisin alkoi tennari vipattaa. Sen verran energinen, hyväntuulinen ja punkkinen keikan fiilis oli.

Aika sähäkkä ja hurja ääninen laulaja tämä Ratpackin Danny-tyttö. En kehtaa kehua niin paljon kun voisin… Vaikka Danny väkisin vangitsikin huomion keikan alussa, ehdin seurailla myös muuta bändiä ja hyvin toimii muukin rottalauma. Eipä olleet Ramoviisut 2005 mikään turha kisa. Hieno juttu, että sitä kautta tämä bändi tuli ramoväen tietoisuuteen.

Jossain vaiheessa keikkaa kiinnitettiin Iskuryhmä Pasin kanssa huomiota basistirotta Macken haara-asentoon, tai paremminkin sen ajoittaiseen ”vähäisyyteen”. Ölistiin, mölistiin ja näytettiin käsillä, että leveempää haara-asentoa. Kyllä basisti sitten vääntäytyikin soiton häiriintymättä ihan kiitettäviin ramotyylisiin haara-asentoihin meidän raivokkaiden kannustushuutojen saattelemina. Huomatkaan vähäisillä asioilla tämmösen pikku ramopussut saa riemastumaan! Basistin piti vaan välillä nousta haara-asennostaan ylettyäkseen mikille laulamaan, mikä Pasia ja minua suuresti huoletti. Meidän piti siis kouhottaa hyvän asian puolesta moneen otteeseen, jotta basisti saatiin aina tipautettua alas soittelemaan ylileveään haara-asentoon. Ensi kerralla basistin kannattanee laittaa mikki niin alas, ettei tarvii ylös nousta ollenkaan…

Biiseistä jäi parhaiten jäi mieleen Masa, ramopunk-aiheeksi aika poikkeuksellinen Peräpukamat sekä Tuhma poika, jonka kertosäe ”hei, sä pääsit semifinaaliin” iski aika tehokkaasti yleisöön ja tietysti ramoviisu Sekaisin Marista.  …ja olihan se encoreessa Dannyn parhaaksi joululauluksi esittelemä Ramonesin Merry Christmaskin aika hieno esitys.

Ratpackille tämä oli kuulemma ensimmäinen suomenkielinen keikka. Ilveksen muutaman sanan juttelun perusteella ymmärsin, että bändi olisi keskittymässä enemmän suomenkielisiin biiseihin. Hyvä valinta, ainakin näin suomenkielisen punkin ystävän näkökulmasta.

”Juvan Shamaani”

Kalle G ja Rytinäkerjäläiset

Illan toisen esiintyjän, Kalle G ja Rytinäkerjäläisten nimi hämää. Siitä voisi tehdä päätelmän, että Kalle Grotenfeltin lisäksi lavalle nousee useampikin Rytinäkerjäläinen, mutta ei! Kun bändin nimessä mainitaan Kalle erikseen niin Rytinäkerjäläisiä jää jäljelle vain yksi, rumpaloiva Rytinäkerjäläinen Jukka Repo, jolla on kuulemma tapana paukuttaa rumpuja myös jazz-kokoonpanoissa Mikkelissä. Heko oli pannut saman asian merkille ja selvitteli asiaa kuuluttaessaan kaksikkoa lavalle. Voihan tietysti olla, että Jukka Revosta löytyy useampia persoonia oikeuttamaan tuota monikollista muotoa…

Kallen vimmaisessa soitossa on jotain, joka tuo väkisin mieleen shamanismin vaikutelmaa.  Muistelen nähneeni hänen esiintyvän omien ”Kalle G” -biisiensä kanssa vain ulkona päivänvalossa ja silloinkin syntyi tuo sama vaikutelma, mutta nyt rokkiklubin hämärässä se vaan vahvistui. Epäilemättä vaikutelmaa vahvisti myös Jukka Revon rummut, joka sopi mukaan tosi hyvin.

Silloin kun Kallen kasvot soiton ohessa vilahtivat esiin hiuspehkon seasta, hän onnistui näyttämään hyvin viisaalta. Aivan kun hän tietäisi jotain, mitä kukaan muu ei voi edes aavistaa… (Kyllä olisi esim. Juhan af Grann tyytyväinen jos onnistuisi olemaan yhtä vakuuttava). Jos Kalle G olisi sarjakuvahahmo, hän olisi ehkä elänyt elämänsä rämeiden keskellä pelkästään kitaraa soitellen, tukkaansa kasvattaen ja löytänyt kitaransa kautta jonkun suuremman viisauden.

Ja kuten shamaaneilla pitääkin, niin Juvan Shamaanillakin on helposti toteutettavia lääkkeitä yleisiin vaivoihin. Mainiossa Riisu se pois -biisissä ratkotaan ongelmia tyyliin ”jos tulee suru puseroon, riisu se pois”. Maailman ihmeellisyydet Juvan Shamaani ratkaisee myös asiaankuuluvan mutkattomasti. Tästä todisteena on hauska Darwin -biisi, jossa lajien synty selvitetään kokonaan uusiksi tavalla, joka voi syntyä vain soiden synkissä syövereissä vietetyn mietiskelyn tuloksena!

Kallen teksteistä tulee välillä mieleen eräs toinen suuruus, Kari Peitsamo. Kumpikin tuntuu pystyvän tekemään sanoituksia ihan mistä vaan ja… miten vaan ja vielä onnistuneesti. Tästä esimerkkinä voisi mainita hyvin intensiivisesti esitetyn kappaleen Kananpäämies. Omituinen biisi! Itse asiassa sitä voisi kuvailla jopa ärsyttäväksi. Miten voi laulaa kananpäämiestä ja hevosenhäntäheikistä? Ja vielä onnistuneesti! Keikan jälkeen olen paljastanut itseni hyräilemästä Kananpäämiestä ties kuinka monta kertaa.

Edellä mainittujen biisien lisäksi tykkään tosi paljon myös biisistä Sammaleet ja jäkälät. Toivottavasti Rytinäkerjäläiset pukkaavat pian levyä ulos. Olisi suorastaan rikos jättää noita biisejä julkaisematta…

Kalle G ja Jukka Repo (kuva: Ilpo).

Rytinäkerjäläisten keikan loppupuolella alkoi Iskuryhmä Pasin ja minun välinen tennarinnauhamatsi, jota en tähän keikkajuttuun sotke vaan siitä on ihan oma typerä juttunsa täällä. Sitä ei kyllä kannata lähteä lukemaan. Ainoa olennainen seikka on, että voitin Pasin lukemin 6-5.

Trippi 70-luvulle

Värinää

Värinää -yhtyeen keikkaa odotin suurella mielenkiinnolla. Näin bändin ensimmäisen kerran Oulun Converse-kerhossa maaliskuun lopulla -05 ja esitys teki suuren vaikutuksen.

Värinää on oululainen, puoliksi Radiopuhelimet -yhtyeestä  muodostuva bändi, joka esittää keikoillaan suomalaisen ensimmäisen aallon punkbändin Sehr Schnellin tuotannon, joka muodostuu 11 kappaleesta. 

Oulun keikkaraportissa ihmettelin, mitä tämä bändi voisi soittaa encoressa, kun koko Sehr Schnellin tuotanto käydään läpi jo varsinaisen keikan aikana. Ilveksessä istuskelun aikana kävi Värinää-kitaristi Antti Annunen, joka oli ilmeisesti tuon keikkaraportin lukenut, kertomassa, että tällä kertaa Värinää tekee encoreen, jos yleisö sitä pyytää. Kun arvasin sen liittyvän jotenkin Sehr Schellin tarinaan, yritin huonolla menestyksellä udella, mitä encoressa kuultaisiin. Kun tietoa ei irronnut, ei auttanut kun jäädä odottamaan keikan loppua. Päätin, että encoreen alussa pitää olla tarkkana, jottei mene ohi mikä biisi on kyseessä. Varmuuden vuoksi vaadin vielä tuttavia huutamaan Värinälle encoreeta, ettei se nyt vahingossa jäisi kuulematta.

Jos Oulussa aloitinkin Värinää -keikan seuraamisen jostain takaa baaritiskiin nojaillen, olin tällä kertaa valmiiksi eturivissä. Keikka alkoi Antti Annusen lyhyellä Sehr Schnellin esittelyllä. Kyseessä ei ollut mikään pitkä luento, mutta vähän taustatietoa. Jotain tietoa onkin hyvä jakaa, sillä ei Sehr Schnell välttämättä kovin tuttu juttu ole monellekaan, vaikka ansaitsikin olla. Keikan aikanakin Annunen kertoili mistä äänitteestä mikäkin biisi oli peräisin. Tietoa tuli sopivasti. Ei liikaa, jotta keikka olisi mennyt luennoksi, mutta sen verran, että musiikista sai paremmat otteen.

Eihän kaikki Sehr Schnellin biisien tekstit ole ihan aikaa kestäneet, ainakaan minun mielestä. Mitäpä siitä. Värinää esitti koko tuotannon hienosti. Kaikki tai ei mitään, niin tyhmät, naiivit kuin hienotkin biisit. Ja millä asenteella! Sitä asennetta osasin kyllä Oulun keikan perusteella odottaakin. Se yhdessä Sehr Schellin musiikin kanssa tekee showsta hyvin mielenkiintoisen.

Bändin olemus tiivistyy laulaja Jyrki Mäkeen, jonka on eleettömyys, tylyys ja ennen kaikkea välinpitämättömyys on kyllä huippuluokkaa. Oulun keikalla hän oli suorastaan aggressiivinen, mutta helsinkiläisille piti kai olla vähän kiltimpi, sillä nyt aggressiivisuus jäi enemmän välinpitämättömyyden alle. Välinpitämättömyys tuli hupaisasti esille mm. silloin kun Mäki jossin vaiheessa keikkaa tuli lavalta yleisön joukkoon, eikä tuntunut kaipaavan enää takaisin lavalle. Hänet piti työntää sinne takaisin yleisön voimin Mäen "auttaessa" nojaamalla parhaansa mukaan taaksepäin...

Antti Annunen ja Jyrki Mäki (Kuva: Ilpo).

Jo keikan aikana odotin uteliaana, mikä encoren biisi olisi. Sitten kun encore tuli, jäi biisi jotenkin epäselväksi... Ehkä kuulin, mutten ymmärtänyt, tai en ymmärtänyt kuulla! Biisi kuulosti joka tapauksessa Värinää -esityksenä hyvältä, mikä se nyt sitten olikaan.

Jälkikäteen kaivelin sitten muistini perukoilta mielikuvaa, että Värinät höpisivät jotain Alwari Tuohitorvi-juttua... Näinhän asia ei tietenkään ollut. Onneksi Juhis Tampereelta oli ymmärtänyt kuunnella. Hän osasi kertoa, että bändiä lavalle juontanut Rehtori Heko luetteli ennen Värinää -keikkaa 70-luvun suosikkeja, joiden joukossa oli tuo päässäni kummitellut Alwari Tuohitorvi.

Juhis tiesi myös kertoa, että  Encorebiisi oli Virtasen Elektroninen Xtaasi. Sehr Schnelliin ko. kappale liittyy siksi, että bändin laulaja Stressi lauloi siitä yhden säkeistön Pohjalla -levyllä ja oli sen vuoksi hyvin sopiva biisi Värinää-encoreeseen.

Real Vacationin J. Feldt ja J.J. Huotari  (kuva M!ka).

Rock-asennetta Kemistä

Real Vacation

Illan viimeinen esiintyjä oli Real Vacation, jota en livenä ollut aikaisemmin nähnyt. Ajattelin seurailla keikkaa kaikessa rauhassa vähän taaempaa. Ei nyt mitään rockpoliisimeininkiä, vaan jotta bändistä saisi sellaisen kokonaiskuvan.

Ramonesin biiseistä koottu encore alkoi Babysitterillä. Sitten lavalle ilmaan Rehtori Heko kitaroineen ja Joey Luumäki nousi lavalle laulamaan 53rd & 3rd:n ja vähän myöhemmin lavalle pomppasi vielä Kalle Grotenfeltin, mikäli en ihan väärin muista. Heko jatkoi Real Vacation vieraana koko lopun encoreen, eli biisit Today Your Love, Tomorrow The World ja Commando. 

Sitten keikka valitettavasti loppui ihan kokonaan. Minulle olisi kyllä kelvannut lisääkin encoreita...  Mutta kyllä Real Vacationin Ramones -rutistukseen oli hieno päättää tämänkertainen Converse-kerho...

-M!ka-

Riina, Rauman Kimmo ja Ilpo (kuva: M!ka)

Ramopunk-uutiset 21.11.05:

Riina, Rauman Kimmo & Ilpo

Converse-kerhossa "Tosi-TV:tä" ramopunk-tyyliin

Ennen Tampereen kahdeksatta Converse-kerhoa 7.10.05 löytyi yleisön joukosta vielä neljä ramopunkkia, jotka olivat olleet mukana kaikissa Converse-kerhoissa aina Oulua ja Kemiä myöten. Tampereella tippui joukosta pois Äänekosken Sami ja jäljellä jäi enää kolme aktivistia, Rauman Kimmo Raumalta, sekä Ilpo ja Riina Tampereelta.

Jäljellä oleva kolmikko oli paikalla myös Semifinaalissa 19.11.05, joten kisa jatkuu. Seuraavan osakilpailu kisaillaan Tampereella 4.3.06.

M!ka

Iskuryhmä Pasi:

Conversea ja Smackdownia

No niin lajitoverit. En tule kertomaan tästä reissusta analysoivaa ja kaiken kattavaa raportaasia bändien osalta. En pysty, enkä kykene. En kuule, enkä nää. Riittääkö selitykseksi? Klikkaile ja kikkaile ohi mikäli kaipaat jotain täsmää, sillä tää on vaan tätä hauskaa mun reissusta isolle kylälle.

Lähdetäänpä reissuun taas perjantai illan osalta mahdollisimman lyhyesti. Yritän parhaani. 

Oli odotettavissa Tuppia junalle vaille kuus. No pakkohan kaveri poimia assalta ja muutenkin jo hermostutti, kun ei viikonloppu meinaa alkaa millään. Kuivin suin tarponu koko pitkän päivän ja nyt vois jo alkaa kerhoilemaan. Tää on tullu jotenkin tavaksi…Reissut on kiva pohtia kaikessa harmonisessa ommmm ilmapiirissä kera joogan.

Tuppi saapuu asemalle vartin myöhässä. Syy ei Tupin, vaan rataverkoston. Eipä siinä mitään. Ruokkiksen kautta meille ja niin. Kaikkihan tuon tietää. Hyvää musiikkia, paskan jauhamista, naurua, olutta, röökiä ja taksin soitto. Kouvolan yöelämä. Me tullaan nyt! Speden Saluuna ei petä. Speden juke soittaa parhaat biisit ja sinne. Iltaa kuluu ja viel Rytmikattiin pilkulle saakka. Himaan ja evästä reilusti, sillä huomenna se päivä vasta on! Tein Tupille kurmeeta oikeen huolella. Vetäsin pätkän lenkkiä mikron kautta lautaselle ja jäbä luulee, et siinä on patonkia!?! Oon mestari kokki. Nukkumaan.

Ysiltä havahdus ja päässä kivasti eilistä. Pahaa oloa ei tunnu. Kahvit keiteltiin ja mä söin joka aamuisen puuroni. Ilman sitä ei rokki voi vaan yksinkertaisesti soida.

Asemalla oltiin puol tuntia ennen lähtöö hesaan. Mitä siinä nyt voi tehdä muuta kuin pelaamaan flipperiä aseman vintille. Se flipperi unohdettiin, mut viihdyttiin kuitenkin aikasta kivasti. Junaan ja niin.. Sinne keitaalle. Ei siinä paljoo, mut alkaa aika hyvin jutska lentää ja Tuppi sai sen huomata kyllä. Viimein perillä ja asemalla oli jo tuttuja vastassa. Mentiin sportti baariin ja huudettiin Arsenalin kannattajien kanssa. Ramopunkit on aina niin huomaavaisia.

Karaoke baariin siitä ja sit alko ekat showt sinä päivänä. Olin otettu kun oli mikki, joka oli piuha vapaa. Tunsin olevani Madonna, tai ainakin Jacksoni. Onnellinen perhe kajahti melko tyhjään baariin ja nostatti kummasti tunnelmaa. Parit muutkin zipaleet ja meno oli jo katossa. Paikalle raahautuu Sakke, Tupe ja Ilpokin löytyy. Pakko vielä kerran hoidella Onskapoka himaan. Siinä menikin varmaan 3 tuntia kuin siivillä.

Kuudelta Ilvekseen ja sitä ei missata. Rytmiryhmä alkaa valumaan kohti Ipaa ja ehdittiin. Unohdin sittenkin syödä puolinälkääni. Noh syöminen on kovin yliarvostettua puuhaa. Hyvä vasikka elää juomallakin. 

Ilveksestä löytyikin heti omaa kastia ja alettiin sommitella pöytiä oikeaan järjestykseen. Siinä liiteltiin useampi pöytä yksikkö yhteen ja saatiin komea Ramopirtti kalusto. Kardinaalit koolla taas. Mikäpä siinä olikaan viettää seuraavat 3 tuntia. Hyvää juomaa ja parhaita kavereita koskaan ympärillä. Lyön vaikka vetoa mistä, mutta ei 5 sekuntia pidempään ollu hetkeä ilman naurun remakkaa ja hymyileviä suita.

Pajusen näkeminen oli hienoimpia hetkiä illassa. Olin menossa tekee lottoo ja siinä matkalla vastaan tuli Pajuska. Hitto miten se tilanne oli niin aito ja hieno. Me harvoin kuitenkin nähdään ja päästään moikkaamaan. Unohdin loton. Olen milliönääri näillä tyypeilläkin, päättelin ja lonkerolle. Kalja on alkanu maistua jo ohralle tässä kohtaa. Chemoa siihen ja ketä kaikkia siinä nyt olikaan. Mulla oli kivaa.

Tupen kaa perusteltiin uutta orkkaa nimeltään "Yli-ilo". No jotain aika synkkää melankoliaa siinä suunniteltiin. Biiseinä ainakin Nännipiha, Känniliha…En muista kaikkee. Unimyssy on yks biisi, mut se saatto olla jo Pajusen kaa tekeillä olevasta maailman luokan revyystä?

Valokuvaukseen en kelvannut, mitä niin kauheesti kummastelin. Kyseessä oli kuvaus sessio meidän kolmesta finalistista Ilposta, Riinasta ja Kimmosta. Yritin kaiken tavoin, mut ääntä tuli paljon kohti mikä kielsi, et PASI EI! hahah... Hei paljon kaikkee, mut mennään Semiin jo.

Sisään mentäessä lipun myyjä sanoi, et oot aika kunnossa? En ymmärtänyt, sillä olin iloinen en suinkaan päihtynyt omasta mielestäni. Lupasin skarpata ja sen myös teinkin? 

Hirmu jengailua ympäri tupaa ja Ratpack lauteille. Ekasta biisistä se lähti rullaamaan ja loppu tuli vasta lopussa kuinka ollakaan. Ratpack löi läpi meikäläiseen ihan 100-0. Danny näytti hyvältä, kuulosti ERITTÄIN hyvältä ja oli niin rock. Olin haltioissani. Mikä tyttö. Tollanen on oikee idols jos kuka. Ottakaa kaikki tytöt malli Dannystä, jotka punkkia haluu veisata! No onpahan mullakin jotain mitä diggailla ja kyttäillä eteenpäin..

Bändi oli muutenkin jotenkin niin aito. Ei mitään kornia tavista kamaa mitä tyrkytellään. Se mikä teki bändistä vielä jännän oli musta se, että basisti, solisti ja rumpali nousi esiin rintamana. Kitaristit oli loistavia, mut nyt ne jätettiin kerrankin hieman taakse. Voi olla, et tää kuva tuli vaan mun mieleen. Olihan tilani jo aika messevä. Bändi soitti kympillä yhteen ja mokia en kerenny pogoilun ohessa edes bongailla. Musakytät erikseen, kun meno on tajuton!

Hauska pointti oli myös basistin mukaan tulo yleisön neuvonantoihin. Onko tää nyt jotain interaktiivista bändeilyä? Vesterisen kaa näytettiin välillä käsimerkein leveämpää haara-asentoa, niin käskystä leveempää asentoo. Hurjaa Ramoilua, mikä näyttää niin pirun hyvälle!

Ratpackin soittaessa tehtiin lavan reunaan tennari rivi. Silloin ajatukseeni katalasti livahti idea! M!ka on niin intohimo Ramoilija, et mikä vois olla nöyryyttävintä mitä kaverille vois tehdä? Heleppoo ku heinän teko. Tempase vaan tenskun nauhat auki ja toinen on hukassa.

Sitä lähtikin käyntiin oiva Smackdown matsiksi loppupelissä tullut matsi. Sitä konttailtiin jos jossakin tämän jälkeen ja yritettiin solvata raukkamaisen urheesti toisiamme. No mä voitin 6-0 ja M!ka oli aika kehno vastus tässä pelissä. Minkä ikäisiä me muuten jo ollaan?

No entiset siniset farkut reikä polvessa tuo kyllä mieleen sen, että on mua yritetty ainakin alistaa kammottavaan halventamiseen. Miettikää? Tennarin nauhat auki C-Kerhossa? Voittajan oli siis helppo hymyillä…..

Kalle G:n Rytinäkerjäläiset sit ja tätä kuuntelin ja diggailin. Sellasta kevyempää ja sympaattista menoa jotenkin. No oikeesti en voi kertoa enempää illan bändeistä. Real Vacationia en nähnyt ja Värinää jäi ihan korvien ulkopuolelle. Ei se tarkoitus ollut ja pientä harmia mieleen tuo. Oli vaan kaikkee muuta. Älkää kysykö ees mitä. Ainakin RAW matsi oli kesken!

Lopussa havahduin, kun huomasin et Joey oli vetämässä Commandoo. Luulin vielä sunnuntaina, et toisessa kitarassa oli Chemo. Taisin kuitenkin erehtyä.

Kamalan kivaa oli koko ilta. Kiitos vielä Danny nimmareista. Kerrankin jotain mitä oikeesti levyn kanteen haluaa.

Teemun ja Lauran luo nukkumaan ja unta ei tarvinnu paljoo hakea. Ilta oli onnistunut. Aamulla Pub Pete ja funtsimisia eilisestä. AnnA kuskiksi ja kohti kotia. Matka oli täynnä outoja ja huvittavia juttuja, mutta niistä joskus toiste. Kiitos ihan kaikille.

Iskuryhmä  Pasi

M!ka:

Armotonta peliä tennarinnauhamatsissa

Varoitus: 

Seuraavassa artikkelissa ei ole mitään järkeä. Fiksu ihminen sivuuttaakin tämän lukematta ollenkaan, sillä joku heikko persoona saattaa jopa saada tästä huonoja vaikutteita.

Rytinäkerjäläisten keikan aikana vilahtaa jossain näkökenttäni rajamailla Iskuryhmä Pasi. Aivan kuin Pasilla olisi naamallaan jotenkin vaaniva virnistys! Mitähän se nyt? En ehdi miettiä tarkemmin.

Keskityn musiikkiin ja Kallen edessä lavan reunalla olevaan eriväristen tennarien rivistöön. Jostain putkahtaa joukkoon joku ruskea tossu ja muut hämmästyvät, mikäs toi on? Väärä hälytys! Kyseessä oli kuin olikin asiaan kuuluva tennari, taisi vain olla nahkaa ja ylöspäin katsoessa taisi näkyä Vihannes Chemon naama. Ilmeisesti tossu kuului siis hänelle. Varmaksi en voi sanoa.

Tätä vielä ihmetellessäni luikertelee jostain lavaa reunustavien jalkojen seasta esiin käsi! Käsi lähestyy tennariani. Tarttuu kiinni kengännauhasta ja kiskaisee sen auki. Seuraan katseellani tuota luikertelevaa kättä ylöspäin ja käden jatkeena näen onnellisena virnistelevän Iskuryhmä Pasin naaman. Tätä se siis vaani! Yritän välittömästi samaa, mutta Pasi pakenee paikalta. Keskityn taas Rytinäkerjäläisiin.

Jonkun ajan päästä tunnen nykäisyn jalassani. Kengännauha on taas auki. Pasi iski jälleen! Teen vastahyökkäyksen tuon kelmin kirkkaanvihreää tennaria kohti, mutta liian myöhään. Pasi pakenee naisten taakse piiloon. Niitä Pasin ylistämiä äitihahmoja suojelemassa Pasia! Samalla Kalle G:n ja Rytinäkerjäläisten keikka päättyy. Vaikka miten huudellaan ei kaksikkoa enää saada takaisin. Ei auta mikään.

Päätän lähteä Pasi-jahtiin. Hah, tuolla se seisoo tyytyväisen näköisenä, eikä tajua yhtään mitään kun hiivin lähituntumaan. Tyylikäs sivustahyökkäys, nopea nykäisy ja Pasin vihreän tennarin narut ovat surullisen näköisesti auki. Pisteet Pasin hyväksi enää 1-2. Pasi yrittää syöksähtää kohti tossujani, mutta toivottoman hitaasti ja täysin tuloksetta.

Myöhemmin tasoitan pelin todella tyylikkäällä yllätyshyökkäyksellä tilanteeseen 2-2.  Loistava suoritus! Taputtelen itseäni selkään. Unohdan puolustukseni ja onnen hetki jää lyhyeksi: Pasi iskee vähän epäurheilijamaisesti kesken tuuletukseni. Pisteet 2-3 Pasille.

Monen hyökkäyksen, torjunnan ja painin jälkeen tasoitan pelin. Pisteet 3-3. Nyt on tauon paikka. Lähestyn tasatilanteeseen tyytyväisenä baaritiskiä. Mutta ei! Joku on kiinni jalassani! Niin, kukapa muu kuin Pasi. Heittäydyn maahan suojaamaan tennareitani ja hyökkään Pasin tossuja kohti. Seuraa sitkeää kengännauhapainia pitkin lattiaa. Lopputuloksena toinen tennarin naruni on auki. Aaaargh! Pasi johtaa 3-4. En jää murehtimaan vaan isken saman tien takaisin ja Pasikin pääsee taas sitomaan kengännauhojaan. Peli on 4-4. Sitä seuraa useita hyökkäysyrityksiä molemmin puolin pitkin iltaa, kunnes Pasi katoaa jonnekin.

Juuri ennen Real Vacationin keikan alkua löydän Pasin piiloutuneena Semin lavan vasemmalla puolella olevan syvennyksen sohvalle. Lähden hyökkäykseen passiivisen näköistä Pasia kohti. Yllättäen Pasi terästäytyy ja syöksyy jalkoihini. Seuranneessa painissa onnistun pelastamaan toisen tennarini, mutta toinen jää Pasin kynsiin. Sitä ei voi enää estää. Samalla kun Pasi näprää tennarini narua auki, onnistun avaamaan Pasin molempien tossujen narut, eikä Pasi edes huomaa mitään! Voitonriemuisena virnistelevä Pasi istahtaa takaisin sohvalle ja uhoaa kuvittelemaansa johtoasemaa. Julma totuus paljastuu kuitenkin pian:  "Hähää!", Minä nauran, "Minä johdan. Kato kenkiäs Pasi! Molempien narut on auki! Peli on mun johdolla 6-5!"  Pasi ei meinaa ensin uskoa. Sopertelee ensin "ei, ei…". Menin ensimmäistä kertaa johtoon! Mikä pettymys Pasin naamalla onkaan. Ei kyllä ihme. Molemmista tennareista nauhat auki! Melkein käy sääliksi. No, ei nyt sentään sääliä. Kamoon! Tämä on armotonta peliä.

Real Vacationin keikka näyttää alkavan. Jätän Pasin punomaan uusia juonia ja omia kengännauhojaan. Matsi jatkuu vielä viimeisen keikan jälkeenkin. Onnistun nappaamaan Pasin naruista usean kerran, mutten saa kunnon otetta. Pasin yritykset ovat yhtä epäonnisia. Lopulta matsi pitää viheltää poikki, sillä joku on kylvänyt lattialle aika reippaasti lasinsirpaleita. No, ei mahda mitään. Voittajan on silti helppo hymyillä, joten hymyilen leveästi: M!ka – Pasi  6 - 5. Ehkä Pasi pärjää paremmin ensi kerralla. Toivottavasti ei...

M!ka

Jonna:

Taas mennään! - Converse-kerho 9

Lauantainen kylmä aamu länsirannikolla ja taas pitäisi lähteä täältä. Toki mielellään sen aina teen! Määränpäänä Helsingin Converse-kerho tutussa semifinaalissa.

Lähdettiin jo ajoissa, että ehtii kunnolla nähdä tuttuja joita näkee aivan liian harvoin. Hostelliinkin piti kirjautua ajoissa.

Kahdentoista aikaan aamupäivällä oltiin jo suuressa maailmassa ja suunnattiin hostellille käymään. Sitten pitikin jo lähteä Tuppia ja Pasia vastaan rautatieasemalle. Siellähän nuo Savon vekkulit jo odottelikin. Suunta kohti sporttibaaria. Muutamat tuopit siinä ja taisi siinä joku futis matsikin olla metelistä päätellen. Olo tuntui siltä kun olisin täysin väärässä paikassa väärään aikaan.
Karaoke baari Jonesiin matka vei seuraavaksi ja saatiin hyvät kemut siellä aikaan. Pasi viihdytti meitä Onnellisella perheellä ja me muut hoidettiin taustahuudot. Saipa muut baarin ihmiset kuunneltavaa ja katseltavaa. Pasi pomppi ja hyppi kun keikalla olisi ollut! Kohta saatiin jo lisäystä seurueeseemme kun paikalle saapui Sakke ja ilmeisesti Saken tyttöystävä. Hetkeä myöhemmin paikalle löysi tiensä myös Tupe ja Ilpokin. Siinä sitten muutamat ja olikin kello jo lähempänä kuutta ja suunta kohti Ilvestä.

Ilveksessä oltiin ensimmäisinä. Kauaa ei tarvinnut keskenään olla kun paikalle ilmestyi nahkatakkeja tasaiseen tahtiin. Pöytärivistöt yhteen ja saatiin mukava konferenssi tila aikaan. Kaikki tosi-tv kilpailijatkin saapuivat ja vielä ihan ruhjeitta paikalle ja kepposiltakin oli kai vältytty. Kilpa jatkuu siis vieläkin kolmihenkisenä. Mukavaa oli tutustua "uusiin" kasvoihin ja nähdä tuttuja. Muutama tunti siinä tuli istuttua ja juteltua ihmisten kanssa. Aika meni kuitenkin nopeasti niin kuin sillä on tapana mennä kun sen ei pitäisi. Kohti Semiä siis.

Semissä ei kauaa ehtinyt turhia seisoskella kun Ratpack jo aloitti keikkansa. Minusta ainakin kyseinen bändi on saanut fanin jo Sekaisin Marista biisillään viisujen aikaan. Ja oon sen verran heikkona tyttörokkareihin, että eihän bändi muuta tarvitsekaan kuin huutavan tytön. Aivan mahtava ääni ja loistava asenne Dannyllä! Paljon hyviä biisejä jotka pisti pomppimaan ja huutamaan mukana. Aivan loistava veto ottaa kyseinen bändi soittamaan juuri tänne. Parasta! Miten tuollainen ääni voi lähteä tuollaisesta tytöstä? Voisin päivitellä asiaa vaikka huomiseen, mutta sitä hehkutusta ei kestäisi kukaan.

Seuraavaksi lavalle asteli Kalle G & Rytinäkerjäläiset. Meno muuttui rauhallisemmaksi, mutta fiilis säilyi mahtavana. Hymyilemään tuo keikka pisti. Kalle on jotenkin niin sympaattinen ja just luotu tollaiseen meininkiin. Loppukeikasta huomasin, että poskiini sattui kun olin hymyillyt niin kovin. Iloista menoa ja hyviä biisejä.

Tässä kohtaa taisi mennä muutama yli määräinen tuoppi. Värinää ja Real Vacationia en suuremmin seurannut ollenkaan, mutta ainakin Real Vacationin keikka on aivan taatusti ollut tiukka mikäli meno on sama kun ennenkin. Itse asiassa en yhtään tiedä missä olen ollut ja mitä tehnyt näiden keikkojen aikana. Muistan ainakin nähneeni kaksi tennaritossuista painijaa jaloissani jossain vaiheessa. Olin tilanteessa mukana vain pelastelemassa horjuvia tuoppejani pöydältä. Tämä pelastus operaatio saattoi johtaa minut tähän muistinmenetys tilaan, koska pitihän tuopit juoda äkkiä ennen kuin ne kaatuu! Huomasin myös kadottaneeni kaikki johonkin ja tähän kaikkeen kuului myös rahat. Joten hostellille ei ollut asiaa, koska taksilla sinne olisi pitänyt matkustaa ja ei ollut tietoakaan miten sinne kävellen olisi päässyt. Onneksi paikalla oli paljon ystävällisiä ihmisiä ja sain yöpaikan Teemulta ja Lauralta. Kiitos siitä kovin jos en muistanut kunnolla aamulla kiitellä.

Loistava ilta ja onhan tää niin kivaa aina! Kiitos ihan jokaiselle.

Jonna

Ratpackin kommentteja

Päivä alkoi jo klo 8 minun osalta ku mä raukka en osaa nukkua ja saman tien alkoi perhoset lentää vatsassa. Siinä sitten odotettiin, että Kimmo pääsisi töistä, et saatais viel kerran vetää setti läpi ennen Helsinkiin lähtöä. Treeni meni suhtkoht ok ja eikun menoksi.

Kaikki meni hyvin kunnes tuli ekat liikennevalot vastaan ja huomattiin, et ollaan tunkeutumassa Hesaan. Ei niihin valoihin ja ratikoihin totu ikinä. Siinä sitten surffailtiin, ja tuli ehkä pari kertaa ajettua päin ykssuuntaistakin kunnes päästiin perille.

Oltiin ajoissa ja tilattiin oluet Ilveksessä ja eihän ne pullot millään pysynyt kädessä, joten pariin otteeseen mopattiin lattiaa... - menee varmaan hermostuksen piikkiin. Soundcheckit meni hyvin ku viel huomattiin että miksaajakin oli ruotsinkieleinen niin ei tullut mitään väärinkäsityksiä.

Keikka sitten lähti käyntiin ja perhosista ei ollut tietoakaan, mun mielestä keikka oli yks meidän parhaita ja yleisö oli tähänastisista ylivoimaisesti paras. Oli hienoa soittaa asiantuntevan yleisön edessä. Kiitos kaikille.

Mauri Rotta (Ratpack)

Miten ihana tunne se onkaan ku herää aamulla ja keikka on edessä. Vatsanpohjalla outo kutina ja hermostuttaa niin, ettei tiiä miten päi olis ja mitä tekis. Tieto tästä keikasta tuli jo aikoja sitten, mut kyl se aika vaa rientää ja treenit jäi levynteon takia vähiin. Se onki yx syy miks jännitti nii kamalasti.

Mut täytyypi sanoo et on se aina yhtä riemua olla lavalla ja päästää irti kaikki tunteet.Etenki nii loistavan yleisön  edessä mikä meil oli, kiitos teille siitä, olo oli niin kotoisa eikä ois millää halunu lopettaa.

Muista bändeistä mieleen jäi parhaiten Real Vacation. Meno lavalla oli kova ja niin myös yleisössä.

Hyvä jätkät, jatkakaa samaa mallii. Ja vielä illan vieraileva tähdet Heko ja Joey Luumäki, suurkiitokset myös teille! Mitä enempää ramopunkkari tarvii.....ei mitään. Ja kiitos viel kaikille, jotka kannusti ostamalla levyjä.

Danny Hiiri (Ratpack)

Värinää yhtyeen kertomaa Sehr Schnellistä

Helsinkiläinen Sehr Schnell vaikutti 70-luvun lopun suomalaisen punkin yhtenä merkittävimmistä bändeistä. bändi ei koskaan kohonnut suuren yleisön suosikiksi, mutta sen musiikki edusti punkissa omaperäistä asennetta.

Sehr Schnellin julkaistu tuotanto rajoittuu 11 levytettyyn kappaleeseen vuosina 1978-79. Bändi julkaisi kolme singleä 4 biisiä legendaarisella Pohjalla -kokoelmalla sekä yhden kappaleen niin ikään legendaarisella Hilse-lp:llä.

Sehr Schnellin tekstit ovat huomionarvoisia. Ne eivät jauhaneet yhteiskunnallisista epäkohdista, vaan ne ilmensivät turhautumista niin yhteiskuntaan, kuin omaan elämäänkin. Teksteissä yhdistyvät omalaatuisen huumorin sävyttämä realismi ja totuudenetsintä. bändi halusi ihmisten alkavan ajatella.

Sehr Schnellit voidaan nähdä punkin älykköinä, joita kiinnosti musiikin lisäksi erilaiset "värinät", jotka ovat niin voimakkaita, että ne aiheuttavat muutoksia ihmisessä. Bändin musiikin oli tarkoitus herättää kokonaisvaltaiseen henkiseen vallankumoukseen.

-

Sehr Schnellin laulaja Stressi, oikealta nimeltään Kari Haapala on kertonut näin: "Me oltiin hirveän huonoja soittajia. Piti keksiä biisejä, joissa kättä ei joudu vääntelemään liikaa. Tamperelaisten mielestä meidän musiikki on tylsää, komppi sliippaa ja sanat on saarnausta. Mut ne onkin juntteja."

*

Ramopunk-uutiset 23.11.05:

"Elektroninen Xtaasi" - Värinää encore 19.11.05

Värinää esitti keikallaan koko Sehr Schnellin tuotannon, kuten bändillä on tapana tehdä. Oulun Converse-kerhon jälkeen jäin miettimään keikkaraportissani, mitä bändi voisi encoressa soittaa, kun koko Sehr Schnellin tuotanto oli jo soitettu. Tällä kertaa siihen saatiin vastaus: Encorebiisi oli Virtasen Elektroninen Xtaasi, josta koko Sehr Schnellin Stressi lauloi yhden säkeistön Pohjalla -levyllä.

Encore kuulosti kyllä hyvältä, mutta keikalla moinen fakta meni minulta oli, vaikka encoreta osasin odottaakin! Olisin voinut vannoa, että Värinät höpisivät jotain Alwari Tuohitorvi-juttua... Onneksi toisilla on tarkemmat aistit. Kiitos tiedosta Juhis.

M!ka

Ramopunk-uutiset 23.11.05:

Alwari Tuohitorvi-mielikuva Hekon syytä

Se oli muistaakseni Heko, joka ennen keikkaa luetteli 70-luvun suosikkeja. Jossain välissä toikin orkesteri kyllä mainittiin, koska muistan jonkun yleisöstä tarkentaneen ko. orkesterin alkuperäiseksi nimeksi Alwari Tuohitorven Lannanlevittäjät...

Juhis

Real Vacationin kommentteja

"C'mon baby drive my car... yes, I'm gonna be a star!"

Aamun lähtö Kemistä tosiaan hieman myöhästyi... ajokeli ihan p..stä, mutta pohojosen pojat ei valita. Pissapojan toiminnasta vitsailtiin tyyliin, että kun mä tulen rattiin, niin kyllä alkaa ruikkimaan ja tiet on primakunnossa.

Pihtiputaalla vaihtuu kuski basistiin ja kuinka ollakkaan.... n.13min. ajon jälkeen (hiveltyäni ajopeliä)... jo alko pesunestettä lentään lasiin. Ikävä kyllä toinen tuulilasinpyyhkijä ei vaihtunut uuteen, vaikka kuinka odotin ihmettä. He hee! Girlschoolin Hit and Run levyä kuunneltuamme tovin verran alkoi E4 näyttää kuivat puolensa... huraa (ei kuraa) hip hei.

Sitten istuttiin ihan aikataulussa Ilveksessä. Hmm....Chelsea-Newcastle tv:ssä aika kuluu hyvin 'keikut' kans. Eikun uutta tiskiin!

Klo 18.37 Soundcheck: Soitetaan pari biisiä No place to go ja You blew it... Heko kattoo ja kuuntelee huuli pyöreenä he hoo. Lavalla kaikki ok...homma hallussa.

Ja taas ootetaan.... eikun hirvikeittoo hakeen Tavastian keittiöltä. Istutaan aulaan syömään. Apulannan jäbät ryystää viereisessä pöydässä....Toni vaivautu moikkaamaan, he hee. Soitettiin niiden lämppärinä joskus Kemissä.

Keikat alkaa! Så nu ska vi prata svenska....Ratpack rullas hyvin. Kalle G:n ja Värinää osaston aikana oli yhtä hulinaa myyntipöydän takana, joten ne meni osittain ohi....ja oma setti oli edessä.

Biisilistaa vääntään ... J.Feldt haluaa uuden biisin, jota soitettu muutaman kerran. Voi v...u! Enhän mä ees muista koko kipaletta. Se halus nolata mut! Sanoo vaan et kyllä sää muistat, se menee niin ja niin... Mä olin, että okei: Tärkeintä on näyttää coolilta (El perro). Eikä se halunnu nolata, vaan yhden sanan biisilistaan... kjäh kjäh.. Lista valmis. Oli sovittu aikoja sitten, et soitetaan neljä Ramones -biisiä. Tokassa biisissä 53rd&3rd piti laulaa Jonin, mut bäkkärillä Heko opetteli kieli solmussa ko. kipaletta tavoitteenaan jodlata se. Hyvinhän se siellä meni...

Ei mitään höpötyxiä, kaikki lavalla valmiina...ei sanaakaan ja Don't waste my time käyntiin. Hyvä keikka! Cut the crap loppuu...thank you!

Sitten lähtee ramot. Babysitter tuplanopeudella, toimi niinku aina ennenkin  on toiminut. 53rd&3rd  ...mitä helev... Heko seisoo mun vieressä. Senhän piti olla mikin varressa! Sit mä huomasin, et sillä oli se kieli solmussa ja kitara kaulassa! Vilkasu oikeelle puolen lavaa: Siellä on mua 10cm pitempi kaveri nojailemassa ständiin, Joey! Siistiä! Cool!
Show jatkuu, Today your love tomorrow the world rullaa upeesti.

Commando: Heko on saanu solmun auki kielestä ja huutaa chorus osat hienosti. Keikka päättyy, valot syttyy, jätkät sammuu...vai miten se meni?

Tosta Jonin sepustuxesta voi lukee hieman Police on my back -tarinoita, joita sattui yön ja seuraavan aamun aikana. Kyllä tää on mukavaa! Kiitos kaikille!

J.J.Huotari (Real Vacation)

J. Feldt:

"Oottaks te joku bändi? teillä on mies takana, olitteko tietoisia?"

Pakettiautoilua ja keikkailua

Aamulla kärähtää meiningit heti alkuunsa, kun meikä on reilu puoli tuntia suunnitellusta (klo 7.00 matkaan) aikataulusta jäljestä. Sitten  tankkaamaan: 50 euroa automaattiin ja tankkiin mahtuu 43 eurolla ... hyvin alkaa.

Tie jäässä. Oulun eteläpuolella tie sula, suolainen ja märkä - pissapojat eivät toimi. Jossain vaiheessa pysähdytään pesemään tuulilasia ja meikä katkaisee toisen pyyhkijän: idioottiteipillä korjataan siis.

Jyväskylän kieppeillä pissapojat alkavat toimia, tie kuiva ja meikä pääsee vihdoin lepäämään sika-osastolle.

Helsingissä ollaan muistaakseni joskus klo 17 jälkeen. Roudataan kamat, tehdään checki ja sitten taas odotellaan ja rupatellaan ihmisten kanssa. Itse olen tässä vaiheessa aikalailla finito, sillä 4 tunnin yöunet muutamana edellisenä yönä ja reilun 700km:n automatka vaativat veronsa.

Ratpack aloitti illan todella mukavalla suomenkielisellä melodisella punkrockilla: mainioita sanoituksia, tiukkaa soittoa ja hyvä meininki. Todella mielenkiintoinen tuttavuus ja lupaava tapaus.

Kalle & Rytinäkerjäläiset meni meikältä hieman ohi, kun jutustelin etelässä asuvien tuttavieni kanssa, mutta mieleen jäi jotain "toisella on pillu ja toisella on pallit mutta kaikilla on pääkallo" (mahtanee olla epäkorrektisti kirjoitettu).

Värinää oli vallan mielenkiintoinen tapaus, etenkin kun orkesterissa  vaikuttavat Radiopuhelimet -henkilökuntaa. Meikälle Sehr Schnell -tuotanto oli uusi  tuttavuus ja kuulosti vallan mainiolta. Mäki on kuitenkin sen verran vaikuttava  persoona, että showta katsoo mielellään. Harmittaa, kun ei tullut nähtyä edellispäivän Radiopuhelimet -keikkaa.

Oma keige oli aivan ok. Itsellä vähän laiska olo, edellä mainituista syistä johtuen. Setti oli alkupuoliskolla oli vähän heikko, mutta alkoi rokkaamaan loppua kohden. Joeyn esiintyminen oli meikälle täysi yllätys, sillä Hekon piti alunperin laulaa 53rd & 3rd. Oli varmaan eka keikka, jonka soitin yhdellä vesihörpyllä läpi, kun tuoppi tipahti kitarakaapin taakse. Ai joo, Heko tarjos
toisen kulauksen ennen Ramo-vetoa.

Hieno ilta kaikin puolin!

Illan kruunas vielä se, että lähdetään Anun ja Villen luo yöksi meidän pakulla, jossa on kyydissä 9 henkeä: 3 peräkontissa, 4 sikaosastolla ja 2 edessä. Pari kilometriä ennen määränpäätä poliisi pysäyttää ja sanoo, että "oottaks te joku bändi? teillä on mies takana, olitteko tietoisia?". No, sakkoja ei kuitenkaan tullut, kiitokset siis reilulle konstaapelille. Sydän kurkussa siis nukkumaan.

Seuraavana päivänä ajetaan kotiinpäin ja Jyväskylässä meikä jatkaa samaan malliin kuin edellispäivänäkin: ovet lukkoon ja avaimet killuu virtalukossa. Onneksi ystävämme poliisi saapuu paikalle ja saadaan räpellettyä ovi auki.

Jep, eli kiitokset kaikille Semifinaliin saapuneille, Converse-kerholle, bändeille, Anulle ja Villelle, Hekolle, Joeylle, Poliisille, Jarille ja Timpalle. Ja varmasti joku unohtui mainita. Oli mukava, mutta väsyttävä  reissu!

J. Feldt (Real Vacation)

Real Vacationin keikan vierailevat tähdet kommentoivat

Real Vacation soittaa hyvin, laulaa hyvin ja esiintyy hyvin. Aika monen ns. rokpäntin touhuilu vaikuttaa "Realisteihin" verrattuna ihan näpertelyltä. Commandon kertosäe meni muistaakseni hyvin.

Rehtori Heko

Heko tuli klubilla viereeni notkumaan ja valitteli, että hänet on pyydetty laulamaan yksi biisi Real Vacationin loppuhuipennukseen. Ilmeisesti yleisöä suojellakseen hän pyysi minua laulamaan tuon stygen, (Ramones: 53rd & 3rd). Niinpä menin, jotta Heko pääsi keskittymään kitaransoittoon.

Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut muistella kappaleen rakenteen etukäteen, mutta Hekokin vakuutteli että "eka säkeistö ja eka koorus, siitä se jatkuu omalla painollaan". 

Lavasaundeissa oli kitaraa 98% ja laulumonitoria 1%, tinnitusta loput. Real Vacation on tiukka bändi, ja olihan tohonkin biisiin yksi tiukka ehto: B-osassa ei laula kukaan muu kuin basisti.

 Joey Luumäki

Converse-kerhon kommentteja

Itse olin ihan sfääreissä. Illan musiikkitarjonta oli paluu mamopunkin juurille eli sitä oikeaakin punkkia. Kalle & Rytinäkerjäläiset löi halolla päähän. Kalle on shamaani. Toivon hartaasti, että nämä kaksi lavan täyttävää miestä julkiasevat levyn! Värinää- ja Radiopuhelimet yhtyeiden keulahahmo J. Mäki diggasi tosi kovasti. Tuntui, että sielunveljet kohtasivat toisensa.

Ratpack nousee ja lujaa. Danny on vitaalinen ja raju laulaja, sellainen, jota on ihana katsoa. Musa on hyvää! Tämä on nyt sitten toisen sukupolven  mamopunkkia, vai mitä? Olen äärimmäisen iloinen, että C-kerhon ja Ratpackin tiet löysivät toisensa!

Värinää-yhtyeestä en sano mitään, koska olen totaalisen subjektiivinen ja hemmot ovat Oulusta. Tiiätte, että tykkäsin kovasti. Jätkät on prosoittajia ja J. Mäen karisma on hallinnut lavaa jo 20 vuotta.

Real Vacation tekee biisejä, jotka jäävät soimaan päähän. Minä olen jäävi fani enkä tästäkään osaa enempää sanua, koska ovat pohojosesta.

Anu Vee (Converse-kerho)

Olipas hienoja esiintyjiä taas! Ratpack oli aivan ihastuttava,  Rytinäkerjäläiset kerrassaan ällistytti ja Värinää oli punk. Real Vacationista nyt ei tarvii sanoa mitään. Ihan näin järjestelijän näkökulmasta ihmetyttää se, että kuinkahan  ihmeellisen suurenmoista ja laadukkaan monipuolista ohjelmaa muissa soittoruokaloissa onkaan, kun suurin osa ihmisistä on niissä? Converse-kerhon yleisömäärä ei onneksi juurikaan vaikuta ölinän ja heilumisen määrään. Kiitos ihmisille!

Rehtori Heko (Converse-kerho)

Olipa hienot iltamat. Jengiä oli paljon paikalla ja kaikilla ilmeisesti hyvä fiilinki. Ratpack on timanttia, eikä vähiten Mini Maaritin ansiosta. Hyviä biisejä ja hilpeä meininki. Kalle G on erittäin punk, vaikka musiikki onkin enemmän jotain räimepeltobluesia. Kallella on ihan omat juttunsa. Värinää on erittäin kattava luento 70-luvun tunnelmista. Ja Real Vacation pitää itse nähdä, sitä ei oikein kannata lähteä sanoin kuvailemaan. Lisäksi voisi mainita, että lavan valoshow oli ajoittain häkellyttävällä taiteellisella tasolla. Ja Ville Veen loppupuheenvuoro oli parhaita kuulemiani puheita.

Kimmo Liskomäki (Converse-kerho)