![]() |
||||||||||||||||||||||
Ramopunkit keikoilla |
||||||||||||||||||||||
Ramopunkit Puustockissa 2005Puustockissa:Pojat - Miika ja Heko duo - Himanes - Kalle G & Rytinäkerjäläiset Ramopunk-piknikillä:Miika ja Heko duo - Kretiinit - Iskuryhmä - Debbie - Kari Peitramo - Himanes - Surfpoikarex |
||||||||||||||||||||||
Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin. |
||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
M!kan keikkaraportti:Puustock ja Ramopunk-piknik 2005JonossaMinulla alkoi jo olla hätä Juvan leirintäalueella: Pojat alkaa kohta soittamaan ja me ollaan vielä täällä! Metsän läpi pitää vaeltaa, vaihtaa liput rannekkeeseen, jonottaa sisälle, odottaa repun tarkastus. siellä on varmaan jo jono! Kaikki muut varmaan jo on siellä... No, eihän siinä sitten mitään kiirettä syntynytkään. Kävely portille ja lippujen vaihto rannekkeisiin sujui nopeasti, eikä jonoonkaan ollut vielä ehtinyt kuin kymmenittäin ilmeisesti Negativea katsomaan tulleita nuoria tyttöjä. Innokkaimmat heistä olivat kuulemma jonottaneet jo läpi edellisen yön. Eivät varmaankaan lippuja, joita riitti ennakkomyynnissä, mutta eturivin paikkoja... Aika sitkeitä likkoja! Negativetyttöjen jälkeen minä olikin jo seuraavana jonossa ihmettelemässä, että jo nyt on prkle, kun jono vetää hitaasti, ennen kuin joku nokkelampi kertoi, ettei portteja ole vielä edes avattu. No, ei muuta kun odottelemaan ja höpöttämään. Siinä vaiheessa kun jono lähti liikkeelle, minä olin jo kokonaan unohtanut olevani jonossa, kunnes joku tuuppasi, että alahan nyt äijä jo mennä. Ja kas, jono olikin jo lähes kadonnut minun ja portin välistä! Ihmeen rauhallisesti koko loppu jono oli minun takana paikallaan odotellut! Pojat. Kuva: Ilpo PojatSitten oltiinkin jo festarialueella, jota täplittivät siellä täällä lätäköt. Nyt sää näytti kuitenkin suosivan ja... Sään ihailuun ei ole aikaa! Pojat aloittaa pian. Lavan eteen siis! Lavanedustan kaksi tai neljä eturiviä olivat vallanneet ne jonosta tutut Negativetytöt. Niin olivat tytöt tiiviisti pakkautuneet, ettei sinne ramopossu viittinyt lähteä väliin tunkemaan, joten sinne tyttörivistöjen taakse piti asettua. No, ehkä se oli Pojille parempi ratkaisu. Meidän porukassahan nämä kauniimman sukupuolen edustajat eivät ole ihan yhtä lukuisasti edustettuna... Poikia ei ollutkaan tullut nähtyä livenä ainakaan... no... muutamaan kuukauteen. Vähän taas jännitti ennen keikkaa. Poikien kohdalla ei kylläkään tarvitse jännittää miten keikka menee. Hyvinhän se on aina mennyt, kun olen bändin keikalla nähnyt. Keikkoja ennen tulee jännitettyä ihan muuten vaan... Joku väitti etukäteen, että Pojat aloittaisivat Eka kerta-biisillä. Olivat kuulemma tehneet niin parilla viime keikalla. tämä biisi on ollut usein setin loppupuolella tai encoressa, ainakin minun muistin mukaan, eikä minulle saakka ollut mitään tietoa parista edellisestä keikasta kertynyt, joten eihän sitä voinut kuin epäillä, ei ehkä kuitenkaan ekana... Kuinka ollakaan, keikka alkoi räväkästi juuri Eka kerta- ja RUK-biiseillä ja herätti Negativetyttöjen takana olevat ramopunkit vauhtiin. Vähän katselivat kummissaan eturivin tytöt pomppivia ja mukana laulavia, useimmiten vähän varttuneempia teinejä... Keikan ohessa tuli muutenkin seurattua noiden Negativetyttöjen reaktioita. Kummastuneita katseita, pientä huvittuneisuuttakin välillä ja jokunen kovasti yllättynyt ilme, kun Miika mainitsi Saatanan Sheenan olevan Leena Lehtolaisen kirjoittama biisi. En malttanut olla vinkkaamatta Leenan biisistä innostuneille tytöille, että tuossa se on vieressä. Ai kukako? No SE Leena! Taisi jäädä Poikien keikka tyttöjen mieleen! Ei tietenkään olisi pitänyt, jotta Leena saisi rokkailla rauhassa, mutta mitäs tekee punkrock-biisejä. Punkrock biiseistä saa punkrock-huomiota... No joo. Anteeksi Leena. Monien biisien sanat myös hymyilyttivät Negative-faneja. Poikien biisien huumori puree siis myös heihin, ainakin jossain määrin. Monet myös lähtivät keikkaan mukaan, taputtivat biiseille yms., mikä oli mukava huomata. Yhtä ramopunkkia piti vähän rauhoitella, kun hän villiintyi kohtuuttoman innokkaasti ottamaan kontaktia muutaman teinitytön ryhmään erityisesti Tiinalla on poikaystävä biisin aikaan. Tiedättehän nuo biisin sanat? Kun tyttöjä alkoi jo pelottaa, piti mennä väliin seisomaan. Ensi kerralla pikkuisen iisimmin, ramotoveri hyvä, etteivät tytöt säiky... Parhaiten jäi mieleen edellä mainittujen biisien lisäksi Punkkari, Lemmikkihautuumaa ja Utajärven yöt. Keikka oli sitä mitä olin odottanutkin. Taattua Pojat-kamaa. Keikka alkoi vauhdilla, mikä oli hyvä, erityisesti siksi, että soittoaikaa oli vain puolisen tuntia. Puolituntinen olikin sitten pakattu täyteen biisejä, suurempia välispiikkejä ei Sheena-biisin lisäksi kuultu. Hyvä niin, ehdittiinpähän kuulla toistakymmentä biisiä. Paljon jäi tietysti puuttumaan, kun normaalilla Poikien keikalla ehtii kuulla parikymmentä biisiä. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä biisikokonaisuus Pojilla oli. Bändi näytti viihtyvän lavalla ja meillä yleisössä oli hauskaa. Keikka päättyi tiukan aikataulun vuoksi encoreen sijaan tyyliin "nyt on aikaa enää yhteen biisiin" ja sen jääkiekkoselostajalta kuulostavan kuuluttajan naama jo vilahteli lavan takana! Viimeinen biisi oli Mä uskon meihin, jonka aikana Apupoika Heko kävi totuttuun tapaan auttamassa Poikia. Keikan jälkeen yritettiin huutaa sitä ylipirteää Jääkiekkoselostajaa kumoon ja vaadittiin encoreeta, Poikia takaisin, seuraavana tulevaa Ruoskaa pois, Poikia Ruoskan tilalle jne. Eipä ollut huudolla vaikutusta. Tai ehkä sen verran, että Jääkiekkoselostajan naamalla nähtiin muutama ylimääräinen virnistys ja sanat taisivat mennä vähän sekaisin... Kova kytö jäi meikäläiselle päästä taas jonnekin savuiseen hämärään klubiin Poikien keikalla, sellaiselle pitkälle versiolle... Negativea ja ramoleiriäPoikien keikkaa siirryttiin puimaan ravintolan puolelle ja samalla paettiin Ruoskan tarjoamaa ahdistusta hiljaisimmalle kulmalle festarialuetta. Onkohan musiikin volyymi Puustockissa kasvanut vai johtuuko vaikutelma vain siitä, että näitä kovaa soittavia metallibändejä on mukana enemmän? Onneksi sentään ravintolan sisälle pääsee lepuuttamaan korviaan. Jossain vaiheessa tuli kutsu leirintäalueelle pystytettyyn "Ramoleiriin". Pääosa muuta porukkaa meni sinne edeltä. Minä jäi jälkeen katsomaan miltä tämä Negative näyttäisi lavalla. Kyllähän siitä tuli nuori Hanoi Rocks mieleen ja Jonne Aaronista nuori Mike Monroe. Ei ihme, jos iskee teinityttöihin... Musa kuulosti hetkittäin ihan hyvältä, mutta pääasiassa vähän tasapaksulta. Toivottavasti bändi parantaa musapuoltakin jatkossa. Vajaan puolikeikkaa Negativea katselin ja siinäpä olikin kaikki mitä ramopunkkien lisäksi tuli Puustockissa muista bändeistä koettua... Kun lopulta selvittiin ramoleiriin, niin siellä oli jo ilo ylimmillään, eikä kiirettä ollut minnekään. Illan seuraava ja viimeinen merkittävä esiintyjä, eli Miika ja Heko duo aloittaisi vasta klo 23.25. Itse Ramoleirin tapahtumista ei ole paljon kerrottavaa, sellaista hauskanpitoa mainiossa seurassa vaan. Sen verran oli rento ja leppoisa tunnelma, että tunnettuna Lapin Kullan ystävänä itseään pitävä nimeltä mainitsematon ramopunkki Tuppikin innostui hörppimään sitä oikeaa, eli "salarakastaan" Olvia. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa ollut paparazzi Judypunk ikuisti tämän iloisen kohtaamisen salarakkaan kanssa digikameransa muistiin... Kuvaa ei yksityisyyden suojaamiseksi julkaista tämän keikkaraportin yhteydessä ja sen vuoksi Tupistakin puhutaan tässä yhteydessä vain "nimeltä mainitsemattomana henkilönä". Miika ja Heko duoMiika ja Heko duo. Kuva: Hallusinaatio. Onneksi joku seurasi Ramoleirissä kelloakin. Kukahan se oli? Siitä minulla ei ole mitään käsitystä, mutta suuret kiitokset hänelle kuitenkin. Muuten oltaisiin unohduttu sinne leireilemään... Onneksi lähtöä ryhdyttiin tekemään hyvissä ajoin. Porukka taisi olla vähän keskittymiskyvyttömässä tilassa ja joitakin jälkeen jääneitä yksilöitä huhuiltiin kännykällä pitämään vauhtia. Kun saavuttiin festarialueelle, olutteltan pikkulavan eteen oli jo alkanut kertyä väkeä ja Miika ja Heko duo oli valmistautumassa keikkaan. Tai siis keikan ensimmäiseen puoliskoon. Keikka nimittäin koostui kahdesta 20 minuutin setistä ennen ja jälkeen Yö-yhtyeen keikkaa päälavalla. Kaksi settiä ja välissä siis tunnin tauko ja Yö-yhtye. Tämä on käsiohjelmasta repäisty fakta, vaikka muistini väittää aivan muuta: Ekan setin jälkeen duo poistui lavalta ja palasi kun oltiin tarpeeksi vaadittu ja huudettu, kertovat muistikuvani... Epäilemättä elin tuon Yö-yhtyeen aiheuttaman tauon pikakelauksella, kun siitä ei jäänyt mitään mielikuvaa enkä hyväksi onnekseni muista kuulleeni Yön keikastakaan mitään... Mutta duo-keikkaan siis: Koin keikan suurimman yllätyksen heti alkuunsa, kun Heko lauloi. Nii-iin, Heko lauloi! Minulle on jäänyt jostain sellainen käsitys, ettei Heko laula ollenkaan. Enkä käsittääkseni ole koskaan aikaisemmin nähnyt Hekon laulavan yhtään mitään... Kylläpä äijä yllätti laulamalla keikalla biisiin! Mitä vielä, yhdenkö vain! Heko yllätti laulamalla keikalla vaikka kuinka monta biisiä. "...ei me tehdä mitään uutta muttei kovin vanhaakaan ei me tehdä mitää muuta suoraan soitetaan..." Keikka alkoi luumäkimäisittäin Niinkuin ennenkin ja jatkui ypö-viidesti Energia on A ja O:olla. "Harkittu viesti" kuulijoille keikan alussa? Soitetaan suoraan vaan, energia on A ja O, niin kuin ennenkin. Siitähän tässä on kysymys. tosin herrat kyllä osaavat soittaakin, vaikka keikan toisessa biisissä muuta lauletaan. Keikalla kuultiin Niiden Luumäkien biisejä, jotka Heko muistaakseni lauloi, Ypö-Viittä Miikan laulamana ja joitakin duon omia biisejä, kuten tilanteeseen oivallisesti sopinut Yön & Olli Lindholmin loistava parodia Yö-yhtye. Ramoväestä löytyvien yö-fanien ei pidä ollenkaan pahastua, sillä totuushan on, että bändin, josta tehdään parodia-biisejä, on täytynyt saavuttaa aika paljon. Vähäpätöisemmät saavat olla vain kateellisia Lindholmin Ollille tästä biisistä. Duon ensimmäisestä setistä painui mieleen myös Mari Pogoaa, olutteltan ykkösbiisi Kotka palaa ja viimeisenä soitettu Onnellinen perhe. Takaraivoon jäi jyskyttämään myös: "Mä en haluu mennä alas kellariin mä en haluu mennä alas kellariin mä en haluu mennä alas kellariin mä en haluu mennä alas kellariin mä en haluu mennä alas kellariin..." Aivan kuin olisin laulanut sellaista mukana. Siitä soiko biisi keikalla, minulla ei kuitenkaan ollut varmuutta, ennen kuin tarkistin sen Miikalta. Aika hakkaava biisi jyskyttämään päässä loputtomiin. Olisin voinut kyllä ottaa mielelläni jonkun muunkin, jonkun vähän melodisemman. Sitä vaan ei voi valita ja tämä nyt tarttui tällä kertaa... "...mä en haluu mennä alas kellariin mä en haluu mennä alas kellariin..." ...no niin, Miika ja Heko soittivat siis viimeisenä Onnellisen perheen ja tunnelma oli erittäin riehakas. Sitten kaksikko poistui lavalta ja jengi huusi, ölisi ja mölisi lisää... Hetken päästä duo palasikin takaisin lavalle, sillä Yö ei kai siis soittanutkaan päälavalla tai jotain, joten kakkossettiin päästiin käsiksi saman tien kappaleella Mikkitelineestä on puolet minun. Loppukeikan mielikuvat ovat enempi sellaista riehakasta usvaa... tappajatomaatteja, luurankoja, rakkauskirjeitä, masentavaa maanantaita... Keikan loppu jäi selkeämmin mieleen. Harjoitus tekee metsurin biisiin ehdin jopa keskittyä! Keikka päättyi Maauimalaan ja yleiseen iloiseen hulinaan, mikäli mitään muistan... Lavalta poimin mukaan duon biisilistan, josta löysin myöhemmin Miikan antaman nimmarin ja illan salaperäisimmän biisin... Biisin nimeltä Takki. Uusi biisikö? Ei jäänyt siitä minulle mitään mielikuvaa, eikä sitä muistanut kukaan mukaan jolta kyselin. Eikä muistanut edes Miika itse! (Totuus Takki-biisistä löytyy tuolta alempaa tältä sivulta.)
Kuva: Ilpo PiknikilleAamulla havahduin siihen, että piknik-aktivisti Sami häippäsi pirteänä mökistä aamukahdeksalta toimittamaan jotain piknik-asiaa. Moinen pirteys sai minut väsähtämään takaisin unten maille! Hetken päästä, eli tuntia myöhemmin, Sami palasi entistä virkeämpänä, vaikka oli nukkunut vain pari tuntia koko edellisenä yönä. Ihme duracell-pupu! Moinen virkeys heti aamutuimaan on uuvuttavaa katseltavaa. Sami vielä heitteli suolaa haavoihin "lakatkaa näyttelemästä väsyneitä" -huudoillaan... Pikainen uinti reissu Lammessa-jonka-nimeä-en-ikinä-opi, selvitti ajatuksia, vaikka Paula höpötteli jotain jonkun päämäärättömästä haahuilusta. Aamupalakin ilmestyi jostakin eteeni ja katosi pötsiini. Sitten oli kai jo kiire Ramo-autolle. Kiireeltä se ainakin tuntui. Tästä näytti tulevan toisinto edellisen kesän piknikille lähdöstä. Ainoa ero oli, ettei pää ollut yhtään kipeä. Se vähän ihmetytti, että vaikka tämän kesän majoitus oli viime vuotta lähempänä parkkipaikkaa, niin kävelymatka sinne oli tänä vuonna pitempi ...ja kuumempi. Ramoauto oli jo saapunut ja siinä oli ikkunassa hieno Ramones-tyylinen Ramo-Auto/ Ramopiknik-kyltti, josta löytyi ihan uusi tulkinta Hey ho. let's go:stä: Hii hoo, herra Pii Poo, erästä lasten lorua mukaillen. Parkkipaikallakin oli kuuma ...tai kuumempi, joten kipusin ensi tilassa Ramo-autoon, jossa oli vielä kuumempi ja happikin alkoi loppua. Muuten autossa oli mukava ja iloinen tunnelma. Vähän ennen perille pääsyä keksin bussin katosta nappulan josta sai kääntämällä viileää raikasta ilmaa. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla! Saniaisen varjossaRamo-autosta noustiin mukavan kotoisan näköiselle Lomakylä Kesakon leirintäalueelle. Aurinko paistoi ja elämä hymyili leveintä hymyään. Fiilis oli mainio. Ainoa murhe oli eilisestä suuresta raitisilmamäärästä johtuva väsymys. Esiintymislava oli laitettu leirintäalueen vastaanoton terassille. Eipä muuta kun etsimään optimaalista katsomispaikkaa, kun paikkoja oli vielä valittavissa. Hyvä paikka löytyikin, nurmikolta suoraan lavan edestä. Siihen vaan toipumaan, mutta aaarghhh... Aurinko alkoi käristää täydellä teholla. Pelastus oli kuitenkin lähellä. Raahauduin hieman taaksepäin suuren saniaispuskan viileään varjoon. Kyllä oli siinä ramopossun hyvä toipuilla ja seurailla ympäröivään toimintaa. Ympärillä ihmiset etsivät itselleen mieleisiään paikkoja. Tuolla oli Samin suuri ramogrilli. Tuolla singahtelee Heko ja puhelee jotain ja kerää ihmisten huomiota. Heko selvittelee jotain makkaroista ja ihmisten mielenkiinto herää. Heko haluaisikin vapaaehtoisia makkaran paistoon. "Tuolla on makkarapaketit, grilli ja...", Heko selvittää ja ihmisten keskittyminen häneen alkaa herpaantua, jokaisen jatkaessa paikan etsintää yms. puuhiaan. Vähän taitaa olla virtaa muidenkin pattereissa, eikä makkaranpaistajaa löydy. Hetkeä myöhemmin siellä näytti kuitenkin joku puuhailevan grillin luona. Ponnistelin ankarasti nostaakseni päätäni. Kuka se jaksaa olla niin aktiivinen? No, Hekohan se siellä itse! Tuolta kääntyy taas pihaan Ramo-auto, josta nousee uusi bussilastillinen iloisia ramopossuja. Miika ilmestyy näkökenttään ja taitaa ihmetellä yhteensattumaa, miten paljon tuttuja on sattunut samaan paikkaan. Miikan perässä näkyviin tulee lisää väkeä ja paljon tuttuja. Nousen jo melkein istumaan. Täällähän on väkeä vaikka kuinka. Jotain selvästi vakioramoväkeen kuulumattomia ihmisiäkin on paikalla, varmaan leirintäalueen "tavallisia" vieraita. Katselevat uteliaina meikäläisten puuhastelua... Sitten keskityin lepäilemään saniaisen varjossa ja kuuntelin Hekon ääntä lavalla... jotain tuttuja kaupallisia tiedotteita Onni Pubista pienillä lisäkommenteilla: "...Kuopio, tuo ramopunkin metropysäkki...", mutta Saniaisen varjossa oli liian mukavaa, jotta olisin jaksanut nousta protestoimaan. Jossain välissä Heko päätti, että vetelän näköisen piknik-yleisön pitäisi verrytellä ja komenteli kaikki ylös. Eihän se auttanut kuin nousta. Huh, huh. Hyvästi Saniainen! Kun kaikki oli saatu ylös, voimistelu alkoi ja Heko komensi: "Kädet ylös!" ja pienen tauon jälkeen "Kädet alas!" ja se oli siinä... hölmistyneen huvittuneet ihmiset alkoivat asettua takaisin paikoilleen ja minä laskeuduin takaisin Saniaiseni viereen. Seremoniamestari HekoPiknikin seremoniamestari toimi Heko, jolla tuntuu löytyvän koominen sananen joka välikköön. Äijähän on ihan selvää stand up-koomikon ainesta. Moni vitsi oli epäilemättä ennakkoon mietitty, mutta Hekon todelliset koomikon kyvyt tulevat esille yllättävissä pienissä sattumuksissa, joita ei voi ennakoida, mutta silti Hekolta tuntuu sanat löytyvän tilanteeseen kuin tilanteeseen... Rehtori Hekon ja Mannen veljellistä kuittailua. Kuva Ilpo Yllätysesiintyjä ManneHeko epäilemättä nauttii myös esiintymisestä, mutta tällä kertaa innokkain esiintyjä oli joku muu, jolla ei ollut mitään ns. virallista roolia koko tapahtumassa. Kyseessähän oli Manne, Luonteri Surfin ex. rumpali ja nykyinen levymoguli Ayshire Levyistä. Hän ehti lavalle joka käänteessä, oli siellä esiintyjiä tai ei... Manne lauleli keikoilla taustoja ja soitteli bändien mukana pikkuista helistintään, jonka hän kaiveli esille rotsin taskustaan aina kun vain sai tilaisuuden. Keikkojen välillä Manne oli joka käänteessä jollain tekosyyllä tulossa tai menossa lavalla, eikä tietenkään malttanut olla vitsailematta mikrofoniin ohi mennessään... Aina nopeaan tahtiin tipahteli sitten Mannelle humoristisia kuittailuja muilta esiintyjiltä. Veljellisestä naljailusta syntyi piknikin aikaan useampia hupaisia ohjelmanumeroita. Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm. Kuva: Hallusinaatio "Heko ja väsynyt Miika duo"Aika pian alkoi ensimmäinen keikka. Terästin katseeni, mutta muuten pysyin mahdollisimman rentona. Lavalle tuoleille istahti kaksi aika tukevan näköistä kaveria, vähän niin kuin Miika ja Heko duo, mutta olivatkin esittelyn mukaan blues-kaksikko Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm. Jaahas, nyt tuleekin siis bluesia. Kaksikko esitti Niiden Luumäkien Maauimalaan kappaleen bluesversion nimeltään Maauimalaan blues. Heavyweight lauloi "aitoon" blues tyyliin, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Toisten mielestä Luumäkien biisiin runnominen bluesiksi oli kauheaa ja toisista oli vain hauskaa ja kaikkien mielestä koomista. Koomisenhieno esitys ja sopivan lyhytkin. Biisin jälkeen molemmat esiintyjät hoikistuivat selvästi. jos en aivan väärin nähnyt, Bic Mac Söderholm synnytti paitansa alta nahkarotsin ja muuttui Miika Söderholmiksi. Mitä Heavyweight Heko synnytti, sitä en nähnyt, mutta yhtä kaikki hänkin hoikistui jonkin verran, "medweight" Hekoksi ainakin. Nyt lavalla oli esittelyn mukaan Heko ja väsynyt Miika duo. Aika virkeältä Miika kyllä näytti... Ensin kuultiin Duon tekemä cover-biisi Hämeentie ja seuraavaksi tuli Surftyttö. Heko piti pitkän ”katkeran” puheen Surftytöstä, joka jäi ramoviisuissa sille kaikista ikävimmälle 11. sijalle ja karsiutui siis niukasti loppukisasta. Biisin kohtalon sinetöi se, että yksi kappaleen tekijöistä, Leena Lehtolainen sattui olemaan Viisujen esiraadin tuomarina ja jääväsi itsensä tämän biisin kohdalla. Ah, niin katkeraa… Sitten tuli Hekon laulama Puustock-aiheinen cover Ramonesin Slugista. Heko lauloi siis. Heko laulaa näköjään nykyään aika useinkin. Ensin duo esitti Slugin Ramojen versiona, englanniksi siis ja perään Hekon tekemänä uutena J-U-V-A-versiona Alkuunsa en tajunnut "JII-UU-VEE-AA" kertosäettä. Mitä v:n "jiuveaa" se huutaa? Jiuvea! Kirosin väsymystäni kun en tajunnut. Onneksi virkeämpi Paula osasi kertoa totuuden heti alkuunsa. "No, Juvaahan se huutaa, etkö tajunnut?”. "Noh, tietystihän minä tajusin! Mitä nyt huvikseni kyselin" …tai ehkä se Hekon laulutyyli vähän hämäsi… Biisin teksti on ikään kuin pieni kauhutarina, kun Kontulaan bussilla matkaava kaveri herääkin torkuiltaan Juvalla, jää Puustockiin ikuisiksi ajoiksi ja rotsikin on viety. Niin hauska biisi, että yleisön lisäksi duokaveri Miikakaan ei pysynyt vakavana. Seurailin koko Hekon ja Miikan keikan turvallisesti makuuasennossa Saniaisen alla. Aika mukava kokemus. Kyllä makuuasennostakin voi osallistua keikkaan, taputtaa, huudella ja heiluttaa nyrkkiä, ainakin näin piknikillä. Suosittelen kokeilemaan, vaikka ensi kesänä, mutta se Saniaisen varjo on varattu minulle!
Kretiinit: Kuva M!ka (?) KretiinitDuo-keikan jälkeen oli vuorossa vapaata piknikkeilyä ja sen perään tulisi ensimmäinen yllätysesiintyjä: Kretiinit. JP Kretiini tuli häiritsemään onnellista olotilaani Saniaisen alla. Pitäisi ottaa joku kuva Kretiineistä kohtapuoliin. Minun vielä kootessa ajatuksia Paula ilmoitti, että hän hoitaa homman. Jaa kuvaamisenko? Niin luulin minä ja JP:kin varmaan, kun kerta neuvoi kameran käyttöä. JP:n lähdettyä selvisi minkä homman Paula hoitaisi, kun hän iski kameran syliini ja komensi liikkeelle… Kuvat luvattiin ottaa ja hän ei ymmärrä kamerasta mitään. Kretiinien valmistellessa esiintymistään piti sitten minunkin nousta ylös ihmettelemään kuvaamista. Saniaisen alla lepäilyn jälkeen pieni ajatustyö ja käveleminen piristikin kummasti. Enää ei väsyttänyt ollenkaan ja loppu piknikin aikana en makuuasentoon enää palannut! Kiitos JP! Kretiinit
soitteli mukavasti. Nopea meininki piristi entisestään. Aika
niukan lyhyt esitys vaan, kolme biisiä. Ensimmäinen oli aivan
uusi biisi Mä oon sokea, joka vaikutti näin ensi
kuulemalta hyvältä. Sitten tuli kaksi Kretiinien parhaimpiin
kuuluvaa biisiä Huoleton elämä ja Jippijaijee,
jonka aikana porukka heräsi huutelemaan tarttuvaa kertosäettä mukana.
Kretiinit oli reipas piristysruiske Heko ja Miikan esityksen
aikaan vielä vähän uneliaalle piknikväelle. Lisääkin olisin mielelläni kuullut. Iskuryhmä ja lavalle pujahtanut Manne. Kuva: Ilpo IskuryhmäKretiinien jälkeen lavalle nousi taas yllätysesiintyjä, Iskuryhmä. Tai eihän se ihan täydellinen Iskuryhmä ollut, sillä kolmea läsnä ollutta ryhmäläistä vahvisti pari reserviläistä. toinen oli Kretiinien JP ja toinen oli piknik-vieras Toukka, joka oli vastannut myöntävästi kysymykseen "Osaako joku täällä soittaa rumpuja" ja löysikin sitten itsensä Iskuryhmän rumpalin paikalta. Iskuryhmä reserviläisineen oli lupautunut esittämään kappaleen Ne vei vei vei mun tyttöni pois -kappaleen, joka on cover-versio Ramonesin The KKK Took my Baby Away-biisistä. Tämä on minun mielestä yksi parhaita Ramones-käännöksiä, mitä Suomessa on tehty. Iskuryhmä sain yleisön hienosti mukaansa. "Ne vei vei vei..." oli jo tuttu biisi monille, kiitos Woimasoinnun julkaiseman Iskuryhmä-kokoelman ja lopuillekin oli tuttu ainakin tuo Ramonesin alkuperäisversio. Joku lauloikin biisin mukana englanniksi. Iskuryhmä-Pasi latasi lyhyeen esitykseen kaikkensa, myös leveimmän haara-asentonsa, josta hän ei biisin loputtua päässyt ylös muuten kuin eteenpäin kaatumalla. Iskuryhmän oli tarkoitus esittää vain tämä yksi biisi ja tehdä sitten tilaa seuraavalle esiintyjälle. Kaikki lavalta poistumisyritykset kilpistyivät kuitenkin yleisön eturiviin, josta ryhmäläiset tuupattiin takaisin lavalle lisää-huutojen saattelemina. Hetken aikaa Iskuryhmä-kolmikko näytti suorastaan neuvottomalta: Mitä pitäisi tehdä? Lähteä vai soittaa? Jos soittaa, mitä soittaa? Jos lähteä, mitä lähteä? Pantze taisi jo ehtiä lavalle valmistautumaan seuraavaan keikkaan, kun iskuryhmäläiset saivat päätettyä mitä tehdä. Yleisöstä sateli huutoja mitä pitäisi soittaa ja bändi päätti lopulta soittaa vielä biisin verran lisää. Toisena biisinä kuultiin sitten bändin omaan tuotantoon kuuluva Yksin. Jälkimmäinen biisi oli vähän kuin encore... Yhden biisin mittaisen keikan encore... aika hupaisaa. Jos Iskuryhmä vetää keikkansa samalla tyylillä kuin piknikillä, Kuopiossa Onni Pubissa on 3.9. odotettavissa aika mielenkiintoista nähtävää... (Joo, tässä siis aivan selvä piilomainos "Onni on Ramones"-keikasta 3.9.05, vaikka epäilemättä em. maininta on ihan totta.) Debbie. Kuva: Jukka. Debbie ”Ei ei ei”, Heko selvitti,” teidän pitää vastata ÖÖ!” Uusiksi siis:
…ja Debbie pääsi lavalle. Poikkeavan mielenkiintoinen keikka noin ennalta ajateltuna. Kyseessähän oli Debbien ensimmäinen suomenkielinen keikka ja se esitti myös ensimmäistä kertaa omia biisejään livenä. Aivan vieraita Debbien julkaisemattomat biisit eivät olleet, sillä yleisöstä moni tuntui tuntevat julkaisemattomia kappaleita netissä esillä olevien näytepätkien ansiosta. Bändi soitti hyväntuulisen rennon oloisesti. Outia taisi alussa vähän jännittää ja ehkä turhaan. Hän lauloi minusta yhtä hyvin kuin taannoin Blondie-coverkeikalla Semifinaalissa. Voimakkaalla äänellä ja asenteella. Hyvin toimii laulupuoli siis, useiden biisien kohdalla paremmin kuin demopätkillä. Keikka alkoi kahdella Ramoviisuissa mukana olleella kappaleella: Äkkilähtö ja Suhteellisuusteoria. Keikan lopusta löytyi sitten vielä kolmaskin viisubiisi Ramo-auto. Niistä ainakin Ramo-auto olisi tällä esiintymisellä kuulunut viisujen loppukisaan. Se tuli todettua kahdenkin ex. tuomarin voimin jo ennen biisin loppua. Parasta oli minusta ja taisi olla useamman muunkin mielestä Ramo-auton lisäksi Woimasoinnun kokoelmalla julkaistu Surffilautalla Tallinnaan. Kallen kamalat kalapuikkoviikset nauratti yleisöä ja Mannen suuntaan lenteli viiksihuumoria. Biisissä on kyllä kohtuuttoman vaikeat sanat. Minä meinaan väkisin laulaa mukana ”Kallen kamalista kalakukkoviiksistä….” Huudan kännykkään vaikutti myös hyvältä vaikka en paljoa siitä muistakaan. Uusien biisien kohdalla on monesti sama juttu. Mieleen jää lähinnä joku kertosäe, ehkä idea tekstistä, miten bändi esiintyi ja fiilis miten biisi omaan pääkoppaan vaikutti. Mutta demona kuulemaani Lupaan biisiä jäin kaipailemaan. Jostain kumman syystä se ei ollut keikalla mukana. Minneköhän se jäi? Harmillista. Ehkä ensi kerralla... Kari Peitramo. Kuva: JP Kretiini Kari PeitramoDebbien jälkeen lavalle ilmestyi Heko, Luonteri Surfin Martti ja Poikien Kaide. Aattelin, että jahas, nyt tää ilo alkaa sitten kohta loppua. Kohta sinne tulee loputkin ja lauletaan vielä yksi ramopunkkien kansallislaulu sitten bussiin ja pois... Ei sinne sitten muita tullutkaan, mitä nyt Manne tuli ja meni yhtenään. Ootteleekohan ne Miikaa ja kumppaneita mukaan piknikin viimeiseen biisiin? Sitten alkoikin soimaan Kari Peitsamon Jaana S. Ihmettelin, että mites tää nyt tälleen? Eihän tässä vielä lopeteltukaan, vaan kyseessä oli taas uusi yllätysesiintyjä. Kokoonpano nimeltä Kari Peitramo, joka soitti ramopunk-versioita Kari Peitsamon biiseistä. Toisena biisinä kuultiin Uskon Beatleksiin, joka löytyy muuten Rehtoreiden ekalta pitkäsoitolta Milliönääriltä, jos joku nyt ei sitä tiennyt... Kolmantena ja viimeisenä biisinä oli vielä Kauppaopiston naiset. Yleisö tykkäsi ja niin tykkäsin minäkin. Lisää vaan Peitsamoa ramopunk-tulkintana! Himanes Kesä-VantaallaTuskin olin toipunut Kauppaopiston naisista, kun jostain takaa oikealta alkoi viipottaa Himanesin väkeä lavalla. Mitä ihmettä! Niillähän on kohta keikka Puustockissa. No, siinä ne vaan tulivat ja ilmoittivat soittavansa Ramoviisujen voittajabiisin Kesä-Vantaan. Hyvä biisihän se oli. Ei ollut tuhoutunut Himanesin sovituksessa. Yleisö huusi lisää ja Kyyvettä vaadittiin. Mutta ei, jätkillä oli kiire takaisin Puustockiin keikalle. Todellinen pikavisiitti! Hauska yllätys! Viimeisenä olisin Himanesia odottanut, kun niillä oli kohta keikka alkamassa isolla festarilavalla. Mä uskon meihin kuva: JP Kretiini
Surfpoika Rex tms. & Manne ja muut esiintymisviettiset
Jos oli Himanesilla jo kiire omalle keikalleen, niin kohta olisi jo meillä muillakin, kun bussin pitäisi vielä kuljettaa ramopunkkiväki kahdessa erässä takaisin festarialueelle. Sieltä se kuulutus tulikin: Nyt oli aika soittaa ramopunkkien kansallislaulu. Heko komenteli tuimasti kaikkia seisomaan, kyseessähän oli kansallislaulu! Ramopunkkeihin kuulumattomatkin leirintäalueen asukitkin, jotka olivat uteliaina tulleet showta katsomaan nousivat seisomaan, vauvasta vaariin. Mä uskon meihin lähti käyntiin. Lavalla oleva kokoonpano oli kai lähinnä kuvattavissa Surfpoika Rexiksi, ainakin aluksi. Biisin soidessa lava täyttyi artisteista, Mannesta ja muista vahvasti esiintymishaluisista taustalaulajista. Yleisö lauloi mukana ja fiilis oli korkealla, eikä yksi biisi riittänyt vaan kaikki vaativat vielä lisää: "Onnellinen perhe! Onnellinen perhe! Onnellinen perhe!" Heko taisi yrittää selittää, että aika alkaa olla loppu, mutta onnellisen perheen huuto peitti kaikki selittelyt ja sitten se kuultiinkin tai ei kuultu vaan kaikki lauloivat sitä yhdessä kuin onnellinen perhe ainakin... On se oikeastaan ihan uskomatonta, että tämmöstä on olemassa... Takaisin PuustockiinOnnellisen perheen loputtua. Olo oli taas vähän haikea. Ihan kuin edellisenäkin vuonna piknikillä. Kyllä täällä olisi viihtynyt vaikka koko illan... Mutta onneksi lohdutuksena oli tiedossa Himanes Puustockin lavalla. Mutta ensin kuitenkin lopputoimet. Pullot ja roskat kokoon ja kiitokset kaikille järjestäjille ...ja suuret ja äänekkäät kiitokset Lomakylä Kesakolle koko porukalta. Kädestä pitäen kävin vielä perässä kiittämässä paikan emäntää. Pakko vielä mainita, että hyvin käyttäytyvää porukkaa nämä ramopunkit. Jos jollain "ulkopuolisella" asiaan vihkiytymättömällä sivusta seuraajalla oli jotain ennakkoluuloja punkkareita kohtaan, niin 100% varmuudella käsitys muuttui tänään ja aika reippaasti. Kauniita tennareita ja vähemmän kauniit läpsykät, joihin eräs nimeltä mainitsematon Äänekosken Sami oli pukeutunut. Kuva Jukka HimanesRamo-auto kuskaili piknik-väkeä kahdella eri kuljetuksella Puustockiin. Hyvissä ajoin oltiin paikalla ilman mitään kiirettä. Joutoaikaakin jäi mm. tankkaamiseen ja tennareitten vertailuun. Eräs onneton oli jättänyt tossunsa mökkiin ja lähtenyt liikkeelle jollain läpsyillä... ai ai... siitähän saa kuittailua. Ei kerrota kellekään, että läpsyilijä oli Sami, jos nyt oikein muistan... Kello lähestyi 15.30 ja oli aika siirtyä lähemmäs lavaa. Ihan eteen ei taaskaan ollut mitään asiaa, sillä ensimmäiset katsojarivistöt olivat Poikien perjantaisen keikan tyyliin teinityttöjen hallussa. Jos en ihan väärin käsittänyt niin seuraavana soittavan Uniklubin lisäksi moni tyttö odotti seitsemän tuntia myöhemmin soittavaa 69 Eyesiä. Seuraavissa riveissä oli sitten ramopunkitkin hyvin edustettuina. Himanes aloitti vauhdikkaasti uudella biisillä H.I.M.A.N.E.S., josta tulee väkisin mieleen eräs laulu ja soitinyhtye Motörheadin Ramonesista tekemä biisi. Hyvä aloitus keikalle. Sitten tuli nippu omia Himanes-suosikkejani: Sähkis, Oon vaan ja ihmettelen ja Kyyvesi kutsuu. Hyvin lähti yleisö mukaan keikkaan heti alusta lähtien, eturivin teinitytöt oli virkeitä ja innokkaita, pääasiassa vähän varttuneemmat ramopunkit olivat jo piknikillä virittäytyneet oikealle taajuudelle ja lisäksi minusta näytti siltä, että Himanes oli saanut paikalle laajemminkin omaa paikallista kannatusta. Haukivuorihan ei tunnetusti ole kuin pienen Ramo-autoilun päässä Juvalta. Keikan aikana yllätti sadekuurokin, muttei se tahtia haitannut, mitä nyt vähän ripsi. Jossain valokuvissa sade kyllä näytti paljon dramaattisemmalta. Jossain välissä keikkaa Himanes piti soitossa pienen tauon ja esitteli bändin fanivaatetus- valikoimaan kuuluvat Himanes-stringit, jotka muistaakseni Riku heitti yleisölle. Stringit nappasi talteen hiuksensa päänahkaa myöten lyhentänyt jäbä. "Nepäs meni kauniille tytölle!" kuului Himanesin kommentti... hm.... oliskohan aika piipahtaa optikolle? Rock`n´roll lukion aikana lavalla vieraili ramoylioppilas Heko, jolla oli näppinsä mukana kyseisen biisin virittämisessä levytyskuntoon. Heko tuntuu tykkäävän isoista hatuista, sillä keikoilla on nähty vaikka minkälaista jättimyssyä. Tällä kertaa hänellä oli kohtuuttoman kokoinen ylioppilaslakki. Taitaa Hekolla olla kotona aika iso hattuhylly... Keikka loppui vähän turhan lyhyeen. Vaikka monta hyvää biisiä kuultiinkin, niin puolituntinen ei ihan täysimittaiseen keikkaan riitä. Tunnelma tiivistyi keikan loppua kohti. Mitä välii silläkään ja Mikä siinä maksaa? jäi vahvasti mieleen. Viimeinen biisi oli Kellarista studioon ja tunnelma oli huipussaan sekä lavalla, että lavan edessä. Hyvin oltaisiin voitu jatkaa vielä toinenkin puolituntinen. Yleisö vaati tuttuun tapaan lisää ja tuttuun tapaan tuo jääkiekkoselostajan oloinen mies tunki ääneen höpöttämään jotain seuraavasta esiintyjästä. Vähän on koiran virka Jääkiekkoselostajalla, kun varmaan jokaisen keikan jälkeen lavanedustan yleisö on kaikkea muuta kun iloinen hänen saapuessa pysäyttämään encore-vaatimukset... Himanes Puustockin lavalla. Kuva: Ilpo. Kotia kohtiHimanesin keikan jälkeen tuli vielä juteltua mielenkiintoisia tuttujen kanssa pari kolme tuntia, mutta sitten suunnattiin jo kotia kohti. Kalle G & Rytinäkerjäläisten keikan alkaessa oltiin jo hyvän matkaa kuljettu kohti Kuopiota, joten siitä minun keikkaraportissa pääse mitään lukemaan...
Kalle G & Rytinäkerläjäiset, taustalla Manne säestää. Kuva Ilpo |
||||||||||||||||||||||
Hannu: Puustock 2005(Hannu varoittaa, että kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiavirheet menevät humalatilan ja Puustockin jälkeisen lähes viikon mittaisen lomailun piikkiin)PojatTänä vuonna päätettiin sitten lähteä ajoissa ajamaan, koska viime vuonna piti rikkoa kaikkia mahdollisia liikennelakeja ja -asetuksia. Tänäkin vuonna melkein tuli kiire, mutta ehdimme hyvin paikalle ennen porttien avaamista. Odottelimme yhdessä Negative-fanien kanssa porttien avautumista ja vaihdoimme kuulumiset ensimmäisten tuttujen, joita alkoikin kertyä paikalle kiitettävästi, kanssa. Pojat
soittivat taas vahvan vedon. Tosin puoli tuntia on aivan liian lyhyt
aika, mutta silti Mari on förbi ja Lemmikkihautuumaa
soivat komiasti. Keikan jälkeen muistin vielä kaikki soitetut
biisit, mutta nyt alkaa muisti pettää ja kaikki muuttua yhdeksi
esktaattiseksi puuroksi. Ilma suosi vaikka uhkaavasti näytti jossain välissä
ennen keikkaa, että uimareissuhan tästä tulee... ja kenttä alkoi täyttyä
yleisöstä, eli tästä oli erittäin hyvä aloittaa Puustock 2005. Saatanan
Sheenan kuulutuksen jälkeen muutama teini tuijottikin sitten Leenaa
loppukeikan ajan. Negative -fanit eturivissä katsoivat aluksi pelon
sekaisella kunnioituksella kun sedät ja tädit jaksoivat heilua, mutta
keikan edetessä myös eturivi alkoi lämmitä Pojille. Joku osasi jopa
parin biisin sanat, hyvä. Keikan missanneille siis tiedoksi, että
kaksi ensimmäistä riviä täyttyi heti nuorista, lähinnä Ramoleiriä etsimässäRamoleiristä
oli netissä huudeltu ja sitähän piti lähteä katsomaan leirintäalueelle,
kun Pojat lopettivat ja pari neuvoa antavaa oli otettu. Heti leirintäalueen
portilla oli puinen nuolikyltti "RAMOLEIRI", mistä päättelimme
ko. leirin suunnan. Seurasimme kelta-punaisia nauhoja ja Onneksi
vastaan tuli pari viisitoistakesäistä neitokaista Ramones- ja Misfits
-paidoissaan ja ei muuta kuin kysymään, sillä selvästi he tietäisivät
mitä haimme. "Tarkoitatteko semmoisia vähän Aika
sitten vierähtikin leirissä rupatellessa nopeasti niin, että piti lähteä
valumaan olutteltalle missä vastasi musisoinnista Heko ja Miika duo.
Ennen keikka spekuloitiin, kuka on myös tulossa laulamaan, Lindholmin
Olliko? Lavalla oli kaksi mikrofonia! Sitten meille selvisi, että Heko
oli Ramopunk-piknikAamu. Sänky on vieras. Kylmät seinät huokuvat tuskaa. Ei vaan. Reippaasti
ylös ja aamupalalle... Robi oli varannut mankan ja kasetteja
viihteeksi. Kati ei lähde mihinkään ilman kahvia ja sitä
riittää koko seurakunnalle eli jokaiselle ramopossulle, joka
asuntolassa harhailee aamupäivän tunteina eksyneenä. Heko ja väsynyt Miika duoHekon näköinen kitaristi suorittaa viritysohjelmaa pitkän kaavan mukaan, epäilemme että kyseessä on päivän ensimmäinen akti ja kyseessä todella vaikea progebiisi. Ei vaan, se oli vasta kitaran viritystä. Minkä jälkeen luvassa on Heko ja väsynyt Miika duo. Tosin ensin meidät kutsutaan tervetulleeksi Kyrvänpään poistobluesiin, mihin Manne tietysti havahtuu... Luvassa onkin ei-niin-kova-kiirus-mutta-ihan-kiva-koorus versio tunnetusta kappaleesta, jonka nimeä ei nyt viitsi moisen pahoinpitelyn yhteydessä mainita. Käsittääkseni kyse oli kuitenkin vain ns. viritysohjelmasta eli Heko yritti muistella sointuja seuraaviin biiseihin ja Miika sanoja. Sen voin kyllä luvata että em. versio EI pääse 1-2-3-4! vol. 2 levylle. Taiteellisen alun jälkeen duo kokosi itsensä ja taas oli luvassa ns. hittisikermä eilisiltaiseen tapaan. Yleisö vähän viipyili vielä nurmikolla, lienee ollut vielä väsymystä jaloissa ja päässä edellisen yön saman kokoonpanon keikalta... KretiinitLava olikin sitten vapaa eli yllätysesiintyjäksi kutsuttiin kuka vain. Ensimmäinen sellainen olikin kokonainen bändi eli nelimiehiseksi vahvistunut Kretiinit. Kuulimme kolme biisiä eli Huoleton elämä samannimiseltä omakustannelevyltä, Jippijaijee 1-2-3-4!-kokoelmalta) ja xxxx, eli käsittääkseni uusi biisi, joka kuulosti hyvältä. Kaksikitarainen
Kretiinit kuulosti hyvältä ja olikin ikävää, että yleisö ei ollut
vielä saanut sitä kolmatta krapulakaljaa alas eli Kretiinit olisivat
kyllä ansainneet encoren ja kovemmat kannustukset, mutta jengi
nautiskeli nurmikolla vähän viimevuotiseen tapaan. IskuryhmäSitten
pidettiin vähän taukoa ja emäntä myi kahvia, pullaa ja jätskiä.
Seuraavaksi kyseltiin, josko löytyisi rumpalia joka osaa soittaa KKK
took my baby away:n ja kitaristia tai basistia. Rumpali löytyi
ja Kretiini-JP:llä vahvistettu Iskuryhmä vetäisi Ne vei
vei vei mun babyni pois. Tässä HimanesKuin pilviä taivaalle oli kertynyt Himanes seuraamaan musisointia ja yhtäkkiä olikin luvassa bandiitti-isku Himanesin tyyliin eli rynnäkkö lavalle, Kesä-Vantaa ja pois. Yleisön jäädessä huutamaan Kyyvettä ja vaikka mitä. Just silloin tuntui, että perkele takaisin, mutta hetken päästä tajus, että nythän syttyi vielä suurempi into kuulla bändiä kohta isolla lavalla. Hyvä! DebbieSeurasi lyhyt roudaustauko ja sitten saimme nauttia ensimmäistä kertaa suomenkielistä materiaalia esittävästä Debbiestä. Conversessahan taannoin oli tarjolla bändin Blondie-cover keikka. Outi
veti keikan läpi todella hienosti. Ennen keikkaa oli havaittavissa ns.
jännitystä, mutta siitä ei Keikan aikana nähtiin myös sellainen ihme, että joku nahkaliivinen mies, kuulemma tunnettu Olvin ystävä, joi kaksin käsin Lapin Kulta- nimistä lagerolutta. Ja pyysi vielä lisää... (Tämä on pelkkää hölynpölyä - Toim. huom.) Piknikillä
oli tarjolla ramoketsuppia ja -sinappia makkaran kera. Toivottavasti
luitte etikettien varoitukset ja kehoitukset.. Taas oli ystävämme
tuoneet meille myös suolakurkkuja. Innokkaimmat lähtivät uimaan ja me
muut jäimme viettämään mukavaa iltapäivää. Jossain vaiheessa Heko
kömpi lavalle, mutta ei siinä mitään, sehän oli ollut kaikilla
mahdollisilla Surfpoika Rex (?)Lavalle oli livahtanut äkisti vielä superkokoonpano vetämään Mä uskon meihin ja tässä vaiheessa lirahti ensimmäinen tippa silmäkulmaan. Onneksi oli aurinkolasit. Se ei ole kaunis näky kun iso mies kyynelehtii. Yleisö oli ekstaasissa ja toivottavasti myös soittajilla oli hauskaa. Sitten.... LOPPU. Hiljaa. Tyhjyys. Ne alkaa ottaa kielisoittimia kaulasta ja siirtyä pois lavalta. Kuolema. Arki. 364 muuta päivää. EI KÄY; Joku keksii: ONNELLINEN PERHE! Ja alkaa hillitön painostus, ONNELLINEN-PERHE- ONNELLINEN-PERHE-ONNELLINEN-PERHE ja katso, vielä kolmen minuutin ajan olemme onnellisia ja irrallaan kaikesta. Tähän olisi hyvä lopettaa, vaan ei aivan. Järkkäri-Sami pyysi kaikkia siivoamaan jälkensä paikalla olleisiin jätesäkkeihin ja aika siistiltä paikka näyttikin. Ramopossut olivat taas kerran jotain muuta kuin possuja. HimanesRamoautolla leirintäalueen portille ja ei muuta kuin Himanesia kannustamaan. Hyvä keikka. Jotenkin epätodellinen fiilis, eikä siis patologinen humala, oikeasti. Jotain kummaa siinä on, että en ole nähnyt ikinä Puustockin päälavalla huonoa keikkaa ns. meidän bändeiltä. Näytön paikka ja vastaava tsemppi, luultavasti. Ja taas toivottavasti muutama uusi kuulija löytyi bändille, niinkuin edellisiltana Pojille. KIITOS KAIKILLE! Maan pinnalle laskeutuminen kestää aina vain kauemmin... Hannu |
||||||||||||||||||||||
Piknikistä tuli sitten komea perinnePiknikistä
tuli sitten komea perinne. Viime vuonna olimme asialla itse ja tällä
kertaa Sami ja kumppanit. Sami kyseli juhannuksen jälkeen meiltä lupaa
saada järjestää piknik tällä kertaa. Ja esiintyjille ja juhlakansalle tietysti kanssa.Piknik oli 10+
Varsinaisilla festareilla Himanes oli aivan upea. Meikä diggaa kybällä,
niinkuin Tsadissa sanotaan. Kimmo Liskomäki Ensimmäisen ramopunk-piknikin isäntä vuodelta 2004 |
||||||||||||||||||||||
J-U-V-A(S-L-U-G)Ramones-Rehtori HekoPiti mennä
bussilla Kontulaan |
||||||||||||||||||||||
Miika ja Heko duon kommentteja"Heko ja väsynyt Miika -duo" esiintyi aluksi Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm bluesduona joka esitti Maauimalaan -bluesin. Seuraavaksi tuli lavalle Heko ja väsynyt Miika -duo joka esitti muistaakseni "Rauman Kimmon juhannus -sikermän": Eka biisi oli kai Hämeentie ja sen jälkeen tuli vissiin joku muu kappale ja ihan lopuksi tuli kai S.L.U.G./J.U.V.A. Kuulin J.U.V.A-biisin piknikillä toisen kerran. Ekan kerran kuulin sen meidän saunakammaritreeneissä eikä silloinkaan pitänyt pokka. Enhän mä ees osaa soittaa sitä oikein. Tää on ihan Hekon aluetta, se kuvittelee että se on oppinut laulamaan joten se ei kerro mulle sanoja etukäteen eikä jälkikäteen. Hokasin muuten Puustockissa miten kaupallinen menestys saavutetaan: meillä on ihan väärä asenne; pitää laulaa tuskasta ja masennuksesta ja kaiken turhuudesta niin kansa ryntää ilosta kiljuen levykauppaan ja keikoille. Voi voi. Miika (Miika ja Heko duo) Miika ja Heko oli rytinää ja tytinää! Elin 31 vuotta siinä uskossa, että laulaminen on jotenkin lahjakkaiden hommaa. Eip ookkaan! Parannan kuin sika! Punk on kivaa kivan kaverin kanssa. Rehtori Heko (Miika ja Heko duo) Piknik oli ihana. Ensi kerralla muut saa poukkoilla-mää vaan köllöttelen ramofiltillä ramonakki suussa. Heavyweight Heko (Miika ja Heko duo) |
||||||||||||||||||||||
Kretiini-kommenttejaPuustockissa 2005 oli taas hauskaa. Pojat soitti normaalisti eli hyvin. Hyvä meininki. Tosin on Pojilla monia muita biisejäkin mitä voisi livenä soittaa, ettei aina samoja. Himaneksen keikka oli tietenkin hyvä. Oliko ensimmäinen biisi uusi? Ainakaan minä en ole sitä kuullut. Hyvältä vaikutti. Lisää tommosia biisejä! On niin monesti kirjoitettu "arvostelut" keikoista ja aina ne on ollut hyvät. Joten Himaneskin soitti normaalisti eli hyvin. Yup, CMX, Apulanta, Kotiteollisuus loistavat keikat myös. Ihailen Kotiteollisuuden saundimaailmaa. Popeda ja Yö vois jäädä eläkkeelle. Piknikillä oli makkaraa ja hauskaa. Oishan siellä voinut viihtyä pidempääkin. Soittajat soitti. Oma esiintyminen meni ihan ok. Soitettiin yksi uusi biisi; Mä oon sokea ja Huoleton Elämä ja Jippijaijee. Perkele kun kehtais tunnustaa että Hekon kitaranhihnan pituus tuotti tällä kertaa vähän ongelmia. Heko on niin pitkä mies. Ja Heko oli vauhdissa taas. Vuoden paras vitsi. "Kimmo Liskomäen pitkä bändin nimet" Naurattaa synkkänäkin päivänä. Kiitos kovasti PUUSTOCKIN ja PIKNIKIN järjestäjille, soittimien lainaajille: Heko, Miika, Pantze ja rummut. Ens vuonna uudestaan! JP Kretiini (Kretiinit) |
||||||||||||||||||||||
Ramopunk-vieraskirjassa:Kuka soitti rumpuja Iskuryhmän apuna piknikillä?Näin ne asiat selviää jälkikäteen Rampunk-viekussa:
|
||||||||||||||||||||||
Iskuryhmän kommenttejaEn puhuisi Iskuryhmän esiintymisestä piknikillä, koska bändistä oli paikalla 3/5. Ennemminkin kyseessä oli jamisessio, johon osallistui monta IR:läistä. Joka tapauksessa meininki oli hyvä ja jengi otti meidät hyvin vastaan, vaikka soundit oli huonot ja soitot meni miten meni... Ne vei vei vein jälkeen meidät suorastaan tuupittiin takaisin lavalle vetämään Yksin. Hieno tunne! No se siitä... Kuopiossa sitten räjäytetään potti! Ollaan kasassa koko ryhmällä ja uusia, IR:n livenä esittämättömiä biisejä näillä näkymin seitsemän! Iskuryhmä-Tuuska (Iskuryhmä) ---- Iskuryhmä-Pasi: "Kaikki järjestyy..."Perjantai
iltana Juvalla oli jo kovat karkelot. Me Ryhmäläiset kuitenkaan ei
sinne päästy, koska saatiin eka kertaa treenit silloin toukokuun jälkeen.
Nii-in totta tosiaan! Hyvin skulas treenit kuitenkin Savon mualla ja
tarkoitus mennä koisimaan Tuuskan porukoiden luo. Kappas vaan,
kun eräs Pasi sai idean vielä yhdelle kaljalle alakerran
baariin. Aluksi näytti, että pulju on kiinni, No todellakin aina asioilla on tapana järjestyä ja saatiin kuin saatiinkin taksi viemään reissumiehet Juvalle vaille kaks yöllä..kai? Juvan
ABC:lle vielä vikat perusostokset ostamaan. Eineksiä enimmäkseen ja
kova usko siihen,että Ramoleirissä on juotavaa. Olihan sitä ja oltiin
eläinpeliä aamutuimaan saakka. Jokunen hörhö Ramotyyppi heräsi
teltoista ja meno oli sen mukaista. Aamulla vielä allekirjoittanut sai
puhdasta päälle, joten piknikille voisi kohta valua. Nukkua en ennättänyt... En antanut periksi vieläkään, vaan ilmoitin Hekolle, että KKK tullaan vetää suomeks! Kai se jäi vähän niin kuin vitsiksi, mutta sit kuulin, että nyt lavalle siitä saamarin lurjus! No, mentiin ja sen muistan, kun Heko kysyi Tuuskalta mitä sä soitat? Tuuskan suusta kuului, että ihan mitä vaan! heh! Rumpalia olinkin jo kysellyt hieman aikaisemmin. Kaikki järjestyi... ...ja
soittamaan päästiin. Ne vei vei vei mun tyttöni pois ja
Yksin biisi tuli vetästyä. Sen muistan, että Tuuskalla oli basso korkealla? Ja kitarassa ei ollut luultavasti säröä? No kivasti se meni kai kuitenkin. Hauskaa oli ainakin. Jälkeen päin näin vasta kuvista, että JP Kretiini soitti Ne vei vei veitä mukana? Kiitos siitä kovasti. En reagoinut kyllä mitenkään. Toukka oli nähtävästi rumpali ja hänelle suuri kiitos myös. Jutellaan nää jutut joskus? Heh. Lisäksi luulen, että vedettiin oikein äijä köörillä Onnellinen Perhe ja nastaa oli. Mulla oli ainakin. Himanesta katsomaan ja sit älkää enää kysykö mitään multa... Parasta oli, mutta... Kiitos ja Anteeksi! Iskuryhmä-Pasi (Iskuryhmä) |
||||||||||||||||||||||
Debbien kommenttejaMikä on parasta kesässä? Tietysti lämpö, valo, loma, sekä mukavat ihmiset ja Puustock! Tänä vuonna olin asettanut itselleni erityispaineita kesän kivoimmille kekkereille ilmoittamalla Debbien piknicille keikalle. Pienoisen jännitystutinan vuoksi en oikein pystynyt keskittymään piknikillä muihin esityksiin. Mieleeni jäi Miikan ja Hekon väsynyt show, josta eniten nauratti J-U-V-A (oliko se edes sen biisin nimi?) ja OO -MAMA -OO -MAMA -MAAUIMALAAN. Yleisön ja Hekon ÖÖÖÖ -äänien säestäminä pääsimme aloittamaan. Tunnelma lavalla oli rento ja biisit kulki kuin juna. Paavo pompotteli bassoaan mallikkasti , Marko revitteli kitarallaan tykisti ja Miika irrotteli diudidiudiaan oikein näppärästi ja Jaakko löi rumpua kuin eläin. Olen myös tyytyväinen omaan suoritukseeni, muistin sanat, ääni kesti ja kantoi. Pienet ajoitusvirheet biisissä Ramo-auto ei haitannut eikä meininkiä latistanut katkenneet kitaran kielet eikä irronneet hihnat. Lavalla oli kivaa ja siitä kuuluu kiitos innokkaalle ja kannustavalle yleisölle. Tutut ja turvalliset naamat lavan edessä rohkaisi kummasti. Mannekin taisi pysyä lavan ulkopuolella. Iso kiitos Samille, Hekolle ja Martille, jotka tilasivat juuri oikeanlaisen sään ja yleisön viehättävään ympäristöön. Outi (Debbie) Keikka oli hauska ja Outi mahtavan hyvä. Miika (Debbie) |
||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
Kari
Peitramon kommentteja
Supertrio
Kari Peitramo syntyi Haukivuorella Hummeripoika-rockissa
lauantaina 16.7. Rehtorien keikan jälkeen. Heko esitti,
että voisimme tehdä jotain kolmestaan, ja totesin ajatelleeni
samansuuntaista. Maanantaina tai tiistaina oli valjennut mitä
soitetaan, torstaina kuuntelin biisejä Puustock-alueella opasteita ja
roskiksia roudaillessani ja perjantaina Poikien setin jälkeen
pidettiin kuuden minuutin harjoitukset hotellihuoneessa 212. Tarpeeton,
mutta mielenkiintoinen trivia-tieto tuleviin rock-tietokilpailuihin. Niin
juu, ja lauantaina puolenpäivän paikkeilla räjäytettiin tiemme
rockhistoriaan. Seuraavassa piknikissä soitetaan samalla
periaatteella koko Peitsamo-tuotanto, eikä siellä sitten paljon
muuta tapahdukaan, vaikka piknik kestää kuusi viikkoa. Ramopiknik,
ja koko Puustock, olivat aivan mainioita tapahtumia. Kiitos koko
onnelliselle perheelle Piknik-järjestäjien puolesta. Viisi
erityismainintaa: 1) Debbietä kuuntelin hyvin mielelläni. 2) Himanesin
saapuminen, esiintyminen ja poistuminen tapahtui tyylikkäästi
ja loistavasti ajoittaen. 3) Ramoihmiset ovat kunnon ihmisiä. Eipä
ollut paljon jälkisiivouksen tarvetta. 4) Sami näki eniten
vaivaa piknikin eteen, saminkokoinen kiitos sinne, ja samassa suhteessa
vähän lyhyemmät kiitokset edelleen Hekolle ja mulle itselleni vielä
semmoset 172-senttiset. 5) Tuula Fellner ja Lomakylä Kesakko
olivat erittäin ystävällisiä ja myötämielisiä meille, kun
antoivat mainion paikan käyttöömme ilman korvausta ja lyhyellä
varoitusajalla. Puustockin
puolelta raatini antaa pisteet Rytinäkerjäläisille eli Kallelle
ja Revon Jukalle. Sammaleet ja jäkälät on niin hyvä
biisi että kippeetä tekkee. Martti
(Kari Peitramo / Luonteri Surf) |
||||||||||||||||||||||
Himanes kommenttejaPuustockin keikka oli Himanesin live-esiintymisten huippuhetki. On niiiin siistiä vetää tommosella lavalla ja tämän yleisön eessä. Sitten vielä artistien "huolto", äänentoisto yms. pelaa niin hyvin, että toimii. Aikataulu oli niin tiukka, ettei encoreen ollu mahdollisuutta. Ois soitettu vielä Matkalaulu ja Kesä-Vantaa. Kiitti Kontiainen, Heko ,ramoväki ja muu yleisö, joka oli yllättävän kiinnostunut meistä. Riku (Himanes) Aki Himanen: Himanes Puustockin päälavalla la 23.7.05Tulimme Puustockiin Pieksämäeltä, missä soitimme 40 ja risat -tapahtumassa perjantaina. Tuo keikka oli hyvä. Lauantai-aamuna roudasimme kamat vaniin treenikämpältämme Kyyveden sahalta. Aikataulu oli siinä vaiheessa jo aika tiukka, olihan tarkoituksenamme heittää Puustockin ramopiknikillä yllätysvetona Kesä-Vantaa -kappale. Ehdimme Kesakkoon juuri ja juuri ajoissa paikalle Puustockin soundcheckiä ajatellen ja soitimme kyseisen kappaleen Debbien lopetettua keikkansa. Saimme hyvän vastaanoton. Tuo oli hyvä merkki päivän keikkaa ajatellen. Soundcheckin jälkeen vetäydyimme nauttimaan Puustockin hyvistä ruoista. Vaikka ilma ei ollut paras mahdollinen, porukkaa alkoi ilmestymään päälavan eteen runsain joukoin. Ilmassa oli selvästi latautunut tunnelma. Settimme alkoi klo 15.30 Juvan paikallista aikaa ja heti ensimmäisestä kappaleesta H-I-M-A-N-E-S alkoi kova meno lavan edessä. Soitimme neljä biisiä putkeen, jonka jälkeen alkoikin kova huuto. Jatkoimme muutaman kappaleen lisää ja menohan vain yltyi lavan edessä olevasta mudasta ja ajoittaisesta sateesta huolimatta! Kannustus oli kovaa luokkaa. Setin puolivälissä lavalle ponnahti myös "ylioppilas" Heko, joka soitti kanssamme Rock'n' roll lukio -kappaleen. Yleisö taputti ja oli menossa mukana taukoamatta. Aivan uskomaton fiilis oli meillä myös lavalla! Soitimme muutaman biisin vielä Hekon lähdettyä lavalta. Settimme koostui sekä uusista että vanhoista kappaleista, soitimme 11 kappaletta. Keikan aloitusbiisin vedimme yleisön edessä toista kertaa perjantain keikan jälkeen. Koko homma oli ohi puolessa tunnissa ja yleisö vaati sinnikkäästi lisää, mutta aikataulu ei antanut periksi encoreille. Yleisössä oli paljon ramoporukkaa, joka kannusti kovasti, mutta koko lavan edusta oli menossa mukana. Se ei jättänyt ketään kylmäksi! Emme ole koskaan kokeneet samankaltaista. Aki (Himanes) |
||||||||||||||||||||||
Biisi nimeltä "Takki"Miika ja Heko duon lavalta poimitusta biisilistasta löytyi sellainen uusi biisi kuin Takki. Uusi biisi josta ei jäänyt mielikuvaa, sitähän piti M!kan alkaa selvittää! Selvityksestä syntyi M!kan ja Miikan välille seuraavanlainen sähköpostikeskustelu, joka johti "järisyttäviin" paljastuksiin punkrockista...
|
||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
|