Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Onni on Ramones

Himanes

Iskuryhmä

Kimmo Liskomäet Pitkät Kalsarit

Onni Pub, Kuopio 3.9.05

M!kan keikkaraportti:

Onni on Ramones

Huh huh! Ensimmäistä kertaa tuli oltua mukana tämmöisessä tapahtuman järjestelyssä. Kaikkeen sitä tuleekin sekaannuttua! Mikä on pahinta? Ei suinkaan se, miten paljon kaikkea joutuu puuhailemaan ennakkojärjestelyissä. Ei todellakaan, vaikka paljon tekemistä siinä olikin. Pahinta on se, kun joutuu jännittämään tuleeko porukkaa tarpeeksi, että saadaan hyvä tunnelma ja sen jälkeen vielä jännittämään tuleeko porukkaa niin paljon enemmän, ettei homma ole taloudellinen fiasko.

Iskuryhmäläisiä ja Tuppi saapumassa Onniin. (Kuva: Sami)

Ennen kahdeksaa illalla oltiin oltu Suskin, Paulan ja Samin kanssa Onnissa järjestelyhommissa ja päivystämässä jo neljä tuntia. Kattelin ympärilleni. Alkoi ahdistaa, että ei helvetti! Eihän täällä ole vielä paljon ketään. Pienellä järkeilyllä tuli taas mieleen, että eihän lipunmyynti ole vielä alkanutkaan… Kahdeksan jälkeen väkeä sitten alkoikin tulla tasaisena virtana ja pääsin jo vähän hengähtämän. Tuntia myöhemmin oli jo selvää, että ihan hyvin tämä menee.

Yleisössä oli paljon tuttuja naamoja ympäri Suomea, Mitäs paikkoja siellä nyt olikaan edustettuna? Ainakin Lappeenranta, Rauma, Pori, Tampere, Varkaus, Juva, Mikkeli, Turku, Lahti, Degerby ja Suomen Himanes-keskus Haukivuori kaikkein suurimmalla pääluvulla. Olipa hieno juttu, että saatiin pitkänmatkalaisia liikkeelle niin suuri määrä. Kiitos teille.

Iloinen yllätys oli myös se, miten paljon kuopiolaisia oli saatu liikkeelle, sillä se miten tämä juttu purisi Kuopiossa oli täysin arvailujen varassa. Edellisen kerran kaupungissa on käynyt ramobändi kai vuonna 1996, eli ei ihan äskettäin.

Muutaman sanan ehdin joidenkin kuopiolaistenkin kanssa vaihtaa. Jokunen kotimaiseen ramopunk-genreen perehtynytkin sieltä löytyi, sekä nuoria, jotka olivat vasta äskettäin perehtyneet Ramonesiin ja ramopunkiin ja vanhempia Ramones-diggareita, jotka olivat tulleet tutustumaan Ramojen kotimaisiin jälkeläisiin. Myös naisia oli tämän illan yleisössä ilahduttavan paljon.

Jotkut vanhemmat Ramones-fanit olivat ehkä tulleet  kuulemaan erityiseen Ramones-covereita. Toivottavasti se ei ollut pettymys, ettei yksikään bändi vetänytkään Ramonesin covereista koottua keikkaa. Ja kuultiinhan sitä Ramojakin lavalta, sekä suomeksi, että englanniksi Iskuryhmän ja Himanesin keikoilla.

Ja olihan siellä sellaisiakin asiakkaita, jotka ostivat lipun tietämättä mitä Onnissa oikein tapahtui. Jotkut tulivat sisälle avoimen uteliaana ja jäivät iltaa viettämään. Toisen joutuivat sisälle puolivahingossa, kävivät yhdellä oluella ja lähtivät sen jälkeen pois...

Ennen keikkoja ja keikkojen välillä kyllä kuultiin levyltä Ramonesia ja muita asiaan kuluvia orkestereita. Muuta musiikkia ei cd-soittimen lähellekään tällä kertaa päästetty. Valehtelematta voin sanoa, että omasta mielestäni en ole koskaan kuullut niin hyvää taustamusiikkivalikoimaa kuin tällä kertaa. No, eipä ihme, kun sen itse kuudelle cd:lle kasasin. Ramojen lisäksi Häiriköt, Ne Luumäet, Pojat, Rehtorit, Luonteri Surf ja Retkibanaani olivat kohtuuttoman hyvin edustettuina ja höysteenä seassa muita kotimaisia ramobändejä, Kari Peitsamoa, Klamydiaa, Problemsia, Motörheadia, Misfitsiä… Ei auta kun taputtaa itseään selkään!

Seremoniamestari Pasi Kuva: M!ka

Seremoniamestari Pasi

Seremoniamestariksi houkuteltu Iskuryhmä Pasin aloitusjuonto ennen Liskomäkien keikan alkua oli hauskaa seurattavaa. Alku meni suorastaan ylevissä merkeissä ja kun Pasi oli asiansa esittänyt hän kuulutti Kimmo Liskomäen Pitkiä Kalsareita lavalle, mutta bändiä ei näkynyt. Pasi oli ennalta varautunut lyhyeen alkukommenttiin, jos nyt oli mitenkään varautunut, joten tilanne vähän yllätti. 

No, Pasi inspiroi lisää asiaa ja huuteli pian Liskomäkiä uudelleen. Tämä toistui pariin kolmeen kertaan, mutta Liskoryhmää ei vaan näkynyt vieläkään! Pian Pasi jo huuteli tyyliin: ”Mitä mä sanon? Tulkaa jo! Apua! Mä en keksi enää mitään sanottavaa!” Kun Liskomäkiä ei vieläkään näkynyt, Pasi pelastautui aloittamalla Liskojen keikan itse laulamalla ”Pitkiä kalsarikännejä”.

Oman biisin kuuluminen lavalta herätti kai Liskot horteesta ja bändi marssi esiin ja Pasi pääsi pois lavalta. Olisikohan pitänyt odotella vielä sen verran, että Pasi olisi saanut laulettua biisin loppuun saakka... Harvinaisen hauska keikan aloitus. Taisi Pasi ehtiä käydä läpi koko ihmiselämän tunne kirjon tuon vajaan kymmenen minuutin aikana! Vaikuttavaa! Pasi vaan useammin seremoniamestariksi.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Keikan seuraamista vähä häiritsi tämä järjestäjän rooli, kun väkeä tuli vielä tasaisesti sisälle kesken Liskoshow:tä. Jos keikan seuraaminen jäikin vähän vähemmälle, niin yleisön reaktioita ehdin silmäillä vähän enemmän. Liskomäkien biisien sanat tuntuivat naurattavan monia kuopiolaisia, jotka useimmat kuulivat tätä bändiä varmastikin ensimmäistä kertaa. 

Miinus tällä keikalla oli se, ettei yhtyeen toiminnanjohtaja Kimmo Liskomäki ollut paikalla. Olisi ollut hupaisa katsella kuopiolaisten ilmeitä hänen hieman omalaatuisen Heidi on hermoraunio-lavavisiitin aikaan.

Yleisöä Liskomäkien keikalla. Kuva: Sami

Iskuryhmä

Iskuryhmän keikan alkaessa väkeä tuli yhä sisälle Onni Pubiin. Onneksi Paula ja Suski lupasivat armollisesti hoitaa lipunmyyntiä tämän keikan aikana. Iskuryhmälle tämä oli vasta toinen keikka bändin vielä hyvin tuoreen comebackin aikaan. Ensimmäinen kunnon keikkahan oli viime toukokuussa Semifinaalissa. Vajaa miehityksinen Iskuryhmä tosin iski kesällä Puustockin  Ramopiknikillä parin biisin verran ja Pasi yksin pääsi iskemään jo viime talvena Juvan Ramopilkissä yhdellä biisillä. Noilla esiintymisillään bändi on jo päässyt iskemään aika moneen sydämeen ja nyt niitä valloitettiin varmasti lisää. Sen verran pätevä oli bändin esiintyminen.

Yleisöön puri kai parhaiten Ramones-cover Ne vei vei vei mun tyttöni pois. Biisi oli selvästi tuttu biisi Ramonesin KKK Took My Baby Away:nä  monille niille Ramones-diggareille, jotka eivät Iskuryhmää vielä tunteneet. Ylpee-coveria eivät välttämättä kuopiolaiset Ramo-diggarit niinkään tunnistaneet.

Iskuryhmän setistä löytyi iso liuta uusia ja asiallisen ramopunkkisia biisejä, joka todistaa, että bändi on liikkeellä ihan tosissaan, eikä vain vähän lämmittelemässä vanhoja muistoja. Ramoviisujen esikarsinnan tuomaroinnin ansiosta neljä noista uusista biiseistä oli minulle tuttuja, mutta loppujen kuuntelua vähän haittasi, ettei laulusta saanut IR:n keikalla selvää ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ei se ainakaan minun keikan seuraamista haitannut, mutta otteen saaminen noihin ennen kuulemattomiin biiseihin kyllä vähän kärsi.

Himanes. Kuva: M!ka

Himanes

Himanes pääsi aloittamaan keikan vähän kuin varkain minun huomaamatta. Missä lie olin? Lippukassallako taas? Lavalta kuuluva H.I.M.A.N.E.S. lavalta kertoi minne kannattaa keskittyä. Himanesilla oli kyllä vauhdikas keikka. Melkein kuin oltaisiin Haukivuorella oltu. Lisää vauhtia niillekin, joille Himanesin omat biisit eivät olleet tuttuja, bändi antoi soittamalla keikalla neljä Ramonesin biisiä englanniksi. Hyvältähän ne kuulosti omien biisien ohessa. Sopiva määräkin tuo neljä. Omat biisit säilyvät kuitenkin pääroolissa, mutta epäselväksi ei jäänyt tietämättömämmällekään (<-vitsi mikä sana!) mistä tämä ”Haukivuoren Ramones” ammentaa ideoita omaan musiikkiinsa. Myös Problemsia kuultiin taas biisin verran, kuten usein Himanesin keikalla. Lainabiiseistä iski minuun tällä kertaa erityiseen Oh, oh I love her so ja Beat on the brat.

Himanesin omat biisit oli kuitenkin pääosassa ja aktiivinen yleisö osasi hyvin niin uudet, kuin vanhatkin Himanesin biisit. Musiikki vei minut mennessään, eikä keikasta sitten pahemmin voi mitään järkevää sanoa paitsi, että hyvä oli ja loppui liian lyhyeen. Mikä siinä maksaa?, Matkalaulu Kellarista studioon ja Mitä välii silläkään kuulostivat sikahyviltä, samoin Sähkis, joka näytti naurattavan taaempana istualtaan keikkaa seuranneita. Ramoviisujen voittajakappale Kesä-Vantaa tuntui myös toimivan keikalla.

Kyyvettä huudeltiin pitkin keikkaa ja Himanet heittelivät takaisin, että ”mikä se onkaan siellä saunan takana…” yms. Kyyvesi-viitteitä, mutta Kyyvesi kutsuu-biisiä he pihtailivat ihan keikan loppuun saakka. Se olikin kai keikan vauhdikkain hetki. Ensin bändi esitti biisin ja perään se meni vielä uudelleen yhteislauluna.

…ja sitten… Himanes alkoikin jo poistua lavalta. Mitä ihmettä! Entäs encore? Kyllähän nyt tämmöisen keikan jälkeen encore pitää olla. Kamoon jätkät! Tuupin Himaneja takaisin lavalla päin, mutta kaikenlaisia selityksin antaen jäbät häipyivät yksi toisensa perään, hieman hankalasti yleisön läpi… ”ei jaksa enää”, ”aika loppuu”, ”liian kuuma”, ”ei oo enää biisejä”, ”soitettiin jo kaikki” ja paras selitys oli, että ”soitettiin jo encore”! Ei helvetissä! Tässä olin lavan edessä, enkä sellaista havainnut. Aki taisi jo kysyä joltain muulta Himanelta, että soitetaan vielä ”Kylä” ja viimeisenä lavalle jääneenä jo palasi mikin luokse pyytämään muita takaisin. Tekniikka taisi vaan olla bändiäkin nopeampi pois lähtijä, eikä mikki enää toiminut, joten ei auttanut kuin Akinkin poistua lavalta.

Talkoohengellä tämä onnistui

Hienosti onnistui tämä ilta. Enpä olisi ennakkoon uskonut miten hyvin. Onni pub antoi meille hyvät puitteen ja yllättäen suhtautui koko hankkeeseen alunperinkin hyvin myönteisesti. Yllättäen siksi, että Henry’s Pubin Converse kerholle antamien pakkien jälkeen jäi fiilis, ettei nämä jutut taida ikinä Kuopiossa onnistuakaan.

Vaikka minä ja Samin tätä iltaa rakennettiinkin, niin paljon oli muitakin mukana. Talkoohengellä tätä iltaa tehtiin. Kaide Luumäeltä tuli tuo paitaakin koristava Onni on Ramones-logo. Iskuryhmä Tuuska suunnitteli Kuopioon satoina erikokoisina mainoksina levitetyn keikkajulisteet ja kopio niitä vielä urakalla moneen otteeseen. Koko tapahtuman nimen taas keksi Iskuryhmä Pasi. Suski ja ja Paula olivat korvaamattomasti apuna illan aikana. Paula sieti myös kiitettävän kärsivällisesti minun Onni on Ramones-kouhkailut, julisteenliimailut yms. jotka täyttivät aika tiiviistä elokuun. Veikkaan, että Suski on saanut sietää jotain samantapaista Äänekosken suunnalla. Samin kanssa tuli läheteltyä varmaan satoja sähköpostejakin tämän tiimoilta. Bändit olivat talkoissa mukana mm. ottamalla niskoilleen osaa taloudellisesta riskistä ja puskaradio yllytti ihmisiä paikalle mm. Varkaudesta ja Haukivuorelta. Hengessä mukana oli suuri joukko ihmisiä, niin bändeistä kuin yleisöstäkin. Jotenkin koen myös nuo pitkänmatkan takaa tulleet aktivistit vahvasti osaksi tätä talkoohenkeä.  Ilman heitä tapahtuma olisi ollut väkisinkin paljon vaisumpi. Tuo yhteishenki, mikä tämän viritelmän ympärille syntyi oli kaikkein parasta! Kiitos vaan koko ramopunkkiselle onnelliselle perheelle!

Kyllä jäi tästä siisti fiilis, Ramones on tosiaan onni….

-M!ka-

Kellarista studioon

maan alta estradille

ja kaikki se meidän taikaa on...

Kuva: Sami

Lainaus Pappisrulaa-sivujen Jussin keikkaraportista:

Onni on Ramones

Kukaan ei vittuile Motörheadin Lemmylle!

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit aloitti jo kymmeneltä. Syynä aikaiseen aloitukseen oli se, että Onni Pub on kahteen auki, joten homma olisi siis kerettävä kahlata läpi ennen puolta kahta. KLPK soitti mukavasti rokkaavan keikan. Erittäin hyvä valinta oli se, että setti koostui pääasiassa vain kaikkein nopeimmista biiseistä. Lavan edessä oli ihan hyvin jengiä pogoilemassa ja setin aikana tuli ovesta koko ajan lisää porukkaa.

KLPK ei vetänyt encoreja, vaikka yleisö niitä yritti vaatiakin. Tässä vaiheessa Onni Pubissa oli jo aivan saatanan kuuma. Välillä oli pakko käydä ulkona ihan vaan sen takia, että saattoi hengittää. Aina kun astui takaisin sisälle, niin tunne oli samanlainen kuin avaisi saunan oven ja hyppäisi löylyhin! Miten jotkut jaksoi pitää nahkarotseja päällä, kun pipokin hiosti ihan törkeesti?

Iskevä Iskuryhmä

Iskuryhmä aloitti heti kohta edellisen bändin jälkeen. Nyt piti itekin mennä jo lähemmäs lavaa, kuten näytti tekevän moni muukin. En oo ennen nähnyt IR:ää livenä ja täytyy sanoa, että se yllätti ihan kuusnolla! Pakko sanoa, mutta en ois uskonut millään, että jätkät voi vetää niin tiukasti! Hienoa! Jengi oli ihan täysillä messissä ja kuumuus ei tuntunut haittaavan, tai ainakaan sitä ei huomannut. Välillä piti taas käydä hengittämässä ja sen takia missasin ainakin jonkun uuden biisin. Joku surffaus-biisi oli ihan vitun hyvä ja yleisö lauloi jo tokassa kertsissä messissä, vaikka biisi oli ensiesityksessä. Aikuisten oikeesti ja Hetki hiljaa toimi myös vitun hyvin. Setti huipentui Yksin-biisiin, joka on kyllä yks parhaista slovareista ikinä! And that's true!

Iskuryhmäkään ei antanut yleisölle encoreja. Syy oli ihan ymmärrettävä, kun bändi vetosi lavan kuumuuteen, joka oli kyllä lähempänä tropiikkia kuin syyskuista savoa. Kuopiossa ois varmaan kysyntää LVI-asentajalle, joka osais duunata ilmastointeja...

Iskuryhmän Vepi ja Teemu. Kuva: M!ka

Mitä siellä saunan takana on?

Pääesiintyjänä toimi Himanes. Nyt täytyy sanoa, etten ollut Himanesiakaan nähnyt koskaan aiemmin livenä. Mie en tuntenut biiseistä kuin osan, mutta jengi diggaili ja meininki oli huipussa. Positiivista oli myös lukuisat ramo-coverit. Etenkin muutamat paikalliset olivat ennen bändien keikkoja haikailleet ja kyselleet kovasti, että vetääkö kukaan ihan pelkkiä Ramonesin biisejä. Mietin Blitzkrieg Bopin soidessa, että aika hyvä neljän viikon putki on ollut, kun kuulin Blitzkriegin elokuun alussa On The Rocksissa Häiriköiden vetämänä, viikkoa myöhemmin LPR:ssä Cojonesin keikalla, viime viikolla Ypöjen keikalla ja nyt Kuopiossa Himanesin esittämänä!  Siitä huomaa kyllä sen, että Ramones-punkrockin maine alkaa levitä ja samalla ihmisten kiinnostus tähän sceneen. Hyvä juttu.

Himanes soitti reilun mittaisen keikan ja nyt saatiin ne encoretkin. Koko setin ajan kestäneet vihjailut siitä, että mitä siellä saunan takana onkaan saivat vastauksen, kun ilta huipentui Kyyvesi kutsuu-biisin yhteislauluun.

(Julkaistu Pappis-Jussin luvalla. Jussin keikkaraportti on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.pappisrulaa.com)

Judypunk:

"Onni potkii päähän..."

400 km ja kello on yksitoista aamulla. Lähdimme kohti Kuopiota hyvissä ajoin. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Tampere josta mukaan haettiin Ilpo. Matka sujui hyvin ja löysimme Onni pubinkin ihan vahingossa. Sieltä mukaan vielä Maza ja Maria ja sitten Rauhalahteen aloittelemaan iltaa. Muutaman tunnin kuluttua piti lähteä takaisin Onniin. Paikalla ei vielä ollut paljoa porukkaa, mutta sopivasti ennen keikkoja alkoi olla jo aika ahdasta. Tuttuja ja tuntemattomia naamoja oli riittävästi. Taisi ylittää odotukset ihan mukavasti.

Ensimmäisenä lavalle kapusi Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit. Alusta asti oli kaikki hyvin mukana ja hauskaa tuntui olevan kaikilla. Uusia biisejä keikalla kuultiin myös. "Kukaan ei vittuile Motörheadin Lemmylle" sai yleisön laulamaan mukana. Biisit kuulosti hyvälle ja mukavaa oli.

Seuraavana lavalle astelikin Iskuryhmä. Nopeasti on Iskuryhmä saanut rivinsä keikkakuntoon. 11- vuoteen ei bändi tehnyt keikkoja ja nyt toisella keikalla "tauon" jälkeen kuultiin jo seitsemän uuttakin biisiä. Nopeassa tahdissa meni keikka läpi. Uudet biisit kuulostivat hyvälle ja meno yleisössä oli hetkittäin jopa liiankin energistä. Ryhmäläiset näyttivät nauttivan olostaan lavalla ja yleisöllä oli mukavaa. Sanojen unohtelukin korvattiin hienosti asenteella. Nyt pitää vaan jäädä odottamaan lisää. Ehkä jossain vaiheessa saa uusia biisejä vielä kuulla levyltäkin.

Himanes meni minulta lähes kokonaan ohi. Muutaman biisin kuulin baarin perältä. Suurimman osan keikasta vietin ulkona, koska sisällä alkoi kahden keikan jälkeen olla jo melko kuuma. Muutenkin oli kaikkea ylimääräistä hässäkkää. Onneksi ei tarvitse kauaa odottaa, että pääsee tarkastamaan Himanesinkin keikkakunnon taas. Toivotaan, että Lahdessa ensi viikolla rokataan yhtä kovaa.

Keikkojen jälkeen alkoi porukka valua kohti Rauhalahtea ja saatiin hyvät jatkot aikaan. Kiitos kaikille Onnissa olleille. Tällä porukalla saadaan aina hyvät bileet aikaan.

Aamulla mökistä heräsi viisi väsynyttä ihmistä keittiön lattialta, vaikka tarjolla olisi ollut neljä mukavaa sänkyäkin. Herätyksenä toimi Teräsbetonin Taivas lyö tulta-soittoääni jonka saattelemana oli soturimielellä hyvä palata kotiin.

Judypunk

Liskomäkien kommentteja

Keikkajärjestelyt olivat loistavat, Onni oli hyvä paikka onnellisen perheen kokoontua.

Ajateltiin vetää reipas show ja jätettiin hitaat biisit pois setistä. Reippaan setin jälkeen oli kyl paita sulaa päälle kun Onni-pubin ilmastointi teki mestasta lähinnä turkkilaista saunaa muistuttavan! Encore jäi pois lämpöhalvauksen takia mut taisin käydä häiriköimässä Himanesin keikkaa, joka oli loistava.
Iskuryhmä veti tosi tiukan varvin ja ihmetellä täytyi sinnikkyyttä pitää rotsia!

Iso-Jarnold (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Mun piti mennä sunnuntaina ristiäisiin, mutta mä poikkesin matkalla vielä onni pubiin! niin tyhmä(tai kenties viisas)mä oon! Ja ei kun uudesttan!
Hannu S.

Iskuryhmän Tuuska ja Pasi. Kuva: M!ka

Iskuryhmän kommentteja

Iskuryhmä Pasi:

3.9.05 Se tapahtui. Ramoväki kokoontui sittenkin Kuopioon järjestettävään Onni on Ramones iltaan.

Kyllähän sitä oltiin odoteltukin pettymyksien kautta. Converse- kerho peruuntui Henkassa joitakin aikoja sitten. Kuopio oli mystisen kaukana siis ramoväen iloisista hipoista. Eipäs kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon, vaan asiaa alkoi pohtimaan puuhapari M!ka ja Sami. Paikka löytyi Onni Pubista, kuin hieman ivallisesti Henry’s Pubin vierestä. Pitkää nenää sinne siis… 

Bändit tuli mielellään mukaan ja hieman sellasta talkoo henkeä ja iloista sellaista, niin eikös vaan ilta alkanut olla lähtö laukaisua vaille valmis. Yhdessä mietittiin logoja ja kaikkea mitä iltaan nyt vaan tarvitaan. Toiset teki julisteita ja toiset levitteli niitä yli ahkeraan. Kaikki oltiin mukana jotenkin. Ainakin hengessä ihan kybällä. Kaikesta huolimatta riski oli M!kan ja Samin. Tosin pakko mainita ,että allekirjoittanut uskoi heti alusta alkaen meihin. Näähän toimii taatusti nää jutut hei! Kaikki valmista.

3.9. tulikin, kuin varkain. Mielessäni olin usein ajatellut, et Onnihan on vasta sitten syksyllä. Kesä oli taas siis liian sukkela. Meillä oli perjantai iltana treenit ja mun mielestä soundas ihan hyvin. Seitsemän uutta biisiä hieman veti mietteliääksi. Olen maailman surkein sanojen muistaja. No, ei siinä murehtimiset auta, vaan tekee sitä mitä eniten haluu, eli rokkaamaan ja pitämään hauskaa. 

Hauskan pidon aloitin tosin tällä kertaa kuin salaa itseltäni jo lauantai päivänä. Hauskuus hieman kostaantui sitten illemmalla, mutta ei siinä määrin, että morkkista kannattais illasta poimia. Kuopioon tultiin joskus viiden maissa. Paikalla oli vastassa illan pääarkkitehdit Sami ja M!ka. Oli Onnissa jo kivasti kaikkia muitakin. Tiskille tilaamaan lisää hauskuutta ja Onni on Ramones paidankin taisin siinä veuhkuissani ostaa. 

Himanesin jäbät viritteli PA- sydeemejä ja Make kasas rumpuja. Minä, niin minä vaan katselin ja juttelin mukavia… Pientä uhkapeliäkin täytyy harrastaa. Lyötiin vetoja M!kan kanssa maksavista iltaan osallistujista. Olipa ilo kuulla kuinka reilusti voitin vedon. Tosin maksaneita sisään tulijoita oli niiin paljon, että tuskin M!kaa tässä kohtaa harmittaa pätkän vertaa. Soundchekki meni ihan siinä suit sait ja Jaakkokin sai kuulla illan bändejä ihan kivasti. Jaakko tais olla illan nuorin paikalle saapuja ja siitä hyvästä liuta nimmareita.

Ilta etenee huiman nopeasti mukavia tarinoiden. PappisJussia oli tosi loistava moikata. Ollaan jutusteltu vaikka kuinka paljon, mutta ei koskaan aikaisemmin livenä. Ihmeellinen on tää netti maailma. Samin kokkaamat safkat maistui todella herkullisilta, joten en siis usko, että ne oli Samin tekemiä. Heh  NO okei. Kiitos. Sitä lystiä oli joka suuntaan. 

Tupa täyttyi mieletöntä vauhtia ja tuopit kumoutui auki ammottavaan kurkkuun yhä sukkelammin. Nauru raikui ja voi että, jos et ollut mukana. Minut oli puoliväkisin patistettu seremoniamestariksi, josta olin juuri aikeissa kieltäytyä. Olin hetkeä aikaisemmin sanonut Tuuskalle, että en moiseen ryhdy. En todellakaan tietäisi mitä minun tulisi edes sanoa. No kuitenkin vaan, kuin tyhjästä päästä kyselin, että joko laitetaan homma käyntiin. M!kan vastaus, etät siitä vaan, sai jalat suuntaamaan kohti stagea.

Reippaassa nousuvaiheessa en edes ajatellut, että eihän minulla oikeesti oo mitään sanottavaa. Spiikkasin ja sähläsin, kohelsin ja esitin ja olin PASI. Heh heh. No, enkö vaan sitten n.10 minuutin monologin jälkeen saanut Liskomäet lavalle. Liskomäet kuulosti hyvälle. Olikohan kolme uuttakin biisiä? Piru kun sitä ei malta keskittyä… Nappi keikka kaiken kaikkiaan ja samaa mieltä oli yli satapäinen yleisö.

Porukkaa valui lisää tupaan ja minä poika höpisin taas väliin jotain. Viimein sain Iskuryhmän käyntiin ja se käynnistyi ihan just siitä mihin Semissä keväällä jäätiin. Tempo oli tällä kertaa, jopa minun mielestä, jolle kova kiirus on tärkeä, niin hieman liikaa. Muutamissa IR biiseissä olis mun mielestä tärkeetä, että ne säilyttäs oikeen temmon. Biisit tulis paremmin esille ja ei menis kouhkaamiseksi.

Kuumuus oli Onnipubissa tajuton. Jätkiltä lensikin rotsit neljän biisin jälkeen päältä. Unohtelin kiitettävästi sanoja, joten kaikki hyvin siltäkin osalta. Luulin tosin unohtaneeni ne totaalisesti useammassa biisissä, mutta ei. Keikan nappas videolle TeeJii Niskasaari jolle suuri kiitos keikan taltioinnista. Sitä katsellessa tulinkin paremmalle mielelle. Luulin jo koko sunnuntain, että se siitä. En ilkeä enää naamaani näyttää. Uudet biisitkin toimi aika kivasti, mutta ihmettelen tutuimmasta tutun Hän se on biisin sanojen unohtamista. Hyvä meininki oli kyl koko keikan ja voisinkohan minäkin ottaa ton rotsin joskus pois? Liian saunaa...

Himanesin keikasta ei kamalasti ole muistoja. Selvitin jotain episodia ja olin muutenkin poissa tolaltani taas kerran. Himanesin keikasta jäi mieleen, että biisejä oli taatusti yli 20? Hyvin rokkas, kuten aina.

Ilta jatkui taksikyydillä Rauhalahteen majoitukseen. Tosin majoitusta ei mun kohdalla koskaan löytynyt ja Makekin oli kadonnut ja avaimet. Aloin olla hieman pillastunut siihen ringin kiertämiseen majoitusalueella, kun ei ees katulamput palaneet. Kaikki järjestyi - vaeltelevia ramopunkkeja ei pulaan jätetä. "Ramopunk-uutisten toimitus" nappasi meidät kadonneet lampaat kyytiin ja tarjosi yömestan. Kiitos siitä suuresti, sillä just sillon ei olis huvittanu nurtsilla yöpyä. 

Aamulla tein taidetta tennareista ja kävelin rinkiä. Hörppäsin lapparin ja olvin ja en tiedä edes kumpi oli kumpi, sillä makuaistini oli jäänyt jeggusnapseihin Onniin.

Ilta oli suurenmoinen. Todella hienosti järjestely toimi joka osa alueella. Jengiä oli paikalla yli odotusten. Bändit rokkas täysillä. Uskomattoman hyvä fiilis jäi, sillä kyllähän tota iltaa jännitettiin aika pirun paljon etukäteen kaikki. Niin. Kiitosta vois hehkuttaa taas pari sivua ja niin poispäin, mutta jäi mulle kutina sellanen, että Sami ja M!ka ei tota jätä yhteen kertaan. Kuopio Rock City tulee vielä tutuksi varmasti teillekin, jotka ette syystä tai toisesta paikalle päässyt.

Iskuryhmä Pasi

Iskuryhmä Tuuska:

Heti Onniin tulon jälkeen oli sellainen fiilis, että tänään tulee olemaan hauska ja vauhdikas keikka. Paikalle oli saapunut jo hyvissä ajoin paljon ramoporukkaa jopa kaukaakin. Saundtsekissä soittotuntuma oli vielä hiukan kateissa, mutta ei se paljoa haitannut, kun tiesi, että kunhan eturivissä
on porukkaa, niin soittokin alkaa kulkemaan!

Ja näinhän siinä kävi! Heti ensimmäisestä biisistä alkaen hiki valui sekä soittajilla että yleisöllä ja sehän on sen merkki, että hauskaa oli. Välillä tuntui jo että silmissä sumenee, kun oli niin sairaan kuuma ...ja
huono kunto. Uudet biisitkin kulki ihan mukavasti ja soittaessa tuntui siltä, että yleisökin diggasi niistä. Loistavan illan kruunasi vielä se, että Vaimokin pääsi paikalle katsomaan!

Iskuryhmä Tuuska

Himanesin kommentteja

Saku Himane:

Ehkä kenties jopa Suomen suurimmat, mahtavimmat ja aktiivisimmat ramo-akti-ivit Sami ja M!ka (perheineen) olivat järjestäneet mahtavan loppukesän illan kalakukkokaupunkiin! Onni pub Kuopion keskustassa oli juuri sopiva paikka tällaiselle tapahtumalle, perheen jäseniä ja uusia tulokkaita oli paikan päällä vähintäänkin kiitettävästi. Kiitos teille!

Soitannan aloitti Liskomäet, jotka parantavat koko ajan vanhetessaan. Tiukkaa soitantaa, jonka huomasi paikan päällä ollut yleisökin.

Toisena aktina iski ryhmä saman äidinkielen Kuopion kanssa jakavasta Varkauden kaupungista tuleva Iskuryhmä (mikä äidinkieli minulla on?). Näin heidät eka kertaa ja tiukkaa soitantaa oli heilläkin, ei voi muuta sanoa. Yleisö jaksoi tanssia (=pokota) edelleen.

Käkikellon lyötyä puoltayötä oli meidän vuoro. Iso D pisti levyltä alkutahdit ja meidän piti jatkaa heti perään, mutta siinä vaiheessa mr. Teknillinen Häiriö vaimensi toisen kitaroista. Pistettiin Dannya soimaan uudestaan ja toisella yrittämällä päästiin vauhtiin. Keikka ei ollu soitannollisesti niitä meidän
parhaita, mutta yleisölle täytyy antaa täydet 11 pistettä kannustuksesta. Oli erittäin hauskaa
ja kivaa soittaa! Ja tässä vaiheessa tiedoksi; settimme sisälsi encoren, vaikka emme välillä lavalta poistuneetkaan, eihän sieltä mahtunut poistumaan! Eli neljä vikaa biisiä oli encoreja.

Toivottavasti näemme Lahdessa ja/tai Hämeenlinnassa! Ja toivon, että Onni olisi Ramones myös ensi vuonna!

Saku Himane (Himanes)

Riku Himane:

Kuopiossa oli erityisen hauska olla keikalla. Ite oon siellä asunu ja huomasin silloin kohtalaisen köyhän livetarjonnan. Vaikkakin muuten Kuopio on yks lempparikaupunki. Ehkä se johtuu savolaisuudestani, että siellä viihtyy.

Hyvän pohjatyön oli M!ka ja Sami tehneet, kun näin hyvin kaikki meni. Tuollaiseen Onni-pubin tyyppiseen kun kysäisee keikalle ja sattuu pääsemään, niin ilman mainoskamppanjaa tai suurta mainetta ei paikalle tartte odottaa kun baarin kantajengin saapuvan.

Hyviä esimerkkejä on ollu muitaki tässä vuosien varrella, ei tartte olla Tavastia tai Tulliklubi, että saa hyvät bileet pystyyn ja tuvan täyteen.

Liskis ja Iskis veti hyvät keikat. Molemmilla oli hyviä uusia biisejä, mikä on erittäin hienoa tulevaisuuden kannalta. Että homma jatkuu!

Vaikka kiitoksia on heitelty suuntaan jos toiseen, niin pakko on kiittää yleisöö, kun oli vielä tämmönen viimesen esiintyjän paikka. Kyllä lämmittää. Monesti sitä miettii, että noiki on varmaan tullu kattomaan sitä ja sitä bändiä yms, mutta nyt huomasi että siellähän oli yleisöä tullu meitä kattomaan.

Keikasta sen verran, että alku oli tosi menevä, tunnelma lähti hyvään nousuun. Se jäi mieleen. Sitten Ramojen coverointi. Keikalla soitettiin ekaa kertaa kimpassa Judy is A punk ja Oh Oh I love her so. Nehän rokkas. Sitten yleisö tunsi entistä paremmin Mykkäkoulu-levyn matskua; siistiä!

Ois kai pitäny vielä kuitenki tehä selvä encore, sen yleisö ansaitsi, mut se meni jotenki ihmeelliseti miten nyt meni. Me vähän ilmeisesti vältetään venyviä ylipitkiä settejä.

Riku (Himanes)