M!kan RamoPunk-SiVuT   Ramopunk-uutisia

  Vieraskirja

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Semifinaali, Helsinki 16.4.05

Jansson & S-etukortit

Iskuryhmä

Pojat

Ilokka Hendolin pystyläpät

Beibi beibi mä oon aivan yksin, Beibi beibi mä oon aivan yksin - Iskuryhmä

 "Kun yksilölliset sankaritarinat ovat nyt niin kovasti muotia, niin on syytä muistaa, että parhaat jutut tehdään YHDESSÄ."

-Heko-

Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin.

Judypunk:

Erittäin kivaa ja mukavaa

Jotenkin selvitty lauantaista. Olipa taas erittäin kivaa ja mukavaa.

Vietettiin ennen semin ovien aukeamista "puisto"piknikkiä. Harmiksemme jouduttiin kokemaan, että helsingin puistot oli hieman yllättävän kolkon näköisiä asfalttiaukioita keskustassa. Piknikki saatiin kuitenkin pidettyä ja seuraamme liittyi vielä Maza ja Maria joiden kanssa ilta on aina yhtä mukava. Pakko kuitata sen verran, että se taisi olla minä joka voitti puistovinkkujuoma kilpailun. Kyllä Maza, niin siinä kävi. Ysiltä heti suunnattiin kohti Semifinaalia.

Pinssit ovelta rotsiin kiinni ja koko alku kerho menikin tuttujen kanssa jutellessa. Missasin harmikseni kokonaan Etukortit ja Pystyläpät. Onneksi Iskuryhmän sentään tajusin, koska sitä tietenkin eniten jännitin ja odotin. 

Tuopin ääressä juttelin muutaman tutun kanssa kun tajusin Iskuryhmän aloittavan ja piti rynnätä eturiviin kannustamaan. Hyvin oli ihmiset mukana heti alusta alkaen ja kaikki näytti nauttivan keikasta yhtä paljon. Niin bändi kuin yleisökin. Ylpee oli ensimmäinen biisi ja ei ollut minkäänlaisesta jännityksestä havaintoja enää kun eka biisi lähti. Tuu vaan mukaan on yksi Iskuryhmä-suosikeistani ja se kuultiin keikalla myös. Aivan loistava paluu bändiltä ja toivotaan, että se ei jää tähän. Ei tuollaisen illan jälkeen voikkaan kai jäädä! Kiitos Iskuryhmä.

Ennen Poikien keikkaa oli mukavasti aikaa rauhoittua ja juoda tuopilliset. Pojat vetivät taas loisto keikan. Eipä koskaan ole tarvinnut pettyä joten ei nytkään. Eka kerta taisi olla ekana biisinä ja jotenkin heti löysin itseni eturivistä. Joku sinne lavalle yleisöstä taas nousi keikan aikana, mutta saatiin poistettua sieltä melko nopeasti. Mä uskon meihin soi päässä edelleen. Kiitos siis jälleen kerran Pojat.

Tällaisien tapahtumien takia kannattaa matkustaa 700 kilometriä viikonlopussa. Loistavia bändejä, paljon mukavia ihmisiä ja kaikin puolin iloinen tunnelma. Tällä fiiliksellä hymyilee taas seuraavaan kerhoon asti! Kiitos kaikki!

Judypunk

Miksi tennarit on paremmat kuin korkokengät

Olin eilen turhamainen ja vedin jalkaan tennareiden sijasta korkokengät kun teki mieli käyttää hametta. Poikien keikan loppupuolella joku innokas lavan edessä törmäsi sen verran kovaa, että pelastin selkälihaksilla itseni kaatumasta, mutta nyt on ristiselkä krampissa. Ja mulla on yleensä aina särkylääkettä laukussa, mutta olin ottanut mukaan juhlalaukun, jossa ei ollutkaan pillereitä.  Anu, Joey ja Teemu hoivailivat, ja tuli taas todistettua että Onnellisen perheen jäsenet pitävät huolta toisistaan.

Iskuryhmä oli helvetin hyvä. Pasilla on lavakarismaa ja vetoa enemmän kuin monella isolla tähdellä. Pojat oli taas vakuuttava. Miikan ei tarvitse temmeltää, riittää kun se laulaa ja näyttää rocktähdeltä. Markon siirtyminen ajoittain kitaraan tukevoitti saundia. Janssonit olivat myös hilpeitä, vaikka biisit olivat minulle outoja.

Leena

Olihan tosiaan upee ilta lauantaina! Jälleen kerran. Kiitokset lähtee Anulle jengeineen, bändeille - Iskuryhmä palasi/paloi tosi komeesti! -  ja kaikille teille kivoille ihmisille, jotka olitte osaltanne vaikuttamassa siihen, että mulla oli niin siisti fiilis! Tuttuja oli niin paljon joka puolella, etten oikein tiennyt mihin suuntaan olisin singahdellut. Vaikka kyllä muutama tärkeä hahmo joukosta puuttuikin...

Tein illan aikana saman havainnon kuin Leena: Ei oikein sovellu korkkarit pogoiluun. Ei vaikka ne olisi naamioitukin tennareiksi. Taidanpa palata perinteisen mallin käyttäjäksi...

Riina

(Ramopunk-vieraskirjassa 19.4.05)

Laura:

Onni potki päähän lauantaina!

Onni potki päähän lauantaina, niin minua kuin montaa muutakin Ramopunkin ystävää.

Tässä tulee hyvin puolueeton pikku tarina Iskuryhmän keikasta ja sitä ympäröivästä ajasta, eli alkua ja juurta.

Kolmisen viikkoa sitten hinasin itseni mukaan Varkauteen - se ON Suomessa. Iskuryhmän kun oli tarkoitus treenata noin kolmatta kertaa sitten vuoden -94.

Siellähän me sitten istuskeltiin treeniksellä, missä juoksi porukkaa ku turisteja Tarmo Mannin muistomerkillä, manageri-Tupin kanssa nahkasoffalla ja ooteltiin, että pojat malttaa alkaa soitella vitsienkerronnalta. Tunnelma oli vähän kuin seurakunnan päiväkerhossa mihin on saatu pari uutta leikkiautoa.

Voi juma sitä fiilistä kun soitto alkoi. Oli vaikea uskoa sitä, että edellisestä kerrasta on vierähtänyt muutama hetki, niin hyvältä ja sujuvalta kuulosti. Managerikin myhäili ja hankki tyytyväisenä itselleen krapulaa. Pienellä lepotauolla Pasi antoi pari näytettä kunnon haara-asennosta, kuten myös pienessä tilassa kätevästi toteutettavasta ”saksihypystä”. Hän kun selvästi treenaa keikkameininkiä sovituskopissa.

Jaahas, niin sitä päästiin keikkapäivään, onneksi. Tarpeeksi monta sanaa kun oli meidänkin perheessä kaikunut menneinä viikkoina kuuroille korville. On välillä hitusen ikävä syödäkin, kun ruokapöydässä on meneillään rumpusoolo ja vastaus kysymykseen ”maistuuko?", on ”jo-o-o-o-o-o”.

Keikka oli ja meni, loistavia lausahduksia kuuntelin yleisön seasta, kuten mm ”Mikä tää on, täähän kuulostaa hyvältä”. En kommentoi enempää, paikalla olijat tietävät ja jotka olivat jossain muualla, niin tiedoksi: Nää pojat on onneksi vasta kolmekymppisiä, eivätkä siis kupsahda hetkessä. Ehtinette näkemään ja kokemaan tän ihan uskomattoman energisen, positiivisen ja hyvän mielen tuottavan teiniryhmän!

Basisti-Vepistä kuitenkin pari sanaa: mikä hymy!

Loistavaa Iskuryhmäläiset ja kiitoksia, pitäkää jalkanne tiukasti kiinni haara-asennossa ja antakaa palaa! Terveisin Laura, yksi aikoinaan hyvin isketty!

Laura

Maza:

Muistikuvia Semistä

Stadin mestoille Lahdesta lähdimme suht koht ajoissa, mutta eikös me eksytty ja kesti hieman matka pitempään. Onneksi löytyi paikka ja samoin Judypunk-Jonna ja kaverinsa Milla.

Puistoviinipunkki pileet pystyyn ja tulihan selville sekin mikä on stadilaisten puisto: sehän riittää, että on pari puuta. Loppu olikin asfalttiviidakkoa! Jotenkin tuntuu vähäpätöiseltä kertoa oman reissun pikkuseikkoja ja tuskin kaikkia kiinnostaa miten jouduttiin ja minne, mutta perinne on perinne.

Iskuryhmän soundcheckistä myöhästyttiin siinä määrin että ei viittyny häiritä enää sällejä.
Viinit ja kaljat naamaan ja ilvekseen. Sielläpä oli taas koko poppoo koolla. Kaikkia heti morjestamaan ja mukaan mukavaan turinaan. Pasi tuntui ainakin olevan suht koht jännityksessä,ei oikeen miehestä irronnut sitä normaalia "Parru Nysonin" läppää.

Matka jatkui Semiin ja sielä odottelua ja ihmisten kanssa säätämistä. Mikko "turbolove-okkim666"  oli pistänyt Sannan kanssa nappikaupan pystyyn hyvin menestyneesti. Hyvä hyvä!

Ekana alko vetää s-etukortit ja hyvin vetikin.empäs ollut nähnytkään moista. Hyvä hyvä myös!
Ja eikun taas säätämään ihmisten kanssa. Toman kanssa henkevät keskustelut ja säädöt. Kyllä nauroin taas kirjaimellisesti perseeni ulos. Todella hauskaa.

Ja sitten Iskuryhmä lavalle! Kauaa ei lämmittelyspiikit kaikuneet Pasin suusta, suoraa toimintaa
heti.koko setti eteni loistavasti. Jätkillä oli asenne ja koko soundi kohallaan. Odotukset osuivat nappiin ja enemmänkin. Kiitokset kuuluu koko bändille, jokainen hoiti oman tonttinsa erittäin hyvin. Yhteinäisen soundin ja meiningin huomasi heti. Ja se meininki! 

Ylihyvä keikka. Eteenpäin menty reilusti. Viitaten siihen että tossa eräänä päivänä katsottiin Pasin kanssa muutamat IR-reenit videolta läpi ja niistäkin huomasi, että soitto sujui paremmin ja paremmin. 

Jotenkin tästä keikasta heijastui erittäin hyvin IR:n ja yleisön vuorovaikutus. Molemmat diggasivat meiningistä ja antoivat palaa täysillä. Paraskaan bändi ei ole mitään ilman parasta yleisöä! Eli tästä päätellen: Lisää keikkoja IR, te lähestytte vuoren huippua. 

Niin ja setti alkoi piisillä Ylpee ja Hän se on kaahattiin sellasella vauhdilla läpi ja kyllä tuollaista rumpalointia kuin Make veti harvoin nähdään!

Sitten säätämistä ja outoa menoa. Vietin vessoissa molemmissa, että ladies että gentlemän.
Ainoan fiksun havainnon oli tehnyt Pasi joka näki kalpean haamu-Mazan harhailemassa ja ihan pihalla. Loppu-ilta ilta piti ottaa iisimmin.

Poikia kattomaan! Varma perus keikka Pojilta. Toimi siis myös kuin häkä.
Eturivissä fiilisteltiin with Toma genlemän & Jokisen Vesku. Hauskaa oli. Vesku kävi poistamassa jonku "spede-häirikön" lavalta oikeen huolella. Oikein! Artisti ja lava on pyhä. Huomatkaa lievä ironian mahdollisuus kun ottaa huomioon kirjoittajan henkilöllisyyden.
Hyvä keikka. Poikiin voi luottaa kuin peruskallioon. Kahden kitaran juttu toimii!

Pystyläpät meni ohi. En tajunnu mitään. kai ne jossai vaihees oli. Liikaa meteliä ja  pystyläpät oli heitetty vessassa jo aiemmin. Loppuilta säätämistä ja seurustelua ihmisten kanssa.
Hauskinpia muistikuvia oli loppuillasta kun Hallu kaatuili tuolien kanssa ja tennarit ja pää vilkkui vaa pöydän alta. Voi sitä naururemakkaa. Paikalta puuttui tosin paljon tuttuja mutta ilta oli hyvä.

Hyvä maku jäi kuitenkin reissusta suuhun loppupelissä. Voisin ehdottaa hetken mielijohteesta että kerholle ei pääsisi sisään humalassa. Ainakin olis helpompi tuhlata rahat ja olla edes vähän enemmän selvinpäin. Aina tämä saakelin sama ainainen valitus. Mut minkäs teet kun
seura, paikka ja aika on oikea, mitä siitä seuraa. Itse paikasta pidän erityisesti. Semi on täydellinen mielestäni tuollaisiin bileisiin. Löytää itsensäkin helpommin.
Aika vaan lentää nopeasti tuollaisessa tapahtumassa. Muistot palautuvat hetkittäin ajatuksiksi, jota on kuitenki ihan hauska muistella jälkeenpäin.

Lopullinen ehdotukseni olisi seuraava, olisiko mahdollista järjestää
missään kerho bileitä tyyliin Endurance? Arki olisi kaukana ja hyvät hetket käsillä.
I have the strength to endure/ and all the love so pure
I have the strength to endure/ because... because...

Maza

Iskuryhmä

Pasi ja Iskuryhmän comeback:

Isku Semiin

Alkuasetelmat kuudennelle Converse kerholle oli mitä mystisimmät. Kolmessa kerhossa vierailleena tiesin, mitä ilta tulee olemaan, mutta nyt tämä oli jotain muuta: Iskuryhmä tekis tänään comebackin, niin just!

Pari edellistä päivää meni ihan jo omissa maailmoissa. Huomasin välillä käveleväni rinkiä olohuoneessa ja laulavani settiä läpi. Mielikuva harjoitukset oli siis kohdallaan. Kävin läpi onnistuneita vetoja ja kaikki kauhuskenaariotkin tulvivat tyhjään lanttuun myös. Näin jopa unta, että Tuuska sanoi mulle ennen keikkaa, et nyt loppu tää. Mä otan hatkat bändistä ja se pakkas kamat kasaan ja moi!

Vaan ei auttanut. Lähtö kohti Semiä tuli iltapäivällä kolmen maissa. Vepi Ja Make noukki mut kyytiin. Matka oli aika hiljaista. Ei siinä paljoo puhuttu. Ei sanallakaan koko tulevasta illasta.

Joskus kuuden jälkeen roudattiin kamat sisään. Se oli ihan hötkettä koko ajan. Onneksi Ilveksessä hanat toimi ja sain pari rauhottavaa, mut nekään tuntunu miltään. Olin niin fiiliksissä koko ajan. Rummuttelua pöydän reunaan ja en osannu keskittyä mihinkään. Monia tuttuja oli paikalla Ilveksessä ja kivaa oli, mutta missä mä olin? En todellakaan ollut ihan normaali…

Soundchekkiin sit ja se oli nopsa juttu. Kolme piisiä vetästiin ja kaikki kuulosti hyvälle. Jännitys alkoi hävitä edes vähän sen jälkeen. Siitä sitten syömään makaronilaatikkoo ja takas Ilvekseen Bisselle. Olin edelleen muualla. Puheen sorinaa ja omassa mielessä oli, et kohta mennään!

Heti ysiltä sisään Semiin. Lisää tuttuja ja just niitä mukavia moikkailuja. En vaan pysynyt hetkeäkään aloillani. Alotin tarinan kyllä ihmisten kaa, mut hetken päästä huomasin olevani jo aivan muualla. Oli olo kun ois syöny makaroni laatikon sijaan tusinan duracell-pattereita.

S-Etukortit lauteille ja hyvältä kuulosti. Jengi selvästi diggas ja ilta oli alkanut. Niin ja minä jatkoin päätöntä vaeltelua ristiin rastiin. En pystynyt keskittymään jätkien soittoon. Hiukka harmittaa, sillä bändi veti kuulemma hyvän keikan. Hendolinin pystyläpät vielä ja ne sai jo hymyä huuleen ihan uudella tavalla. Hienoa, että tuollaisia lavatähtiä vierailee meidän bileissä. Tuollaiset jutut on kuin piste iin päälle.

"Seuraavaksi Iskuryhmä..."

Seuraavana Iskuryhmä kuulutti Heko. Häh, mitä, nytkö…Oli mun reaktio siihen.

Pääsin lavalle ja kuin sormien napsautus. Ei minkäänlaista paniikkia, vaan pakko päästä vetämään kunnon keikka. Siihen heitin jotain kohellusspiikkiä ja Ylpee käyntiin. Mikä ihme siinä piisissä on, että en koskaan osaa sanoja? Noh, hyvin se meni ja lauloin samaa säkeistöä kai koko piisin. Tempo oli alusta alkaen miten sen nyt sanoisi, aika murhaa.

Tokan piisin jälkeen mun suu oli kun lapanen. Hengästytti ja tuntu et tästä ei selvii. Mitä vielä. Siitä se vasta lähtikin ja se oli mieletöntä. Voi luoja miten nautin siitä touhusta. Jätkien soittoo en paljon osannu kuunnella, mut tuli siellä ne kaikki legendaariset mokatkin. Nehän kuuluu rock musaan vai?

Onni potkii päähän-piisin alku oli aika hauska. Jätkät alotti kitaralla ja Make otti just hörppyä tuopista. Se meni ihan läskiks koko piisin alku, joten Make lopetti soittamisen ja totesi, et sori en ollu valmiina. Sit piisi lähti saman tien käyntiin ja meni todella hyvin. Illan hienoimpia fiiliksiä antoi just se, että soitettiin ryhmänä. Onnistuttiin yhdessä ja mokailtiin yhdessä.

Kaksi kitaraa kuulosti minusta myös hyvälle. Nyt tää juttu on kasassa. Make ajoi ittensä täysillä rumpuihin. En tiedä voiko 8-biittiä enää murhaavammin vetää. Se oli menoo.

Yleisö oli alusta asti mukana ja se näytti ja tuntui hyvältä. Kyllä tää jengi osaa nää kuviot. Kiitos vielä kerran kaikille paikalla olleille. Varkaudestakin oli vanhoja tuttuja tullu meitä katsomaan. Siitä iso käsi.

Encore oli tunnelmaltaan mieletön kokemus. Ne vei vei vei mun tyttöni pois ja koko sali tuntui laulavan mukana. Oli aivan hillittömän kuuma rotsi päällä, mutta se yhteislaulu ja yleisön mukaan tulo sai aikaan kylmiä väreitä. En unohda sitä koskaan.

Keikan jälkeen olin niin täynnä adrenaliinia, että olisin voinu juosta seinän läpi tuntematta tuskaa. Kunpa kaikki ihmiset vois tuntea sen tunteen kerran elämässä. En edes huomannut, että Pojat oli soittanut. Missähän mä oikein leijailinkaan…

Tää keikka raportti oli nyt tällästä hehkutusta, mutta en voi sille mitään. Tunne oli mieletön. Keikkana toi ampas just top listan kärkeen. Ei epäilystäkään. Ainoa asia mikä hieman harmitti illassa oli se, että M!ka ja Hannu eivät olleet paikalla. Seuraavan kerran sitten.

Iskuryhmä kiittää converse-kerhoa, että saatiin mahdollisuus näyttää Iskukyky. Paikka oli paras mahdollinen. Kelatkaa, Converse-kerho ja maailman paras yleisö. Mitä voi muuta enää toivoa.

Ei kun vaan uutta matoa koukkuun. Tästä on hyvä lähtee. Mä uskon meihin!

Iskuryhmä-Pasi (Iskuryhmä)

Teemu ja Iskuryhmän comeback:

Isku Semiin II

Tavallaan keikka alkoi siitä kun tultiin soundcheckkiin. Huomaamme, että Kantolan Marko soittaakin toista kitaraa Pojissa, ja että uutta tuotantoa on tulossa soitantoon illalla. Hyvältä soundaa – paineita meille! Kun omat kamat on saatu pystyyn, niin huomaamme, että treenatusta tiukkuudesta häviää samantien noin 40%. Huh, mitäs tästä tulee?!

Ysin jälkeen kun valutaan Semin puolelle, alkaa jännittää. Pakko myöntää, Jansson & S-Etukortit jäi vähälle huomiolle, tuli monta hätäkäyntiä wc:n puolelle. Ei sentään oksettanut, niinkuin taannoin männävuosina oli tapana. Oikeastaan mieleen jäi ainoastaan, että tuttuja miehiä, eli Pajunen ja Kaide oli soittelemassa, hatuissa ja flanellipaidoissa, kitaristimies jäi tuntemattomaksi, basistimies taasen osoittautui varkautelaiseksi - ihme kaupunki kun tuottaa näitä ramohyypiöitä...country-vaikutteista tuli eittämättä jotenkin mieleen Supersuckers, mutta enpä keikasta paljoa tosiaan muista. Jalka jytäs tahtiin, varsinkin Valehtelija (?) –piisin aikana.

Hendolinin läpät eivät aivan yleisöön uponneet. Itsetutkiskelun paikka, ollaankos me liian tosikkoja? Varkaudesta tämäkin ukko, ja väitti oman Ramohistoriansa olevan peräisin seurakunnan sählyturneesta ja meitin ”Hey Ho, Let’s Go”-paidasta. Kummallista tämäkin. Tattis vaan, Ilkka.

Oho, oho. Oma keikka alkais. Saamari, Basso-Vepin kanssa tuumittiin lavalla, että meillehän kerrottiin, että yksi dj-piisi ja heti lähdetään, ja me ollaankin tyhmänä, kun jotain äänivalleja sieltä vyöryy vaan. Ikuisuuden jälkeen Heko spiikkaa, ja rokkenroll!

Huh, tietyssä mielessä keikasta en muista hirveästi. Itse nautiskelin rokkaamisesta lähinnä Vepin kanssa. Vepin leveä hymy sai hyvälle tuulelle, mies kun on treeneissä ollut vähän vakavana ja epäilevänä! Sitäpaitsi, en hirveesti uskaltanut tehdä matkaa toiselle puolelle lavaa kun pyörremyrsky nimeltään Pasi hääräsi niin kovasti. Olisin kuitenkin kompastunut tai katkonut kieliä. Enpä oikeastaan muista mikä piisi kenties toimi paremmin kuin toinen. Kun kelaan piisilistaa, muistan, että JOKAISESSA tuli mokattua – treenien lihasmuisti tais tosiaan jäädäkin Varkauteen. Esimerkiksi ei kannattais aloittaa piisiä silloin kun toiset vielä tankkaavat nestettä... Pasi muisti melkein kaikki sanat.. .kai. Noh, niinhän se on, että treenaamalla oppii treenaamaan, keikkailemalla keikkailemaan. Sitäpaitsi, väliäkö sillä, fiilis oli aivan mieletön! Tuntui pahuksen hienolta, kun väki oli niin hyvin mukana meiningeissä, tuskinpa meidän kohellus hirveesti fiilistä latisti. Muutamien tuttujen ja tuntemattomien lisäksi näkyi Jokisen Veskukin sohivan ilmaa eturivissä kuin vanha fani, terveiset vaan sinnepäin. Iskuryhmän ehkä paras keikka aikoinaan oli joskus ’94 Lutakossa Klamydian lämppärinä.

Ei ois voinut parempaa paluuta kyllä ollut, paras mahdollinen paikka! Nuortui 15 vuotta puolessa tunnissa. Oli mukavaa käydä planeetalla, jossa Ramot soi aina vaan...tai avovaimon mielestä oon kai vieläkin sillä planeetalla.

Oliopa mukavaa nähdä oman keikan jälkeen Pojat. Mielestäni toimii vieläkin paremmin, nyt kun Marko soitttaa toista kitaraa. Sehän on sellaista taattua hittikavalkaadia, että kylmille väreille vetää, saamarin hyvin soitettu ja laulettu. Setistä saa kyllä aikamoisella mikroskoopilla etsiä niitä heikkoja kohtia. Myös uudet rallit, Mikko lähtee Kaliforniaan ja Saatanan Sheena rokkasivat, vaikka tietty ne ekan levyn piisit ovatkin kaikista rakkaimpia... tästä keikasta tuli nautittua sydämellä, eikä muistaminen ole niin olennaista, luulen.

Aijoo, kiitos Anulle karkkiviinasta, se teki temput keikan jälkeen... Railakkaan yön ja aamupäivän jälkeen Pasin mairea hymy jaksoi naurattaa niin perkeleesti.

Iskuryhmä-Teemu (Iskuryhmä)

Tuuska ja Iskuryhmän comeback:

Isku Semiin III

Oli kyllä varmaan paras keikka millä oon ikinä soittanut, vaikka satakunta rupeaa niitä alla olemaan... Omat soitot meni päin p:tä, mutta ei se tahtia haitannut! Bändinä soitettiin yhteen hyvin ja kova lataus taisi välittyä yleisöönkin. Tietysti tilaisuus eli C-kerhoja paikka, eli Semi vaikutti yleisöön ja muutenkin fiilikseen. Tuskin esim. Ylä-Löyliön keskiolutkuppilassa olisi ollut ihan yhtä hauskaa.

S-Etukortitkin oli oikein hauskaa menoa ja Pojat oli tasavarma. Hittejä hitin perään!

Uskomaton paluu kaiken kaikkiaan! Harmittamaan jäi se, että paikalle ei päässeet liikkeellepanevat voimat, M!ka ja Hannu. Ei muuta kuin uutta keikkaa ja uusia biisejä putkeen!    

1-2-3-4!

Iskuryhmä-Tuuska (Iskuryhmä)

Jansson & S-etukorttien kommentteja

Oli todella mahtavaa vetää hienon bändin hienoja biisejä hienolle yleisölle hienojen soittajien kanssa. Noi kappaleet täytyy saada enemmän esille. Eihän jengi tosiaan monikaan ees tunne niitä. Porukka katteli aluks haavi auki, en tiedä mitä, stetsoneita, soittajahenkilöitä vai mitä? sitä en tiedä.

Mut kyllä ne siitä kai osa tykkäs ihan oikeesti. Ainakin Ville Vee tuli keikan jälkeen sanomaan, että "hyvin veditte jätkät ihan oikeesti, en ois oikeen uskonukaan" Teksteistä oli kaks mun tekemää ja kuusi Hekon.

Supererikoiskiitos kuuluu Kartsalle, joka vetää noi biisit paremmin ku Scorchers ihan oikeesti. Ei nimittäin onnistu joka jätkältä.

Pajunen (Jansson & S-etukortit)

Kivaa ja mukavaa. Kiitos yleisö, kiitos Anu ja kumppanit, kiitos bändit, kiitos Kaide, Kartsa ja Petri. Kiitos kun sain soittaa. Niin ja kiitos miksaaja-Janne. Niin ja kiitos Semifinal.

Stindy (Jansson & S-etukortit)

Ramopunk-vieraskirjassa 17.4.05

Miika, stetson ja Kaide (Kuva: Hallusinaatio)

Miika-pojan kommentteja

Taaskaan en nähnyt muita bändejä juuri ollenkaan. Iskuryhmän heppujen kanssa tuli kylläkin juteltua, mukavia kavereita. Terkkuja.

Keikka oli vallan loistava. Markon siirtyminen kitaraan alkaa näin kolmannen keikan jälkeen tuottaa todellista tulosta. Emme me kokonaan niitä koskettimiakaan ole unohtaneet, tosin Semissä Marko soitti pelkästään kitaraa. Taitaa Pojat olla sittenkin kahden kitaran bändi. Joskus tulee keikalla sellainen olo, että bändi lähtee lentoon eikä sitä pysäytä mikään, ettei ikään kuin ole mahdollista mokata. Lauantaina tuli sellainen fiilis.

Yleisö oli jälleen kerran loistavaa, kiitoksia teille! Ja "järjestysmies" Vesku Jokiselle!
Ja Rehtoreille kamojen lainasta. Ja Hekolle kitarankielen vaihdosta. Ja anteeksi stetson-hattu.

Miika (Pojat)

Converse-kerhon kommentteja

Lauantain Converse oli ehkä paras ja mukavin kerhoilta, mitä tänä vuonna on ollut. Lieneekö syynä myös oma kotipesä Semifinal? Paikka on oikean kokoinen ja näköinen tälle porukalle, ja tuntuu vähän siltä, että myös Semin porukka tykkää tästä meidän perheestä. Hassua on vain tämä nousukaari. Sitä väliin ihmettelee eikö tää taitu jo turtumuksen puolelle, mutta ei: lauantai oli täynnä odotusta ja intoa.

Jos Iskuryhmään olisi yhdistänyt johdot lavallaolon aikana, tuloksena olisi ollut ainakin 10000000000000 wolttia positiivista ja ramoystävällistä sähköä. Pasissa on tähtiainesta, ja bändi rulettaa täysillä. Voisin nähdä Iskuryhmässä Poikien haastajan - siis positiivisessa mielessä.

Pojista en voi sanoa mitään, kun olen niin läpeensä subjektiivinen tämän bändin suhteen. Hyvä keikka, ja Miika nautti silminnähden suosiosta ja hyvästä meiningistä.

Jason ja S-kortit oli hyvä yllättäjä, ja soitannollisesti ehkä paras. Kovan luokan soittajia ja Pajunen laulamassa... kova kombinaatio. Toivottavasti juttu jatkuu!

Kysyin muuten yhdeltä  S-korttisoittajalta, että oot soittanut ennekin soittaa, kun kuulosti niin hyvältä. Oli ollut ainakin Havana Blackissa tai jossain,,, tässä vaiheessa yritin vain hymyillä parkumisen sijaan. Mistä näitä kaikkia tietää! Nolo juttu.

Elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta seikkailulta: kiitos tämän mukavan perheen, mihin saa kuulua! Toukokuussa jyrisee hurja hittikavalkadi. En aio kuunnella mitään ennakkoon, jotta mieli pysyy neitseellisenä. Haaste on kova, kun nuo cd:t tuossa vieressä huutavat: "kuuntele mua!"

Anu (Converse-kerho)

Olipa taas mukavat iltamat. Hienoja yhtyeitä ja hyvin käyttäytyvä hieno yleisö. Arvostan todella paljon sitä, että ihmisiä tulee paikalle pitkienkin matkojen päästä. 

Erittäin korkealle arvostan myös sitä, että Converse-illoissa ei koskaan ole esiintynyt minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Tälle ryhmälle pitäisi pystyttää patsas.

Kimmo Liskomäki (Converse-kerho)

Ramoviisujen esikarsinnan tulokset

Ramoviisujen tuomarit Leena Lehtolainen, Joey Luumäki ja M!ka valitsivat suuressa viisaudessaan, tai ilman sitä, kymmenen 21.5. pidettävään loppukilpailuun pääsevää kilpailubiisiä. Loppukilpailuun selvinneet ramoviisut paljastettiin Converse-kerhossa 16. huhtikuuta, eli tässäpä nämä:

Kisan taso oli ilahduttavan hyvä

Yleisesti ottaen taso oli ilahduttavan hyvä. Semmoista myötähäpeäfiilistä, jota olen usein tuntenut kirjoituskilpailujen tuomaristossa, ei tullut juurikaan, ja vain yksi biisi oli selkeästi väärässä kisassa. Kappaleet soivat edelleen sekametelisoppana päässäni, ja odotan finaalin jälkeen saavani sanoja ja tabulatuureja käsiini, että voin itsekin soitella suosikkejani.

Leena Lehtolainen

Loppukilpailuun selvinneiden kilpailubiisien perusteella voisi päätellä vaikka seuraavaa....

Kesää ramopunkit osaavat arvostaa, jopa kesää Vantaalla. Toiset tekevät kesällä kaikkea, tapaavat kaikki tosi kivat tytöt ja juhlivat Häkkisen kengissä festareilla, jonne päästään ruosteisella Datsun 100A:lla. Toiset pysyvät kesän Vantaalla, ei tarvitse mennä edes Hietarantaan. Lempeä ei säästellä ensi kesään ja uimassa käydään Converset jalassa. Kahdestaan beibin kanssa jaksetaan valvoa aina kahdeksaan saakka aamulla, luulisin.

Tuulipuku kauhistuttaa, samoin aikuisuus, joka on lähes sama asia. Nahkarotsit, tennarit ja Ramojen huudattaminen stereoissa ovat suuressa arvossa ja ahdistavan aikuisuuden vapauttavia vastakohtia. Autotallissa rokataan yhä vaan, vaikka menestys juoksikin ohi jo ajat sitten, eikä kaverusten naamat päässeet koskaan lehtiä koristamaan, mutta autotalli sentään täyttyy rockista.

Uuden naapurin voi kätevästi herättää stereoilla. Beibiä pitää ojentaa, ettei liekkipaitaan saa koskea, koska liekkipaita päällä ramopunkki voi tehdä mitä vaan, vaikka lentää! Välillä beibi ei osaa olla hiljaa, vaikka hihat palaa. Riidan hetkellä sitä, joka vanhoja muistaa lyödään tikulla silmään. Onneksi ex. beibi palauttaa sentään tärkeimmät, ne Converset, ikkunasta heittämällä tosin…

Seuraavana aamuna heräillään rappukäytävässä ja kootaan ylpeyttä. Tytöt saattavat jättää, mutta yksi ei unohdu. Ramopunkki jaksaa aina vaan odottaa Maria takaisin, eikä tajua että se on aivan sekaisin…

M!ka

Kaikki kilpailuun osallistuneet kappaleet:

1 Käpälämäki Cisse Häkkisen kengät
2 Ramoviisut 2005 Voittajat (1) Hetki hiljaa
3 Ramoviisut 2005 Voittajat (1) Aikuisten oikeesti
4 Ramoviisut 2005 Voittajat (1) Ihmemies
5 Ramoviisut 2005 Voittajat (1) Radio hiljenee
6 Timmy Styler Beibi vei mun avaimet
7 Lopun Aika Lippolaatio
8 Ne Lentokoneet Ne Lentokneet
9 Biisit teki Ramo-auto
10 Biisit teki Suhteellisuusteoria
11 Biisit teki Äkkilähtö
12 Roma N. Pärstöä Mekon Helma
13 Gongo Muller Kesäfillari
14 Miihkali Monorouhe Mona mon Amour
15 Pöhkö-Fantti Aamuistunto
16 Pöhkö-Fantti Kaks kaveria
17 Pöhkö-Fantti Liekkipaita
18 Pöhkö-Fantti Tää kesä
19 Jurpo .... Pikajuna
20 T Rautiainen & J Martikainen Öö ... voitaneen sanoa
21 T Rautiainen & J Martikainen Tein oravalle ruumiinavauksen
22 Taku ilman tikua Beibi sua odotan
23 Max Ramone Sekaisin Marista
24 Sängä von Conversegengä Sano mua
25 Mökä Meteli Kesä-Vantaa
26 Anna Mari huikka Anna Mari huikka
27 Basistit Saunan jälkeen ikeaan
28 Paula Koivuniemi Surf-Tyttö
29 Anni Sinnepäin Unelmat toteutuvat

Sipe ei ollut tuomaroinnissa mukana

Apulannasta tuttu Sipe Santapukki ei ennakkotiedoista poiketen ollutkaan mukana Ramoviisujen tuomariraadissa. Sipeä ei tavoitettu sähköpostilla eikä puhelimella sinä aikana kun loppukilpailuun valittavia biisejä mietittiin 8-14.4. Kun aika alkoi käymään vähiin, päätöksen tehtiin kolmen tuomarin kokoonpanolla.  

"Ei ole rikos jättäytyä pois tuomaristosta, mutta kyllähän se meitä muita harmitti", kertasi Leena Ramopunk-vieraskirjassa tuomariston ajatuksia. Sipe olisi tuonut ammattimuusikkona päätöksentekoon hieman erilaista näkökulmaa ja ehkä yksi äänestäjä lisää olisi helpottanut esim. siinä tilanteessa, kun seitsemän biisiä oli tasatilanteessa samalla äänimäärällä. Hyvin kuitenkin selvittiin ilman Sipeäkin. Kymmenen parasta loppukisaan matkaajaa löytyi. Biisien valinta oli mielenkiintoista, innostavaa, hauskaa ja jännittävää. Ei tullut skandaalia, ei dramatiikkaa eikä edes riitaa, ainakaan vielä. Tuomariston suosikkia ei tosin vielä ole lyöty lukkoon...

M!ka

(15.4.05)