M!kan RamoPunk-SiVuT   Ramopunk-uutisia

  Vieraskirja

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Tavastia, Helsinki, 4.2.05

Häiriköt on Ramones

Pojat

Rehtorit

Luonteri Surf

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Suomen kaupunginteatteri

Apina ja korolla  - Rehtorit. Kuva Iskuryhmä-Pasi

"Se näissä tän alan bändeissä on erikoista, että koko yleisö hymyilee ja joka puolella on hyvä fiilis. 

Mekatähtien keikalla osa pintaliitäjistä on tullut näyttäytymään, ilmaiseksi tietty ja näyttää toooooodella kyllästyneeltä. Tääl ei!"

-Viehättävä naishenkilö-

Converse-kerho III, klo 03.22. Kirjasi Rehtori Heko

M!kan keikkaraportti

Converse-kerho Tavastialla

Tällä kertaa oli vuorossa Converse-kerho sarjanumerolla 3 ja jotta asia ei olisi liian selkeä, myös Onnellinen perhe 2. Keikka napsahti mukavasti muihin aikatauluihin, kun olin muutenkin Helsingissä työasioiden vuoksi. Kerrankin säästyin keikalle lähtöjen arkiasioiden järjestelyjen tuskalta ja sain rauhassa keskittyä jännittämään. Ennen keikkaa tietysti jännitti koko perjantaipäivän, jälleen kerran. Mikähän siinä itse asiassa aina jännittää, vaikka keikoilla on tullut käytyä joskus ennenkin…

Tavastiaa, tai vielä tässä vaiheessa käytännössä Ilvestä kohti kävellessä tuli prlkeen kylmä. Miksi Helsingissä tuulee aina niin inhottavasti? Ei ihme, että eräs pääosin helsinkiläinen ramopunk-bändi yrittää edistää pitkien kalsareiden käyttöä! Se, että tiedossa lämmintä tunnelmaa koko illaksi, auttoi minua raahautumaan perille saakka hyisessä tuulessa, muuten olisin tuupertunut Helsingin kylmille pimeille kujille.

Ilveksen ovella joku takana tulija moikkasi ja sieltähän tuli Rehtori Mikko ja joku toinen, jota en häpeäkseni tunnistanut, kuin vasta pienen aivotyöskentelyn jälkeen hieman myöhemmin. Rehtori Reponen Jr:hän se siinä tietenkin oli. Sori hölmö käytökseni Reponen Jr.

Eipä aikaakaan, kun menin sitten tervehtimään hyvin tuttavallisesti paria naista, jotka luulin tuntevani, mutta ei, en tuntenutkaan! Sori hölmö käytökseni Tuntemattomat Naiset. Näiden suoritusten jälkeen vetäydyin vähäksi aikaa hieman syrjemmälle istuskelemaan, sulattelemaan aivoja ja ihmettelemään ketä nyt oikeastaan tunnen ja ketä en.  Paljonhan niitä ihan tunnistettaviakin tuttuja Ilvekseen sitten virtasi ja juteltuakin tuli monien kanssa.

Kellon lyödessä yhdeksää tuli jo kiire siirtyä naapuriin Tavastialle. Heti portaiden alapäässä pääsin pukeutumaan ”Converse-kerho 3” rintamerkkiin, joka jaettiin parille sadalle ensimmäiselle sisään tulijalle. Hieman peremmällä tervehti sisään tulijaa kyltti, jossa käskettiin pitämään asialliset nahkarotsit päällä. Tämä on sivistystä! Kaikkien niiden epätoivoisten portsarien kanssa käytyjen väittelyiden jälkeen moinen käsky tuntui todella hyvältä. Narikkamaksu tosin piti maksaa vaikka sinne ei mitään tarvinnut jättääkään, mutta se on pieni hinta siitä, ettei tarvitse olla puolipukeissa ihmisten ilmoilla.

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit. Kuva Sami Mikkola

Tanssityttöjä ja Pitkiä Kalsareita

Baarin puolella on paljon tuttuja ja juteltavaa riitti enemmän kuin aikaa. Monta asiaa jäi kesken monen ihmisen kanssa, mutta kohta oli jo pakko siirtyä lavan tuntumaan ihmettelemään Kimmo Liskomäet Pitkiä Kalsareita. Mietitytti miten Liskoretkue selviää, kun bändi joutui vain viikon varoitusajalla lavalle ilman laulajaansa Iso Jarnoldia. Vaan hyvinhän bändi selvisi.

Keikka vedettiin vähän normaalia enemmän show-hengessä erityisesti HIFK:n cheerleadereiden ansiosta. Tyttöryhmä kävi pariin otteeseen nostattamassa tunnelmaa useammankin biisin ajan. Enpä muista nähneeni ramopunk-keikoilla aikaisemmin vastaavia vieraita, vaikka kaikenlaista siellä on näkynytkin.

Mielenkiintoinen lavavieras oli myös Marinska. Huikea on Mariskan punk-rääkäisy livenä! Tillilihaan jostain käsittämättömästä syystä ihastuneen Iskuryhmä-Pasin ja toisen tillilihaisen ramopunkin Mazan harmiksi Mariska lauloi Koulun penkille-biisissä soijalihasta, eikä tillilihasta, kuten biisin alkuperäisissä sanoissa on. Toinen musiikillinen vieras keikalla oli Kalle Grotenfelt, joka kävi tukevoittamassa Liskoryhmän soundia kosketinsoittimissa.

Normaalisti vain Heidi on hermoraunion keikoilla laulava Kimmo Liskomäki otti tällä kertaa enemmän lauluvastuuta. Olisiko Kimmo laulanut peräti neljä tai viisi biisiä? Totuttuun tapaan Kimmo singahti lavan takaa laulamaan osuutensa ja loikki sen jälkeen taas takaisin piiloon. Tavastian aika suurella lavalla tämä bändin huvittava pieni ominaispiirre vain korostui.

Juhani Liskomäki hoiti pääosan laulamisesta. Silloin  Iso-Jarnoldin poissaolo sattui selvästi silmiin, sillä Juhani lauloi omaan mikrofoniinsa valan oikeassa reunassa ja keskellä ollut pitkillä kalsareilla somistettu mikkiteline jäi kokonaan tyhjäksi. Siinä oli selkeästi ison miehen mentävä aukko. Epäilenpä, että kyseessä oli tietoinen valinta, muistuttamassa, että yksi on tällä kertaa joukosta poissa.

Luonteri Surf.  Kuva Ville Vee

Luonteri Surf

Liskomäkien jälkeen lähdin kiireellä suuntaamaan kohti baaria! Yllätäen monet muutkin olivat päätyneet samaan ratkaisuun. Baarissa käynti jäin valitettavan lyhyeksi, sillä Luonteri Surf aloitti keikkansa heti perään. Oluet käsille roiskuen piti singantaa takaisin!  Onneksi tuoppiin sentään jäi jotain pohjalle…

Luonteri Surfia piti katsella ja kuunnella vähän tarkemmin, sillä aika harvoin olen tämän bändin päässyt livenä katsastamaan. Liskomäkien tanssityttö-kavalkaadin jälkeen lava näytti aluksi kauhean tyhjältä. Mitä ihmettä! Siellähän oli vain kourallinen rumia miehiä!

Luonteri Surfin Kauneimpien poplaulujen sävelet palauttivat minut maapinnalle kerettiläisistä ajatuksista. Eihän mitkään tanssiryhmät ja muut show-hommat ole tärkeintä tässä musalajissa, vaan itse musiikki! Monia vanhoja hyviä biisejä pääsin livenä kuulemaan, mutta mukana oli myös monia uusia biisejä joista parhaiten jäi mieleen Ossi Runne.

Jos jostain pitäisi valittaa, niin enemmän olisin mielelläni kuullut bändin vanhojen biisien parhaimmistoa. Encoressa kuultiin punk-biisien klassikkojen klassikko Energia on A ja O. Hieno lopetus keikalla,  Ypö-Viittä kun kuuntelee aina suurella ilolla livenä!

Hiljaiselostaan viimeaikoina huomattavasti aktivoitunut Juvan ylpeys esiintyi varmalla otteella. Herroissa ei näy vielä mitään jäähdyttelyn oireita, joten ei muuta kun tekemään sitä uutta levyä, kun uusia biisejäkin tuntuu löytyvän!

Rehtorit. Kuva Ville Vee

Rehtorit - Tervetuloa takaisin Rehtori Pajunen

Luonteri Surfin poistuttua joku kävi kuuluttamassa, että nyt seuraa lyhyt roudaustauko. Hyvä! Minä olin jo menossa minkä tennareista pääsi. Kiirekiirekiire! Tavoitteena oli WC - baaritiski – WC, vai meniköhän se toisin päin? Lopulta kuitenkin kiire unohtui ja ajantaju katosi baarin puolella jutellessa. Sitten kuului lavalta päin sellaisia merkkejä, että Rehtorit aloittaa soittamisen ja taas oli hätä ja kiire! Rehtorit ja erityisesti Rehtori Pajusen keikka piti nähdä aivan alusta lähtien!

Mielessä kyllä kävi, että nyt on jäänyt jotain puuttumaan. Suomen kaupungin teatteri ei esiintynytkään! Vai oliko sen vuoro vasta Rehtorien jälkeen? Paljon myöhemmin vasta Poikien keikan jälkeen minulle selvisi, että olin baaritiski-reissullani missannut teatteriesityksen! Aaaaargh! Harmittaa, vaikka kuulinkin jälkikäteen hyvin eläviä kuvauksia siitä.

Uudet kuninkaat aloitti Rehtorien keikan. Olen niin tottunut yhdistämään biisin edellisen laulajan ääneen, että se kuulosti melkein eri biisiltä Pajusen laulamana. Tai sellainen oli ensi vaikutelma ainakin. Pajunen vaikutti keikan alussa aika jännittyneeltä. Eikä ihme. Takana kun oli vasta yksi Rehtorien keikka viime joulukuulta Kangasalla. Tuore rehtorilaulaja tuntui rentoutuvat biisi biisiltä ja taisi jännitys sitten hävitä kokonaan. Hyvä niin. Ei ollut Pajusella syytä jännitykseen ainakaan oman suorituksensa vuoksi. Todella hyvin hän osuutensa hoiti. Me mölistiin eturivissä Bad Machine-yhtyeen Masan kanssa Pajuselle kannustushuutoja pitkin keikkaa, niin paljon kuin kurkusta lähti ääntä. Pitihän äijää auttaa tiukassa paikassa. Tiedä sitten oliko meidän mölinällä mitään virkaa tai oliko mitään tiukkaa paikkaa, mutta ainakin se tuntui Pajusta naurattavan. Hyvin sopii Pajunen Rehtoreihin. Ja miksi ei sopisi? Onhan hän bändin alkuperäinen laulaja. Tervetuloa takaisin Rehtori Pajunen.

Rehtoreiden laulajan paikalta viime joulukuussa sivuun siirtynyt Kuraattori Kurki vieraili lavalla laulamassa rennon iloisesti Perjantain ja maanantain välisen yön. Hieno juttu! Kurki täytyy saada Rehtoreihin vieraaksi aina kun herra sattuu samalle paikkakunnalle kun bändin keikka.

Muutenkin Rehtorien keikka oli vauhdikas ja viihdyttävä. Minulla sellainen mielikuva jostain vanhemmista keikoista, että bändistä enemmältä lavalla heilui lähinnä Heko. Heko tietysti heilui tapansa mukaan nytkin, välillä hassulla hatulla varustettuna ja välillä ilman. Hölmöt hatut jäi Heko edelleen Hekolle, mutta vauhtia lavalla riitti myös muulla bändillä. Rehtori Mikkolan pomppimista seuratessa sai jo jännittää, pysyykö mies pystyssä vai ei.

Rehtorien encoressa soittama Let’s Dance oli minulle pieni yllätys. En muista nähneeni Rehtorien soittavan aikaisemmin Ramonesia livenä. Biisin aikaan taisi lavalla olla vierailevaankin väkeä. Nyt en kyllä muista sitä kovin tarkkaan. Tässä vaiheessa keikkaa ajatukset usein niin kiinni musiikissa, että muusta jää vaan vähän hämäriä mielikuvia. Oikein hyvä keikka Rehtoreilta. Pitempään olisi vaan saanut keikka kestää.

Pojat. Kuva Ville Vee.

Pojat

Rehtorien keikan päättyessä oli taas kova yritys päästä baarin puolella, mutta ei, ei, ei, ei! Lavalta alkoi kuulua Poikien keikan nykyisin aloittava Banaani 59. Ei muuta kun takaisin. Pojat aloittivatkin keikkansa saman tien. Baari on taas pakko jättää väliin! Poikien keikkahan oli myös pakko nähdä kokonaan alusta loppuun.

Olenkohan ikinä tullut todenneeksi, että odotan Pojilta ja Miikalta aina hyvää keikkaa ja melkein aina kuitenkin yllätyn, että näin hyväkö tämä onkin. Niinpä kävi taas tälläkin kertaa! Tänään korviani miellytti erityisesti harvemmin minun kanssani samalle keikalle päätyneet Tyttö, RUK ja Känni seis.

Poikien setissä kuultiin tällä kertaa vain pari uutta biisiä Ullakolla on paha olla ja Converse-kerhon kansallislauluksi kuulutettu, varsinaisen keikan päättänyt Mä uskon meihin. Apupoika-Heko taisi muuten olla lavalla molemmissa biiseissä. No, ainakin jälkimmäisessä, jossa lavalla oli kai paljon muitakin vieraita. Taaskaan siitä ei ole kuin hämäriä mielikuvia…

Encoressa Pojat soittivat Ypö-viiden Clash-coverin Kotka palaa. Hienosti paloi Kotka Tavastialla! Encore jäi valitettavasti vain yhteen biisiin. Pitempääkin olisin taas Poikien tahtiin viihtynyt ja keikan ainoa vika oli sen lyhyys. Keikkojen pituudet oli viiden bändin illassa luonnollisesti pakko rajata kohtuulliseksi, joten siitäkään ei todellisuudessa voi valittaa. Pojat oli hieno tänään ja Miika… on se vaan aika kingi äijä!

Häiriköt on Ramones. Kuva Ville Vee.

Häiriköt on Ramones

Illan viimeinen esiintyjä oli Häiriköt. Tai ei. Viimeinen esiintyjä oli Häiriköt on Ramones. Kyseessähän oli hyvin poikkeava Häiriköt kokoonpano, joka teki kunniaa kolmelle edesmenneelle Ramonelle.

Tulossa oli keikan täydeltä Ramonesia. Bändin laulaja Erkko oli vetäytynyt kokonaan laulutehtävistä ja keskittyi Johnny Ramonen tapaan vain kitaraan. Laulamisen hoiti vierailevien tähtien lisäksi bändin ”ulkojäsen” ja ”Neljäs Häirikkö” Janne Aaltonen, joka oli muuntunut Joey Ramonen persoonaan ulkonäköä ja välispiikkejä myöten. Voisin vannoa, että kuulin hänen sanovan ”Nice to be here in Helsinki again” tai jotain sen tapaista ja jossain vaiheessa huikkaavan Mikko Häirikölle ”Take Dee Dee”.

Keikka alkoi asiaan kuuluvasti Durango 95:llä ja siitä alkoi sellainen vyörytys, ettei sitä oikein voi mitenkään kuvailla, Ramonesin parhaimmistoa tiiviiseen tahtiin biisi biisin perään. Useat aikaisemmin esiintyneet bändit olivat tiivistäneet tunnelmaa pitkin iltaa ja Häiriköiden tiukka Ramones-meininki sai yleisön täysillä mukaan heti parilla ensimmäisellä biisillä Teenage Lobotomylla ja Psycho Therapylla ja meno sen kuin kiihtyi pitkin keikkaa ainakin eturivissä. Taaksepäin en ehtinyt katsella.

Vaikka villiksi äityvä yleisö melkein pomppi päällä, yritin kovasti keskittyä keikan alkupuolella  lavalla vierailleen Miikan laulamaan Blitzkrieg Bopiin. Oli mielenkiintoista kuulla Miika laulamassa Ramonesia englanniksi.  Ja hyvältähän se kuulosti. Niin hyvältä, että näitä biisejä voisi joskus ujuttaa myös Poikien keikkasettiin…

Lobotomiaa

Miikan vierailun jälkeen musiikillinen lobotomia teki tehtävänsä ja muistikuvat jäivät vähän heikoiksi. Lavalla kävi jonkin aikaa Miikan jälkeen laulajavieraana joku jota en tuntenut. Jälkikäteen kuulin, että hän oli Private Linen Sammy. Myös Hekosta kitaroimassa jäi jotain mielikuvia ja rumpusetin luona muistan nähneeni jotain hässäkkää. Ensin luulin, että joku katsoja oli eksynyt sinne saakka, mutta ei sentään. Kaide Luumäki oli siirtymässä Maukan tilalle rumpuihin yhden biisin ajaksi ja Hybrid Childrenin Jassekin kävi biisin verran laulamassa.

Ei tällaista keikkaa oikein voi kuvallakaan, ei ainakaan eturivin perspektiivistä. Bändi soitti kuin Ramones parhaimmillaan, eturivin yleisö pomppi ja riehui sekopäisenä ja loppupuolella keikkaa ihmisiä kiipeili tasaiseen tahtiin lavalle, joku meni hölmöilemään bändin sekaan, mutta useimmat lavalle kiipeilijät keskittyivät stagedaivailuun.

Lavasukeltajan blues

Harvoin näkee ramobändien keikoilla stagedaivailua, ainakaan näin suuressa määrin. Nyt sitä nähtiin… Kunnolla toimivaan lavalta sukelteluun tarvitaan tiivis ihmismassa, joka on vastaanottamisessa edes jossain määrin mukana. Tavastialla näytti sukeltelu välillä toimiman tyylikkäästi ja välillä vähemmän tyylikkäästi.

Sukeltelijoiden joukossa oli muutamia tuttujakin, mm. Radio SuomiPopin kilpailuissa aikaisemmin samalla viikolla voitokkaasti toiminut ramopunk-kaksikko. Omien selitystensä mukaan herrat hyppivät vastuullisesti toistensa leveille hartioille …ja kai siellä oli muitakin kavereita kiinni ottamassa. En osaa siitä sanoa, sillä minä väistelin ja torjuin päälle tipahtelevia köriläitä toisaalla.

Jotkut sukellukset olivat oikeasti aika hurjaa katsottavaa. Kertaalleen eräs minulle tuntematon sukellusmestari syöksyi suoraan lattiaan, kun loikka jäi vähän lyhyeksi ja vastaanottajia ei ollutkaan. Kuului sellainen pläts-ääni, aivan kuin jättimäinen satakiloinen märkä pesusieni olisi läsähtänyt lattiaan. Katselin, että tuo jätkä se ei tuosta enää nouse, mutta kaiken järjen vastaisesti kaveri vaan nousi …ja lähti kömpimään takaisin lavalle!

Sankari lavalla

Ainahan kun rokkibändit soittavat ja olut maittaa, saa ”sisäinen taiteilija” joissakin yleisön edustajissa vallan. Lavalle on päästävä esittämään omaa show:ta! Vähintä mitä siinä tilanteessa voi tehdä, on hurrata itselleen esiintyvän bändin keskellä. Molemmat kädet rehvakkaasti ylös ja raivokas jee-huuto päälle! Makeeta on myös laulaa vapaana olevaan mikrofoniin. Sanat on tietysti vähän hukassa, kun tilaisuus tulee niin yllättäen mutta ainahan voi laulaa äsken kuulemaansa säkeistöä tai ainakin jotain tyylii ”jee-je-je-jee!” Ehkä kaikkein hienointa on kuitenkin päästä halaamaan jotain soittajaa ja sopertelemaan miten prkeleen hyvä tyyppi se on. Pakkohan se on kertoa jo siinä lavalla, kesken biisin! Näitä muulle yleisölle koomisia hetkiä tarjoavia, keskimääräistä enemmän juopuneita, useimmiten miespuolisia sankareita nähtiin jokunen tänäänkin.

Tällä kertaa hauskin veikkonen pääsi keikan loppupuolella melkein halaamaan Häiriköiden Erkkoa takaapäin kesken soittamisen. Erkko ei tosin ollutkaan vitsissä mukana, vaan teki yllättävän väistöliikkeen ja taisi tuupata vierailijaa kyynärpäällä syrjemmälle. ”Halaamistakin” päästiin heti perään ihailemaan, kun Janne otti kutsumattoman vieraan tiukkaan syleilyyn ja heitti hänet alas lavalta. Siinä sivussa nähtiin siis vielä ”tyylikäs” stage divingikin! Aika huvittavaa sivusta seurattavaa mutta esiintyvää bändiä moiset lavavieraat saattavat kyllä häiritä…

Cretin Hopista baaritiskille

Halaajan toilailun seuraaminen toi ajatuksia muutenkin takaisin normaalille taajuudelle ja keikan riehakas loppu jäi hyvin mieleen. Viimeiset biisien The KKK Took My Baby Away, Judy Is A Punkin ja Pinheadin villin menon jälkeen pieni tauko olikin jo paikalla ainakin eturivissä.

Encoren aloitti Joey Luumäki vierailu lavalla. Hän tulkitsi Beat On The Bratin Niiden Luumäkien keikoilta tutulla omintakeisella karismallaan. Väkisin tuli taas kerran mieleen, että tämä mies pitäisi saada lavalle esiintymään vähän tiuhempaankin! Joeyn vierailun jälkeen kuuliin vielä pari biisiä Häiriköiden esittämänä ja viimeisessä biisissä Cretin Hopissa lava täyttyi ihmisistä. Mukana oli varmaankin edustajia kaikista esiintyneistä bändeistä ja seassa muutama yleisön edustajakin.

Cretin Hopin jälkeen voimat riittivät vielä baarinpuolella siirtymiseen. Illan aikana baaritiskistä oli jo ehtinyt tulla persoona The Baaritiski, jonka luokse olin pyrkinyt koko illan. Nyt kun sinne pääsin, juurrutin itseni The Baaritiskille aina siihen saakka kun valot syttyivät ja hyytyneen näköinen portsari tai joku tuli tönimään ja sanomaan, että "ettekö te nyt millään osaa siirtyä täältä ulos!". Lyhyen miettimisen ja seurueen kokoamisen jälkeen onnistuimme siirtämään itsemme ulos kohti kebab-annosten jakelupaikkaa…

Hauskaa oli Tavastialla, mutta rankkaa kun ohjelma oli niin tiivis. Illan tappiosarakkeseen tuli vain pari merkintää: yli 10 cm halkaisijaltaan oleva mustelma erään railakkaan parkettiinsukeltajan monosta ja kooltaan pienempänä mutta vaikutukseltaan  suurempana  tappiona Tavastialle tippunut Converse-kerho 3 rintamerkki. Sitä jäin kaipaamaan snif…

-M!ka-

Iskuryhmä-Pasi iskee Tavastialle

4.2 Converse oli jäädä multa ohi. Ei mitään varmuutta vielä tiistaina, että tulisinko koskaan paikalle. Tiistaina sain kuitenkin kuulla, että Maza Mainio on voittanut radiosta liput avecin kera kerhoon. Olin iloinen Mazan puolesta, mut hiukka harmitti, jos en itse kuitenkaan pääse paikalle. Keskiviikkona oli uusi arvonta Radio SuomiPopissa, johon ajattelen kokeilla onneani. Heko ennätti radiossa sanoa:”nyt v..!” Ja toi ei ollu kirosana, vaan et voi soittaa. Sillon soitin ja kappas vaan mähän voitin liput ja levyjäkin viis zipaletta! Levy voitto pikkasen mietitytti, koska ne ois voinu tietysti mennä jollekulle sellaiselle, joka ei vielä tätä juttua tiedä. Noh, pistetään levyjä eteenpäin, kun mulla noita jo olikin. Reissuni oli siis sitä myöten sinetöity. Odotellaan vaan perjantaihin ja odottavan ajan jokainen tietää.

Perjantai olikin pitkä päivä aamusta alkaen. Seitsemältä ylös ja vasta viiden jälkeen päästäis menemään. Totta tietenkään ei aikataulut natsannu ja jouduin odottelemaan lähtöä Kouvolassa yli kuuteen. Kävin levottomana lähibaarissakin katsomassa paikallisia zombeja. Viimein limusiinini kaartoi Spar kaupan pihaan ja siitä mennään. Oli muuten kylmä tuuli. Hauskasti matka taittui ja oli uskomatonta, että samassa autossa istui Converse lippujen voittajat. Siitä hiukka hehkuteltiin. 140 kilometriä ei oo paha rasti vaeltaa Kouvolasta Hesaan, joten matka meni ihan siivillä. Mazan auto kilisi samalla tavalla, kuin Tampereen Conversessa. Jätkä vois korjata autonsa, vai mistä se ääni oikein tulee? Orimattilassa kusitauko ja tulipa tutuksi kyltti Backisvägen?!

Hesassa suunnistaminen on melkoinen tehtävä maalaispojille, joten soitettiin apua ja sitähän saatiin. Kysyvä ei eksynyt taaskaan. Meidän retkue ohjattiin suoraan Tavan eteen ja jätettiin siihen oman onnemme ojaan. Kiitos paikallisten tuttujen. 

Kello oli vaille yhdeksän, joten Ilvekseen kattomaan näkyykö tuttuja. Tuttaja olikin tupa täynnä ja heitä on aina yhtä hieno moikata. Fiilis oli korkealla. Tavastialle sisään tietysti ajoissa, koska Converse Kerho kolmos button oli saatava. Ei siinä hätää ollu, hyvin kerettiin ja rotsikin sai pysyä päällä. En tuntenut itseäni alastomaksi, niin kuin Tampereella.  Siitä isoa plussaa illalle. Vielä kerettiin hieman siemalla kerho juomia ja tuttujen kaa heittää huulta ennen illan aloittajaa Liskomäkeä.

Illan siis aloitti Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit. Keikan alussa oli jotain häikkää ja kitara ei kuulunut, mutta ei se meinannu mitään. Juhani viihdytti meitä basso pomputtelullaan rumpujen lyödessä tahtia. Vika korjattiin ja Liskot rämisteli käyntiin illan. Olin hieman varuillani, sillä millainen olisi keikka ilman Iso-Jarnoldia. 

Mitä pidemmälle päästiin tulin yhä vakuuttuneemmaksi, ettei bändi olisi heikoilla jäillä ilman pää solistiaankaan. Kaikki toimi minusta loistavasti. Tosin ilman Juvan toivoa ja lupausta ei bändi ole ehjä. Hyvin Teemu ja Juhani vetivät biisit ja taisin nähdä Kimmonkin parissa piisissä. Heidi on hermoraunio tosin on bravuureista bravuurein. 

Mariska oli loistava! Siitä iso kiitos Mariskalle, että näin sut sinä iltana lavalla tillilihalla..Sori soijalihalla... Sitten huispatytöt. Todella vaarallista käyttää tälläsiä beibejä showssa mukana. Huispatyttöjen aikaan unohdin bändin kokonaan ja katsekontaktini osui vaan näihin beibeihin. Pikku vinkkinä Liskoille. Älkää paljoa käyttäkö tulevaisuudessa näitä tyttöjä, sillä bändi jää taka- alalle. Wau, mitä beibejä. Ei vainen oli loistava show ja en muista vastaavaa nähneeni ihan äsken. Hyvä.

Seuraavana Luonteri Surf, jonka prkl missasin taas. Tää alkaa olla jo mun kohdalla joku sääntö. Minulla oli aivan selvästi Luontereiden aikaan korkeammalta taholta ohjattu missio. Paransin nimittäin koko maailman bändin vetäessä lavalla. Ainut lohtu oli se, että katsoin Luontereita baarin puolelta sivusilmällä telkusta. Se oli ihan hienoo sekin.

Suomen Kaupunginteatteri esitti tällä kertaa Onnellisen Perheen. Loistava veto jätkiltä, koska kyseinen biisi pysäyttää kyllä varmasti kaikki jotain suomalaisesta ramopunkista tietävät ja muutkin. Mikä hienointa, että Tampereesta oli opittu ja jätkät olivat saaneet mikit.

Nyt teatteri esitys kuului, mutta vielä on joku Urpo mukana, joka haluaa varastaa shown. Uskomatonta miksi se pitää ölähtää se ONNELLINEN joka väliin, niin kuin me ei sitä jo tiedettäs? No juttu toimi ja hauskaa oli.

Rehtorit lauteille ja sanomattakin selvää, että nyt taas mennään. Näin Pajusen ekaa kertaa tositoimissa ja se teki vaikutuksen. Olen kovaääninen Kurjen kannattaja ja olen ollut sitä mieltä tähän asti, että Kurki takaisin.

Syön sanani ja perun puheeni, sillä Pajunen oli loistava. On jopa kiusallista katsoa bändiä, joka vaihtaa laulajaa ja kaikki on niin kuin ennenkin. Sain tosin muistaakseni Perjantain ja maanantain välisen yön kuulla myös Kurjen laulamana. Mikko löi rumpuja aika tiukkaan. Puritko Mikko paineita vai mitä? hehe. Rehtorit ei pettänyt taaskaan ja tuntuu, että koko ajan menee tiukemmin. Mihin toi vielä päättyy?

Pojat lavalle ja mitä tuosta taaskaan sanomaan? Loistavaa ja loistavaa. Alkaa positiiviset adjektiivit loppumaan ton bändin kanssa. Utajärven yö oli taas kova juttu ja Converse Kerhon kansallislaulu Mä uskon meihin. Kylmät väreet menee ja ei tiedä kuinka kovaa pitäis laulaa mukana. Hienoa.

Illan lopetti tai oikeastaan aloitti lopullisesti Häiriköt. Häiriköt vetivät setin Ramones- covereita muistellen Johnny, DeeDee ja Joey akselia. Varmasti kaikki tiesivät heti alusta alkaen mistä on kysymys.

Janne Aaltonen oli minulle vieras solistina, joten sitä odottelin. Ei tainnut Janne paljoa suuta avata, kun meikäläisen tennarit iski jo tulta. Kaikki parhaat biisit toisensa jälkeen alkoi jo sekoittamaan pään. Olen aina ollut katkera, kun kaverit kertoilee Ramojen keikoista. Nyt otinkin kunnolla vastineen Häiriköiden vastaavasta.

Yli 30 vuotta pääsin, ennen kuin kokeilin stage divingia. Nyt en malttanut enää mieltäni transsi tilassa vaan pomppasin lavan reunalle ja annoin palaa. Onneksi kaverit oli juonessa ja selvisin ekasta hypystä. Muutamia sukelluksia tuli tehtyä ja aina ei jätkät ollu mukana, joten ei kun lattiaan. AUTS. Se oli meillä ihan hauskaa, mut sitten tais innostua parit muutkin tyypit. Heille juttu ei ollu ihan selvä, joten joku kai yritti jo päästä mikkiin laulamaan? Kuulemma tämä ylimääräinen Häirikkö saatiin aika nopeesti lavalta.

Hauskaa oli ja siitä kertoo revenneet farkut, lukuisat mustelmat ja turvonnut ylähuuli kuin pieksetyllä raukalla. Saa olla toi ”ehkä” viimeinen kerta. Onneksi oli sen verran rento olo, että selvisi niistä loikista ilman luunmurtumia tai muita vahinkoja.

Toivottavasti kuulen Jannea useamminkin Häiriköissä. Se oli mieletön veto koko bändiltä. Tais siinä käydä Joey ja Miikakin vetämässä jonkun biisin, mut nyt on muistini jo heikko.

Mieletön ilta ja onneksi sain olla mukana. Kolme Conversea takana ja aina on ollu hauskaa yli rajojen. Kenen on syy?

Iskuryhmä-Pasi

Maza Onnellisessa perheessä

Perjantain juhlaa oli ilmassa, emännän synttärit ja kerhoilua. Kouvola kutsui taas, Pasi-mies kyytiin. Hieman taas aikataulut menivät pieleen ja olimme puoli yhdeksän jälkeen vasta mestoilla. Ravintola-Ilvekseenhörppimää nopeeta ohrapirtelöä ja odottelemaan. Ilveksessä tapasin heti
myös herra M!ka-miehen, first time live, tosin puustockissa myös mutta...

Kello löi yhdeksän ja tavastia kutsui, Radio SuomiPopin liput voittaneena poken luo Pasin & naisten kanssa. Nimi listassa sisää. Ensin oli pientä hämminkiä rotsin kanssa mutta onneksi selvisi ja päälle jäi rotsi. Vähän aikaa kerkes juhlajuomia maistella ennen Liskojen aloitusta ja
kerkes hyvin juttelemaan Judyn ja Laitio-Ramonen kanssa. Sain Laitio-Ramonelta lahjan naiselleni eli siis kirjan plus Marky Ramonen onnittelut hienossa nallekortissa. Laitio-Ramone näytti myös hyviä kuvia ruotsin reissulta ja oltii Pasin kanssa ihan silmät pyöreenä kattelemassa.

Liskot alkoi takomaan ja juhlat oli pystyssä. Loistava keikka, vaikka Herra Iso Herra Jarnold puuttui. Loistavaa lisää toi Cheerleaderit ja Mariska!

Luonterit missasin oikee huolella,kun on ilmeisesti tietty tarve aina parantaa maailmaa, kun on juhlimassa. Pasin kanssa hoidettiin maailma kuntoon ja havahduttiin että siihen ku Rehtorit alkoivat soittamaan,ei muuta ku riehumaan!

Teatteri meni ohi siinä välissä ja taas harmitti,sitä lievensi Rehtorit. Loistavasti vedetty koko bändiltä! varsinkin Rumpali Mikon suoritus ja Rehtori Pajusen oma suoritus jäi mieleen painuvasti! Myöskin Virtuoosi-Heko veti aivan huikeaa lavashouta, Heko & kitara on aina toimiva yhdistelmä!

Tämän jälkeen alkaa taas vähän muistot sekoittua mutta Pojat lavalle! Keikasta aika hataria muistikuvia. Kotka palaa jäi mieleen, taisi olla encorepiisi vielä, korjatkaa jos olen väärässä. Myöskin kansallislaulu Mä Uskon Meihin jäi painuvasti mieleen. Pojat oli taas kerran bändi paikallaan!

Sitten tuli illan rankin osuus,Häiriköt ja Aaltosen Jannen setti Ramoja. Bändi vetikin oikee huolella! Ja niin veti yleisökin, itse mukaan lukien. Alkoi jo meno menemään ylikin eräillä! Muistaakseni joku yritti mennä mikkiin laulamaankin! Mutta me hoidimme lava divingit varmuudella.
Meillä oli omat kiinni ottajat ja vuorotellen piti käydä Pasin kanssa jostain ihmeen syystä hyppäämässä. Oli taas näköjää kateltu Ramonesin keikkoja videolta. Siis olihan se hurjaa, mutta mitään ei sattunut onneksi kellekkään. Ikinä en ole moista menoa kokenut missään keikalla.J otenkin olo oli parhaimmillaan psykedeelinen.

Loppuillasta söimme leipäjuustoa paaritiskillä ja kittasimme virvokkeita ja sitten tuli ikävä portsari mies ja ajoi meidät ulos. Siitä alkoi loppumattomalta tuntuva matka kotiin. Tuollaiset illat kuuluvat hiemoimpiin iltoihin mitä voi olla. Hyvin järjestetty tapahtuma missä kaikki toimi kuin rasvattu.
Järjestejille suuri kiitos, varmasti ollut hommaa moisen tapahtuman järjestämisessä. Kiitti och Nähdään taas!

Maza

Liskomäki-kommentteja

Ilta oli kaikinpuolin hieno. Tietenkin orkesterimme oli  vaikeuksissa ilman Iso Jarnoldia. Jos lavalta puuttuu 130 kiloa karismaa ja vibraattoa, niin aikamoinen reikähän siihen jää. Iso kiitos ja kumarrus HIFK:n cheerleadereille, Mariskalle ja Kalle Grotenfeltille avusta. 

Pääasia on kuitenkin se, että Jarnold voi jo paremmin ja on mukana 5.3 Haukivuorella. Nähdään siellä.

Kimmo Liskomäki (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Converse-kerho III eli Onnellinen perhe 2 oli jälleen täyttä tavaraa. Hauskaa oli  ja oma syyhän se todellakin oli. Vaikka Iso-Jarnold ei valitettavasti päässyt paikalle, ja alkukännistymisvaikeuksiakin oli, onnistuttiin soittamaan keikka alusta loppuun. Lauluakin taisi kuulua jokaisessa biisissä! Kimmo onneksi muisti sanat ja Mariska oli todellakin ISO apu! Kiitokset tietenkin myös Kalle G:lle ja etenkin cheerleader-tytöille. Taisin keikan tiimellyksessä vetää puolet setistä ilman hattuani, mutta löysin sen keikan jälkeen ja huomasin helpotukseksi ettei siihen ollut kukaan kusassut. Tämän jälkeen olikin ilo nauttia seuraavien bändien esiintymisistä, Onnellinen perhe tuntui todellakin onnelliselta perheeltä. Kiitoksia kaikille paikalla olleille, toivottavasti saamme esiintyä teille jatkossakin.

Juhani Liskomäki (Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Rehtori-kommentteja

Kovaa meni ja kivaa oli. Hauskimpia keikkoja miesmuistiin. Puolessakin tunnissa ehtii näköjään saada jalat setsuuriksi ja hikinauhankin hikoilemaan! 

Kiitos mukanalaulajille, viittomakieltä oppineille ja tahdissataputtajille. Me lauletaan teille.

 Rehtori Heko (Rehtorit)

Mulla ei oo kepu-Conversesta oikeastaan mitään muuta sanottavaa kuin: Elämäni hauskin keikka, tähän mennessä tietysti. Mä olin setin jälkeen oikeesti todella onnellinen. Voishan sitä käyttää ylisanoja ja jaaritella vaikka mistä, mutta oleellinen kiteytyisi  kai siinä, että toivottavasti koko jengille jäi illasta yhtä hyvä fiilis kuin mulle itelle jäi. Näin niitä muistoja tehdään.

Aikamoinen suurtapahtuma. Kunnia kuuluu Converse-kerhon puuhaihmisille. Ei noi jutut ihan ittestään synny. Tavastialla oli paljon jengiä, iloista ja aktiivista yleisöä. Takahuoneessa kävi kunnon vipinä, kun pelkkiä esiintyjiä oli yli 20. Olis ollu nasta jutella enemmän vaikka kenen kanssa, mutta käytännössä jää usein vaan morjenstamistasolle, vuorovaikutussuma on niin tajuton. Aikataulut toimi hyvin ja mä luulen, että yleisö sai kympilleen hyvin vastinetta.

Suurkiitos ihan kaikille osallistuneille.

Rehtori Pajunen (Rehtorit)

Miika-Pojan kommentteja

Olipas taas menoa. Voisi todeta, että jos Tavastialla on lähes 400 maksanutta kerholaista, niin kai tässä musassa ja skenessä jotain substanssia täytyy olla. Koskakohan radiot ja lehdetkin huomaa asian?

Keikka meni nopeasti ja muiden keikkoja en paljon ehtinyt tsekkaamaan kun aika meni niin nopeasti. Nyt kun olen töissä niin aika menee ihan älyttömän hitaasti. Voisiko joku selittää miksi? Kiitos kaikille tasapuolisesti.

Miika (Pojat)

 Erkko Häirikön kommentteja

Oli tosi siistiä vetää Ramonesia Tavastialla. Kaikki muut jätkät oli vitun kovassa vedossa paitsi mä: Kämmäilin vähän turhan paljon.

Meidän setin aikana lavalla kävi paljon vierailijoita ja kaikki vierailijat veti aivan helvetin hyvin lukuun ottamatta Pinheadia jonka piti tulla lavalle, yllätys yllätys, Pinheadin aikana, mutta se ei osannut pukea mekkoa päälleen. Erityismaininta pitää antaa Private Linen Sammylle: Sammy veti I Believe in Miraclesin aivan loistavasti! Miika veti Blitzkrieg Bopin tyylikkäästi, Jasse lauloi Commandon tosi raivokkaasti ja Joey heitti Beat On The Bratin niin kuin Joey yleensä biisit heittää, eli siististi! Hekon soitosta en osaa sanoa mitään kun en kuulut siitä lavalle oikeastaan mitään;-) Samoin mä en keikkafiiliksessä oikeastaan edes huomannut että Kaide L. kävi välillä soittamassa yhden biisin kannuja.

Muita bändejä ei oikeastaan tullut nähtyä; tulin Tavastialle niin myöhään, mutta Pojat kuulosti tosi hyvältä takahuoneesta kuunneltuna.

Erkko (Häiriköt)

Maukka keskittyi psyykkauskopissa

"Tavastia. Nasta paikka soittaa, mutta muuten yliarvostettu ja sieluton "Rock-Pyhättö". Hinnatkin ovat kohdallaan: 0.4l ståbe maksaa muistaakseni €4.80... Ja staffi on takakireää. Nice.

Päivä lähti käyntiin roudauksella, joka suoritettiin Jannen kera. Mikko haettiin Paita-Klubilta, joka oli ulostanut uuden kasan Häiriköt-paitoja. Vinkkivinkki, mainosmainos, ostaosta!

Soundcheckeissä on se vittumainen puoli, että kun saa hien ja fiiliksen pintaan, niin pitää iskeä jarrut päälle moneksi tunniksi. Pitäis päästä lauteille saman tien! Keikkojen pitäis alkaa siis klo 18-20 välillä! Checkin jälkeen meikä ratsas kyökin antimia, ja vakoilin sivusilmällä ihastuttavaa Mariskaa, joka tankkasi myös keittiön aarteita....

Mä haluun yleensä olla omissa oloissa ennen keikkaa, kun seurustelusta muiden kanssa ei tule yhtään mitään. Ei pysty keskittymään mihinkään muuhun kun muutamaan pivoon ja ghettotorpedon tuotoksiin. Eikä voi dokatakaan kauheesti, jos meinaa pysyä jakkaralla. 

Tulin Tavastialle vasta klo 23, ja päätin perustaa backstagen suihkuhuoneeseen "psyykkauskopin" joka sisälsi: röökiä, pivoa, ghettotorpedon joka oli ladattu seuraavilla bändeillä: The Transplants, Prml Scrm, Rancid ja QOTSA. Kun on viisi bändiä listalla ja hengaajat mukana, niin backstagella on helvetillinen kuhina. Sen takia "psyykkauskoppi" toimi kuin ajohanska! Mut venaaminen on perseestä.

Meidän setti läjähti ilmoille n. klo 01.00. Ja kyllä sitä vedettiinkin! Mä oon usein keikoilla aivan muissa maailmoissa. 45min-1 tunti tuntuu yleensä viideltä minuutilta. Outo molotovin-cocktail jännitystä, raivoa, euforiaa, ja adrenaliinia. Pete Townshend on joskus sanonut, että se ei muista lavalla edes omaa nimeään ja että jos joku tulis keskeyttämään/ohjeistamaan/vaiheilemaan lavalle, niin se varmaan tappais! Mä tuskin tappaisin, mut saattaisin vetästä päin näköä.... Buah!

Keikka oli murhaa, ja stagedaivailuakin nähtiin kiitettävästi! Guestit hoitivat tonttinsa hienosti, kiitokset kaikille! Ainoo mikä vitutti taas kerran, oli lavasoundi. Täyttä puuroa, jota ei yhtään jeesannut monitorimiksaajan krapulainen couldn't care less-asenne. Fuckin' tosser.

Loppuyö menikin Kalliossa musan, virvokkeiden, voodoon, "munakokkelidrinkkien"  ja gaiffojen seurassa ja taju saatiin pakenemaan vasta lauantai-iltapäivällä klo 16.... If XTRMNTR would be a colour, it would be a BLINDING WHITE. Alright, MauMau is off. Now carry me home."

Maukka (Häiriköt)

Rehtori Heko. Kuva Iskuryhmä-Pasi

Converse-kerho kommentoi

Kiitos hyvät ihmiset! Olitte ihania! Kovaa meni, hauskaa oli ja elämä hymyili!

 Heko (Converse-kerho)