M!kan RamoPunk-SiVuT   Ramopunk-uutisia

  Vieraskirja

Ramopunkit keikoilla

Takaisin Ramopunkit keikoilla sisällysluetteloon

Klubi, Tampere, 8.1.05

Luonteri Surf

Pojat

Häiriköt

Miika & Heko

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit

Suomen kaupunginteatteri

Mä haluun tehdä jotain nastaa - Häiriköt Kuva Ville Vee

 "Kun yksilölliset sankaritarinat ovat nyt niin kovasti muotia, niin on syytä muistaa, että parhaat jutut tehdään YHDESSÄ."

-Heko-

Pojat. Kuva Ville Vee

Kretiininä Tampereen Converse-kerhossa

Tampereen Converse-kerhossa oli hubaa. Oli mukava taas nähdä tuttuja ja tuntemattomia.

Olimme Samin kanssa lauantai aamuna kello 5.45 Tampereen juna-asemalla. Siihen aikaan ei ollu kuin eronneet ja karanneet liikkeellä ja niitähän oli paljon Tampereella. Me kuuluttiin varmaan karanneisiin. Olipahan ainakin aikaa ostaa ennakkoliput. Tosin ei tullut junassa nukuttua ku noin. kaksi tuntia, joten raskaspäivä oli tiedossa.

Menimme keikkapaikalle 11.30 ja torkuttiin pöydän ääressä 13.00 asti. Ajateltiin että ollaankohan me oikeassa paikassa ja päivässä kun vielä ei ollut tapahtunut mitään. Nooh, kohta puoli ensimmäiset bändit alkoivat roudata kamojaan. Lähimme pois ja tulimme takaisin alle 18-vuotiaiden keikalle.

Ekana bändinä oli siis Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit. Odotin kalsareiden keikkaa, koska en ollut heitä ennen nähnyt. Hyvältä kuulosti eka keikkakin. Yritin katsella sivusta alle 18 vuotiaiden keikat koska pitäisi jaksaa neljä bändiä kahteen kertaan.

Häiriköt tulivat seuraaksi lavalle, jalat veivät väkisinkin lähemmäs lavan eteen. Loistava suoritus niinkuin yleensä. 

Pojat soittivat hyvän setin. Jotenkin pisti silmään ja korvaan että Kaide veti kovemman ja tiukemman setin entä viimeksi minun näkemäni keikka. Hyvä!
Luonteri Surfin oli myös mukava nähdä, koska olin vain kerran aikaisemmin nähnyt heidät livenä. Ei moittimista.

Väliaika: Alaikäiset ulos, syöntiin, juotiin, ostettiin levyjä ja puhuttiin paskaa.

Liskomäen keikka aloitti taas Converse-kerho 2 vai 1½ vai miten se nyt oli? Nyt oli tullut porukkaa enemmän lavan eteen ja homma oli valmis lähti käyntiin. Hyvin Kalsarit veti. Plussaa siitä että kerrankin bändistä kuului taustalaulut. Yleensä kaikilla bändeillä on taustalaulu liian pienellä. Mun mielestä Paratiisi ja muut  iskelmäkipaleet ois voinu jättää pois setistä.

Häiriköt tykitti taas kovan setin. Ehkä vähän liiankin... Jotain johon voi luottaa voisi olla hitaampi livenä. Maukka on jumala! Joku meinas varastaa biisilistan... Erkko näytti mistä Erkko ja sen kitarat on tehty. Pojat soittivat taas hyvin. Hyvät biisit tuli ja meininki kova.
Jossakin välissä oli Miikan ja Hekon duo. Oli mukava rauhoittua välillä kuuntelemaan. Onneksi tuli eri biisejä entä esim. Poikien setissä. Suomen kaupunginteatteri esitti Viilaten ja Höyläten ym. Yleisö ei ollut hiljaa, joten piti aika tarkoin kuunnella esitystä.

Hekosta ei ottanut selvää oliko se punkkari, hevari, vai jou jou man....

Poikien keikan jälkeen loppui minusta akku, lähin nukkumaan. En nähnyt Luonteri Surffin enää toista kertaa, hieman harmittaa.

Hyvä ilta, hyvä meininki, hyvät ihmiset. Iso kiitos järjestäjille kovasta ja hyvästä työstä! Porukkaa oli hyvin, enemmänkin olisi mahtunut!?

JP Kretiini

Himanesin Rikun kommentteja iltakeikoista

Tyylikkäästi ilta alkoi, kun Converse-puuhamiehet Heko ja Kimmo L. toivottivat tervetulleiksi yleisön ja ensimmäisen esiintyjän.

Liskomäki aloitti ja minusta näytti että yleisö tykkäsi kovasti, kuten minäkin. Juhani Liskomäki piti yleisöä hanskassa vetävillä välispiikeillä. Näin jälkeenpäin muisteltuna samoja spiikkejä taisi tulla jo lokakuussa, laskelmoitua! mutta ei se mittään, kun toimii.

Häiriköt veti tiukasti niinku ennenkin, mutta mitään tarkempaa en osaa sanoo, virikettä kun oli siellä sun täällä.

Välillä tuli Suomen kaupunginteatteria ja Miika ja Heko-duo:a. Jos Semifinalissa
oli hiljasta ja harrasta, niin Hämeentie-kappaleessa yleisö laulo mukana.

Pojat veti illan parhaan keikan meikän mielestä. Bändi on hitsautunu yhteen, minustakin tämä tuntuu jo aidolta Pojat-yhtyeeltä! Kestää nimittäin hetken että tottuu muutoksiin... Heko vieraili Mä uskon meihin-biisissä ja tiedätte: vauhtia piisas. Kävi siellä lavalla myös joitain muita huomionkipeitä... Encorena tuli muistaakseen Energia on A ja O, se oli hienoo. Hyvä biisilista!

Luontereita odotin kovasti, eikä yhtään hassummalta kuulostanu. Ehkä turhan vähän vanhoja hittejä tuli. Oisin niitä kaivannu, kun niin harvoin bändiä oon nähny. Mutta artistit on tinkimättömiä ja eteenpäin mennään uusilla biiseillä. Sitä paitsi Planeetta Möö on oikeen hyvä levy. Lopussa oli lava täynnä väkeä ihmettelemässä oikeaa surffilautaa.

Kiitokset Converse-väelle ja Woimasoinnun Hannulle. Kun itse järjestää tulee hyvä.

Riku

Converse-kerho levy-yhtiön silmin

Lievän kiertotien kautta saapuminen Tampereelle ajoittui aivan hetkeen ennen ovien avautumista ikärajattomalle keikalle. Järjestävän seuran avustuksella raahattiin levylaatikot autosta eteiseen ja Ayshire/Converse/Hiljaiset/Woimasointu -myyntipöytä saatiin kuin saatiinkin kasaan. Paitoja ripusteltiin seinälle ja jaloissa pyöri epämääräisiä paita- ja levylaatikoita. Ovesta valui perheitä, alle 18 -v. ja sitten oli kovat jätkät ja mimmit, jotka aikoivat seurata molemmat keikat.

Sattuneesta syystä katselin osan keikkoja vähän kauempaa eli ollenkaan kaikkea, mitä lavalla tapahtui ei tullut huomattua. Aina välillä piti käydä biisi tai pari katsomassa lähietäisyydeltä.

Jälkimmäisellä keikalla kioski meni kiinni Poikien aloittaessa eli Pojat ja Luonteri Surf tuli nähtyä sitten ihan läheltä. Mielelläni kuuntelin/katselin kaikkien keikat ja väliaikaohjelmaa oli taas todella runsaasti, teatterista en kuullut hälinän vuoksi mithään (mutta kappaleet olivat käsittääkseni samat kuin Semissä), Miika ja Heko kävivät välillä lauteilla. 

Uutena juttuna Kimmo Liskomäki kertoi meille tieteellisen tarkasti, miksei kannata olla ramopunkkari. MC Tuulimylly, hevimies (jonka nimeä en muista) ja Heko esiintyivät mannekiineina em. shöyssä. Kaksi ensimmäistäkin olivat etäisesti jotenkin tutun näköisiä, olisinko nähnyt ehkä tyypit aiemminkin jossain. Hauska juttu, joka tapauksessa. 

Luonterin keikalle ilmestyi surffilauta ja loppulaulun aikaan surffaava metsurikin nähtiin laudan päällä surffaamassa lavan yläpuolella.

Takahuoneessa kävin salaa kurkkaamassa jossain välissä, mutta pakenin paikalta äkkiä: keskustelu kävi kuumana tillilihasta! Maukka's tattoo oli auki baaritiskillä keikkojen jälkeen, Joey Työväellä taisi olla kausikortti kyseiseen laitokseen...

Hauskaa oli! Aamupalaksi perinteinen Punjab-kebabin kebabkeitaan unelma... Nyt sitten laskemaan päiviä Tavastialle. Melkein jo pitää varmaan Oulun matkaakin harkita...

Hannu (Woimasointu)

Pitäis mennä jo!

Pitäis mennä jo! Kello jotain 12 päivällä ja kyydiltä tulee viestiä, että Lahdessa nautitaan kebab annosta. ”Ollaan tulossa ihan just!” Rauhoittaa mieltäni sen verran, että vedän jo tennarit jalkaan.

Siis kohta lähdetään Tampereen Converse- Kerhoon.

Maza-Mainion limusiini kaartaa kotinurkilleni. Iloiset tervehdykset, mutta auto kilisee kummasti matkan taittuessa. Kilinän vuoksi joudumme pysähtelemään huoltoasemille ja RAY ei ainakaan ymmärrä vähävaraisia ramopunkkeja, sen totesimme matkalla muutamaan kertaan.

Kouvola - Tampere väli taittui kuitenkin huomaamatta hauskoja turinoiden ja musiikkikaan ei pöllömpää ollut. Enää täytyisi löytää liput. Toimin retkemme alkuvaiheen harhaan johtajana. En tiennyt missä kaveri Tampereella asui ja en edes ollut nähnyt häntä varmaan viiteen vuoteen. Olisiko hän edes samannäköinen ja tunnistaisinko koko miestä. Hänellä kuitenkin oli meidän ennakkoliput.

Puhelin sentään toimi ja saimme vinkkejä minne tuli mennä. ”Kun tulette Hitlerin Siwan kohdalle kääntykää oikeelle”. En ymmärtänyt mitään, sillä usein on niin pitkät piuhat, et juttuja pitää tovi kelata. No eikö vaan Lidl-kauppa löytynyt ja naurussa oli piteleminen…

Liput kourassa kohti Klubia, jos eka C-kerho oli varovaista tunnustelua alku, niin nyt tilanne oli toinen. Tiesi mitä tulevan piti, ainut etten vieläkään tiennyt oliko ilta Onnellinen Perhe 1,1½, C-kerho, Mökä-Ateria vai mikä. En vaivannut asiaa pidemmälle pienessä mielessäni, sillä loppupelissä taisin saada nuo kaikki ja paljon muutakin.

Pikkasen myöhästyttiin sillä Liskopoppoo oli jo veivannut ekan settinsä. Ei se mitään vaan rajatulle alueelle maistelemaan herkkuja seisovasta pöydästä. Pian kuitenkin Häiriköt täräytti homman käyntiin, mutta lavan eteen ei ollut asiaa, sillä siellä oli jo tungosta uudesta jälkikasvusta.

Tosi paljon nuoria tulevaisuuden lupauksia oli tullut paikalle ja se tuntui hyvältä.

Häiriköt ei petä koskaan. Aina varmat setit ja tiukkaa liimaa. Täytyi vaan malttaa mielensä ja odotella illan seuraavaa vetoa. 

Minulla on paljon hämäriä muistikuvia tästä illasta, mutta useimpien kohdalla luulen niiden olleen unta. Voisin vaikka vannoa, että Hekolla oli useampi persoona, sillä jossain vaiheessa oli jonkin sortin muotinäytöstä tai jotain. Muistelen nähneeni varmasti metrin pituisen lipan hatussa ja tyyppi oli kai mc Tuulimylly? Sitten oli kai joku gnuu-metallimies? Ja ramopunkki surffaamassa…

En tiedä, sillä en kunnolla nähnyt lavalle…Ei siellä voinut olla oikeeta surffilautaa.

No, kuitenkin Pojat ja Luonterit vetivät settinsä. Se on noilla Pojilla niin vaivattoman näköistä tuo homma että. Sitä on vaan niin hieno kattoo ihan vaan jopa istualtaan ja ihmetellä. Biiseissäkään, kun ei ole kuin hittejä. Jostain kumman syystä en muista nyt tuota Luontereiden ekaa vetoa, mutta luulenpa senkin maistuneen allekirjoittaneelle.

Tässä välissä poistuttiin Klubilta hetkeksi. Oli aika siirtyä ohjelmassa eteenpäin ja annoimme hetken rauhan järjestäjille. Alaikäiset saivat mennä pois ja me henkisesti alaikäiset saisimme kohta palata oikeesti rokkaamaan.

Seuraava veto ja Liskomäki muistaakseni ekana. Näistä järjestyksistä ja asian todenperäisyyksistä en ota vastuuta. Jo sukujuureni velvoittaa jättämään kuulijalle vastuun…

Liskomäki veti loistavan keikan. Bändi selvästi parantaa juttua koko ajan ja mielettömällä vauhdilla. Piknikillä näin bändin eka kertaa ja se sytytti jo silloin, mutta nyt oli valmiimpaa kamaa. Lisäksi tietysti helpotti asiaa, kun eka levyäkin on tullut kuunneltua sen verta reippaasti.

Liskopoppoota on hauska seurata. Mielenkiinto lavalla ei lopahda ja kovasti yritettiin vielä lissee saada, mut aikataulut on tiukat. Voisin myös väittää kuulleeni jossain vaiheessa jotain tilliliha vastaista? Olisiko Juhani puhunut jotain, että ei kukaan tykkää tillilihasta…Paitsi Pasi? Oliko sekin unta.. Lisäksi mainittavaa on minun mielestä Muistan sua Elaine. Biisi kuulosti hyvältä ja hauska bassokuvio antoi katselun aihetta mulle.

Häiriköt. Niin Häiriköt saa viban punttiin aina. Voi julma sitä menoo minkä ne saa meikäläisen koipiin. Siinä tennari hakee paikkaansa lattialta ja ei löydä. Energiaa riittää niin paljon, että mistä se oikein tulee. Sitä jää miettimään näin arjen tullen.

Maukka alkaa saada legendaarisia piirteitä silmissäni, sillä se tempo on melkoinen. Luulis oikeesta kädestä puhdin loppuvan.. Vaan ei!

Ääneni varmaan jäi tälle Häirikkö-keikalle, sillä sellasta pihinää ollu pari päivää. Kivaahan se on loistavia biisejä mukana hoilata. Häiriköt tosiaan veivät meikäläisesti puhdin, joten oli huilin paikka ja virvokkeita.

Luulen tässä välissä tulleen Miikan ja Hekon duo ja Suomen kaupunginteatteri. Molempia nautiskelin istualtaan taaempana. Ainut, että teatterin aikaan kiersin pienen ringin ja hyssyttelin jengille takana. Ei hiljaisuutta tullut tällä kertaa, niin kuin Semissä. Harmi sinänsä esiintyjiä kohtaan. Toivottavasti edessä juttu kuului.

Pojat lauteille, mutta nyt alkoi mulla olla juttua kaikille jo siinä määrin. No mikäpäs siinä turinoidessa, kun Pojat vetää toinen toistaan kovempia hittejä. Tarkempaa kuvaa ei mieleeni jäänyt.

Jossain vaiheessa bändi vaihtui ja lavalla Luonterit. Siinä oli jotain henkilökohtaista mulle. Olen tosiaan nähnyt Luonterit viimeksi reilusti yli kymmenen vuotta sitten. Se tuntui oikeesti hyvältä ja nyt luulen tietäväni mitä on nostalginen tunne? Katselin bändiä ja en muista biiseistä paljookaan, mutta keikka jäi kokonaisuutena mieleeni onnistuneena heittona. Taas luulen nähneeni surffilaudan, jota jouduin väistelemään matkalla kohti lavaa. Toi on oltava unta…. Mut "metsuri surffaa ja tyttöä rakastaa..". Se soi päässä.

Mikään ei näillä reissuilla lopu lyhyeen. Ei siis tämäkään ilta. Paikalta löytyi "tatskakone”, joka alkoi paukuttaa kaikkia klassikoita. Kyllä oikeesti hauskaa saa halvallakin ja se todettiin. Varokaa tussijengiä. Ilta päättyi ja seisoin klubin edessä ja missään ei ollut enää ketään. Siitä alkoi uusi reissu Tampereen yössä, joka päättyi vasta klo. 21 sunnuntaina Kouvolassa. Toi välimatka osaa olla pitkä.

Iskuryhmä-Pasi

Tampereen Kerhoiltama Mazan näkökulmasta

Aamu aukeni iloiseen päivään ja iloisena lähdimme kohti Kouvolaa hakemaan Pasia. Matkustaminen sujuiloistavasti virvokkeiden ja hyvän musiikin parissa. Jo matkalla  Potti-nimiset paholaiset tuntuivat vievän rahaa kokoajan. Jotain meillä jäi hampaankoloon. Matka jatkui ja kilometrejä kertyi, saavuimme iloiseen kaupunkiin nimeltä Tampere. Lippujen haku ja eiku mestoille. Liput löytyivät Hitlerin Siwan läheltä.

Heti kun ovesta astui sisään oli vastaanotto lämmin. Tunnelma alkoi nousemaan klubilla jo heti ensimmäisen onnellisen perheen aikaan. Anniskelualueella kelpasi fiilistellä ja latautua iltaa varten.

Kisajuoma maistui ja ensimmäisen setin keikan oli erittäin hyviä kaikilta bändeiltä mitä näimme. Liskot oli kerennyt jo veivata oman settinsä. Erikoisuutena se spesiaali, Liskomäen Kimmon luento, Hekon avustuksella. Loistavasti Näyttelijä-Heko veti osuuden. Ja yleisöllä oli hauskaa.

Kello hakkasi kuluttaen aikaa ja tuli aika lähteä ulos. Suunnistimme porukassa asemanpaariin, jossa tuli erittäin hauskoja paljastuksia. Hetkellisiä päässä tapahtuvia johteita kuunnellen tulee mieleen, Työväen Erektio, Iskuryhmä, ****ujahtitour.

Lataus jokaisen sisällä alkoi olla huipussaan kun saavuimme uudestaan  klubille. Rotsit jätimme narikkaan kun kiva portsari niin pyyti. Ja myös niin kävi minulle että kuten Maukka sanoi, tutut nimet saivat kasvot. Oli erittäin hieno jutella ja muutenkin säätää eri ihmisten kanssa.

The first band oli Liskot. Kädet ylös jumalauta! Ja eiku eturiviin jammailemaan. Erittäin hyvä keikka heiltä. Todella hyvät soundit ja meininki. Koko bändi soitti hyvin yhteen, erinomaisia suorituksia jokaiselta. Huomasi hyvin että nyt alkaa olemaan itsevarmuus ja luotto omaan touhuun sillä tasolla, että jo näin pian Kalsarit on vakiinnuttanut paikkansa suomen Ramopunk-skenessä. Ja kiitokset Herroille vielä uudesta levystä, jossa oli tuo erittäin hyvä  lisä: Videomateriaalia Puustock 2004 piknikiltä.

Aika kului ja kuin yllättäen lavan täytti aidot Häiriköt, klooneja oli  tosin havaittavissa ja paljon. Rivit alkoivat täyttyä ja setti alkoi ja heti hullu pogoaminen päälle.

Erittäin nopea ja loistavasti vedetty keikka. Uusinta keikkamuotia esitteli JP. Kretiini jonka hyppytyyli tuntui tarttuvan. Tuli vedettyä itse keikka läpi sellasella vauhdilla ja meiningillä, että piti jo vähän rauhoittua. Ruumin lämpö alko olee tapissa ja se myös tuntui. Välillä tuntui siltä että, porukka väisteli minua ja JiiPeetä, niin paljon tuli riehuttua.

Miika & Heko duo oli erittäin loistava veto. Oli sopiva hetki hieman laskea  pulssia. Loistavat fiilistelybiisit ha hassun hauska Yö-Yhtye.

Tämän jälkeen oli teatteria, joka meni minun osalta täysin ohi. Porukka ei osannut olla hiljaa. Erittäin harmittavaa sillä porukalla joka näki sen tuntui olevan hauskaa. Kenties joskus vielä näen heidän esitykset.

Tästä eteenpäin alkaa taas Pasin mainitsema uni ja todellisuus sekoittua. Lauteille tuli Pojat, yksittäisiä oikeita riehaantumisia muistan, oli siisti jammailla siinä paaritiskin edessä. Erittäin tennaria ja miestä vibattava keikka. Muistikuva on että erittäin hauskaa ja kivaa ja mukavaa jammailua oli Kretiini-Samin kanssa.

Ajalla tuntui olevan siivet selässä, tunsin kuinka juhla oli pikkuhiljaa jo loppumassa Luonterit viimeisenä alkoi veivata. Täytyy kyllä myöntää että tosi hyvä veto. Sen mitä muistaa. Ja siinä vaiheessa hieman heräsin kun toki tökki selkääni, käännyin ja Heko ja kumppanit näin kantamassa ihka oikeaa surffilautaa. Päätin ottaa vielä yhden oluen sillä en ollut varma näkemästäni. Kyllä se oli totta, hetkittäisiä muistikuvia lavalta on missä näytti  olevan eniten Ramopunkkareita ja vielä se samainen surffilauta, kaksi kuvaakin on todisteena, tosin suht heikkolaatusia.

Verhot kiinni, hyvästi Tampere ja heti kun auto lähti käyntiin tuli tyhjä olo. Ilta tuntui liian lyhyeltä. Onneksi kerkesin suht hyvin muistaakseni  hyvästelemään ja kiittämään. Ja sen teen vielä tässäkin, kiitokset vielä taasen kerran kaikille mukana olleille, otetaan uusiksi. Ja kenties, tästä kerrasta oppineena, juhlajuoman lipittämistä voisi hillitä näin hienoissa juhlissa, voisi parantaa muistia puolella. Mutta kun porukka on mitä mukavinta ja ohjelma myös sen mukaista. Oli hurjat pirskeet. Itseni kohdalla fiilistely ja pirskeet jatkuivat vielä sunnuntaina.

Maza

"Kauneimmat poplaulut nuo maailman parhaat biisit..."

Lähdimme nakkilasta ajelemaan kohti Tamperetta jo aamupäivällä. Kotona istuminen ja odottaminen tuntui liian vaikealta. Tampereella aika kului ikävä kyllä kuitenkin yhtä hitaasti. Melkein heti perille päästyämme huomasimme, että hotellin ovikoodit olivat jääneet Nakkilaan. Onneksi ne olivat vielä sähköpostissa, joten kaikki meni ihan hyvin. Kun Kello kuitenkin tuli kahdeksan ja lähdimme hotellilta Jeejee-baarin kautta Klubille. Hukkasin ennakkolippuni juuri ennen kuin pääsimme Klubin ovelle johonkin, mutta sekin onneksi löytyi.

Sisällä oli jo jonkun verran ihmisiä ja koitin bongata tuttuja väkijoukosta. Istuimme pöytään ja kohta alkoi tuttuja ilmestyä. Bongareista Maza saapui ja pian pöytään tuli bongareista myös Pasi. Oli mukava nähdä ihmisiä joiden kanssa tulee päivittäin puhuttua, mutta joita henkilökohtaisesti ei ole koskaan nähnyt. Vaihdoimme muutaman sanan tillilihasta ja saatoimme ehkä jotain järkevääkin puhua kunnes Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit oli jo kavunneet lavalle.

Näin Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit ensimmäistä kertaa. Muutaman biisin olin aikaisemmin kuullut. Ensimmäisenä kuultiin Pitkät kalsarikännit, joka sai yleisön nousemaan tuoleistaan. Itse olin ajatellut ottaa alussa rauhallisesti, että jaksaisi räntätä loppuun asti, mutta muistikuvieni mukaan se ei aivan onnistunut. Jossain vaiheessa Pitkiä Kalsareita olin jo lavan edessä. Aivan mahtava bändi!

Seuraavaksi lavalle taisi astua Häiriköt. Häiriköiltä mahtavan energinen keikka! Muistan vain sen, että happi meinasi loppua ja olin pirun kuuma! Jammailin Mazan kanssa keikan ja tuntuu, että Häiriköiden keikan aikana ääni lähti melkein kokonaan. Oli taas kivaa ja mukavaa niin kuin aina.

Häiriköiden jälkeen taisi olla teatteria ja Miika ja Heko. Teatteria en kauhean hyvin kuullut kun istuin aika perällä ja pieni hälinä kuului kokoajan. Edessä sen olisi varmaan kuullut. Miikasta ja Hekosta muistan vain laulun Yö-yhtyeestä ja jotain Olli Lindholmista. Se pisti hymyilemään.

Seuraavana taisi lavalla olla Poikia. Tämäkin keikka on muistikuvien osalta melko heikko. Muistan biisit Tyttö ja Energia on  A & O ne soivat päässä vielä seuraavanakin päivänä.

Luonteri Surfia en ole koskaan päässyt livenä näkemään ja odotin sitä kaikkein eniten! Tuli aika paljon tuntemattomia biisejä, mutta mukana oli myös tuttuja. Sydän syrjällään sai ainakin minut hymyilemään niin että poskiin sattui! Ehdottomasti yksi Luontereiden lempi kappaleistani! Jossain vaiheessa lavalla oli surffilautakin! Illan lopussa lavalla oli paljon ihmisiä ja yhteislauluna taisi tulla Kaikki järjestyy. Mahtavaa oli! Kiitos Luonteri Surf!

Jonkin aikaa Luontereiden jälkeen lähdimme hotellille. Tämä kohta illasta on vielä hieman peitossa, mutta hyvästelin tutut ja jotenkin olen hotellille päässyt nukkumaan. Kerrassaan hieno ilta, hienot bändit, kivoja ihmisiä paljon ja kerrassaan mahtava tunnelma. Kaikki olivat suurta onnellista perhettä! Onneksi näitä tulee vielä lisää ja toivottavasti paljon. KIITOS!

Judypunk

Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit ja pitkät kalsarit-rekvisiittaa. 

Kuva Ville Vee

Liskomäki-kommentteja

Tampereella jatkettiin siitä mihin Semifinalissa jäätiin. Eli hyvät oli hulinat. 

Bändit ja yleisö oli hyvässä vedossa. Erityisen hienoa toimintaa oli se, että joku Luonteri Surf fani oli raahannut paikalle aidon lainelaudan, jota yhtye käytti ansiokkaasti hyväkseen lavashowssaan. 

Alkuillan tapahtumasta  mainittakoon, että "yleisön nuorin"-kilpailun voitti  neljä vuotias Oona. Kiitoksia kaikille iltamiin raahautuneille sekä Klubin tekniikkaosastolle..

Kimmo Liskomäki ( Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit)

Maukka Häirikön keikkakertomus

Häirikkö-posse lähti tällä kertaa reissuun stågella. Ville Vee roudasi ystävällisesti Häirikkökamoja autolla Tampesteriin, joten kantamuksia ei ollut siis liikaa. Mun mielestä stågella on nasta matkustaa. Autolla on aina ne kaikki kusibreikit ja muut pysähtelyt. Ja ahdastakin saattaa olla. Stågeen vaan safkaa ja pivoa messiin ja jos rupee kusettamaan ni eiku pytylle!

Manseen C-Klubille saavuttiin neljän pintaan ja porukkaa oli jo silloin paikalla aika hyvin. Nopee soundcheck ja takahuoneeseen vetelehtimään ja venailemaan 'limukeikan' alkamista. Mua jännittää yleensä ennen keikkoja niin paljon että en hirveesti diggaa hengailla muualla kun backstagella.

Me soitettiin tokana ja ekassa setissä oli noin kymmenen biisiä. Oli siistii nähdä kun lavan edustalla heilui uutta Häirikkö-sukupolvea ja hyvin olivat sanat ja heiluminen hallussa!

Ekan keikan jälkeen suonissa virtasi adrenaliinia muutaman valtameren verran ja seuraavan keikan tuskallinen odotus alkoi. Odottelu on vittumaisinta hommaa keikkailussa. Päätin keskittyä siis virvoitusjuomiin. Mikko lähti moikkaan jotain frendiään ja Erkko väsäili sitä sun tätä. Yks juttu mitä takahuoneissa pitäis olla AINA, on MANKKA!! Pitäis päästä fiilistelemään ennen keikkaa kunnon musalla. Ja tarpeeks bissee myös! Meille tuli kanssa melkein pakkomielle löytää Mötley Cruen Jay Leno-keikka netistä, mut ei löytyny! Eikä Saxonin videotkaan toiminu. Promokuvista tosin lähti muutamat hyvät naurut.... Hemmon nimi on Biff! Respect!

Ekan keikan lämmittely aiheutti sen, että toinen keikka klo 23 oli aivan totaalista MURHAA! Yks meidän parhaista keikoista ainakin mun mielestä. Ainoo pieni keskeytys oli kun joku heebo oli nyysinyt Erkon biisilistan. Pienellä irvistelyllä se saatiin takaisin. Tiedoksi: on vähän vaikeeta vetää keikkaa, jos ei tiedä mitä biisejä pitää soittaa!! Biisilistan voi pummia vaikka keikan jälkeen, jos semmoisen haluaa!! Right?!

Gigin jälkeen alkoi total relaksaatio alkoholijuomien parissa.... Monet tutut nimet saivat naamat kun kierteli C-Klubilla! Kiitokset kaikille paikalla olleille! Ja tietty Hekolle, Anulle ja muille keikan järkkäreille! Loppuyöstä sitten hilluttiin tussin kanssa baaritiskillä toisiamme töhrien ja meikä jankkasi Miika-Pojalle varmaan rasittavuuteen asti kuinka cooli rock-jäbä se on......

Me lähdettiin Mikon kanssa himaan ekalla stågella 04.10. Junamatka meni The Clashiä kuunnellen ja Mr Miguelin sammunutta ja muikentelevaa naamaa tarkkaillen... Konduktööri-täti katseli väsyneitä retkuja naureskellen ja kyseli illan kuulumisia... Himassa olin klo 06.30 ja homman nimi oli tasaraha. Cheers!"

Maukka Häirikkö (Häiriköt)

Miika ja Heko duon kommentteja

Miika ja Heko oli yllätysesiintyjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Oli sellainen olo alussa, että yleisön puolella istui ja seisoi yksi iso HÄH?-sana. Eturivin hihkujat yritti puoli minuuttia ruveta pomppimaan, mutta lähtihän se siitä. Tila oli duolle pikkasen iso, mutta homma pysyi kasassa. Aika kiva kysymys tuli baarissa: "Oliks toi sun kaveri tossa duossa Söderholmin Miika?".

 Heko (Miika ja Heko duo)

Duokeikka oli perusteltu sikäli, että sehän täytti kaikki ramopunkin tunnusmerkit: soitetaan istualtaan jalat kapeassa pihtiasennossa nuottitelinettä tuijottaen hitaita ja pitkiä biisejä. Kitaroissa ei tietenkään ole yhtään säröä ja kuka nyt rumpuja kaipaisi? Valoshow on häikäisevä: tuikkulyhty roikkumassa mikkitelineessä.

Miika (Miika ja Heko duo)

Miika-Pojan kommentteja

Limukeikka oli ainoa joka jännitti, ovathan lapset kritiikissään armottoman rehellisiä ja heitä oli saapunut paikalle ilahduttavan paljon. Aikuiset nyt puhuu mitä sattuu, ei niistä kannata niin välittää. Ilmeisesti meni kuitenkin ok, koska oma jälkikasvuni arvioi esitystä arvosanalla "ihan hyvä".

Poikain iltakeikasta en muista taaskaan muuta kuin että hiki tuli. Jaa niin,  Kaidella tuli vuosi täyteen Pojat -rumpalina. Otan osaa.

Se meistä. Muut bändit vetivät tietenkin loistavasti. Liskomäet parantaa jatkuvasti reipasta menoaan, mitähän siitäkin bändistä vielä kehittyy? Häiriköt ovat oman tyylisuuntansa suvereeneja taitajia. Maukka on ihan hillitön rumpali ja veljekset taitavat äänivallin aikaansaannin  Erkon omakätisesti rakentamilla soittimilla! Asennetta! Magnum 44 nauratti ääneen.

Oli hienoa nähdä Luonterit pitkästä aikaa tositoimissa, uusia hyvän kuuloisia biisejäkin kuultiin useita. Toivottavasti intoa riittää jatkossa vähän aktiivisempaan toimintaan

Miika (Pojat)

Luonteri Surf. Kuva Ville Vee

Luonteri Surfin kommnetteja

Joo tulihan käytyä tampereella, nääs!

Miä oon ihan mananmailla, loppuun ajettu, enkä ollut oikein seurallinen. Eka keikka män ihan vituiks, soittelin omiani, jatkät omiaan. Katkasin d-kielen ja siihen sekos mun soitot. Oikeestaan melkein hävettää. Istua jurotin muijani kaa ja olin sen oloinen, et älkää tulko tänne.... Sami sai vähän heruteltua mua, siitä pisteet Samille.

Ei ees tultu keikalle keikkamersulla, josta jaksoinkin valittaa jätkille koko matkan...sillä ei MUKA voitu lähtee, ku en ollu maksanu vakuutuksia, enkä katsastanut sitä, eikä veroja ollu maksettu....mut on se ihan kunnossa.

Biisilistaa en muista....

Illan toinen keikka vedettiin ihan suht koht asenteella... ja hyvin. jos ei oo hauskaa, sekin on oma syy! Kai mä tästä vielä nousen....

Pekka (Luonteri Surf)

Ei mulla oo nahkatakkia! Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että lavalla oli mukava seistä. Olen ollut keikalla aikaisemminkin, mutta enpä ole siihen asiaan kiinnittänyt huomiota. Ehkä se on ollut itsestään selvää... eli... ettepäi sanoo seurakunnan kanttori Grotenfelt vastoin tahtoaan.

Kalle (Luonteri Surf)

Oli jälleen hauska nähdä näitä onnellisen, joskin dysfunktionaalisen perheen jäseniä. Kekkerit ja koko kerhon idea ovat loistavia. Erityisesti mieltä lämmitti alkuillan junior-konsertti, vaikka itse soitimmekin huonosti. Mutta onhan se jaloa, kun meidän sukupolvemme vastuulliset vanhemmat opettavat lapsilleen elämäntaitoa ja menestymisen alkeita: 1) syö ruokasi kiltisti 2) ole ystävällinen muille & eläimille 3)käytä heijastinta 4) kuuntele ramopunkia...

Harmi että jouduin vähän säännöstelemään muiden bändien seuraamista. Piti säästää päätä ja korvia, jotta saisin myöhemmin omasta soitostani tolkkua. Häpeä tunnustaa. Näkemieni osasettien perusteella osoitan erityiset kiitosmaininnat Häiriköiden tiukkuudelle ja "Heka & Miiku Trion" karismaattisuudelle.

Pojista näin vain puolet, mutta sekin oli parempi kuin kaksi tavallista bändiä. Lanasivat meille kaukalon, mutta taisivat samalla puristaa jengistä mehut. Ktos.

Oma kakkossetti oli oleellisesti ekaa napakampi, etenkin kun Pekka "emmä tartte varakitaraa kun emmä katko kieliä näin lyhyessä setissä" Kerminen ei katkaissut yhtään kieltä. Meillä oli aika monta uutta biisiä, ja aika monta vähän soitettua. Ei välttämättä yleisöystävällisin ratkaisu, mutta perusteltu: pitää näyttää ennen kaikkea itsellemme, että emme ole täysin aivokuolleita, vaikka esiinnymmekin harvoin. Vaikka ettehän te tietenkään
sitä usko.

Martti (Luonteri Surf)

Converse-kerho kommentoi

Suomen Kaupunginteatteri kärsi myös tilaongelmasta. Jotkut meistä ei meinaa siinä raivokkaan hauskanpidon keskellä muistaa mitä se "teatteri"-sana merkitsee. Ei se mitn! Etsimme oikeata tapaa tarjoilla tuotakin hauskuutta. Voip olla että Tavastialla teatteri vedetään lavalta ja isosti ja mikitetään!

Pyyntö kaikille ihanille katsojille: Jos ohjelmassa lukee Suomen Kaupunginteatteri, ole 2 min 50 sek hiljaa- ei ne sen kauempaa näytelmät kestä! Jos sinulla on hyvä juttu kesken, mene kertomaan se baariin. NIMITTÄIN: Mikäli hrat taiteilijat ehtivät treenata, saattaa olla että Tavalla nähdään Luumäki-Rri Hekon "Onnellinen perhe" JA Söderholm-Liskomäki-Rri Hekon "Pasi Virtanen". Olis kiva kuullakin jotain! 

Koko ilta oli järjestäjän näkökulmasta loistava. Kaikki bändit veti erittäin hyvin. Yleisö oli hauskaa ja ilmassa oli juhlan tuntua. Muutama irtomuisto: menin hoitamaan Kössin oikean käden hommia Liikaa musiikkia-biisissä. Hyvin meni. Surffaavassa metsurissa sama homma johti kielen katkeamiseen... Lainelauta on kivan näkönen peli - surffaaminen hullujen hommaa... 

Häiriköt näyttää lavalla niin jäpäkältä, että niillä on varmaan telaketjut aamutossuissa!...Joku toimittaja jossain, ehkä, vois tehdä jutun (ihan pienen), tällasesta meiningistä...Kiitos joka iikalle, tämä on meidän kaikkien juttu.

 Heko (Converse-kerho)

Istuin illan eteisessä eli näin vain noin 30 metrin päästä, että meno oli mahtava. Tunnelma oli suu korvissa ja tennarit vinossa. 

Hauskoja juttuja: yksi teinityttö kysyi, saako hän tulla halppistennareilla sisälle, kun ei ole rahaa converseihin.

Yksi Metsäradio -puseroinen nainen kysyi, saako hän liittyä kerhoon. Hän oli tehnyt Converse-pipon: musta peruspipa, missä oli punaisia sydämiä ja Converse-kerhon logo hakaneuloilla kiinni.

Porukkaa oli tullut Kemistä (jotka myös hyytyivät aikaisin, koska juna oli jättänyt kerholaiset jo klo 6 aamulla asemalle!), Äänekoskelta, Turusta, Kouvolasta, Raumalta, Juvalta, Helsingistä, Vantaalta, Keravalta jne. Tuo ihmisten into tulla ympäri Suomen pistää hiljaiseksi. Se antaa motivaatiota ja kannustaa tekemään vielä enemmän, jotta tämä meidän Onnellinen perhe voisi vielä paremmin!

Näihin ihmisiin on syntynyt sellainen outo ja syvä rakkaus. Onneksi saa kokea tämän!

Anu Vee (Converse-kerho)