“Meidän lehti on ihan tyhmä.”

Piparnakkeli on jälleen kunnostautunut zine-rintamalla lukemalla Ramopunk.com –sivuston takapirun M!kan päätoimittaman The Havana Bananas-lehden ensimmäisen numeron. Tämähän on hilseilevin lehti, minkä olen vähään aikaan nähnyt. Hilsettä voi päästä lähemmäksi vain tekstaamalla jutut lehteen käsin, tässä ne sentään on tehty joko tietokoneella tai kirjoituskoneella, ja sitten koko läpyskä on “taitettu” klassisella leikkaa-liimaa –menetelmällä. Kopiokonemeno välittyy, varsinkin suttuisten mustavalkokuvien välityksellä.

The Havana Bananasissa on hemmetin monta haastattelua, mutta suurin osa niistä ei täytä kokonaan edes yhtä A5-koon sivua. Haastattelussa ovat Vandaalit, Peter Punk & The Lost Boys, Rocket Records, Himanes ja Ramo T.A. Mikkonen / Rehtori Heko kertoo suhtautumistaan Timo T.A. Mikkoseen sekä ramopunk-kirjaa haastatteluhetkellä työstävä Jeke Marjala, joka ei ole tosin tainnut selviytyä urakastaan vieläkään. Parin bändin jäsenet ovat kunnostautuneet lähettämällä itse materiaalia julkaistavaksi lehteen. Amputaatio kertoo kaoottisesta ensikeikastaan melko pienissä bileissä, Yleislakon Antti “Antsa” Sandberg on lähettänyt Yleislakosta juttua, ja kannattaa huomioida että tämän lehden julkaisuhetkellä bändin Kuka pelkää politiikkaa? –pitkäsoitto (2010) oli vasta tulossa. Yleislakkoa koskee myös lehden ainoa levyarvostelu, kun ensimmäistä (ja ainoaa?) demoa on kuunneltu. Nythän tuosta demosta on käsittääkseni tulossa vinyylipainoskin? Lehden kohteista suurin osa on vanhoja tuttuja, mutta Ratkaisusta ja Amputaatiosta en muista kuulleeni koskaan mitään.

Kuinka monella zinellä on oma ulkomaantoimittajansa? Äh, onhan niitä ainakin Toikkarilla. Mutta siinä missä Toikkarin maailmaa kiertävät toimittajat kirjoittavat paikallisista bändeistä, omien bändiensä kohelluksista ja kulttuurieroista, niin Kim Jor-El kirjoittaa Pohjois-Korean ponnistuksista, heh. Sitten Vihannes Pajunen on kertonut kokemuksistaan Sex Pistolsin keikasta Problems?-bändin rumpalin näkökulmasta, ja ihan mielenkiintoinen keikkaraporttihan tuo on, kun se ei ole kirjoitettu suoraan yleisönkään näkökulmasta, vaan kulisseista. Lehdessä on vielä pohdintaa punkin olemuksesta (mitä se siis on?) ja herkkä runo, “Liisa muuttaa Lahteen”. Olisi muuttanut Poriin tai Hämeenlinnaan, niin itkettäisi vielä enemmän!

No, eipä ollut kovin pitkä lehti. Sivuja on vain 24, ja jutut ovat itsessään melko lyhyitä. Pitkiä aikoja The Havana Bananasin ensimmäisen numeron lukemiseksi ei tosiaan kulu, mutta vessaistuntoja silmälläpitäen näillä jutuilla on pituutta juurikin sopivasti. Lehti piristää ja erottuu nykyzineistä, vaikkei varsinaisesti mitään uutta olekaan luomassa, paitsi ehkä “ulkomaantoimittajallaan”. Mutta montakohan kappaletta tätäkin on tehty? Tämä arvostelukappalekin on jo viidettä painosta.