Reilun parin viikon lomailun jäljiltä oli työpostia ja työasioita kasaantunut maanantaiksi selvitettäväksi niin paljon, ettei tiistaina 18.7. huvittanut enää postia availla ollenkaan!  Tiistain ahdistavassa postiläjässä oli mukana yksi paksuhko, vähän pehmeän tuntuinen valkoinen kirjekuori. Jo päältä pystyi tunnustelemaan, että siinä täytyi olla joku työasioihin liittyvä kangas- tai nahkanäyte. Uh huh… jos sen avaisi, pitäisi vaan alkaa miettimään mitä sille tekisi. Tympeetä! Avaamaton kirje lensikin kaaressa pöydän kauimmaiseen nurkkaan pois silmistä.

Illalla vaimo kaiveli postikasaa ja ilmoitteli, että siellä oli minulle joku kirje ja epäili, että siinä saattaisi olla joku tilattu levy. No joopa joo, eipä vaan ollut mitään levyä tilauksessa juuri nyt! Joku turha kangasnäyte tai jotain… ei huvita pätkääkään avata! Pelkkä ajatus etoo. Vilkaisin kuitenkin kuorta. Ei siinä ollutkaan firman nimeä vastaanottajana…

Uteliaisuus heräsi sen verran, että repäisin kuoren auki ja sieltä tipahti lattialle Himanes-rintamerkki!

Kuoresta löytyi lisää Himanes-aiheista paperia ja cd-levykin! Vähän aikaa löi aivoissa tyhjää, että mitäs tämä on ja keneltä? Sitten selkisi, tämähän on Woimasoinnun ramopunkkisen levykerhon ensimmäinen levy lisukkeineen! Oli jo päässyt unohtumaan koko kerho!

Himanes vaan soimaan ja päivä on pelastettu!