Himanes

Himanes etusivu

Analysoitavana Rajanylitys

Jeke junaili ramopunk.comille tämän Rajanylitys-levyn analysoinnin. Levyä ja sen biisejä kommentoivat Jeken lisäksi faniosastoa edustava Rauman Kimmo sekä kaikki Himanesin jäsenet.

Jeke: Rima oli korkealla onnistuneen Retropunk –levyn jälkeen, samoin kuin odotukset levyn sisällön suhteen. Ensimmäiset pari kuuntelukertaa itselläni menivät kiireessä vähän läpi. Otin levyn autokuunteluun, jolloin toistokertoja alkoi tulla luonnostaan paljon. Yhtäkkiä levy aukesi kokonaisuutena, minkä jälkeen mieli alkoi ottaa vastaan erilaisia yksityiskohtia, nauttien niiden löytämisestä.

Himanes on uudistunut, mutta ei liikaa. Bändin punk’n’ roll hiipii tossun alle salakavalasti. Soundit ovat selkeän kuulaat, kitarat erottuvat toisistaan ja varsinkin stemmalaulut kajahtavat kautta koko levyn komeasti. Toivottavasti muutkin huomaavat, että nämä sällit osaavat soittaa. Levy vaatii auetakseen ehkä enemmän aikaa, mutta kärsivällisyys palkitaan. Neljä tähteä sisältää bonuksen rohkeudesta laventaa genren musiikillisia laareja.

Kimmo: Omasta mielestä potentiaalisia radiobiisejä olis lukuisia. Se vaan taitaa olla tänä päivänä, että uskon täytyy olla hirmu kova ja suhteet kunnossa. Yleisesti ehkä sellaisia hitaampia runttaussäkeistöjä muuttaisin rullaavammaksi, mut joku muuhan varmaan tykkää just sellaisista. Näistä Himanesin paluulevyistä selkeästi kirkkain ja kestää varmasti kuuntelua. Sanotaan arvosanaksi vaikka 3+ tähteä etteivät vaan ylpistyisi.

Saku: Yhteenvetona tiivistäisin Rajanylityksen näin: onnistunut tuottaja valinta, onnistuneet nauhoitukset ja ehjä, monipuolinen kokonaisuus, jossa on sopivasti uusia elementtejä. Moni on sanonut levystä, että tarvitsee useamman kuuntelukerran auetakseen. Se on kai hyvä asia se.

Kantatie 72

Jeke: Kerrassaan mainio aloitusbiisi. Reipas ja iskevä melodia, sekä sanat, jotka sopivat hyvin kappaleen moodiin. Takaisin Haukivuorellehan biisissä kurvaillaan kosolti kilometrejä plakkarissa. Tuli mieleen, että kenenköhän tupakit olivat loppumassa, kun Saku ei itse ole tupakkimiehiä. Toisaalta ilmaisu sopii reissuromantiikkaan, samoin kuin fakta rahojen loppumisesta. Punkin soitollahan ei juuri rikastu, päinvastoin. 

Rauman Kimmo: Kissillä ja Hellacoptersilla on samanlainen intro, mut ne on siellä kaukana ulkomailla. Ensimmäisillä kerroilla tämä tarttui parhaiten mieleen ja vaikutti siis oivalta hitiltä. Kitaroista on saatu hyvin sovitettua joukkoon surf soundia ja matalampaa murinaa. Se "soolo väliosuus lähtee hyvin siihen biisiin eikä ole sellanen päälle liimattu. Sanoissa ehkä vähän kliseitä, tyyliin polttoaine loppuu, mut se on reissujen realismia. Mikä Himanesin kanssa mielestäni on tarkkaa, niin Akin laulu kuulostaa hyvältä, mut joillakin "taajuuksilla" siitä tulee sellainen ähkyn kuuloinen. Tämä biisi menee hyvin. Uskoisin et kannattaa pitää setissä. Sutisella jytisee kivasti, et bassoa saa pitää täysillä.

Saku: Mielestäni myös hyvä ja sopiva aloitusbiisi levylle. Idea syntyi unesta, jonka näin viime syksynä. Siinä olin tatuoijan pukilla ja haaveena oli saada Route 66 tienvarsikyltin mallinen tatska, jossa lukisi Since 75. Tatuoija lyttäsi ideani heti kättelyssä, olin harmissani ja latasin, et laita siihen sitten vaikka Kantatie 72 (= tie Mikkelistä Pieksämäelle, jossa puolivälissä on Haukivuori).

Vuosien varrella ollaan tehty muutamia kotiseutuun liittyviä biisejä, mikä on mielestäni tosi luontevaa, onhan näitä tehty muuallakin: New York, Philadelphia, Los Angeles jne. Tässä oli hyvä aihe jatkaa tuota ”perinnettä”. Tekstissä ajellaan keikkamatkalta pitkin 72:ta takaisin kohti kotiseutua.

Sanoituksista pitää antaa kiitos myös vaimolleni, joka sanoi ekan version olleen liian vakava. Vaihdoin tilalle ”luut pihalla, kumin katkua” jne. ja johan rentoutui meininki ja kulku pitkin kantatietä.

Veljekset vetelivät studiossa aika pirun hyvät demppikepit. Alkuefektit tehtiin isolla rahalla saunaillan yhteydessä. Biisin aiheesta hahmottui myös ideaa levyn kanteen ja paitoihin. Vaakuna -piirroksista suuret kiitokset Petteri Tikkaselle.

Riku: Levyn ainoita biisejä, joka on perinteisempää Himanesia. Huoleton menopala. Ilmeisesti ilman tarkoitushakuisuutta syntyi uusi kotiseutubiisi. Säkeistön nopee demppi-sahaus onnistui, vaikka mennään siinä rajalla kramppaako käsi vai ei.

Fobia

Jeke: Biisi edustaa melodialtaan ja sovitukseltaan uudistunutta linjaa. Tarkka yhteissoitto ja tiukat, iskevät riffit kuljettavat kappaletta. Teksti jää hieman toisarvoiseksi, vaikka fobia sanana toimii.

Kimmo: Riffittelyyn on saatu mukavasti vaihtelevuutta. Psyko tuli kyllä täysin puun takaa, mut muuten ne tauot kuulostaa ehkä oudolta. Sanoista ei ihan päässy kiinni, mut ehkä jos niitä lukis ajatuksella ,niin vois ymmärtää jotain.

Saku: Jossain yhteydessä viime talvena tuli sana fobia esille, se jäi pyörimään alitajuntaan ja alkoi pikku hiljaa hahmottua biisin aiheeksi. Wikipediasta etsin sopivia fobioita, niitä löytyy tietenkin vähintään tuhansia. Mieleeni jäi mm. parisuhteessa olemisen pelko ja eroamisen pelko. Himanes ei ole paljoa rakkauslauluja tehnyt ja tässä oli siihen paikka tai ainakin vähän sinnepäin. Parisuhteessa elävästä parista toinen pelkää eroamista ja toinen taas enemmän sitä parisuhteessa olemista. Hyviä rytmityksiä, ei mikään perinteinen kertsiratkaisu ja helposti mieleen jäävä biisi.

Riku: Rytmiltään mielenkiintoinen biisi, siitä suurimmat pojot. Mitä se on, skata, Greendayta, Clashia, vai jotain ihan uutta näkökulmaa? Sanana Fobia on hyvä tommonen hokema-kertsi.

Aki: Sakulta jälleen osoitus terävästä sävellyskynästä. Muutin sävellajin F:ään, josta kappale on parempi laulaa.

Oikea väärästä

Jeke: Keskitempoinen kappale kuulain kitarasoundein, jossa tehdään lähtöä tuopin äärestä. Ei huono, mutta tällä levyllä jää aivan terävimmästä kärjestä. Lopun laulumelodian nouseva toistoratkaisu toimii älyttömän hyvin. Kappale muuten paranee toistojen myötä ja toimii livenä.

Kimmo: Ehkä levyn paras biisi. Riffi on todella tarttuva ja kertsi kuulostaa todella hyvältä kun oikein käytetään koko ääniarsenaali. Sanoitukset ovat arjen realismia ympäri Suomen. Eipä tästäkään osaa mitään lisätä tai poistaa.

Saku: Yksi omista ja koko bändin suosikeista, erityisesti olen tyytyväinen sanoituksiin, a-osan laulumelodiaan ja kertsiin. Tyyliltään sopii varmasti moneen makuun ja luulen, et jotkut pystyvät myös samaistumaan teksteihin. Elosta löytyy hyviä ja huonoja hetkiä, joskus ollaan liidossa, jossain muissa maailmoissa, kunnes todellisuus tulee taas esiin. Huomioikaa meidän first ever -stemmakitara lopussa, Sepon heiniä.

Aki: Tässä biisissä kaikki toimi heti alusta alkaen. Hyvä rakenne, sovitus, sävellys ja sanoitus. Sakulta mestarin näyte biisinteon saralla. Itse tykkään laulaa biisiä nyt levytysten jälkeen, kun sain onnistuneen lauluvedon levylle. Laulua piti parannella ja kappaleen sävellajia muutella ennen studiota. Kylmät väreet menee edelleen keikalla 2. säkeistön alussa, kun laulu menee: ”Yön jälkeen huominen sitä valmiiks jo pelkään…”. 

Riku: Tosiaan, munkin mielestä ehkä paras biisi, tai ainakin heti ns. valmis kokonaisuus Sakulta. Levyllä kitarat on aika voimakkaat soundiltaan, ne ketkä kitaroita tuntee, niin käytettiin lähinnä P90 mikillisiä kitaroita, Gibsonia ja Hameria, mutta tässä soi Telecaster kirkkaan heleästi, ja piristää heti, kun välillä tulee jotain erilaista.

Talveksi Espanjaan

Jeke: Käynnistyy klassisen kitaran lurittelulla, mutta hyrskähtää pontevaksi punkiksi. Rivakkatempoinen melodia, jossa kitaroiden vuoropuhelu toimii todenteolla, kun Aki nakuttaa laukkaavaa komppia ja Riku ujelluttaa taustalla soolomelodiaa. Toimii. Tämä suomalaisten kaukokaipuuta edustava rempseä ralli on levyn toimivimpia biisejä. Paheellinenkin se on. Päässä pyörivät nyt vain cerveza, sangria ja señoritat.

Kimmo: Tämä ei oikein tahdo lähteä. Tai siis itse kyl tahtoisin lähteä. Tahti on vähän humppainen, mikä mielestäni sotkee jutun. Se väliosuus kyl toimii jo paremmin. Mut silti vaan laulut eivät natsaa tahtiin ja hirveesti vaikeita sanojakin. Lopetus on uudenlainen Himanes-leirissä. Ei huono, mut ehkä koettaisin muokata jotain.

Saku: Tää biisi lähti rakentumaan eräänä viime talven pakkaspäivänä, kun tulipalopakkasia oli ollut jo muutama päivä putkeen ja kylmyys alkoi kyllästyttää. Jotain Espanjaan liittyvää piti saada mukaan tunnelmaan myös sävel puolelle, ehkä sitä on ripaus kitarariffissä, mutta varsinkin Hakkaraisen Esan soittamassa introssa pääsee mukaan oikeaan fiilikseen. Säkeistökitarat vedettiin kylmän viileesti heavy-maustein ja hyvin laukkaakin! Aki vanhana Espanjan kävijänä ja tuntijana viimeisteli alulle laittamani sanoitukset.

Aki: Tähän kappaleeseen saimme aitoa tunnelmaa flamenco-kitaran avustuksella. Sanoitukset teimme Sakun kanssa kimpassa niin, että Sakulla oli sanat melko valmiina, kun aloimme työstää biisiä. Muuttelin tarinaa ennen studioon menoa, että se kävisi vielä paremmin mun laulamaksi. Andalusian elämänmenoon pääsee nyt aika hyvin hyppäämään biisin kautta. Tuosta Jeken mainitsemasta kitaroiden vuoropuhelusta olen ylpeä.

Perttu: Sana "Torremolinos" tulee hienosti, biisi kulkee kuin höyryveturi ja onhan tätä kiva soittaa. Tempokin on kohdallaan.

Riku: Demovaiheessa tää oli yks putoajaehdokas, mutta toteutus, sanojen muutokset yms. tekivät tästä yhden mun lempparin. Eihän sanat ja ehkä kliseinen aihe kestä välttämättä kaikkien kriitikoiden silmää, ja erottuu aika lailla vakavammista sanoituksistamme,  mutta meno ja fiilis on hyvä! Niitä onkin yleensä tekemällä vaikee tehdä.

Kaukana

Jeke: Riku laulaa oman biisinsä. Aluksi käsitin tekstin niin, että Riku tuskailee inspiraatioköyhyytensä kanssa ja pistää ne tuntemukset paperille. Tekstin teema on kuitenkin syvällisempi, Himanesin tematiikkaan kuuluvaa itsetutkiskelua. Kappale kasvaa upeasti kertsiin, jota on helppo hoilata mukana. Rikun laulutulkinta on vahva. Kitarariffissä on erikoinen tahtilaji, mutta se alkaa ajan kanssa toimia. Tämä vaati useita kuuntelukertoja auetakseen. Uskollisuus palkitaan.

Kimmo: Arjen ankeutta ja lähtee käymään kuin diesel pakkasessa, mut loppua kohti alkaa löytyä

jo kirkkaita sävyjäkin. Talon omistajana osaan arvata tarkkaan tällaisen sanoituksen syntypohjan.

Jännästi noi urut tulee loppuun mukaan.

Saku: Loistava riffi ja sanoitukset, säkeistökomppi bassolinjoineen tuo uusia ulottuvuuksia ja nostaa bridgen ja kertsin hienosti esiin.

Riku: Ostin Macbookin talvella ja demonteko-viikonloppukin häämötti. Tämä siis eka tuotos garageband-ohjelmalla. Löysin pöytälaatikosta ton kertsin sanat ja katoin että siinähän on hyvä aihio. Sanat pyörivät semmosen teeman ympärillä, että aina ihminen ei tiedä mistä on tullu ja mihin oikeen on menossa, jos oikeen pysähtyy ajattelemaan.

Tyhjä pää

Jeke: Nettisingleltä ja parilta keikalta tuttu tykitys. Omassa kategoriassani tämä loistava biisi menee heittämällä kaikkien aikojen Himanes Top-vitoseen. Biisi alkaa ikään kuin pumpaten energiavarastot täyteen, kunnes ponkaisee telineistä terhakkaammin kuin Usain Bolt. Melodia on tarttuva ja monivivahteinen, sisältäen monenlaista välikettä ja rumpufilliä, eikä varmasti ole helpoimpia kappaleita soittaa. Tässäkin teksti käsittelee itsetutkiskelua, mutta nyt nupissa ei liikahda mikään vaan pää on tyhjä. Niin tyhjä, että hävettää. Voi helposti kuvitella tämän olevan uusi energinen keikkahitti ja ramopunk-klassikko.

Anekdootti: Tulimme Wokki-poikien kanssa Tavastian saliin soundcheckiin maaliskuussa 2011. Saavuimme tilanteeseen hieman eri suunnista, jokainen hyräillen ääneen tätä biisua.

Kimmo: Intro vaatis kyllä jotain purkkaa ja jytää lisäksi tai edes kolmannen soinnun. Aika mutkikas biisi muuten.  Se "pääriffi" on kyl erityisen onnistunut. Marssikohtaa kans viilaisin jotenkin. Sanoituksissa on vähän tyhjyyttä, et ehkä mieluummin positiivisempia kuuntelisin. Rumpufillejä ei paljoa ole levyllä. Mutta kas kun rumpalin biisiin niitä on mahtunut.

Saku: Muistaakseni 2010 kesällä tekemäni biisi, jota soittelin ja sovittelin suhteellisen pitkään. Teksti kertoo alakuloisesta nykynuoresta, jolla on ongelmia itsetunnon ja -luottamuksen kanssa. Kun esittelin biisin jätkille ja kokeiltiin soittaa sitä yhdessä, tuli fiilis, et näinköhän tätä saa ikinä kunnolla toimimaan. Sinnikkään treenin tuloksena biisi nousi yllättävän nopeastikin keikkasettiin ja onhan tää mukavan erilainen soittaa livenä.

Aki: Rajanylityksen punkimpaa osastoa. Biisi sai lopullisen muotonsa vasta studiossa eikä vähiten tuottajamme Seppo Pohjolaisen avustuksella.

Riku: Saku tekee joskus kimurantteja biisejä, tässä yks. Kohdat vaihtuu ja tapahtuu, Saku varsinkin hoitaa tässä homman kotiin, nii ja bassoa unohtamatta, Perttu veti hyvät beissit.

Ykkösfani Kimmon ja kakkosfani Sannan fanikirje on luettavissa omalla sivulla täällä.

Yöt kaduilla

Jeke: Wouden Hymy Taskinen & Co:lle tekemä biisi, joka sopii Akin äänialaan kuin Kyyvesi Haukivuorelle. Jämäkkä ja hyvin soitettu cover, jossa Aki on vakuuttava. Himanesille sopiva kappalevalinta.

Kimmo: Lainabiisi ja soittajat pitivät tätä onnistuneena. Ite en ehkä varauksettomasti kehuis.

Ei ole oikein tarttuva biisi mun mielestä. En vaan oikein tiedä miksi. Ei vaan ole sellainen, minkä tunnistaa Himanes-soundiksi. Uskon kyllä muiden diggaavan.

Aki: Oli todella osuva valinta ottaa tämä lainabiisiksi levylle. Löysin biisin kuuntelemalla Wouden ja Hymy Taskinen & Co:n tuotantoa. Biisi oli kuin tehty meitä varten ja se käy mun äänialalle kuin nyrkki silmään. Pidän varsinkin kappaleen romantiikasta. Woudella oli todella terävä sanoituskynä. Tässäkin kappaleessa Seppo Pohjolainen oli tuottajana mies paikallaan. 

Saku: Aki laittoi viestiä, et tältä poppoolta vois löytyä meille sopiva biisi. Kuuntelin Wouden tuotantoa läpi ja Yöt kaduilla ei ainakaan ensikuuntelulla jäänyt mieleen. Aki toi sit tän biisin treeneihin ja alettiin pikku hiljaa innostua lisää. Studiossa meinasi loppua aika ja tupakit, kun soittelin rumpujaraitoja. Aina tuli joku moka ja heti kun luulin onnistuneeni, sanoi Seppo: ”Otetaan vielä yks otto.”  Seuraavassa otossa helppo moka, kapulat takaseinään ja ulos puhaltelemaan höyryjä ulos. En muista, että olisin ikinä hermostunut studiossa noin paljon itselleni ja joutuneeni soittamaan noin monta otosta, laskut menivät sekaisin kymmenen jälkeen... Kiitos Sepon ja Akin, onnistunut biisivalinta ja erittäin onnistunut toteutus. Muun muassa Hannu ”Havana Black” Leiden kehui tän olevan hittiainesta, on myös Sepon suosikkibiisi. Hymy Taskinen & Co:n rumpali Kimmo Kosenius kommentoi versiotamme: ”Hyvä meininki, eikä yhtään häpeä alkuperäistä”.

Riku: Jep, allekirjotan nuo edelliset kommentit, kaikilta lopulta tosi hyvä suoritus. Mullakin skebat natsas. Jäi myös hyvä fiilis Koseniuksen ja Wouden Ripa Schirayn kommenteista ja kannustuksesta.

Timantinkova ideologia

Jeke: Toinen vuodelta 2010 tuttu biisi. Hei-huutoineen mukaansatempaava alku. Melodia, tempo ja sovitus onnistuvat.  Vakaumuksensa perään lähtevästä kertova teksti toimii hyvin melodian tukena, mutta ei sinänsä nouse klassikkoasteelle, vaikka nimi on kyllä timantinkova. Niin on biisikin kokonaisuutena.

Kimmo: Aika paha on keksiä mitään. Kaikin puolin nyky Himanes-standardi, josta löytyy käytettävät elementit. Sanoitus on aika karu ja varmaan tällaisia tarinoita on paljon, kun joku lähtee kutsumuksen perään ja muut jäävät todennäköisesti kaipaamaan. Tässähän menee rummut niinkuin eräällä amerikkalaisella bändillä ennen vanhaan.

Aki: Tämä biisi oli ensimmäisiä valmiiksi asti sovitettuja vetoja, mitkä studioon mentäessä valikoitui. Ehdittiin soittaa tätä paljon ennen purkkiin laittamista, joten biisin groove toimii hyvin. Akustinen kitara tuo mukavasti heleyttä säkeistöihin.

Saku: Taattua laatua Akilta, tässä kuuluu Ratsiat ja muut, mutta ennen kaikkea Himanes. Loistava a-osa – rento laulumelodia, akustinen kitara ja hieno bassolinja.

Riku: Menee tän levyn Top 5:seen.

Nousen uuteen aamuun

Jeke: Sutisen pelinavaus Himanesin biisintekijänä. Toivottavasti  jatkoakin tulee, vaikka tällä levyllä tämä veto jää minun maun mukaan muiden jalkoihin. A-osan riffi on pääsemäisillään vauhtiin, mutta kiitorata loppuu kesken. Kertsin eka säe toimii, mutta lento lopahtaa kesken niin tekstissä kuin melodiassa.

Kimmo: Intro kuulostaa hyvältä, mut pitkälti samaan riffiin nojaavana alkaa hiukan jo puuduttaa. Kertsi onneks katkaisee mukavasti ja tuo vaihtelua. 2 kitaraa kun on bändissä, niin tässä ei sitä niin huomaa. Sanat ovat tuttua monen ihmisen arkea. Jotain uutta ajattelee tekevänsä. Toisinaan onnistuu ja toisinaan päivät kuluu hukkaan.

Aki: Kappale toi uutta ulottuvuutta meidän biisimaailmaan. Perttu teki kappaleen melko valmiiksi, jota sitten sovitimme vielä toimivammaksi. Itse osallistuin sanojen tekoon, jotta biisi kävisi paremmin mun laulamaksi.  

Perttu: Pakko sanoa, että ei tää mun punkeimpia biisejä ollut. Oli niitäkin tarjolla. Alitajunnasta taisi jäädä erään kappaleen soinnut pörräämmään korvaan, koska löysin niiden käyvän melkein yksi yhteen. Biisiä en mainitse. Mut tulipahan tehtyä.

Saku: Mielestäni yksi parhaista kertseistä, mitä ollaan ikinä tehty! Eritoten matala stemma toimii. Karvat nousee pystyyn, oli sitten aamu tai ilta. Mukavaa vaihtelua levylle ja hienoa, et saatiin myös Sutisen sävelkynän tuppi pois paikaltaan.

Riku: Tosiaan uutta näkökulmaa biisitekoon. Ehkä ei aivan loppuun asti hiottu, mutta parempihan se onkin joskus jättää hiukka avoimeks. Biisi oli yks keskeneräisimmistä vielä studioon mentäessä, mutta kiilasi kuitenkin paikkansa levylle monen muun ohi.

Periaatteesta

Jeke: Levyn loppuun on säästetty hieman perinteistä punk-rienaa. Sakun laulama raita, jossa purnataan, kun aina joku menee muuttamaan jotain toimivaa. Kertosäe toimii. Biisi on noussut ihan ansiosta ja periaatteesta live-settiin.

Kimmo: Saku taitaa laulaa. Sanoihin löytää esimerkkejä, niin hyvässä kuin pahassa. Tota rytmikitaraa ehkä vähän pehmentäisin, mut pikkujuttuja.

Saku: Biisi syntyi päivää ennen Tavastian keikkaa viime maaliskuussa, samalla Hesan reissulla tehtiin Sutisen kotistudiolla demo siitä ja reilua viikkoa myöhemmin demotettiin koko bändin voimin. Työnimenä olivat ”Olen suomalainen” ja ”Suomipoika”. Teksti kertoo (suomalaisen) ihmisen ensireaktioista uudistuksille ja siitä kuinka muun muassa kunnallispolitiikassa toimiviakin asioita uudistetaan. Ei niinkään kantaaottava, vaan mieluummin humoristinen teksti. Hyvä draivi ja onnistunut toteutus. Artulle (miksaaja) plussat särölaulusoundista!

Perttu: Tää pitäisi ottaa settilistaan.

Riku: Paransi kuin sika juoksuaan. Laulu tosiaan onnistu varmaan sillein kun Saku sen ajattelikin. Kysyin tekstistä pariinkin kertaan, että hei miten tää nyt menee? Ensin ärsyttää kun kaikki muutetaan, mut sitten on ironiaa siitä että suomalaiset on uudistuksia vastaan. Mut sitähän se kai on, pahimmillaan tämän päivän meno, toimiva muutetaan vaikka väkisin ja jotain ei muuteta sitten millään.

2000-luvun nuoret

Jeke: Meni ensimmäisillä kuuntelukerroilla ohi. Yhtäkkiä kappaleen kaunis ja rauhallinen alkuosa alkoi pyöriä päässä. Piti mennä autoon kuuntelemaan pelkästään tämä biisi. Yön hiljaisuudessa tajusin viimein, että tämähän on aivan loistava. Oivallus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Komea kokonaisuus ja suurenmoinen sovitus tämän päivän nuorista ja heidän pyrinnöistään suurten tekojen perään.

Kimmo: Tämä on hiipinyt kuuntelujen myötä kohti kärkeä. Aika paljon löytyy Reissuromantiikka-yhteyksiä, mikä ei ole paha asia, koska se oli viime levyn parhaimmistoa. Intro sopii tähän biisiin ja sen jälkeen kun kitarat ja laulu oikein liukuu täysillä sisään, niin siinä on sitä jotain hienoutta ja taustalla olevat, mutta kuitenkin selvästi hienoja kuvioita tekevät kitarat kuulostavat hyvältä. Se 2000-luvun runttauskohta varmaan muuttuis ,jos saisin tehdä jotain. Tässä on aika paljon taustalauluja , mut ne ovat ok. Harvemmin kuitenkaan näissä musiikeissa sopii ylenpalttiset laulukuorot. Tarkkaa harkintaa mun mielestä niihin. Sanat ovat tän päivän arkea.

Aki: Tämä on alun perin omaa vuoden 1994 tuotantoa. Sanoitin kappaleen uusiksi ja löysimme siihen hyviä sovituksellisia ratkaisuja. Kertosäkeessä tulee ensin mahtava äijäkööri stemmoineen, johon sitten vastaan omalla laululla. Tuottajamme Sepon ideat varsinkin laulusovituksista nostivat biisin täysin omiin sfääreihinsä. 

Saku: 90-luvun peruja ajalta, jolloin haettiin jotain muutakin kuin ramopunkkia. Teksti pistettiin Akin toimesta uusiksi ja sovitus muokkautui lopulliseen muotoonsa vasta studiossa. Hieno biisi ja tekstiin sopiva atmosfääri. Alun matalaan lauluun etsittiin keskuudestamme sopivaa laulajaa, lopulta pistettiin homma purkkiin Akin kanssa duona.

Perttu: Mä tykkään, mielestäni sanoituksiltaan ja sovitukseltaan Himanesin parhaimmistoa. Akin kanssa puhuttiin, että Pellekin olisi ylpeä biisin viimeisistä kertseistä. Kuulostahan tää muutenkin kumarrukselta Pöllön suuntaan. Nuoret Sankarit ja sitä rataa.

Riku: Hei, määkin muokkasin niitä sanoja loppukertsissä J . Aiemmin on ollut vaikee löytää semmosta sopivaa kaikua taustalauluihin, nyt Sham 69 –kööriä löytyy ainakin tästä. Hyvä biisi minustakin, Rauman Kimmo tais sanoo, että Reissuromantiikkaa –biisin pikkuveli.

Teiniangstia

Jeke: Levyn päättävä keskitempoinen tilitys, joka pureutuu teinin pään sisäisiin ajatuksiin. Tekstissä on vahvaa punk-henkeä, joka vaalii individualismia. Kappaleen komppi tuo mieleeni sukulaisuussuhteen johonkin toiseen, mutta en ole ehtinyt alkaa sen suuremmin salapoliisia leikkiä.

Kimmo: Kivan rouheat kitarasoundit ja bassoakin on uskallettu levylle ottaa. Sitä diu diu -kitaraa tosin hiukkasen pudottaisin johonkin suuntaan. Lopetus on kyllä kerrasta poikki. Sanat kertovat pitkälti aikuistumisesta varmaankin.

Saku: Teksti kertoo siitä, kuinka teiniangstia voi olla vielä vuosia, vuosia myöhemminkin. Eikö sitä ole aina välillä meissä kaikissa jo ”aikuisiän” saavuttaneissa ramopunkkareissa? Aikalailla erilainen biisi ja varmasti jakaa mielipiteitä, aluks meistä puolet oli tän kannalla ja puolet vastaan. Lopulta onnistunut toteutus nosti biisin mukaan levylle, joidenkin mielestä jopa levyn paras biisi. Ainakin hyvä, että herättää keskustelua.

Perttu: Ei tässä salapoliisia tarvita, komppi on Nirvanaa ja muuten Apista. Nojoo, aluksi olin ehdottomasti vastaan, loppujen lopuksi alkoi kuulostamaan hyvältä. Ehkä siksi, että studiossa saatiin sovitus groovaamaan kuin hirvi.  Kiva että on vaihtelua ja sainpa itsekin miksata laulutasot kohdalleen.

Riku:  Sakun säv. ja teksti , jota mä muuttelin ja lisäilin. Ensikommentteja tuli ennen levyä, että teinisanat, mutta pitäähän nuoren näkökulmastakin laulaa, sehän on selkeesti hyvä laulun aihe... Tässä vaan teiniangstia jatkuu myöhemminkin. Hyvä melodia ja sävelkulku. Tääkään ei ollut ihan valmista kauraa studioon mentäessä, mutta onnistu siihen nähden hyvin. Laulua vähän rukattiin, se oli alkuun liian pliisu, meinattiin että nostetaan soittoa vähän pintaan ja säröä himppu lauluun. Meinas mennä metsään, Perttu sitten korjasi valmista miksausta vähän myöhemmin, ettei jäänyt laulu niin alas.