Hallitsevat Elimet

Hallitsevat Elimet 2013.

Kuka, mitä häh?

Mitkä Hallitsevat Elimet?

Julkaistu 22.9.13

Hallitsevat Elimet on julkaisemassa ensimmäistä levyään juhlistaakseen 20 vuotista olemassa oloaan. Mikäs bändi tässä onkaan kyseessä? Ketä siinä soittaa ja mitä se soittaa? Mitä bändi suunnittelee jatkosta? Siitä kertoo Rehtorit ja Vandaalit -yhtyeistä tunnettu Mikko Kataja.

Hallitsevat Elimet perustettiin vuonna 1993. Alkuperäinen kokoonpano oli Limppu-kitara, Ozzy-basso, Mikko-rummut ja Kynde-laulu. Mentiin vuoteen 1995 ja toimimme triona. Silloin bassoon tuli Kujalan Sami ja Kynde tarttui kitaraan laulun ohessa.

Vuonna 1997 mukaan tuli Tommi Ihonen lauluun ja Kynde hoiti kitaristin tonttia. Jossain vaiheessa oli myös Antti Autio kitarassa ja Kynde toimi basistina. Joskus vuoden 2000 tienoilla mun broidi Juha Kataja tuli basistiksi, mutta havaitsimme hänen olevan lahjakas kitaristi, joten Juha pestattiin kitaraan ja Kynde vakiintui basistiksi. Tämä oli myös meidän viimeinen aktiivinen kokoonpano.

Se täytyy mainita, että Juha soitti ekan keikan meidän riveissä jo 1997 ollessaan silloin vielä 12-vuotias. Kyseessä oli tuurauskeikka.

Vuonna 2000 toiminta loppui. Ei riitoja tai isompia päätöksiä. Toiminta minun muistikuvan mukaan vain tössähti. Teimme harvakseltaan muutenkin keikkaa ja nautimme kulttisuosiosta Porvoossa. Teimme muutamia demoja, joista ei koskaan kehkeytynyt mitään virallisia julkaisuja. Internetin kehityksen myötä muistan hämärästi, että meidän demoja tilattiin jopa Kanadasta asti, mikä oli outoa. Kirjekuoressa oli neljä dollaria ja osoitetiedot.

Tauko kesti vuoteen 2005 asti, jolloin teimme neljä keikkaa. Silloin oli alustavaa puhetta levyn tekemisestä mutta aikataulut eivät natsanneet. Nuo tuona aikana tekemämme demot ovat kaikki tuhoutuneet tai kadonneet tai sitten niiden äänenlaatu ja taiteellinen sisältö sai meidät lähinnä irvistelemään.

Siitä päästiin pidemmän tauon kautta vuoteen 2013. Mietittiin miten juhlistaa 20-vuotista taivalta. Sitten vain varattiin yksi päivä Magnusborgin studiosta Porvoosta ja todettiin, että se saa luvan riittää. Tehdään punkkia. Ja niin tehtiin. Pohjaraidat ja laulut vedettiin kaikki purkkiin yhden päivän aikana. Toki etuna oli se, että noita biisejä on soitettu vuosikausia keikoilla. Biisejä on 12. Levy kestää n. 30 minuuttia. Levyllä on seuraavat biisit, ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Aivomuuntajat avaruudesta

Elävien kuolleiden yö

Huuto pimeästä

Olen psycho

Mä en haluu mitään

Maantietappaja

Verta me haluamme

Rakkaus on sairasta

Susi

Elävien kuolleiden paluu

Tappaja tanssii

Pornopuhelimeen

Levy on sekoitus Misfits-punkkia ja Ramonesia. Taustalla saattaa kuulla ripauksia Ne Luumäistä tai joistain muista suomalaisista bändeistä, mutta mikään ei ole ollut tietoista tyylisuunnan hakua. Olemme aina olleet hyvin omaperäinen bändi. Emme ole kauheasti vilkuilleet mitä ympärillä tapahtuu. Mukana on myös pari HC-punkimpaa vetoa. Tosin mikään ei ole tuolla levyllä erityisen tyylipuhdasta. Muotipunkkareille ja skenetyypeille me lähinnä nauretaan. Lyriikat pyörii b-kauhun ja Sci-Fin ympärillä. Mukana myös hullut psykoottiset tappajat ja muut friikit. Eli kaikki ainekset hyviin lauluihin. Taustalla kuitenkin aina huumori. Mutta emme ole huumoribändi. Niille nauramme myös.

Levy julkaistaan omakustanteena. Tässä vaiheessa en näe aiheelliseksi häiritä levy-yhtiöitä. Painos on n. 100 kpl. Pääasia on, että saan levyn omaan hyllyyni. Nuo kappaleet ansaitsevat tulla äänitetyksi. Olen Tommista, Kyndestä ja Juhasta ylpeä. Erityisesti Juhasta, joka äänitti ja miksasi levyn.

Tulevaisuuden suunnitelmia ei olla sen enempää mietitty. Keikalle mennään vain, jos joku älyää pyytää. Levy nyt ensin ulos. Tommilla on oma bändi Painkiller, joka soittaa bluesahtavaa maantierokkia ja Juha soittaa rumpuja Miehen Varjo-bändissä, jossa soittaa mm. Mara Salminen sekä Pekka Eronen. Kynden musiikillisista projekteista en tiedä mutta hän toimii valtion virkamiehenä. Mitään muita suunnitelmia ei ole uuden materiaalin tekemisestä. Katsellaan rauhassa niin kuin aina ennenkin. Meillä ei ole ollut tapana ottaa paineita mistään. Päivä ja vuosi kerrallaan.

Mikko Kataja