Me Wokkivihannekset

Wokit studiossa

Wokkituottaja Vesa Häkli kertoo, mitä Wokkivihannekset studiossa puuhastelevat...

Häkli.

Lauantai 19.5.12

Ensimmäinen päivä

Edellisillan vierailu Porin Montussa Abortti 13:n, Tinnerin ja Rattuksen keikalla tuntuu hieman kropassa, mutta työ kutsuu. Porin liikenneympyrät tulevat aamupäivällä tutuiksi, mutta tie Tattari-studiolle löytyy vaivattomasti.

Studioisäntä Kimmon ammattitaidolla kaikki on valmista, kun allekirjoittanut, Eetu, Ville ja Lauri saapuvat. Lauri istuu kioskiin ja kello 12-17 aikana on purkissa 14 biisin rummut. Sitten alkaa jo Laurin bassarijalka väsyä. Käymme huonojen pizzojen lounaalla Yyterin Teboilin Kotipizzassa ja päätämme panna mestan boikottiin.

Lauri jakaa aikaa (kuva: Häkli).

Basson kimppuun käydään Villen voimin kello 18 jälkeen. Jo ensimmäisen biisin kohdalla alkaa kova hierominen ja biisin bassoraitaa kootaan palapelinä. Eetu ja Lauri kokevat vilpitöntä vahingoniloa. Melkein kolmen vartin tahkoamisen jälkeen ensimmäisen biisin basso on valmis. Kun Mikki Hiiren kädet näyttävät iltakahdeksaa, tuntuu väsymys jo itse kullakin. Korvat ovat puutuneet ja vireystila bottomissa. On aika lopettaa tältä päivältä.

Illalla teemme vielä kyläjuhlavisiitin, otamme kiitollisuudella vastaan Casa de Killerin isäntäparin ruhtinaalliset grillitarjoilut ja saunan jälkeen nautitaan kohtuudella olutta ja viiniä. Uni tulee välittömästi vaakatasoon asetuttua.

Nelikielisen taitaja Ville virtuoosina (kuva: Häkli).

Sunnuntai 20.5.12

Toinen päivä

Kaatuneiden muistopäivänä herätys soi klo 8 aamulla. Lauri hakkaa vielä rummut edellisiltana harjoitellun uuden cover-biisin sokkeliksi, ja sitten Ville jatkaa uusin voimin bassotyöskentelyä. Yksinkertaisuus on valttia, mutta se vaatii suunnattomasti tarkkuutta. Villellä on onneksi hyvät hermot, mutta tekniikka kaatuilee ja tuottaja ja äänittäjä pitävät lukuisia pakon ja mielenrauhan sanelemia tupakkataukoja.

Eetu työskentelee kieli keskellä suuta (kuva: Häkli).

Lopulta bassoraidat ovat kasassa, eikä ole vasta kuin varhainen iltapäivä. Lauri saatellaan junalle ja Eetu tarttuu kitaroihin. Päätämme äänittää komppikitarat joka biisiin sekä kirkkaasti laulavalla Les Paulilla, että muhevasti murisevalla Telecasterilla. Potkua ja dynamiikkaa löytyy. Klo 17 on valmiina komppikitarat seitsemässä biisissä.

Seudulla lomaillut vanha kaverini tarjoaa kyydin kotiovelle Helsinkiin, ja kotimatkani alkaa.

Olen tehnyt viikonlopun töitä hienojen kundien kanssa. Tästä on nastaa jatkaa.

Otto ja Gretsch (kuva: Häkli).

Keskiviikko 20.6.12

Kolmas päivä

Autolla Poriin karauttanut tuottaja löytää tiensä studiolle Yyterin kupeeseen kello 14.15. Studioisäntä Kimmo Koskinen ja wokkipojat Otto ja Lauri odottelevat jo pihalla. Aloitamme päivän työt Oton lauluosuuksilla. Kurkussa on aluksi hieman karstaa, mutta oton ääni alkaa avautua noin kolmannen oton kohdalla.

Otto laulaa päivässä purkkiin toistakymmentä biisiä. Osa vaativimmista päätetään jättää huomiselle, että ääni ehtii levätä. Lauri alkaa laulaa taustalauluja. Köörit tuplataan, joten aika kuluu kaksinkertainen määrä. Otto tarttuu uuteen Gretsch-kitaraansa ja soittaa omat kitaraosuutensa. Päivä on pulkassa, eikä ole edes ruokataukoa pidetty.

Iltamyöhällä majoitumme jälleen Casa de Killeriin, jonka isäntäväki seikkailee New Yorkissa. Kattilassa lämmitetyt lähes 800 g oivallisia Kivikylän nakkeja humahtaa kolmikon iltapalana. Päätämme pyyhältää rokkibaari Montun Pystis –pubiin haaveenamme hämmästyttää satakuntalaiset karaoketaidoillamme. Aikaa vierähtää kuitenkin juttelun ja drinkkien merkeissä sen verran, että karaoke ehtii päättyä, ennen kuin olemme valmiita tarttumaan mikrofoniin. Alkuasukaskin tulee tekemään tuttavuutta, mutta hänen ajatuksenjuoksustaan on vaikeaa saada selkoa. Siispä taksilla takaisin yöpaikalle.

Yöllä pidetään vielä lyhyt kitarasessio suunnitellen mm. yhden biisin sooloa. Muusikot ja tuottaja vetäytyvät ansaitulle levolle n. klo 03.00.

Otto laulaa (kuva: Häkli).

Torstai 21.6.12

Neljäs päivä

Aamuherätyksen jälkeen Otto ja Lauri ajavat rautatieasemalle hakemaan Eetua ja yllätysvieras Villeä. Bassoneuvos on päättänyt tulla mukaan seuraamaan äänityksiä. Hänellä lienee liikaa vapaa-aikaa. Tuottaja menee huoltoasemalle aamupalalle ja iltapäivälehden pariin.

Studiolla ryhdytään muitta mukisematta hommiin. Otto hoitaa suvereenisti himaan loput lead-osuudet ja cover-biisin soolokitaran. Kun miehen päivätyö on tehty, hänet kuljetetaan junalle. Otto pääsee juhannuksen viettoon, jonka aikoo viettää Himoksen maisemissa.

Lauri kailottaa loput köörit, jonka jälkeen Eetu tarttuu taas kitaraan. Telecasterilla rouhitaan komppikitaraa ja sitten on aika lounaan. Pihan grillissä hikoilutetaan makkaroita ja kananugetteja, joista tuleekin ennennäkemättömän rapeita. Einestauon jälkeen Eetu panee Les Paulin laulamaan. Vielä pariin biisiin tamburiinia ja yhteen vähän Eetun soittamaa harmoonia, ja yllättäen kaikki on valmista. Tässäkö tämä oli? Onko mitään enää tehtävissä? Olemmeko onnistuneet tavoitteissamme? Luulisin niin.

Miksausurakka alkaa heinäkuun aikana. Levy saataneen markkinoille elokuussa. Sittenhän saatte itse päättää. Ainakin Me Wokkivihanneksista on kasvanut varteenotettava bändi rakastamamme genreen, ja biisintekijöinä ja studiotyöskentelijöinä he ovat kova kilpailija vanhemmillekin valtiomiehille.

Tuottajan on aika kääntää auton nokka Helsinkiä kohti. Juhannus odottaa, ja sen vietän kotona vanhaa iskelmämusiikkia kuunnellen.