Ramopunk.com - Psykoterapia

Eka keikka ja studioreissu edessä

Haastattelu on julkaistu 7.11.11. Kuvat bändin treeneistä 2.11.11

Tommi saapumassa treeneihin.

Studioon

"Kammoksun liian kliinistä studiosoundia"

Psykoterapia on lähdössä studioon, milloin ja minne?

Tommi: Juu todellakin studioon ollaan menossa 16-18. päivä joulukuuta ja Orimattilaan, sinne opistolle, josta valmistuu musateknisiä ihmemiehiä.

Mites tämä äänityspaikka löytyi ja miksi päädyitte menemään sinne, kun jotain muitakin vaihtoehtoja olisi ehkä ollut tarjolla?

Tommi: No käytiin siellä Sanktion kanssa tekee tuo uusin levy ja sitä kautta tunnen äänittäjän ja uskon että jälki on laadukasta. Muut vaihtoehdot oli vähän sellasia että olis ollu vaikeeta toteuttaa nykysessä reenipaikassa, koska olis jouduttu sit ostaa vitusti lisää reeniaikaa ja se on kallista.

Kohti treenikämppää.

Bändi ei ole vielä sitä ekaa keikkaakaan heittänyt kun päädyitte jo varaamaan studion. Psykoterapian alkutaival on ollut vähän kuoppainen ja tämä kokoonpanokin on ollut koossa vasta syyskuusta lähtien. Ilmeisesti on parissa kuukaudessa homma saatu kasaan aika hyvin?

Pasi: Psykoterapian alkutaival oli todella vaikea ja kuoppainen. Aluksi saatiin jo hyvin kasaankin juttua, mutta sitten alkoi vastoinkäymiset. Kitaristi Kossu sairastui ja sai jonkinmoisen jälkitaudin ja kämmenistä lähti nahkat. Ei niillä räpylöillä voinut soittaa. Taukoa alkoi tulla tosi pitkään ja eihän niitä alkuajan biisejä enää ees sitten muistanutkaan.

Soitella yritettiin, mutta sitten rumpali Joni ilmoitti, ettei tämän tyylinen musa ole se juttu mitä hc-rumpali halusi tehdä. Ja onhan se niinkin ettei ramorumpalin pesti ole aina se hauskin juttu soittajalle, jos ei sitä intohimoa tunne.

Homma kuitenkin pyörähti tosi hyvin käyntiin, kun Tommi tuli kitaristiksi ja PsykoJoona rumpuihin. Nyt on kasassa neljä jäbää, jotka tosissaan haluaa tehdä tätä 110% sykkeellä. Kaikki on mennyt just niinku laskelmoinkin mielessäni. Tehdään biisejä just niinku toivoin ja Terapia on kaikkien mieleen. Saakelin loistava porukka nyt kasassa ja into vaan kasvaa jokaisten treenien jälkeen. Oikeella polulla siis ollaan.

Tommi ja Jaakko virittelevät, Joona piilottelee rumpujen takana.

Minkälaiset fiilikset on studioon menon tiimoilta?

Pasi: Meillä on nyt kasassa sellanen pieni setillinen biisejä. Biisit toimii tosi hyvin ja on kaikille mieleisiä. Tuli jo aika aikasessa vaiheessa olo että kyllä näitä on narulle saatava. Ootan paljon joulukuun pikku studiorykäisyä. Siitä tulee tosi intensiivinen viikonloppu. Sellainen ote toimii mulle. Se pistää tekemään kaikkensa. Jos soitetaan edes lähelle tota tasoa kuin mitä viimeisimmissä treeneissä ei me voida epäonnistua ja tietysti parannetaan kohti studioo kuin sika juoksuaan. Odotan tosi paljon ja oon ihan liekeissä asian tiimoilta.

Jaakko ja tekstiviesti.

Joona: Oottelen suurella mielenkiinnolla. Minulla tämä ois eka kerta ”oikeessa” studiossa. Aiemmilla projekteilla ollaan aina taisteltu ite laitteiden, ohjelmien ja etenkin miksauksten kanssa. Jospa tällä kertaa äänitykset hoitus hieman kivuttomammin. Hauska reissu varmasti luvassa.

Jaakko: Kiinnostuneena kyllä, koskaan en ole vielä missään äänittänyt kunnolla mitään, joten mitään kokemuksenpoikastakaan ei ole.

Tommi: Ihan hyvät ja luottavaiset fiilarit on. Juho osaa hommansa ja sellanen ainakin semi-live sessio olis mielessä. Vähän jännäkakkaa on housussa, kun en ole mikään oikee kitaristi, mut kai se hyvin menee.

Montako biisiä teillä on tarkoitus saada purkkiin? Ja jos biisejä on jo valittuna niin jokos voi biisien nimiä valottaa?

Pasi: Aika tulee olemaan kuitenkin rajallinen, mutta mun visio ois että 4-5 biisiä minimissään ja jos lähtee putkeen ja homma toimii niin biisejä soitetaan enemmänkin. Mitään sutta ei lähdetä tekemään eli soitetaan hyvin ja huolella sisään vaikka vähemmän sitten. Ei ole tarkoitus saada paljon biisejä sisään mitkä olisi sitten kyseenalaisia ja vituttas vaan jälkeenpäin.

Biisejä, jotka haluisin saada talteen on ainakin Sä oot out, En anna anteeksi, Pää sekaisin, Psykoterapia, Vihaan sua, Sienipizza ja ja ja... Eli kyllä biisejä ois, jos vaan saadaan ne ulostettua.

Mitäs studion tuotoksilla on tarkoitus tehdä? Joko teillä on niiden varalle valmiita suunnitelmia?

Jaakko: En minä tiedä, minä soitan bassoa, minä olen basisti.

Pasi: No niitä tietty vois tarjoilla jos vaikka jotain tahoa kiinnostais saada ralleja mukaan esim. jollekkin kokoelmalle. Tai sitten, jos saadaan sopivasti matskua niin tehdään vaikkapa EP. Kyllä niille biiseille löytyy joku rako jostain.

Tommi: Uskosin, että niitä tarjotaan kaikille suurimmille levylafkoille ja ne varmaan sit kilpailee kuka meidät saa. Se on kuitenkii selvää jo tässä vaiheessa, että rahoikshan tässä laitetaan!

Joona ja Tommin kitarasoolo.

Minkälaista soundimaailmaa Psykoterapia studiossa hakee? Räkäistä livesoundia, karheaa katu-uskottavuutta vai aitoa studiolaatua?

Pasi: No noista sun heitoista valitsen sen räkäisen livesoundin. Kammoksun jotenkin tähän meidän juttuun liian kliinistä studiosoundia. En halua että tulee sellainen hammaslääkärin odotushuoneen tuoksu nenään tehdessä tätä musaa.

Saas nyt nähdä, mutta haluisin, että studioveto tehtäs ainakin puoliks livenä. Onnistuessaan jo se antaa munaa juttuun tosi paljon. Tietty soundit pitää olla selkeet, mutta rouheet.

Bassoon haluan kiinnittää huomiota, että sekin on olemassa ja se ei saa kuulostaa pumpulin hipelöinnille. Säröä ja punkkia, kiva chorus ja kova kiirus, paljon taustalaulua ja kertosäettä. Siitä on hyvä punkki tehty.

Joona: Ite oon aina semmosen räkäsen reenikämppäsaundin kannalla. Eli samoilla linjoilla Pasin kanssa. Ei turhia efektejä tai kummosia hienosäätöjä. 70-80 luvun karheat punk ja rock saundit kun löytys, niin se ois siinä.

Tommi: sellanen karhee ja karu soundi olis kai jees... Kitaraan hirveet säröt, ettei virheet kuulu!

Tupakkatauolla.

Biisejä ihmismielen syvistä koukeroista

Miten biisit syntyvät? Kuka tai ketkä biisejä tekevät?

Pasi: Biisit on tehty pääasiassa treeneissä. Tommi ja minä on toimittu aikalailla biisien arkkitehteinä. Tosin Joona on tehnyt himassaan Sä oot out -biisin sävellyksen. Kaikki voi osallistua tekemiseen, jos ideoita vaan tulee. Nytkin on Tommilla tekstejä valmiina ja ootan niitäkin innolla. Olen mä tehnyt niin selväksi millaista juttua me lauleskellaan ja soitellaan, eli kuka vaan voi tehdä ralleja meillä.

Kumpi syntyy yleensä ensin, sanat vai sävellys?

Pasi: Nyt on menty toistaiseksi niin, että minä oon tehnyt tekstit ja tekstien pohjalta syntyy sävellys biisiin, eli sanat ekaks. Tämä ei oo mikään sääntö. Kuka vaan meistä voi tehdä biisin ja tekstin ja miten nyt haluaakin. Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin.

IR Pasi otti itsestään kuvan. Vähän tärähtänyt... kuva siis.

Mistäs inspiraatiot ovat teksteihin löytyneet?

Pasi: No nyt kaikki tekstit on mun tekemiä paitsi Ramones-coveri Samara (Go lil'Camaro go) ja Sä oot out -biisin toinen säkeistö on Heini Saaren tekemiä. Heini tykkää kovasti duunata sanojenkin parissa ja mikäpäs siinä jos tulee hyvää huttua. Tuo vaan lisää näkökulmaa touhuun.

Mulla nyt on tekstit sitoutuneet aika paljon ihmismielen syviin koukeroihin, mustalla huumorilla väritettynä. Jotenkin Psykoterapia-bändi nimenä vie mukanaan tai ainakin näin aluksi. Ihmismieli ja tunne-elämän myrskyt on loputon kaivo tehdä tekstejä. En laula ahdistuksesta sen todellisen ahdistuksen kautta, vaan niin että se herättää enemmän hilpeyttä kuin mielipahaa.

En halua tähän konseptiin lässytys-rakkauslauluja, vaan yleensä se beibi heivataan huitsin vittuun ja annetaan elämänhaluisen angstin puhua. Biisit syntyy yleensä hetkessä ja hetken mielijohteesta. Liikaa jos rupee funtsimaan juttuja, niin niistä alkaa tulla liian hienoja ja työstettyjä. Parhaat tekstit mun mielestä syntyy, kun ei liikaa ajatusta. Aivot narikkaan ja sit säätää sovitusvaiheessa, jos joku juttu ei suuhun mahdu. Ymmärrättekö yhtään mitään, mitä selitän?

Joona odottelee, että Tommi saisi selviteltyä kitaran hihnan.

"Kitarasoolo on ehkä rumin sana jonka tiedän!"

Tommi aloittelet kitarasankarin uraa Psykoterapiassa. Joko sujuu soolot leveässä haara-asennossa?

Tommi: Ööööööh noh siis mä osaan jonkinlaisen haara-asennon, mutta en tiedä, että pitäskö sen olla se klassinen sivuhaara vai venäläistyylinen etutakahaara ja kitarasoolo on ehkä rumin sana jonka tiedän!

Ei aleta sitten kiroilemaan. Varmaan joudut itse päättämään, kummanko haara-asennon valitset... joten kumpi tullaan ekalla keikalla näkemään?

Tommi: Se aika paljon riippuu siitä että laitanko kivekset niin, että molemmat on eri lahkeessa vai tungenko molemmat samaan, mutta villi arvaukseni on että klassinen haara venäläisillä mausteilla on tulossa!

...mut siis niiq pakko panostaa oikeesti noihin ulkomusiikillisiin jutskiin, kun en osaa oikeesti ees soittaa skepaa.

Odotettavissa siis Tommin persoonallinen ja tulevaisuudessa tavaramerkiksi muodostuva haara-asento?

Siis mähän oon Tommy Depression ja mun omalaatuisesta haarasta tulee legendaarinen ja voi olla, että joudun rekisteröimään sen asennon, ettei halvat kopiot tulevaisuudessa matki mua ilman, että mä saan ihan vitusti hilloo!

Joona.

"Ranteet huutaa hoosiannaa"

Joona olet soitellut aikaisemmin enempi hc-bändeissä. Miten noin rumpalin kannalta Psykoterapian musan soitto poikkeaa aikaisemmista, tai poikkeaako?

Joona: Hc-kompin tai d-beatin soittaminen on vähän armeliaampaa tuolle haitsukädelle. Saman vauhtisessa biisissä joutuu ramokompissa hakkaamaan noin kaksi kertaa nopeemmin haitsua verrattuna hc-komppiin. Se on haastava komppi ja vaatii aikamoista motivaatiota. Vähän niinkuin kova urheilusuoritus.

Joko riittää soittokunto hyvin keikkaan?

Joona: Pasilla on reeneissä pettäny pari kertaa pokka, kun on erehtyny vilkasemaan minun ilmettä kesken muutaman biisin. Sen verran ne ranteet huutaa hoosiannaa. Itse koen myös, että fillien tekeminen on tuossa hc-rumpaloinnissa vähän helpompaa mutta basarin polkeminen ja rytmissä pysyminen sitten vähän haastavampaa. Oon huomannu, että d-beatin soittaminenkin on nykyään paljon vaivattomampaa kuin ennen, kiitos psykoterapiasessioiden.
Keikka tulee olemaan haastava, varsinkin kun biisien välissä ei ehdi ees vettä tai olutta hörpätä. Onneks pari biisiä menee aika hc-kompilla, niin ehtii huilata biisin aikana. Kolme ekaa biisiä on semmosia ranteentappajia, että jos niistä selviää, hyvin se menee...

Eka keikka:

"Hyvällä fiiliksellä ja punk-asenteella ei voi epäonnistua"

...ja eka keikka on Elämä on Punkissa 12.11.11. Miten hyvässä keikkakunnossa bändi on?

Pasi: Nyt vikat treenit oli niin loisteliaat. Mikäli toi syke saadaan liveen vedettyä niin meidät muistetaan. Toisaalta meidät muistetaan myös jos menee vituiks, mut siitä ei ole pelkoo. Nyt tuntuu et punk meno! Siis satavarma et ollaan timmissä kunnossa!

Tommi: mun mielestä se ei voi oikein millään mennä niin huonosti, että paljoo tartteis hävetä.

Monenko biisin setti on odotettavissa?

Pasi: Ootas kun lunttaan... kahdeksan biisiä, ehkä joku 20 minuutin setti. Kuulostaako vähälle? No mutta se onkin tajunnan räjäyttävä 20 minsaa ja jos oikein kiltisti pyydetään, niin soitetaan vaikka tunti encorea, siis yhtä ainutta biisiä. Paniikkiin, joka on Surfin Bird-biisin coveri.

Joona: Mahdollinen encore-biisi, Paniikkiin on tällä hetkellä päättymätön, joten soitetaan varmaan sitä niin pitkään, että joku pyörtyy.

Jaa-a, kuulostaa jo vähän progelta, mutta jätetään nyt kirosanat tuohon yhteen...Oliskohan sitten parempi olla encoreita huutelematta, niin ehtis muutkin bändit soittaa?

Pasi: Heh, no katsotaan miten Paniikissa ollaan.

Tommi: tuskin kukaan kerkee ees mitää enkoree huutaa, kun se on keritty vetää ainakii puoleenväliin.

Joona: Ei me sitä encorebiisiä jakseta varmaan kovinpitkään veivata. Sanaa "päättymätönbiisi" käytetään yleensä biisistä, joka kestää yli kaksi minuuttia.

Mites nuo teidän biisien pituudet noin yleensä, jos Paniikkiin unohdetaan? Kahdeksan biisiä 20 minuuttiin viittaisi nopealla päässälaskulla kahden ja puolen minuutin biiseihin. Tosin höpöttelyt ja säätämiset huomioiden biisit taitavat olla lyhyempiä? joissakin treeniäänityksissä Youtubessa oli ihan napakoita minuutin ja puolentoista pituuksia, jos en väärin muista?

Joona: Oiskohan meillä yksi yli 2 minuutin biisi? Sopivan mittasia siis.

Tommi: ...ja voihan ne aina soittaa vielä vähän nopeemmin, nii ei mene hempeilyksi!

Pasi: Ei taida olla yli kahden minuutin biisejä, vai onkohan pari. En oo ottanu aikaa. Jos kaikki menee putkeen tullaan lauteilta alas jo hyvissä ajoin ennen 20 minuutin rykäisyä. Lyhyin biisi taitaa setissä olla sellaset noin 50 sekkaa ja sitä rataa sitten...

No hyvä! Progea saadaan sitten vaan paniikissa.

Minkälaisia fiiliksiä tai odotuksia eka keikka herättää?

Pasi: Mulle ainakin tosi kova juttu. En oikein muista minkään bändin ekaa keikkaa, siis missä oon ollut ite mukana, ja nyt meinaan ottaa siitä kaiken irti.

Tietty hieman sellasia terveitä perhosia vatsanpohjassa ja ajatus siitä, et nyt se alkaa tästä. Oon kyllä tosi liekeissäni ja kauhee halu näyttää, ettei IR-Pasi kuollut Iskuryhmän lopettamisen jälkeen vaan on entistä eloisampi luonnonlapsi.

Joona: Odotan niin kuin pikkulapsi jouluaattoa. Hyvällä fiiliksellä ja punk-asenteella ei voi epäonnistua. Elämä on punk-bileet on aina ollut yks vuoden kohokohdista ja nyt siellä pääsee vielä soittamaan. Kyseessä ei ole pelkästään keikka vaan suuret juhlat. Pitäs melkein koettaa vähä rauhottua tässä...

Jaakko: Ei ole tullut keikkojakaan juuri soiteltua, joten vähän tuo tietysti jännittää.

Tommi: Tietenkin jännittää, mutta mä oon säästäny rahaa ja ostanu ihan vitukseen herskaa ihan siltä varalta, että tarttee jotain pientä rohkasuu. Mut joo, hyvällä mielellä ekaan keikkaan kitaristina.

Kaverikuva.