Monroes

Torvi, Lahti 12.9.2008

Väärin ja kovaa vielä kerran

Monroes oli lupautunut kokoamaan rivinsä vielä yhden kerran soittaakseen Häiriköiden läppärinä Lahdessa 12.9. 2008. Vaikka bändi oli ikään kuin lämppäribändinä, eikä Häirikät ole mikään turha bändi pääesiintyjänä, oli tällä kertaa baari täynnä suurelta osin nimenomaan Monroesin takia. "Kavereita näyttää bändin poijilla olevan runsaasti", totesi bileet järjestänyt Hartzakin...

Yleisöä Monroesin keikalla (kuva Hartza).

Hartza:

Häiriköitä, Monroeseja, häiriköitä ja sissikersantteja

Odotukset iltaa varten olivat aika hyvät, eihän Monroesia oltu nähty lavalla sitten häröisen Ramopunk-piknikin keikan. Onneksi bändi otti homman tosissaan tällä kertaa, mitä ei voinut sanoa parista fanista, mutta siitä myöhemmin lisää.

Päivän aikataulu osaltani muuttui hieman, kun Hallu infosi saapuvansakin jo iltapäivällä junalla auton sijaan. Rovaniemi meinasi kutsua sissikersanttiamme, sillä väärään junaanhan herra oli Hesassa nousemassa. Onneksi ajatus oli tällä kertaa junaa nopeampi, ja kohti oikeaa raidebiiliä. Hollolaan mies saapui suurielkeisesti taxilla pitkäripaisen kautta, kun kuulemma yöpaikasta pitää jaloa tarjota. Noh, mikäs siinä, kyllähän se kelepaa. Paskanjauhamisen, Janos Valmusen kuuntelun ja jalokahven jälkeen Bussipysäkin kautta kohti Lahtea ja pizzeriaa.

Seiskan maissa massu täynnä Torveen kahtelemaan josko bändit löytyisivät paikalta. No eipä näkynyt, joten hetkeksi Roosteriin puhumaan Elviksestä. Tai no, ainakin Hallu ja baarinomistaja puhuivat, sekä kuuntelivat. Itse lähdin puoli kasin jälkeen koittamaan onneani uudelleen, ja Monroes saapuikin parahiksi paikalle, kuten myös Häirikkö-Juuso, sen sijaan Erkko ja Maukka saapuisivat hieman myöhässä. Tässä vaiheessa Hallu päätti lähteä yläkerran Tirraan keski-ikäisen kansanosan kanssa huastelemmaan, kun Torvessa eivät hanat olleet vielä auki. Bussipysäkillä taisi kuulua kuitenkin mennessänsä.

Checkit ok, ensimmäiset vieraat rupesivat valumaan paikalle, mm. Riina joka oli yhyttänyt Häiriköt jo pizzeriassa. Mukavaa ruokaseuraa sai siis hän. Yläkerrasta rupesi kuulumaan tarinaa, että Hallua on kuulemma jo henkilökunnan puolelta varoiteltu äänenkäytöstä, joten jäimme odottelemaan josko herra sieltä kohta alaskin pääsisi. Kyllä tuli, kuulemma saateltuna, ja sissikersanttimme saapui sisään samaan aikaan kuin Nalieny, jonka Hallu "Nelliksi" upeasti risti. Noh, nimi ei miestä pahenna, tuskin siis naistakaan. Ammatinvalintakysymykset olivat tässä vaiheessa iltaa kova sana, ainakin Hallullemme. Nalieny-Nelli-Essi vain sai tästä osansa, eikä aina niin positiiviseen sävyyn, vaikka suurimmaksi osaksi huumorin kantilta muut sen ottivat. Paitsi sissikersantti. Taisipa pariin kertaan kaikua Janos Valmunenkin, Hallu voisi levyttää sen coverina. Toimi aika hyvin. Maza ja avovaimonsakin ilmaantui paikalle, ja turinoita tuli käytyä. Maza – toivottavasti moottoritie ei oo enää kuuma, ja se Heinolakin on tyly kaupunki. Mutta eipä sulla oo kohta Toyotaakaan…

Monroes viimeistä kertaa

Puoli kahdentoista aikaan olikin aika Monroesin comebackin, tai reunionin. Tai mikä nyt lieneekään paluukeikkansa. Torvi oli hetkessä yhdentoista jälkeen tärähtänyt täyteen, ja suurin osa nimenomaan Monroesin takia, kavereita näyttää bändin poijilla olevan runsaasti. Meno oli alusta asti kunnon meininkiä, eikä muniin puhaltelua.

Monroes, skarpinpana kuin koskaan...(?) (kuva: Hartza).

Jengi innostui tosissaan, ja hieman yllätyksenä tuli itsellenikin tuo suosio. Ei siinä mitään, hienoa niin. Keikan lopuksi vain intoutui pari sälliä pyörimään lavalla ja mikeissä kiinni ”laulamassa”, kiitti vain vitusti! Jartulta tuli pientä raivoa meikällekin, että minä järkkääjänä maksan mikit, jos hajosivat. Onneksi ei, muuten olis muutama jätkä ollu kusessa… Ja selvennyksenä, että kävi siellä lavalla pari tarkoituksenmukaistakin vierailijaa, mm. originaali Monroes-kaveri. Mutta tämä siniverkkatakkinen, nimeltämainitsematon Prostidudes-kaveri, jonka etunimi alkaa L:llä, voi sitten ottaa hieman itseensä, telineetkin oli solmussa, vähällä piti ettei nenä. Anti olla viimeinen kerta, tollanen ei oo reilua ees tuttujasikaan kohtaan. Et ole aito Häirikkö, olit vain häirikkö.

Joku halusi mikkitelineestä ainakin puolet (kuvat: Hartza).

Vajaa puoli tuntia piti rauhoittaa itseään, käydä pihalla kävelemässä ja tulla takaisin "oikeiden" Häiriköiden keikalle. Mitä tuosta nyt voi sanoa. Takuuvarma setti, meininki huipussaan ja hittejä hitin perään. Voiko keikalta enempää vaatia? Kukaan ei urpoillut tuolla keikalla, onneksi. Tainakin ehti ”laivaseminaarista” juuri Häiriköiden keikalle.

Ei voi muuta kuin kiittää taas kerran Häiriköitä, ette petä ikinä! Monroesille ja erityisesti Archielle iso käsi keikasta, pääsittehän tekin sitten Torveen soittamaan. Ja iso kiitos reilulle 160 maksaneelle ja plus noin kymmenelle listalaiselle – te teitte illasta viihtyisän! Paitsi te pari ääliötä.

Häiriköt (kuva: Hartza).

Hallu taisi luikauttaa hieman Bussipysäkillä-biisiä ennen kuin lähti nukkumaan, tai no, ”nukkumaan”. Tainan kans kuitenkin läksivät jo etukäteen, mie ja Rina & Nally, vai mikä Nalle se ny oli… jäimme vielä loppuun asti torveilemaan. Ja päästettiin meitin kissakin karkuun tullessamme. Onneksi katti panikoitui, eikä uskaltanut kauas karata.

Ilta jatkui keikkojen jälkeen vielä aamupuoleen, ennen kuin sohvamme oli imenyt koko seurakunnan eli minut, Tainan, Hallun ja Riinan syövereihinsä. Aamulla sitten Hallun kanssa rupesimme hieman saunomaan jalon ja viskin voimalla, ja muutapa siitä ookaan jälkipolville kerrottavaa, ainakaan meikän muistikuvilla. Janos soi taas kaiketi. Ihme. Hallu ja Riina poistuivat, niin, bussipysäkin kautta koteihinsa.

Hartza

Monroes soitti viimeisellä keikallaan näin:

Luuranko
Kati on teologi
Sweet 16
Moottorisahamurhaaja
Leena on liimanhaistaja (Ne Luumäet)
Sä puhuit sateenkaarelle
Neljä vuotta
Aika kostaa (Miikan kanssa)
Kylmän kaupungin kadut (Miikan kanssa)
Juhlaiskusävelmä
Lauantai 21:48
Pahat aivot
encore:
Jos maailma ei...
Aivot sanoi ei