Marko Tienhaara muistelee:

Blitzkrieg Boysin ensi askeleet 1985-87

(Julkaistu 12.6.13)

Leader of the gang Marty Blitzkrieg muistelee Blitzkieg Boysin syntytarinaa ja bändin ensimmäisiä vuosia.

Leader of the gang Marty Blitzkrieg 1989. 

Perustajajäsen ja bändin nimen keksijä. Marko "Marty" Tienhaara on tehnyt pääosan bändin biiseistä ja pitänyt liekkiä yllä Miikan eli  Gil Blitzkriegin kanssa.

Kun ensimmäisen kerran kortistoin Ramonesin ja ostin heidän levynsä Pleasant dreams, aloin suunnitella samanhenkisen bändin perustamista, koska Ramoilta ei ollut luvassa keikkaa Suomeen. Ajattelin, että ainakin samanhenkisen musiikin ystävän saisivat meistä jotain nähtävää. 

Tyyliksi suunnittelin Ramojen ja toisen suosikkini Cockney Rejectsin kombinaatiota, eli Ramoja Oi-kuoroilla ja astetta vähemmän mustaa huumoria. 

Pelle oli tärkee vaikuttaja sanotuksissa. Pyrin tekemään biisejä todellisuudesta, omista todellisista kokemuksista eikä mitään Ramojen huumorisatuja. No, olihan niillä muitakin aiheita. Itekkin kyllä tykkään ujuttaa huumoria mukaan, mutta vähän hienovarasemmin. Imagoon, soittotapaan ja sävellystyylini kyllä napattiin heiltä vaikutteita. Ja Ramotki vähä skarppas sanotuksiaan myöhemmissä vaiheissaan.

Bändiasia alko eteneen ku tapasin bussissa '85 kesällä entisen koulukaverini ja vihamieheni. Tutustuin hänen paremmin ja kerran hän huomasi Soundissa ilmoituksen, jossa entinen luokkakaverini haki soittoseuraa punk-henkiseen bändiin. Otin sit yhteyttä Miikkaan (aka Gil Blitzkrieg) ja päätettiin katsoo mitä saatas aikaan.

Ekoissa treeneissä soitettiin Ramoja, sekä suomalaisia punkbiisejä ja pohdittiin, että millä kielellä? No englanti voitti Ramojen takia ja koska tähtäin asetettiin ulkomaille. 

Sitten kehittelin bändille nimen mukaillen Blitzkrieg Boppia ajatuksella, että meitä kuulematonkin tietäisi millaista soitetaan.

Blitzkrieg Boys Ensimmäisellä oikealla keikalla Vuotsun nuorisokeskuksessa 1987. Marko ekasta keikasta: "Selvinpäin oltiin.Vahinko ettemme saaneet keikkaa nauhoitettua. Hyppäsin keikan aluksi ja löin pääni värivaloon ja lopetin hypyt. Samassa paikassa esiintyi myöhemmin myös eräs Ne Luumäet ekoilla keikoillaan."

Rahaa ei ollu joten demoja tehtiin halvimman kautta eli kasettimankalla. Kun ei ollu tuplamankkaa, ni jokanen piti tehä erikseen. Lähes alusta lähtien oli hirvee hinku saada levysopimus ja keikkoja vaikka myöhemmin ajateltuna ei oltu läheskään valmiita. Silloin usko omiin kykyihin oli lujempi ku peruskallio. Vuonna 1987 saatiin sit levydiili kahden vuoden yrittämisen jälkeen.

Tehtiin 7 biisin EP jonka toinen uusintapainos valmistui juuri. Aika monet pitävät sitä parhaana levynämme mutta mielestämme myöhemmät levymmekin ovat tutustumisen arvoisia. Lisää bändin ensimmäisestä ep:stä omassa artikkelissaan Kymmenen tuntia ja seitsemän biisiä.

Lue myös ekan ep:n tarina:

Kymmenen tuntia ja seitsemän biisiä.

Jotain sen ajan treenispolitiikasta: Eka treenis oli ekan rumpalimme kodin eli miljoonahuvilan länsisiivessä. Kun hän jäi pois, saimme treeniksen koulumme musiikkiluokasta. Suuri kiitos musiikinopettajallemme,  joka järjesti treenimahdollisuuden lisäksi myös rummut ja vahvistimia saapuville. 

Kun löysimme uuden rumpalin, pääsimme hänen kotitalonsa autotalliin soittamaan. Kun häppä alkoi maistumaan, piti etsiä uusi kämppä, joka löytyi työpaikkani kerhotilasta. Siellä saattoi soitella ja ottaa sivistyneesti hieman hapanta. Siellä vierailivat myös mm. Kohu-63 ja 2 Witches.

Parasta tietysti näissä kämpissä meidän köyhien kannalta oli, että ne olivat ilmaisia. Silloin ja niin aina sen jälkeenkin ovat treenikämpät olleet kiven alla Tampereen seudulla.