www.ramopunk.com

Vandaalit-etusivulle

Haastattelussa 

Vesa Häkli

(Julkaistu 24.10.11)

Tämä haastis piti tehdä alunperin Vandaalien Kaupallista paskaa -levyn ennakkokuuntelun jälkeen Hartzan ja Jeken kanssa kimpassa. Levyn kimppakuuntelu synnyttikin sitten sellaisen levynkommentointi-projektin, että Häklin haastattelun tekeminen jäi vähäksi aikaa taka-alalle. Mutta saatiinpa lopulta tämäkin homma valmiiksi. Tähän haastiksen taustalla on siis sama kolmikko, kun tuossa levyn analysoinnissa Hartza, Jeke & M!ka.

- M!ka-

Uuden levyn nimi on Kaupallista paskaa. Eikö se ole vähän epäkaupallinen levyn nimi? Kuka sitä nyt paskaa ostaisi?

- Levyn nimi toki on ironiaa, myös itseämme kohtaan. Paskaa vaikuttaa jengi ostavan vaikka kuinka, myyhän Lauri Tähkäkin kultaa ja platinaa.

Miksette tehneet epäkaupallista paskaa niin kuin tähänkin asti?

- Ei meillä olisi mitään sitä vastaan, että levy myisi hyvin. Emme ole koskaan luopuneet omasta linjastamme kaupallisuuden takia, mutta emme myöskään ole erityisesti alleviivanneet mitään epäkaupallisuuttamme. Jos haluaa, ettei levyt myy, niin voi olla tekemättä tai julkaisematta niitä. En näe siinä kauheasti järkeä, että ensin näkee vaivaa tehdäkseen biisejä, sitten maksaa studioajasta ja levyjen valmistamisesta ja lopuksi pysyy hissun kissun, ettei vaan kukaan ostaisi levyä.

Levyn nimi ja samanniminen biisi viitannevat joltain punkkareilta tulleeseen negatiiviseen palautteeseen Vandaalien comebackista?

- En ainakaan itse ole jaksanut vaivautua keskustelupalstojen peräkammarin poikien kanssa väittelemään bändimme kaupallisuudesta ja muusta sonnasta, mitä joku runkkari komerossaan kirjoittelee. Sainpahan kuitenkin biisin aiheen helposti, kun comebackiamme kutsuttiin laskelmoiduksi mediatempuksi. Eipä tuo media juuri ole ruvennut perässämme juoksemaan eikä pankkitili ole lihonut.

Vaikka ihmeen kautta saisimme nyt reippaastikin rahaa, ei 35 vuoden rupeamassa vielä kummoisillekaan tuntipalkoille pääse, kun vuosikymmeniä on tehty hommaa hikisillä liksoilla ja tappiollakin.

Meillä on ollut hyvää tuuria levytysdiilien kanssa, mutta muuten on kyllä onni koetellut. Vaikka jätetään laskuista pois hälytysajoneuvokeissit, niin kaukana tämä on ollut minkäänlaisesta menestyksestä. Tuntuu siltä, että useimmiten ollaan aina jotenkin pudottu väliin. Ollaan oltu väärässä paikassa väärään aikaan tai jotain tollasta. Elämähän yleensä ottaen on usein vähän niinkuin tampoonilla: sitä on parhaassa mahdollisessa paikassa huonoimpaan mahdolliseen aikaan.

Yhteistyönne tuottaja Jukka Orman kanssa sujui hyvin. Millaista lisäarvoa ja uutta Orma toi mukaan biiseihin?

- Orvokki, kuten Remu häntä kutsuu, oli korvaamaton apu Vandaaleille. Jo varhaisessa vaiheessa uuden levyn tekoa mietittäessä nousi esiin ajatus käyttää ulkopuolista tuottajaa. Haluttiin mukaan uusi korvapari kuuntelemaan biisejä ja meidän soittoa avarin mielin, jos vaikka musaan saataisiin uutta potkua ja lisää sävyjä. Orma istui jo ennen studioon menoa messiin treenikämpällä ja käytiin läpi biisejä osa osalta. Niihin loihdittiin siten Orvokin ideoiden mukaan taitteita, koukkuja, laulustemmoja ja rumpukomppien muutoksia. Koko ajan omat biisit muuttuivat paremmiksi. Studiossa saatiin jo hämmästellä, että ollaanko me nykyään näin kovia, saatana.

Voimakkaana teemana levyllä on olla rohkeasti keski-ikäinen. Oletko Häkli potenut keski-ikäistymisen kriisiä ja kenelle kettuilet rivien välissä?

- En mä näe keski-ikäisyyttä minään kantavana teemana. Jos se sieltä kuuluu, niin se johtuu bändin sisäisestä voimasta olla rehellisesti oma itsensä. Toki Karvoja korvissa on hymni ikäpolvellemme, joka on jo kasvanut isoiksi.

En biisiä sanoittaessani oikeastaan ajatellut asiaa näin syvällisesti, rustasin lähinnä puolihumoristista Junnu Vainio -pastissia vanhenemisesta, joka tuntuu joillekin olevan kauhea kriisin paikka. Ei mulla iästäni mitään kriisiä ole koskaan ollut, eikä biisi surkuttele vaan siinä ollaan suoraselkäisesti aikuisikäinen ja koetuista vuosista ylpeä. Ei olla eilisen teeren poikia, mutta ei toinen jalka laatikossakaan. Olen vähän miettinyt jälkikäteen niinkin, että Karvoja korvissa on tavallaan itsenäinen jatko-osa Pellen biisille Olen kaunis. Se voisi olla saman minä-henkilön mietettä kolme vuosikymmentä myöhemmin. Aihepiiri on ikuista nuoruutta glorifioivassa rock-universumissa aika rohkea. Sillä tapaa ajateltuna ehkä punkeinta mitä me ollaan tehty. 

Riimiparit löytävät sulavasti toisensa. Millaiset asiat ovat tällä kertaa inspiroineet sanoituksista vastaavaa Häkliä?

-En oikein usko inspiraatioon, ainakaan semmoisena porvarillisena mielikuvana että ideoita sataa hattuun jostain tyhjästä kun sitä tarpeeksi odottelee. Jos inspiraatiota jää venttailemaan niin tekemättä jää. Kaikki kirjoittaminen on enemmän tai vähemmän raakaa ojankaivuuta. On vain otettava kynä handuun ja alettava miettiä aiheita, sanoja, sanontoja, hokemia ja kuunneltava biisejä, jos niiden sointukulut ja rytmiikka antaisivat osviittaa siihen, mitä kohti voisi mennä.

Tuolla levyllähän lauletaan monenlaisista asioista ja monella eri äänellä. Me ei haluttu rajata itseämme mihinkään laatikkoon ja miettiä, onko tämä nyt tarpeeksi punk ja mikä uskottavuusaste tässä nyt kenenkin silmissä on. Kun on itselleen rehellinen miettimättä muiden reaktiota, niin siinä se punk on. Vaikka vetelisi juutalaisharpulla polkkaa, perkele.

Vaikka artistit suuntaavat tietty musiikkinsa kaikille, joille se kelpaa… Niin voisit jos kertoa mihin Vandaalit uudella musiikillaan tähtäävät ja kenelle yrittävät kohdentaa sitä?

- Ei me olla oikein koskaan kohdennettu meidän musaa erityisesti kenellekään. Ramopunkit kai meidät omimmikseen ovat ottaneet, mutta se on enemmän kiinni heistä kuin meistä. Ainakaan me ei tieten tahtoen rajata meidän kuulijakuntaa. Kyllä keikoillakin käy väkeä monista yhteiskuntakerroksista ja ikäluokista, ja ihmisiä, jotka ei juuri muuten punkista edes perusta.

Amsterdam -biisi vaikuttaa rakkauden tunnustukselle ko. kaupungille. Mikä Amsterdamissa kiehtoo?

- Amsterdam on äärimmäisen liberaalisuuden kehto. Sinne mahtuu paljon hyvää ja hienoa kuin myös raadollisuutta ja ongelmia. Mikään lintukoto se ei ole, ellei ole koko ajan niin jymyssä ettei muusta tajua. Kuitenkin sen kaikkinainen sallivuus on ollut omiaan vähentämään monia ongelmia, jotka useissa eurooppalaisissa kaupungeissa rehottavat pahasti toinen toistaan kovemmista virkamiestoimista ja rangaistuksista huolimatta. Siellä on rento tunnelma, eikä ulkomaalaisen tarvitse tuntea itseään ulkopuoliseksi. Ensi kertaa parikymppisenä Damiin matkustettuani tunsin oitis tulleeni kotiin. Se oli hämmentävä tunne. Rumpalimme Ari on kokenut saman viime vuosina ja nykyään melkein jo asuu siellä.

Sepille omistetusta, komeasta Vaahteranlehdestä, mieleen tulevat vaikutteet metallista ja intiaanimusiikista. Tarkoituksellako?

- En tiedä tuosta metallista, Kliden soolot ehkä maalailevat aika isoja kuvia. Inkkaribiitti oli Orman idea, onhan Kanadassa intiaaneja. Kai siinä vähän Siekkareiden Kanoottilaulunkin kaikuja on. Huonomminkin voi vaikutteensa valita.

Missä uutta levyä arvioinut trio tres hombres osui oikeaan ja missä ampui ohi levyn ennakkoarvioissaan?
- Ei mielipiteet voi olla oikeita tai vääriä. Ne on mielipiteitä. Sattumalta olemme yhtyeenä koko lailla albumista samaa mieltä kuin ramopunk-triumviraatti.  

Kun Vandaalit ovat nyt lyöneet ennätyksen levytysvuosikymmenistä tiskiin, niin missä määrin bändillä on vielä virtaa kehittyä ja mennä eteenpäin?

Jos jatkettaisiin vielä kuudennelle vuosikymmenelle, häh häh! Tuon levyllisen tekeminen veti pikkuisen kuitenkin takin tyhjäksi eli ihan ensi vuonna ei tarvitse uutta albumia odotella. Niin kauan kuin hommaan saa vielä kunnolla kipinää, en näe mitään syytä, miksi me ei vielä jatkettaisi. Minusta olisi hauska idea jossain vaiheessa julkaista vaikka single joka kuukausi ja vuoden päätteeksi koko sooda yhtenä albumina. Se ei tosin taida olla kaupallisesti ajateltuna kovin järkevää, joten levy-yhtiömme tuskin ajatukselle käsiään taputtaa.

Miten alkoholi viihtyy Vandaalien seurassa nykyään?
- Sitä on mennyt tässä porukassa vuosien saatossa muutamankin tanssibändin verran. Kun rivit kasattiin uudelleen, tehtiin periaatepäätös siitä, että keikkoja ei mokata jurrin takia. Nuorempana sitä saattoi vielä nauraa räkäisesti sille, että veto meni poskelleen viinan takia. Nyt sellainen hävettäisi ihan vitusti. Kun jengi jaksaa tulla meidän keikalle ja maksaa siitä, ne ansaitsee sen, että me tarjotaan parastamme. Ennen vetoa ei kipata kuin kalja ja korkeintaan se yksi jallupiiska juuri ennen lavalle nousua.

Arille ei enää alkoholi maistu juuri ollenkaan. Se ei ole kai ollut humalassa pariin-kolmeen vuoteen. Klide tulee usein omalla autolla keikkapaikalle ja lähtee sillä yöksi himaan. Piitsikin on rauhoittunut. Appa ja minä pidetään balanssia yllä, mutta dokaaminen kuuluu asiaan vasta keikan jälkeen ja vapaailtoihin.

Mikä pitää Vandaalit yhä vaarojen tiellä?

- Mielenkiinto musiikin tekemiseen ja yleisölle esiintymiseen. Onhan rock’n’rollissa kiistatta tietty annos keskenkasvuisuutta, jolloin vanhakin voi antaa itselleen luvan käyttäytyä hupsusti.

Minkälainen sairauskohtaus on varattu seuraavalle keikalle? Oletteko pyytäneet mitään lääkärikeskusta tai apteekkia kiertuesponsoriksi?

Toivon totisesti, että ambulanssikeikat ovat takanapäin. Vaikka olemme tapahtumille reippaastikin jälkikäteen naureskelleet, oli Piitsin ja Kliden osalle koituneet tapaukset vakava paikka. Ei sitä halua kavereitaan olla hautaamassa. Olen tehnyt sitä tähän ikään jo aika lailla. Mutta joskus se on noutaja kaikilla oven takana, eihän sillekään mitään voi. Mutta ei sitä tarvitse olla kaiken aikaa ajattelemassa.