-1977-
Suomalaisen punkin syntyhetkillä
Muistikuvia Helsingistä 16.5. 1977
Ramones Kulttuuritalolla Helsingissä 16.5.1977 (kuva: Juha Sihvola).
Juha Sihvola:
Ramones ja mä
Muistoja Kulttiksen keikasta 16.5.1977 ja muualta
Ramonesiin törmäsin ekan kerran heti vuonna 1976. New Musical Expressistä oli jo tovin aikaa luettu, että rockin seuraava kova juttu on se, että neljä jätkää soittaa kellarissa ja stadioneiden dinosauruksille kuten Zeppelinille ja paskantärkeille progenvääntäjille kuten Pink Floydille voi näyttää keskisormea.
Mulla oli Eddie and the Hot Rodsin ep Live at Marquee heti kun se ilmestyi, musta tuntuu ennen Ramojen ekaa, ja siinä oli jo vähän punk-henkeä. New York Dollsia olin kuullut ja digannut jo ennen, mutta progeakin oli hyllyssä paljon. Ramones kyllä omaksuttiin Suomessa reaaliajassa, kun ekasta levystä oli Soundissa posketon kehu heti kesällä 1976.
Ramonesin levyn sain sillä tavalla, että yksi vähän hölmömpi kaveri oli sen vahingossa jostakin ostanut joskus 1976 mutta ei tajunnut ollenkaan. Mä tarjosin sille vaihtokaupassa Yesin Tales from Topographic Oceans -tuplan ja ajattelin, että hyvä kauppa mulle: sain 14 hyvää biisiä ja kaveri vaan 4 huonoa progevääntöä. Sex Pistolsin Anarchy-sinkun myös tilasin heti, kun se ilmestyi vuodenvaihteessa 1976-77.
Sitten 27.2.1977 olin Hietalahdentorin vieressä sijainneessa Ladyland -levykaupassa ja siellä oli uutuutena Ramones Leave Home. Ostin, vein himaan ja soitin (huoneessani, jossa ei ollut paljon muuta kuin levari) ainakin 8 kertaa alusta loppuun ja tajusin: tää on nyt tässä. Sheena is a Punk Rocker –sinkku hankittiin myös heti kun se ilmestyi.
Mun broidista Vesasta tuli myös heti kova Ramones-diggari. Se oli vielä koulussa ja luki siellä mm. saksan kieltä. Se keksi perustaa jotakin saksanopiskelijoiden bileitä varten bändin Die Lederhosen, joka soitti Ramones-biisejä saksaksi. Muuta en muista mutta Blitzkrieg Bopista tuli Ab und zu.
Yksi kaveri, jonka kanssa Ramoja kuunneltiin, oli Tumppi Varonen. Siihen olin tutustunut, kun yksi koulukaveri Eeva, joka oli tavannut Tumpin interraililla, toi kerran sen meille kämpille. Tumpin kanssa pelasi huumorintaju ja musiikkimaku. Lainasin sille keväällä 1977 muun muassa Pistols-sinkun, joka taisi innostaa, kun laina-ajasta tuli pitkähkö. Ei tosin yhtä pitkä kuin kokoelmalevyn New York New Wave lainasta. Sen Tumppi nimittäin palautti vasta täyttäessäni 50 vuotta. Tumpin kanssa kelattiin rokkijuttuja Vanhan kuppilassa ja Kaivopihan terassilla. Problemsit ja Pellet oli vasta pilkkeenä silmäkulmassa. Tumppi on itse muistellut, että meillä oli eräänlainen Ramones-kerhokin.
Ramonesin Kulttuuritalon keikalle 16.5. ostettiin tietysti liput heti kun siitä kuultiin. Mulla ja broidilla oli liput riviltä kolme. Keikalla, joka kuulemma oli ”Ensimmäinen suomalainen punk-festivaali", oli neljä bändiä: Salosta tullut Motelli, joka taisi olla lähinnä progea ja josta ei myöhemmin kuultu mitään, Huovisen Timon (ex-Virtanen) Dr. Feelgood-tyyppinen Vox ja Kontravirtanen (myöhempi Kontra), joka soitti jo toisena ja Moog voimisteli hienosti. Mä, broidi ja meidän kaverit oli ensimmäisten joukossa seisaallaan jo Kontravirtasen setin aikana.
Ramot anto odottaa pitkään. Valot oli pitkään veke ja yleisö, jota oli muutama sata, huusi kovalla ja kuuluvalla äänellä: Hey Ho! Hey Ho! Kun Ramot lopulta tuli ja aloitti kappaleella Loudmouth, oli aika kaaos valmis. Kulttuuritalon koppalakkiäijät ei digannu punkista, ja yritti ensin hillitä ryntäystä lavan eteen, mutta ne tajusivat onneksi pian, ettei siitä tule mitään. Me mentiin heti lavan eteen, jossa myöhempien muistelmien mukaan on täytynyt myös olla ainakin Pete Malmi ja Andy McCoy pikkuskideinä heilumassa.
Mulla
oli faijan aika hieno kamera, jolla otin tosi hyviä kuvia. Ne ovat
sittemmin kadonneet, mutta Tumpin arkistosta on löytynyt kopio yhdestä.
Jossakin heiluessa se kamera kuitenkin putosi lattialle ja objektiivi
vääntyi. Kuvat saatiin silti, mutta laitteen omistaja ei antanut
kiitosta. Broidilla kuten myös Tumpilla oli mukana kasettimankat,
joille keikka äänitettiin ja nauhoja myöhemmin toisille
lainailtiin, vaikka ihan hifi-toistoon ei päästy. Tumpin arkistossa on kuulemma
tuokin nauha vielä tallessa.
Kulttuuritalon koppalakkinen poke seisoi Dee Dee Ramonen vieressä lavan oikealla reunalla suurimman osan konserttia ja valvoi silmä kovana nuorisoa. Joey sanoi sitten NME:n haastattelussa myöhemmin, että Suomessa oli kova rokin jano, mutta meno oli muuten kuin Itä-Saksassa: It was kind of communistic. Ramones-veljekset oli saaneet kuulla senkin, että kommunistit omistivat myös keikkapaikan.
Setti oli myöhemmin tutuksi tulleeksi tyyliin yhtä putkea, jonka Dee Deen "1-2-3-4" huuto kappaleiden välissä rytmitti. Biisit oli ekalta ja Leave Homelta, paitsi Sheena oli uutena biisinä. se tuli Leave Homelle vasta myöhempiin painoksiin, kun Carbona Not Glue oli sensuroitu. Varsinainen setti päättyi Pinheadiin, mutta sen jälkeen Ramot soitti kolme encorea, jokaisessa kolme biisiä, viimeisenä Leave Homen romanttisesti päättävä: You Should Never Have Opened That Door, jonka kirveenheilutusmeininkiä mun broidi varsinkin diggasi, mutta tuo biisi ei tiemmä sen jälkeen koskaan enää kuulunut Ramo-settiiin.
Ramones-keikka
muutti koko elämän ja asenteet, vaikka minusta tuli
punk-muusikko vain marginaalisesti opiskelukaverini Soukolan kanssa perustamassani
performanssibändissä Tyhmä sai kenkää, joka esitti karjuttuja
versioita mm. Ramo-biiseistä erittäin rajulla koreografialla
varustettuna. Tyhmien uran huippu oli olla Kari Peitsamon
keikalla kakkosbändi jossakin Espoossa keväällä 1979. Ramones-kerhojen
lisäksi suunniteltiin kavereiden kanssa muun muassa
Ramonologian filosofiset perusteet –teoksen
kirjoittamista, mutta idea tuntui aina paremmalta Vanhan kuppilassa
kuin seuraavana aamuna, joten kirjoittaminen on toistaiseksi jäänyt.
Ramonesin näin myöhemmin neljä kertaa: Työväentalolla 1978 syksyllä, Kulttiksella taas ehkä 1990, Jenkeissä Rhode Islandin Warwickissa vuonna 1991 syksyllä samassa klubissa, jonka yksi hevibändi sittemmin sai syttymään tuleen ja aiheutti melkein sadan kuoleman, ja vielä kerran Tavastialla vuonna 1994. Kulttiksen ekan keikan veroista kokemusta ei tietenkään enää tullut, mutta kelpo keikkoja olivat kaikki. Yksi aikakausi loppui sitten 2001 keväällä, kun skidieni kanssa kotieläintilalta palatessani kuulin autoradiosta Joey Ramonen kuolleen.
Juha Sihvola 21.lokakuuta 2008
Tyhmä sai kenkää
"15th Anniversary of Ramones at Kulttis"
Tyhmä sai kenkää esiintyi alkuperäiskokoonpanossaan Ramonesin Kulttiskeikan 15-vuotisjuhlan kunniaksi 16.5.1992 Keikkapaikkana Helsingin Uusi ylioppilastalo.