Pojat etusivu

Haastattelussa:

Miika Söderholm

Julkaistu 11.9.10

Miika Söderholm maaliskuussa 2010 (kuva: M!ka).

Pojat-yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto vuodelta 1990 julkaistiin uudelleen ja siitä piti Miikalle esittää muutama kysymys vanhojen muistelemiseksi. Mutta koska Pojat on edelleen voimissaan ja uuttakin levyä odotellaan, niin olihan sitä vähän tulevaakin udeltava.

"Miika Söderholm Poikien keikalla kaksipäiväisissä  Elämä on Punk- Havana Bananas bileissä maaliskuussa 2010 (kuvat: M!ka).

Poikien eka pitkäsoitto julkaistiin uudelleen kaksi vuosikymmentä alkuperäisen julkaisun jälkeen. Minkälaisia fiiliksiä se herättää?

- Ollakseni rehellinen ja sitähän minä olen, niin onhan se kivaa mutta mulla on jo toi levy! Ainakin osaa noista biiseistä on veivattu koko ajan keikoilla joten varsinaista yllätysmomenttia ja ahaa–elämystä ei pääse syntymään. Ei omia levyjä muutenkaan jaksa alvariinsa kuunnella. Sen keikkatallenteen kuuntelin kerran läpi ja that´s it. Pala maata–biisissä oli kyllä joku omituinen säkeistö jota en muistanut lainkaan siinä olleen.

Mutta onhan se loistava levy ja ansaitsee kaiken saamansa huomion, ehkä tämän myötä tulee jokunen uusi Pojat–yhtyeen ystäväkin. Kulttuuriteko Rocket Recordsilta jälleen.  

Muistatko minkälainen mies oli Pojat-yhtyeen laulaja Miika Söderholm vuonna 1990?

- Ainakin 15 kiloa kevyempi. Perheetön poikamieskin olin silloin ja kova pörräämään baareissa ja sitä rataa. Olin myös hyvin turhautunut silloiseen musiikkimaailmaan, ulkomusiikilliset seikat olivat aika vahvoilla siihen(kin) aikaan ja punkrock ei ollut varsinaisesti mitenkään muodikasta. Minä olin vannoutunut punkmies edelleen. Diggailin nimenomaan sitä mitä nykyään sanotaan -77 punkiksi, hoocee ei ollut minua varten. Kuuntelin myös vaikkapa Iggyä ja Stoogesia, Sonicsia, Beatlesia, Rezillosia, Tom Waitsia, Ramonesia, The Boysia, Joan Jettiä, Rollareita, Holton&Steeliä, Clashia, AC/DC:tä ja kaikenlaista muuta, jopa bluesia. Skaala oli aika laaja. Kotimaisista innostivat Luonteri Surf,  Ne Luumäet, Kari Peitsamon Skootteri ja ehkä muutama muu. Dave Lindholmista olen aina pitänyt. Hurriganes on myös kova.

Aloin kehittelemään ideaa bändistä, joka soittaa englanninkielistä rokkia suomeksi. Tarkoittaa siis sitä, että sanat ovat alisteisia musiikille eikä päinvastoin. Sanojen pitää istua musiikkiin, eivätkä ne saa olla nolostuttavia. Pikku yksityiskohtana sanoitussäännöistä mainittakoon, että jos riimiin on kaksi sanavaihtoehtoa, niin valitaan se sana jossa esiintyy s-kirjain koska se kuulostaa laulettuna paremmalta.

Ajattelin, että jatketaan siitä mihin alkuperäinen suomipunk ja mm. Ypöt jäi, koetetaan vain tehdä se vähän paremmin. Vaikka nykyään tuota suomipunkkia taas on nostettu esille, niin ei siellä nyt niin hirveästi oikeasti hyviä biisejä ole. Se huomattiin viimeistään kun suunniteltiin Punk It–levyä ja kuunneltiin porukalla suurin piirtein kaikki biisit mitä bändit olivat tehneet seiskytluvun lopulla. Ei niitä nyt niin paljon todella hyviä ollut. 

Ainoa, mitä siltä levyltä uupuu, on joku Ratsian biisi, niillähän niitä helmiä olisi riittänyt. Se johtui siitä, ettei Jyri Honkavaara suostunut tulemaan messiin. Kyllä sitä yritettiin suostutella vaikka millä verukkeella mutta turhaan.

Olin siis vuonna 1990 uuden punk-kipinän saanut melko nuori mies, joka oli päättänyt jatkaa siitä mihin Ypö-Viis vuosikymmentä aikaisemmin jäi.

Miika ainakin 15 kiloa sitten vuonna 1990 Pojat -levyn kansissa.

Poikien ensimmäisen levyn julkaisi aikoinaan Ayshire Levyt. Miten Pojat päätyi Ayshirelle?

- Oltiin tutustuttu Luonteri Surfin poikiin kun he ottivat yhteyttä ja kertoivat haluavansa julkaista Ypö-Viis –kokoelmalevyn. Sitten kun kuulivat, että meillä on Mikon kanssa uusi bändi, niin tarjoutuivat kustantamaan senkin levynteon. Taisi se olla aika mutkatonta touhua.

Minkälaisia muistoja on tämän levyn tekemisestä jäänyt mieleen?

- Ainakin sen, että aluksi koko porukalla oli kauhea krapula Mikkelin Dinosaurockin keikan jäljiltä. Costin saunalla Tampereen Nekalassa se tehtiin ja Viitasen Jani oli puikoissa. Sitä studiota ei muuten enää siellä ole. Jani kysyi että montako biisiä teillä on ja vastaus oli että ööö, ei me oikein tiedetä. Sitten se kysyi että onko monta coveria ja vastaus oli että ööö, ei me oikein tiedetä. Oli kuulemma Jani ajatellut että mitähän tästäkin tulee kun on noin tietämätöntä porukkaa. Mutta sitten se meno kyllä skarppaantui ja levytyssessio oli oikein mielenkiintoinen.

Mites itse levy. Kyseessähän on oikea klassikko-levy, mutta miltä se itse tekijän silmissä näyttää ja kuulostaa parin vuosikymmenen jälkeen?

- Kansi on komea, siinä on sitä porukkaa, joiden kanssa siihen aikaan pyörittiin Tampereen öissä. Kuva on otettu Tullinaukiolla siinä Tullikamarin edustalla Tampereella ja kuvaaja oli kameroineen sen tiilihökkelin katolla, joka nykyään on Ravintola Telakka. Se huusi sieltä, että hypätkää ilmaan ja nappasi kuvan.

Soundit kuulostavat raikkailta edelleen, kuvittelin silloin, että Ne Luumäillä on paljon paremmat soundit, mutta se oli sen ajan meininki kun rumpujen piti läpsyä ja paukkua niin penteleesti. Manun rummuissa ei ollut mitään sämplejä, ne ovat luonnolliset rumpusoundit ja siksi ajattomat. Sama pätee kitarasoundeihin, nippeleistä kiinnostuneille voin kertoa että Mikolla oli Fenderin vanha blackface 50 wattinen Bassmanin nuppi ja mulla oli käytössä Fenderin blackface Tremolux -nuppi. Volat jokseenkin täysillä. Molemmat soittivat mun vanhan vuoden 1968 Marshallin kaapin läpi. Samaa kaappia on käytetty kaikilla Pojat–levyillä paitsi uusimmalla. Mikolla oli Fender Telecaster ja mulla Tokai Telecaster. Jussilla oli Vox –merkkinen basso. Siinä oli koko arsenaali. Mutta sillähän jo maaliin lataa!

Minkäs takia tuo vuoden 1968 Marshallin kaappi jäi pois uusimmalta Pojat-levyltä?

- Siksi kun mä ostin Tech21 Trademark 60 –merkkisen transistori-combon joka kuulostaa ihan hitsin hyvältä, eikä paina kuin murto-osan Marshall-läjästä. Ajattelin, että jos Tech21–soundi kelpaa Peer Güntin Nikille, niin kai se sitten kelpaa mullekin. Vaikka olen vannoutunut putkimies, niin en minä ainakaan erota tuon soundia aidosta putkivehkeestä. Se on jopa parempi kuin useimmat huonot putkivahvarit. On mulla se Marshallikin vielä tallella, pitäis vaan vaihtaa kaappiin uudet kaiutinelementit kun ne alkaa jostain syystä olla aika väsyneen kuuloiset.

Mitkä biisit ovat sinun suosikkeja tuolla levyllä, miksi juuri ko. ne?

- Ei mulla varsinaista suosikkia ole, ne on kaikki helvetin hyviä! Ihan kärkikastia on ehkä Koko kesä, Tyttö ja Tampereen yöt. Koko kesästä mulle tulee joku fiilis vuoden -89 kesästä, Tytöstä eräänlainen tositapaus ja Tampereen yöt kuvastaa mun silloista katastrofaalista kämppätilannetta, mulla taisi yhden vuoden sisällä olla noin 11 eri osoitetta Tampereella.

Onko joku biisi, jonka jättäisit nyt pois, tai jonka yli tekee kuunnellessa mieli hypätä yli?

- Biisiäkään en vaihtaisi pois, eikä tee mieli hypätä yli, on ne niin hyviä kaikki.  No, Verotonta korkoa ei nyt ehkä ole ihan mestariteos mutta täytyyhän levyllä olla jotain outouksiakin.

Tämänhän ei ole ihan ensimmäinen uudelleen julkaisu. Kråklund Records julkaisi levyn ensimmäisen cd-version, jota ei kyllä enää ole ollut aikoihin saatavilla missään. Milloinkas se tapahtui?

-1994 paikkeilla.

Bonuksena on live-keikka vuodelta 1991. Annapas keikkaraportti kommentit kyseisestä keikasta. Biisilistahan meillä jo levyltä löytyykin.

-En pysty tuohon koska ei minulla ole keikasta mitään muistikuvia. Olen kuitenkin melko varma, että tyyppi joka hoilaa möreällä äänellä taustalauluja ainakin Eka kerta–biisissä, on Heikki Kylä-Utsuri, turkulainen kaveri jolla oli Utsuri Horror Show–niminen bändi. Niin ja sähköt katkesivat tietenkin.

Oliko tuosta keikasta silloin 1991 ajatus julkaista levy, vai miksi ko. nauhoitus silloin tehtiin?

-Ei ollut, on niitä nauhoituksia muiltakin keikoilta tallella joitakin. Meillä oli tapana joskus niitä äänitellä ihan muuten vaan. Nyt on kylläkin pyöritelty ideaa livelevystä. Siis nykykokoonpanolla.

Miten vakavissaan tuota live-levyä voidaan ryhtyä odottelemaan? Joko Rocket Records esimerkiksi jo näyttänyt sille vihreää valoa?

-Taisi Rantala sitä itse ehdottaakin jossain välissä. Mutta ei siitä sen enempää puhetta ole ollut toistaiseksi.

Livemeininkiä Poikien keikalla Lutakossa Jyväskylässä lokakuussa 2009 (kuva: M!ka).

Marraskuussa 2009 julkaistussa Havana Bananas Vol.2:ssa vihjailit, että Pojilta olisi ollut tulossa uusi studio-levy jo keväällä 2010. Siirtyikö uuden levyn julkaisu tämän uusintajulkaisun vuoksi myöhempään ajankohtaan?

- Osittain siksi ja osittain siksi, että joillakin ei oikein ole ollut aikaa treenata.

Marraskuussa 2009 julkaistusa  Havana Bananas vol.2.ssa soiteltiin Miikalle tulevan levyn tiimoilta. Arvio uuden levyn julkaisusta asettui silloin vielä samaan kevääseen.

Joko seuraavan levyn suhteen on jotain aikatauluja tehty mm. studion tai julkaisuajankohdan suhteen?

- Ei, asiaa tuumitaan parhaillaan.

Ypö-Viiden Kotkan keikalla maaliskuussa 2010 mainitsit Ramo-uutisten ”aputoimittajalle”, että uuden levyn biisit olisivat jo kasassa. Onko sen jälkeen syntynyt uusia biisejä ”kilpailemaan” levylle pääsystä?

- On syntynyt, materiaalia löytyy ja sitä tulee koko ajan lisää.

Eli karsintaa on odotettavissa. Montako levylle ehdolla olevaa biisiä on tällä hetkellä kasassa?

Noin 13 tai 15.

Tuleva levy julkaistaan ilmeisesti CD:nä?  Onko vinyylistä ollut mitään puhetta.

-Ei ole ollut mutta sehän olisi kyllä hienoa. Taitaa olla kustannuskysymys.

Miten olisi pitkäsoiton ohessa 7” vinyyli vaikka splittinä jonkun toisen bändin kanssa?

-Mikä ettei, mutta ei mennä asioiden edelle…

Poikien kokoonpano on pysynyt samana vuodesta 2007. Miika (kitara, laulu) Sami (basso, laulu) ja Kaide rummut (kuvat: Hartza).