M!kan RamoPunk-sivut |
|
NE LUUMÄET LEHDISSÄ VERTA JA LUITA 1989 |
|
Jorma Jortikka, Soundi 8/89 |
|
Kuva Soundista 8/89 |
MEIDÄN BÄNDI ON IHAN TYHMÄ!
|
Näin
karjuu Joey Luumäki, Ne Luumäet-yhtyeen laulaja, uudella Verta ja
luita-LP:llä. Ulkopuolisen on turha ryhtyä väittämään vastaan, jos
bändin sisällä pidetään väitteestä kiinni kynsin ja hampain. Elämä
on arvoituksellista ja musiikkibisnes vieläkin arvoituksellisempaa.
Juuri kun luulit päässeesi lopullisesti eroon Ramones-biisejä vääntelevistä
nahkatakkiveijareista niin ne ilmestyvät tiellesi kuin manattuna. Luumäki-veljekset
Joey, Heko, Kaide, ja Kari kulkivat tiensä loppuun tekemällä omat
versionsa Ramo-biisestä. oli siis aika uusiutua. Verta
ja luita esittelee uutena basistina kadoksissa olleen veljen, Peten, ja
esittelee samalla Luumäkien omiin nimiin merkatut, Ramo-hengessä sävelletyt
biisit, jotka kuulostavat niin tutuilta, ettei ole vaikea arvata kuinka
ne on tehty. Otetaan soinnut yhdestä biisistä, chorukset toisesta,
nimet kolmannesta ja niin edelleen. Erehtymättömällä tyylitajulla. Ei
kai Ne Luumäet voi muuta musiikkia soittaakaan. -Voi
kyllä, mutta miksi se tekisi niin. Eräskin mies tuli selittämään,
että miten te meinaatte kehittyä, ettehän te aina voi tehdä tätä
samaa. Joskus heikkona hetkenä on itsekin miettinyt, että eihän me
voidakaan mutta sitten vaan miettii, että onko kukaan koskaan mennyt
sanomaan sitä Ramoille, tai AC/DC:lle. Että kasvakaa jo aikuisiksi.
Tai Rollareille, että eihän tollaselle voi uraa perustaa. -Uskon,
että pystytään tekemään ainakin kolmas levy vielä, täydentää
Kaide Hekoa. Ei
se ole pystymisestä kiinni, se on niinku Peitsamo-ilmiö, samat biisit
eri nimillä, mutta kuitenkin se on uusi juttu. Ne
Luumäet on epäilijöiden kiusaksi ylittänyt ensimmäisen kynnyksen;
hepuilla on sellainen kutina palleissa, että homma jatkuu. -Mietittiin,
että mitä uudet bändit soittavat tällä hetkellä, joko spiidiä tai
sitten älykköpoppia. Me ollaan siinä välissä, ylä- tai
alapuolella, kuitenkin jossain muualla. Meidän kaltaisia suoraa rockia
soittavia bändejä ei juuri köydy. Liikaa tilulilua joka paikassa,
joten tällaiselle on sosiaalinen tilaus, väittää Pete. -Sosiaalinen
tilaus, pitääkö tuokin termi tuoda esiin joka haastattelussa, murisee
Heko. -Kulunutta sanontaa mukaillen tää on pyhä yksinkertaisuus.
Sellaisen pitäminen on aika vaikeata, vapaaehtoisesti
pitää tinkiä siitä, että lisäisi jotain eli vielä
yksinkertaisemmaksi koko homma. Se on jana joka alkaa tästä ja
loppuu tähän. Kaikki turha on poissa. -Kuka
tahansa osaa jaaritella, mutta kerropa tarina yhdessä säkeistössä ka
jätä jengi vielä vähän arvailemaan mitä siinä todella tapahtuu.
Se on se pointti, että sanotaan asia niin kuin se on tai oli. Tavallaan
me ollaan uutistoimittaja, joka tulee paikalle kun kaikki on jo
tapahtunut ja kertoo miltä siellä näyttää ja jokainen voi
arvuutella oliko se pommi vai tulva. -Me
pyritään siihen, ettei kaikkea tarvitse kertoa, valmiiksi pureskella
loppuun asti. Niinku että maailmassa on
sotia ja se on paha asia, koska ensinnäkin sodissa kuolee ihmisiä
ja toiseksi aineelliset vahingot ovat suuret. Tollainen asetelma on kuin
ravintolassa saisi valmiiksi pureskellun pihvin ja lausunnon miltä se
maistuu. Ne
Luumäet on sisäistänyt Ramones-ideologian varsin sujuvasti. Lauluissa
vilahtelevat sarjakuvasankarit, kauhulehtien ja bee-luokan elokuvien päähenkilöt
ja tyttöystävät, kaikki sopivan infantilistisella räävittömyydellä
maustettuina. Mutta
Luumäet yrittävät uskotella, että he eivät tee pelkästään Idioottipoppia vaan
oman mittapuunsa mikaan jopa asiallisia biisejä. Kahden laulun
ohjelmajulistuksessa käsitellään listapoppia ja vaaliehdokkaita. -Tuli
halu sanoa jotain ja tein biisin asiasta mikä mua ottaa päähän eli
listamusiikista, jota pursuu radiosta jatkuvasti. Yritin puristaa
Idiootti-popissa kaiken mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon, että
ajatus tulisi varmasti selväksi. Nyt jengi luulee, että se termi
tarkoittaa meitä, sen verran hyvin se on mennyt perille. -Kunnallisvaalimainokset
alkoivat ärsyttää suunnattomasti; Pera osaa, luota Makeen, Make
luottaa sinuun. Me päätettiin tehdä oikea kuva ehdokkaasta ,
tyypillinen ehdokas, Läski, joka pistää kuntoon työttömyyden,
valtiontalouden, sään naapurin pojan mopon jne. Aluksi sitä tehtiin
ihan tosissaan mutta kun näkee sen singlen niin eihän siitä voi
ajatella, että pojat ottaa kantaa. -Idiootti-pop
kertoo myös kaikesta siitä hulluudesta ja mielenvikaisuudesta mikä
rock-bisneksessä on, mutta jos se otetaan niin, että kertoo meistä
niin kyllä se meille sopii. -Se
osoittaa, että me pystytään nauramaan itsellemme aivan helvetisti.
Jopa enemmän kuin toisillemme. Tämä
onkin ehdoton edellytys säilyttääkseen mielenterveitensä
orkesterissa, sillä keikkamatkoilla Luumäillä on tapana huvitella
poimimalla yksi ryhmästä pilkanteon kohteeksi ja niistää se poloinen
verbaalisella ylivoimalla. Jäljelle jää vain kourallinen verta ja
luita. Sama ajatusmaailma heijastuu myös lauluissa. Luumäkien mielestä
laulu on tylsä, jos ei viimeisellä rivillä asiaa käännetä päälaelleen.
46 sekunnin mittaista instrumentaalibiisiäkin nimettiin mahdollisimman
hankalasti. Käskin
Joeya sanomaan jonkun nimen, mikä ei mitenkään liity rockmytologiaan,
Myymäläetsivä, helvetin hyvä instrumentaalin nimeksi. Seuraavaksi
tehdään jatko-osa Myymäläetsivän paluu , jossa alkaa tapahtua. Voin
paljastaa sen verran, että siinä on pikkukundi, joka pöllii kaupasta
ja myymäläetsivä vie sen takahuoneeseen ja that's it. Ideana on se,
että tää ulkopuolinen kaveri huomaa tilanteen ja jää kynsiään
pureskellen miettimään mitä takahuoneessa tapahtuu. Uuden
levyn myötä Ne Luumäet uusi keikkaohjelmistonsa kerralla, mutta
Ramones lepää varjona nelikön yllä, eikä taatusti ihan heti hellitä. -Haluaisin
painottaa vielä yhtä asiaa, Ne Luumäet on äärimmäisen
yksinkertainen yhtye, lausuu Heko. En
vieläkään väitä vastaan.
|
|