|
M!kan RamoPunk-sivut |
NE LUUMÄET LEHDISSÄ PAHAT JA RUMAT 1991 |
|
Anssi Männistö, Soundi, (no.?) 1991 |
|
NE
LUUMÄET
Joogaa ja yrttiteetä? |
|
-Vuosi
sitten mietimme, mitä tavoitteita meillä on. LP:tä emme varmastikaan
saa ykköseksi, ulkomaille ei paljon kannata lähteä. Sitten
totesimme, että sinkkuykköseksi pitää päästä, Heko Luumäki
miettii. Haastattelupäivänä on varmistunut, että Onnellinen perhe on toistamiseen sinkkulistan kärjessä. Tieto ei ole vielä ehtinyt Luumäkien korviin. -Jihuu, Guns N'Roses jää kakkoseksi! -Meillä on sellainen teoria, että koska Guns N'Roses ei pärjää meille, isot levy-yhtiöt ottavat parhaat voimansa esiin ja pakottavat jonkun U2:n tekemään sinkun, että saadaan joku vittu noiden suomalaisjolppien edelle. Seuraavaksi ne kaivaa haudasta Elvis Presleyn, isoveli Joey arvelee. -singlesuksee ei yllätä, koska keikkamenestystä meillä on ollut aina ja onhan sen joskus alettava näkyä myös levymyynnissä. Mutta mut yllättää, jos lp menee kymmenen eniten myydyn joukkoon. Luumäet
eivät siis aavista, että parin viikon kuluttua Pahat ja rumat-albumi
kirmaa myös lp-listan ykköseksi, ainakin Radio Mafiassa. Lähes
kaikkialla muualla Euroopassa Bryan Adams huseeraa kärjessä. Mitä merkitystä suosiolla on teille? -Enää meidän ei tarvitse selitellä duunikavereille tai sukulaisille, että miksi soitat jossain bändissä ja onko teillä ollut oikein keikkoja jossain muissa kaupungeissa. Nyt jopa mutsi tajuaa, ettei me enää soiteta koulun kellarissa. -Suksee helpottaa lopettamispäätöstä, Joey tokaisee yllättäen. -Koko ajan on ollut tavoitteena edetä: lisää keikkoja ja levyjä, kivoja kierueita, uutta yleisöä. Jos uutta yleisöä ei tule, sitten ei ole mitään järkeä jatkaa, Heko päättelee. -Tietysti
me voidaan tehdä rock-oopperaa ja -operettia, niinkuin Tamara Luumäki,
Joey visioi. Studion Zombie Ramonesien tärkeintä perintöä, suoraviivaisuutta Ne Luumäet toteuttaa ehtymättä. Soinnut napataan aina perussävelen duuriskaalalta ja mollit korvataan rinnakkaisduureilla. Siten soittaminen on aina helpompaa ja meno railakkaampaa. -Musiikimme oli aluksi jana, joka alkoi ja loppui ja oli mahdollisimman lyhyt. Nykyään se on kuin Helsingin metro - se jyrää tiettyä väliä ja aina joskus sitä laajennetaan toisesta päästä snadisti. Nyt odotamme kauhulla, miten käy, kun metron toista haaraa aletaan rakentaa Vuosaareen. Mitä, jakaantuuko bändi? -Se on jo nyt jakaantunut isiin ja poikiin. Miten isien rytmi on muuttunut? -Ensin
he eivät halunneet keikkailla, sitten he taas halusivat ja paljon. Alunperin yhtyeellä oli studioaika kesäkuulle. Mutta vauvalomien ja eläläisinterailien vuoksi äänitykset siirtyivät alkusyksyyn. Edellisellä levyllä Laki ja järjestys Luumäet osoitti, että yhtye on ylipäänsä olemassa ja osaa soittaa entisillä soundeilla. -Verta
ja luita-levystä meille sanottiin, että nää on ihan hauskoja
biisejä ja te ootte ihan hyviä sanaseppoja. Mutta miksi tää pörisee
tälläin ja onks noi rummut tuolla? Peten mielestä Pahat ja rumat on hyvä myyntituote. Siinä on selkeä, kunnollinen soundi ja laulusta saa selvää. Tähän käsitykseen on helppo yhtyä. -Tämä
levy kuulostaa siltä kuin hyvä sarjakuva luettuna. En tykkää
suttuisista, epämääräisistä sarjakuvista, joissa on tekstiä välillä
missä sattuu. Tuottaja Mikko Karmilan osuus oli sikäli ratkaiseva, että hänen käsiinsä bändi uskalsi jättää kaiken miksauksen. -Sitten, kun Karmila tuli ulos tän näköisenä... (Joey vetää silmän alaluomia, demonstroiden mahdollisimman väsynyttä Zombieta...) ja sanoi, että miksi te ootte aina niin perkeleen iloisia, niin silloin tiedettiin, että kaikki on hyvin. Pääjohtaja skarppina Sarjakuvamaisuus marssii muodossa jos toisessakin yhä tiiviimmin Luumäkien tuotantoon: se on läsnä veljeksien elämäntavassa, biisien teksteissä, levyjen grafiikassa. Tämä on yksi puoli irroittautumista Ramonesin vaikutuspiiristä. -Ei ne sarjakuvat nyt niin iso juttu ole... Joey meinaa ensin, mutta jatkaa sitten: -...vaikka kulutan mä niihin eniten rahaa yksittäisenä tuoteryhmänä. -Käytämme sarjakuvia, koska ne ovat hyvän näköisiä ja sellaista kuvakieltä, jota kaikki lapset ja lapsenmieliset ymmärtävät, Heko pohtii. -Eivät
ne ole kuvakieltä. Jengi vaan pysähtyy tihrustamaan, että mitä
levyssä lukee ja nappaa sen samalla kainaloon ja varastaa kaupasta ja
myynti nousee, Joey väittää. Ramot siis menevät Vuosaareen, mutta Luumäet porhaltavat eri rataa. Toteamus nostaa vaimeat aplodit. -Me ei ruvettu laulamaan, että "mä olen matomies". -Ramoilta loppuivat hauskat laulunaiheet kolmen-neljän levyn jälkeen. Ne alkoivat tehdä paljon oikeita, vakavia ja kantaaottavia biisejä. -Niillä on se heviriffi, Joey marmattaa. -Pari-kolme vuotta meni, että me ihmiset tajusivat, että me ei enää soiteta Ramo-biisejä. Monet toimittajatkin on luulleet, että me tehtiin kaksi älpeellistä Ramo-käännöksiä. -Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, koska toimittajien keskimääräinen älyllinen taso on jossain sitruunan ja meloonin välillä, Joey sanoo kaivaen selvästi verta ja luita nenästään. Muut käkättävät. Joku toimittaja on ilmeisesti vienyt Joeylta leikkikalun pienenä, arvelen. Ennen haastattelua Joey pyysi välittämään Juntuselle tietoa jonkun esineen palauttamisesta, mikä se olikaan, muovilapio? -Ei ku yksi piirros, Joey täsmentää. Yritän käyttää hämmentävää hetkeä hyväkseni, utelemalla äijien ammateista. Mutta Joey pysyy skarppina ja vastaa kesken kysymyksen. -Mää oon postin pääjohtaja. -Mä oon myymäläetsivä, tämän enempää sä et saa meistä irti, Heko vakuuttaa. -Me ollaan Peten kanssa pyöräkorjaamossa. -Mä ajattelin just vaihtaa kaupungille viemärin kanneksi. -Kelaa, me kaivettiin kaverin kanssa just kolme hautaa tunnissa. -Mitäs sä muuten teet, noin niinkun kunnon ammatiksesi?, Joey utelee. -Kaivan nenääni TVH:lla. -Meillä
on hyvä, kun voidaan pitää se nenänkaivuu harrastuksena,
hujoppi-Luumäki ottaa erän. Sheena se taas on Luumäkien sanoitukset ovat kaikessa minimalistisuudessaan nokkelia ja taiten tehtyjä. -Sanomme asiat suoraan, emmekä rupea miettimään, että "olkinainen tanssii navetan katolla". Osaisitteko tehdä sellaisia sanoituksia? -No kuka tahansa pystyy sanomaan, että "makkara pomppii jääkaapissa, se huutaa nimeäni mun". aina voi sanoa, että jotain tapahtuu "mun sydämmessäni" tai, että " mun sieluni silmät turpoaa ja itkee. Mitä helvettiä se on? Miten olisi sellainen biisi, jossa nämä vedettäisiin ihan överiksi? -Mulla
oli sellainen idea, klishee-nippu, johon vedettäisiin kaikki. Pasi
Kauniston Lakeuden kutsussa on tästä kauhein esimerkki: "Oot
taas täällä lähellän takaisin uudelleen vihdoinkin jälleen
taas", tai jotain sinne päin. Sanoilla
ja niiden lausumisella Ne Luumäet taituroi ensilevystä lähtien. Sheena
on punkrokkari on unohtumaton käännös Ramo-klassikosta. Luumäkien
suola oli tytön nimen ääntäminen siten, että se kuulostaa sekä
sanoilta "Sheena", että "siinä". Tarina jatkuu. Verta ja luita-levyllä tämä Ramonesien/Ne Luumäkien pitkäaikainen bändäriystävä painui L.A:iin. Uudella levyllä Sheena tulee takaisin. Mitä tytölle kävi Jenkeissä? -Se yritti Renny Harlinin filmiin, mutta se raakattiin. Se tuli muutaman makuuhuoneen kautta takaisin. Gunnareiden kanssa se oli ainakin. Tuliko Sheena se taas on-biisistävahingossa hyvin viehättävä? -Onhan se nätti biisi, mutta näkisit sen mimmin... Ne Luumäet valtaa myös uusia aihepiirejä - eihän Sheenaa ja Hietarantaa voi loputtomiin vaivata. Äijät ylpeilevät, että ovat tuottaneet sanan "faksi" suomalaisiin biiseihin. -"F" soundaa hyvin, ja seon graafisesti kaunis. Me ollaan vähän kinky togon äffään. -Pidimme hauskan illan, jolloin keksimme f-kirjaimella alkavia tai sen sisältäviä sanoja biiseihin: fillari, faksi, flipperi, faija, sähkö-fortuna, leffa, Pete luettelee. -Fakin
äff-houl, Heko hekottaa itsekseen. Kosketelkaa ylähuulianne Tarkkaan luettuna Luumäkien sanoitukset ovat hämmentävän "puhtoiset". Ne eivät sisällä ainuttakaan voimasanaa, tai rivoutta. -Meillä ei ole mitään tarvetta päteä alapääjutuilla, Pete vakuuttaa. -Kyllähän tossakin suudellaan, Joey muistaa Takapenkki-biisin. Ylähuulikosketteluun Takapenkki-stoori jääkin. Mahdolliset kliiniset yksityiskohdat saa kuulija lisätä harkinnanvaraisesti elämäntilanteensa mukaan. -Navan alle meno on tamperelaisuutta, daisarit sun muut, joku toteaa. luumäki-veljekset arvuuttavat, miten tamperelainen rock-muusikko vaihtaa sähkölampun? -Ei
se vaihda, kun se miettii, mikä alapääsana rimmaa sähkölampun
kanssa ja toimittaja vaihtaa lampun. Tuhmuus on tipotiessään, mutta monet Luumäkien biisit pursuavat yllin kyllin verisiä jaksoja. Pojat selittävät ne vertaamalla niitä trash-elokuvien ylilyönteihin, joihin osataan nykyisin suhtautua huumorilla. -Meillä on sama linja kuin Hesarin pikku-uutisissa vähän aikaa sitten. Siinä oli otsikossa hyviä ja huonoja uutisia: "kadonneet löytyivät - hukkuneina". -Motelli oli sellainen kappale, jossa on poliisi ja palokunta ja pahaa unta, mutta ei siinä kerrota, mitä hirveyksiä tapahtuu. Leffassa näytettäisiin, että sitten hän tarttui moottori...veneeseen ja survaisi tyttöä keuhkoon. Meistä yksityikohdilla mässäily on tylsää ja kankeaa. -Adjektiivit ja mitä ne on, adverbit ja semmoset ovat hirveä riesa. Teksteistä tulee raskassoutuisia, kun niissä kerrotaan, minkä väriset silmät mimmillä oli, kun se jäi auton alle. Toiston kauneus ja ytimekkyys riittää. Tästäkin on poikkeus yhdessä Ne Luumäkien tekstissä: "Sun suolet oli punaiset/minun lempivärini". -Siinä
adjektiivin käyttö on sekä hallittu, että kaunis ja hyvässä
yhteydessä. Muuten pyrimme sellaiseen keveyteen, Joey maalailee hempeästi. Punastuttaa Verta ja luita-levyllä 2000raivohullua-biisi suorastaan tärisi tiukan analyysin paljoudesta. Laki ja järjestys sivusi vähäisessä määrin nimensä mukaisia kysymyksiä. Uudella albumilla kaikkinaiset kannanotot ovat minimissään. -Hirvittää, jos pitäisi ottaa kantaa ja samalla hymyillä. Se ei tule spontaanisti. Kyllä punastuttaa, jos pitäisi lopettaa sodat yhdellä biisillä, meiltä se ei vaan luonnistu, Heko tuumii. Biisillä ei siis voi olla eettisiä, yleviä periaatteita ja päämäääriä? -Voi sillä ollakin, mutta me on ajateltu, ettei sillä lopultakaan saavuteta mitään. Tai ei me olla edes ajateltu. Biisi on tapa tuhlata aikaa ja pitää hauskaa, vähän niinkuin flipperin peluu. -Live aideilla kerättiin tietysti rahaa. Mutata yhtä paljonhan sitä kerää SPR:kin koko ajan. Muusikot auttoivat hirveän kohun turvin parantamaan maailmaa, mutta eiköhän niillä ihmisillä ole nyt ihan yhtä nälkä kuin ennenkin. Niin ja muusikot saivat julkisuutta kosolti ja siten välillisesti rahaa rutkasti. Live aidien pyyteettömyydellä on ainakin kahdet kasvot. -SPR:n pyyteettömyys sen sijaan on siinä, että ne sanoo "kiitos". -Jos
joku haluaa nähdä Onnellisen perheen kannanottona, niin sekin
on nippa nappa. Kirjoitin sen sanat kahdessa minuutissa, enkä ottanut
kantaa, muuta kuin, että laittelin loppusointuja tamperelaiseen
tyyliin, Joey valaisee. Entäs tämä Marin tytär? -Rämpyttelin kitaralla jotain Pojat-yhtyeeltä kuullostavaa. Sitten huomasin niiden levyssä Mari-nimen. Samoihin aikoihin tv:stä tuli ohjelma, jossa Mari tuli äidiksi kesken koulun käynnin, Joey kertoo. Hesarin kuvatekstistä Joey nappasi vielä rivin lauluun: "Marin piti mennä lukioon, mutta hän päätti ryhtyä äidiksi". Hetkinen, jos toimittajat kerran on niin tyhmiä, niin miten niiden lauseista voi keksiä viisaita sanoituksia? -Se oli varmaan latojan lause... -Toimittajat ja kääntäjät antavat hyviä vinkkejä, niistä on joskus pakko napata jotain, Joey myöntää. Lainaatteko te joskus sarjakuvista? Hämmentynyt röhöttävä hiljaisuus viivähtää seureen ylle. -Öö, tota ei me nyt niin kovin paljon... Joey virnistää. Luumäet silmäilevät cd:nsä kansipapereita: Esimerkiksi toi on ihan suoraan, Tulen hulluksi on käännös englanninkielisestä sarjiksesta, Sinä putosit sillalta jne... Petaa itse sänkysi! Pituutta jokaiselle Luumäkien veljeksistä on siunaantunut kiitettävästi, mutta muuten miekkosille on jäänyt teinivaihde päälle. Mikä teini-iässä oli niin ihanaa, vai onko se pelkkä myyntikikka? -Teinilumoa? Eihän tää nyt millään tavalla..., Pete aikoo vesittää. -Kylläpäs katsokaa nyt vaikka itseänne, kehoitan veljeksiä ja yritän pysyä jämäkkänä. -Tätä me ollaan, ei me laiteta perjantaisin pigee-paitoja päälle, eikä ole meidän vika jos kaverit kasvaa aikuisiksi, Pete myöntyy. Siinä se tuli. Siitä teinijutun lumosta. -Minäpä kerron. Kouluaika on ihmisen parasta aikaa... -Inttiaika on kyllä parasta, vaatteetkin pestään, Joey heittää. -...silloin ei ole muuta velvollisuutta kuin... -diudidiididdduidiidi!, Joey häiriköi jälleen. Hän on kaivanut Mikki-hiirirepustaan pahaa ääntä pitävän elektronisen pelin. Heko jatkaa: -...taipua aamulla kouluun ja että jostain saisi perjantaiksi kymmenen, jopa viisitoista pulloa keskaria. -Tai edes rahaa siihen, Joey tokaisee. -Koulussa on samanmielisiä idiootteja käytävät pullollaan ja koko aika menee kepposten keksimiseen ja valittamiseen, että on niin kurjaa sapuskaa. Vuosikausia kuluu sillain, ettei ole mitään huolta. Parhaimmillaan faija hoitaa safkarahat ja mutsi petaa sängyt, mitä valittamista siinä on. -Ei kai missään perustuslaissa ole mainittu, että kun sä täytät näin ja näin monta vuotta, niin sun pitää muuttua, Pete arvelee. -Mullakin on lehtitietojen mukaan ikää jo neljäkymmentä vuotta, Joey huokaa. -Mun
mutsi tuli sanoon, että sulla on single ykkösenä, petaa itse sänkysi,
Heko tuskailee aikuistumisen haittoja. Pauli G iskee? Ajankohta on eittämättä otollinen Luumäkien sarjakuva-lookille. Televisio ja leffateatterit syytävät ulottuville uusia ja vanhoja piirroshahmoja ehtimiseensä. -Meidän
mielestä sarjakuvat ja elokuvat kuuluvat rockin kuvastoon. Nyt voimme
taas pitää batman-paitoja. Pidimme niitä jo vuosia ennen kuin se
leffa tuli, sitten kaikilla on vyölaukkuja ja rannekkeita, kelloa,
radiota ja lakkia. Nyt ne on siirtyneet mutanttininjakilpikonniin ja
simpsoneihin. -Sitä ei sitten tiedä, milloin toi Pauli G -hahmo tulee elokuviin, Heko tuumii ja osoittaa Joeyn rintapielessä batman-lepakkojen vieressä killuvaa Paulig-kahvi-rintamerkkiä. -Mä oon ajatellut, että sellainen viulisti kuin Pauli G tulee ja avaa viulukotelon, Joey selittää stratosfäärejään. Jos pysytään maanpinnalla, niin liikuttavatko teitä ne materiaali- ja luonnonvaravirrat, jotka uhrataan batman/ninja/simpson-krääsään ja niiden edustamaan elämäntapaan? -Mun mielestä bartteja ei tarvitsisi tehdä ollenkaan, Joey tuumii. Ihan sydäntä lämmittää. Allekirjoittaneelle aiheuttaa näppylöitö saatanan Simpson-vouhotus, jolle tuskin on mitään tehtävissä ja lopulta tulee simpsoneillekin seuraaja. Kapitalismin eetosta yllyttävät mainospajat johdattavat tehokkaasti, mutta näennäisen huomaamatta laumoja ja sieluja. -Toivoisin, että tehtäisiin kunnon stuffia. Esimerkiksi muumien markkinoinnissa ei muovista tehdä mitään. Kun tuoteidea kestää, niin tavaratkin voivat kestää, ei tarvitse olla sellaisia kelloja, että kun kerran nopeasti vilkaisee, niin viisarit irtoaa, Heko miettii. -Ai
sullakin on sellainen. Mun astronauttikellossa on enää puolikas
tuntiviisaria, kato nyt, Joey näyttää surullisena vilkkuvaa kelloaan. Isoimman veljen pahat kengät Suomen oloissa Ne Luumäet on harvinaisen pitkälle viety tuote. Bändi on muodostanut estetiikastaan ja olemuksestaan huolitellun kokonaisuuden. -Olet ensimmäinen, joka ottaa sen puheeksi, joku veljeksistä toteaa. Erottaisin kolme tasoa bändin imagossa: miltä bändi näyttää levyn kuvissa ja muussa materiaalissa, mitä julkisuuteen tulee; miltä bändi kuulostaa levyllä; miltä bändi kuulostaa levyllä; mitä bändi on keikalla. Harvoin nämä kaikki osatekijät tukevat toisiaan positiivisessa mielessä. Monet bändit toimivat levyllä, mutta näyttävät lavalla surkealta ja kuulostavat kohtalaiselta. -Se on just, kun tehdään liian vaikeita biisejä. Meillä ohitetaan olan kohautuksella kaikki koukut ja vaikeat jutut. Bändien kannattaisi miettiä, mätä bändi niille edustaa ja antaa sen näkyä kaikessa, mitä ne tekevät. Kun kävimme katsomassa muita bändejä keikoilla opiskelumielessä, niin aina tuli se fiilis, että mistä noi jätkät on tempastu tonne lavalle, tunteeko ne edes toisiaan. Yks nyhrää selkä yleisöön päin, basistilla menee lujaa, mutta kokonaisuus puuttuu. -Toki meilläkin on välillä katastrofitunnelma lavalla. Mutta meillä intensiteetti tulee nopeudesta, siinä ei kömmähdyksiä helposti huomaa. Toisaalta jos soittaisimme keikan munaamatta kertaakaan, niin jengi lähtisi päätään puistellen - paska keikka. Veljeksistä on "makeeta", että lavalla on symmetriaa, ja että jätkät ovat edes katsoneet, kuuluvatko he samalle luokalle. Luumäillä tämä tarkoittaa, että Petellä ja Hekolla on lavalla aina samanlaiset t-paidat, Joeylla ja Kaidella aina erilaiset kaikilla nahkarotsit. -Mä en enää ota nahkatakkia keikalla pois. Jotenkin mun ruumiinrakenne ei oo silleen visuaalisesti... tiedätsä. On ikävä tehdä paljastuksia lavalla, ne ovat vähän niinkuin vuotoja, Joey tuumii ja rapsuttaa kahden metrin hujakoille iskostunutta korvaansa. -Jos joku tulisi meidän keikalle röyhelöpaita päällä, niin me muut sanoisimme, että näkemiin. -Näähän oli jo aika pahat nää mun kengät, isoin veli toteaa ja kumauttaa kukkakierjaillun kanoottinsa pöytään. Numero 49. -Musta nää olivat niin nätit. On noi nyt paremmat kuin eccot. ****** -Jotkut mussuttavat, että jos kokonaisuus on harkittu, silloin häbiää spontaanisuus ja rock'n roll. Minusta se on sitä, että tehdään hommat, hyvin ja hartaasti. -Mekin joogaamme ja juomme yrttiteetä..., Joey keventää lähes höyryävää Hekoa. -Aika alkaa olla loppu, rumpali Kaide sanoo ainoat repliikkinsä haastattelussa. -Haluatko loppukanetin? -Joo, Joey mitä kaikkea sulla on Mikki Hiiri-repuissasi? -Toisessa
on mun kolmas nahkarotsi ja toisessa muuntaja ja game-boy-peli. |