Joey Luumäki:

Sinä putosit sillalta -biisin syntytarina

Olin 80- ja 90-lukujen taitteessa Marvel-lehden vuositilaaja, mistä kiitos rakkaalle vaimolleni, joka oli tilannut lehden minulle lahjaksi. Odotin joka kuukausi uutta lehteä kotiin innokkaammin kuin viikottaista Aku Ankkaa Teknillisen Korkeakoulun pääkirjastoon, ja luin tuoreen lehden aina oitis.

Lokakuussa 1990 luukusta kolahti Marvel-lehti, jossa oli tavanomaisen vauhdikas hämärikansi. Luvassa oli Hämähäkkimiehen klassikkoseikkailu, eli vanhempaa matskua, jossa kuitenkin varmaan olisi joku jatkumon kannalta merkittävä juonenkäänne. Kansikuvassa Hämis kannattelee Gwen Stacyä sylissään ja väittää Menninkäisen tappaneen Gwenin. No näitä myyntikikkojahan on kansissa nähty maailman sivu, eivätkä ne sisäsivujen tapahtumat yleensä ihan niin dramaattisia ole.

Marvel No 10 1990

Vaan tässä vuoden 1973 tarinassapa Hämähäkkimiehen alter egon Peter Parkerin tyttöystävä Gwendolyne Stacy kuoli ihan oikeasti (no tietysti sarjakuvassa vain, mutta 'oikeasti'). Hämiksen pahisvastustaja Menninkäinen oli virittänyt riippusillan tornin päälle erinomaisen julman ansan.

Sivu, jossa Gwen osoittautuu kuolleeksi piti lukea kahdesti, että tapahtuneen uskoi todeksi. Kun pääsin toista kertaa ruutuihin, joissa kärsivä Hämähäkkimies puhuu kuolleelle Gwenille, niin biisin kertosäe soi jo päässä. Otin biisivihon ja kitaran esiin ja pistin sanat, soinnut ja kertosäkeen sävelet talteen. Hämiksen sanomisia ei juuri tarvinnutkaan muutella, sanat olivat yhtä tavua vaille valmiit.

Hiukan kitaraa rimputeltuani kekkasin rivin 'Sinä putosit sillalta' (nerokasta, eikä totta!?!), minkä jälkeen alkoi säkeistönkin melodia muotoutua. Jossain vaiheessa käänsin sarjiksen lehteä, ja seuraavalta sivulta löytyi taas hyviä tekstiriviaihioita. Päätin käyttää pätkän 'Sitten kuin varkain rakkaus liekkiin roihahti', vaikka siinä on sekä käännetty sanajärjestys että vertaus, molemmat vältettäviä piirteitä luumäkiteksteissä. Sanajärjestys piti kuitenkin kääntää, jotta sanat sopivat melodian rytmiin. Kokeile, jos et usko!

Koska biisin aihe oli jo alkujaan dramaattinen, päätin ylidramatisoida tekstin liittämällä mukaan rakkaudentunnustuksen ja ensimmäisen suudelman, joka vieläpä moiskautettiin siinä sillalla. Melkein kornia... niinpä lisäsin pökköä pesään ja päädyin käännettyyn sanajärjestykseen melkein joka verbin kohdalla. Ainoa asianmukaisella paikallaan oleva verbi säkeistöissä on 'putosit'. Minulla oli siinä sitten jokunen tekstirivi kasassa, ja riveille piti vielä miettiä järjestys. Päädyin hyvin napakkaan in medias res -aloitukseen, toisen säkeistön lyhyeen taustoitukseen ja paluuseen eka säkeistön ekoihin riveihin.

Mainittakoon, että Linnunlaulun silta on junaradan kallioleikkauksen ylittävä silta Helsingin ja Pasilan asemien välillä. Linnunlaulu on siis fyysinen paikka, ja Linnunlauluun kulkeminen ei ole mitään runopoikahöpinää. Gwenin turmapaikka taas on Brooklyn Bridge New Yorkin kaupungissa (kuvien perusteella, alkuperäissarjiksissa on kuulemma tekstivirhe, ja niissä puhutaan George Washington Bridgestä vaikka sillat ovat ihan erinäköiset). Stadissa ei oikein ole yhtä mahtavia riippusiltoja, joiden torneista tyttöystävät voisivat putoilla. Valitsin biisiin Linnunlaulun sillan, koska siltä pudotessaan voi näppärästi jäädä junan alle saman tien.

Luumäkeläiseen tapaan biisissä ei toki mainita yksityiskohtia kiskojen kirskunnasta tai alastulon aiheuttamista vakavista sisäisistä traumoista. Itse asiassa biisi on melko positiivissävyinen, eihän siinä edes mainita kenenkään kuolleen... Noista sarjisruuduistakin voi päätellä, että Gwen ei suinkaan tömähtänyt liiskaksi, vaan Hämis ehti sittenkin seitillään pysäyttää hänen putoamisensa. Gwen kuitenkin kuolee, ja hieman epäloogisesti viranomaiset toteavat, että 'tuolta korkeudelta pelkkä pudotuskin tappaa'. Itse olen aina luullut että vasta se äkkipysäys on pahasta.

Jossain vaiheessa harkitsin tuohon 'Niinkuin aina ennenkin' -toistokohtaan myös taustalaulua 'Brooklyn Bridge, Brooklyn Bridge', mutta jätin sen pois sotkemasta. Feidasin myös alkuperäisrivin 'Linnunlauluun kuljimme, linnunlaulun kuulimme', koska se olisi aiheuttanut maanlaajuista hämmennystä.

Tarkoitus oli omistaa biisi Gwendolynelle ja Peterille, mutta omistus ei varmaan mahtunut levyteksteihin tai sitten se vain jäi pois perinteisistä tietokatkossyistä.

Nyttemmin tuo sama sarjisseikkailu on ilmestynyt uudelleen suomennettuna Egmontin Ihmesarja-pokkarin numerossa 7. Uutta suomennosta lukiessani ei tule minkäänlaista kertosäettä mieleen, mutta sehän voi johtua muustakin kuin suomentajasta.

Joey Luumäki