Joey
Luumäki:
Tule
hulluksi -biisin syntytarina
Olen
ollut Batman-fani jo 1960-luvulta asti. Faniuteni sai
alkunsa huikean jännittävästä TV-sarjasta, jota töllötin
mustavalkoisesta Salora Bostonista viikoittain. Joka
Batman-episodin jälkeen me naapuruston kundit keräännyimme
kadulle pohtimaan ja analysoimaan näkemämme jakson teemoja
ja synkkiä pohjaväreitä. Viitta selkään ja
na-na-na-na-Bätmäään! Batmanin
uusi massatuleminen tapahtui vuonna 1989 Tim Burtonin
elokuvatulkinnan myötä, mutta jo sitä ennen
lepakkosarjakuvarintamalla oli tapahtunut merkittäviä
asioita. Frank Millerin vuoden 1986 taideteos The
Dark Knight Returns (Yön ritarin paluu) oli
asettanut Batmanin takaisin alkuperäiseen psykologiseen
asemaan: Viittaritari on laillisuuden rajalla tasapainoileva
roistojen kauhu, synkkä oikeuden puolustaja. 
The
Killing Joke
Vuonna
1988 ilmestyi Batman: The Killing Joke
-albumi, jonka tekijät ovat itsekin melkoisia
supersankareita: käsikirjoitus Alan Moore, tussaus Brian
Bolland, värit John Higgins. Alan Moore on kynäillyt
muun muassa Watchmen-sarjaa, Brian Bolland
taas on tunnettu Judge Dredd -piirtäjä ja siinä
hommassa henkilökohtainen suosikkini. Tämäkin albumi oli
merkkipaalu Batman -sarjishistoriassa, ja se suomennettiin
jo seuraavana vuonna nimellä Tappava pila.
Alpparissa esitellään muun muassa arkkipahis Jokerin
syntytarina näppärin takaumasiirtymin. Ostin
Killing Joke -alpparin tuoreeltaan Good Fellows
sarjispuodista (tietenkin, siellähän sittemmin kuvattiin Pahat
ja rumat -levyn kansikin, sun muita kuvia).
Sarjistarina on niin hyvä ja monitasoinen, että jutun
jaksaa lukea useampaankin kertaan. Niinpä albumi pysyi
minunkin kirjahyllyssäni esillä, silloisessa
Malminkartanon asunnossani. Päätarinassa
Jokeri ampuu poliisipäällikkö James Gordonin tytärtä
Barbaraa vatsaan. Luoti osuu selkärankaan ja
halvaannuttaa Barbaran. Tiettyjen valmistelujen jälkeen
Jokeri muiluttaa päällikkö Gordonin erinomaisen julmaan
ahdinkoon, tarkoituksenaan saada tuo rehti mies menettämään
järkensä. Jokeri haluaa osoittaa, että kuka tahansa
maailman kunnolla kolhima täysjärkinen vinksahtaa samalla
tavalla kuin hän itsekin. 
Jokerin
friikkijoukko sitoo Gordonin kummitusjunan vaunuun ja
ajeluttaa päällikköpoloisen läpi radan, joka on
somistettu kuvilla kituvasta, vertavuotavasta Barbarasta.
Gordonin ajelun aikana Jokeri laulaa laulun hulluksi
tulemisen ihanuudesta ja helppoudesta. Erään kerran
sarjista lukiessani tuo laulu alkoi mietityttää minua -
miltähän se oikein mahtoi kuulostaa? 
"Laulu alkoi mietityttää
minua - miltähän se oikein mahtoi kuulostaa?"
Tartuin
kitaraan ja aloin rimputella sekä hyräillä. Tekstin
rivipituudet ja tavumäärät vaihtelevat aika tavalla, ja säveltä
ei heti syntynyt. Rivit tuntuivat liian pitkiltä ja
rivirakenne ontuvalta. Sitten jossain vaiheessa ruutu, jossa
laulu menee 'Mister, life is swell in a padded cell...'
saikin säkeistön alun melodian syntymään saman tien.
Siinä on niin lyhyet rivit, että yksinkertaisempikin säveltäjä
saa nuotit jonoon. Sointujakin tarvittiin vain kaksi, ja
kolmas sitten aina sen pidemmän riimin kohdalle. Jokerin
englanninkielinen lauluteksti on kuitenkin tavumääräisesti
niin progea, että päätin alkaa tehdä suomenkielistä
biisiä. 


Yritin
käyttää Jokerin jutut mahdollisimman tarkasti, mutta
samalla tehdä biisistä riittävän yksinkertaisen Ne
Luumäet -käsittelyä varten. Mulla säkeistöjen rivit
ovat siis melko samanmittaisia, toisin kuin Jokerilla, ja
laulu loppuu kertosäkeeseen, eikä Jokerin omituiseen
puolisäkeistöön. Ehkä musiikissa ja sarjakuvassa on eri
dramaturgia... Sanojen
asettelu säkeistöihin oli melko helppoa, aihepiirihän on
sydäntä lähellä. Taisin saada suoran käännössanan
melkein joka säkeistöriimiin, ja jos en saanut, niin ei se
mitään. Kertosäkeessäni taas on niin vähän tavuja käytettävissä,
että se oli hankalampi tekstitettävä, enkä saanut
Jokeriltakaan paljoa apuja. Taputtelin itseäni selkään,
kun keksin, että 'Tule hulluksi' tarkoittaa tietysti
hulluksi tulemista sinänsä, mutta on samalla ikään kuin
Jokerin kutsu 'Tule joukkoon, on täällä muitakin'.
Kaksirivinen kertosäe tuntui sen verran lyhyeltä, että
keksin laittaa pari riviä lisää aina uuden kertosäkeen
alkuun. Kertsi siis venyy alkupäästä kerta kerralta, ja
samalla hulluus tai omituisuus kasvaa. Jokerin laulussahan
jokainen lyhyt kertosäe menee eri sanoin. Kolmannen
säkeistön 'Kun ihmiskunta on tappava pila'
-kohdassa halusin välttää liian ilmeisen pahaa unta
-riimin, joten laitoin siihen viittauksen tekstilähteeseen.
Tuskinpa kukaan on sitäkään huomannut. Tarkoitus muuten
oli, että levyn krediittiteksteissä mainittaisiin biisin
innoittajana Batman: The Killing Joke, mutta sinne
pujahti Tappava pila. Näin tylysti
musiikkihistorioitsijoita aina harhautetaan. Suomennettua
sarjisalbumia katsellessa huomaa, että myös sen kääntäjä
on ollut melko uskollinen alkuperäiselle tekstille. Kuplat
on täytetty aika lailla alkutekstin malliin, mutta mun
mielestäni sarjislaulun loppu lässähtää täysin.
Lauluosuuden viimeinen ruutu ja tekstikupla eivät synkkaa
ollenkaan. Urkuintro
syntyi kertosäkeen sointuihin vihellellen vaan, kun tiedän,
että monessa biisissä on syytä olla jonkunlainen intro.
Mullahan ei koskaan ole tarkoituksena varta vasten keksiä
biisiin uusia osia, vaan uudelleen käyttää olemassa
olevia pätkiä. Urkuvälikkeessä ja finaalissa soitetaan
molemmissa yhden soinnun päälle kahta nuottia, mutta eri päin.
Tämä luo biisiin merkittävää jännitettä, jota kukaan
ei huomaa. Kun
soitin (syna-)urkuja studiossa, tuottaja Mikko Karmila
kielsi mua leikkimästä Leslie-efektillä. Koskettimissa
oli nääs sellainen jälkipainallusmahdollisuus, joka käynnisti
Leslien. Pakkohan mun kuitenkin oli pitkän loppusoinnin jälkeen
pukata Leslie-vongunta päälle. Sen kuulee levyltä, jos
malttaa kuunnella biisin lopun oikein stydillä volalla. Mähän
sain usein kunnian tehdä feidauslopetukset miksauspöydän
liu'uilla, niin tämänkin biisin masteroinnissa. Rankkaa
anarkiaa! Joey
Luumäki P.S.
James Gordon pysyi tolkuissaan, ja halvaantuneesta Barbara
Gordonista tuli tiedustelu- ja hakkerointimestari Oraakkeli. |