Etusivu

-Karmea keikka-

"Millee kielelä nä oikei lauloit?" 

Iskuryhmä Nilsiän taidetapahtumassa

Iskuryhmän Pasi muistelee erästä keikkaa ...joskus vuonna -92:

Iskuryhmällä oli kummallinen taipumus osallistua tai joutua mitä kummallisimpiin kihauksiin esiintymään. Oltiin usein soittamassa juuri siellä missä ei pitänyt...

Bändikisat oli yksi sellainen viritelmä, joka oli kovasti muodissa omalla kotiseudulla 90-luvun taitteessa. Iskuryhmä otti tietysti osaa myös näihin karkeloihin. Näin jälkikäteen ajatellen, kuinka ihmeessä bändit voi kisailla paremmuudestaan? Varsinkin, kun porukat soitti aivan erilaista musiikkia toisiinsa nähden.

No eräät tällaiset oli ja IR voitti ne omalta osaltaan, joskus vuonna -92. Palkinnoksi saatiin mahdollisuus osallistua rockin sm-kisojen jatkokarsintoihin Pohjois-Savosta. Lippu siis Nilsiän Taidetapahtumaan. Juttuhan jo tuolloin kalskahti korvaan pahasti, että mihin ihmeeseen
tässä nyt mennään?

"En ikinä ole niin paljoo pelänny alottaa 1-2-3-4"

Nilsiän riennon edellisenä iltana asia vaan yksinkertaisesti unohtui. Tuli riekuttua kaupungilla yö myöhään. Seuraavana aamuna oli lähtö tapahtumaan joskus klo. 06 aikaan aamulla uimahallin parkkipaikalta. Sinne oli tarkoitus mennä isolla bussilla. Mukana oli muitakin eri nuoriso/lapsi taiteiden edustajia. Mä tietysti missasin sen lähtö hetken. Mua oli odoteltu jonkin aikaa ja kun nuorta artistia ei kuulunut, niin bussi tuli hakee mut koti ovelta. Lähtö venyi ja venyi. Kauhee olo. Jätkät sai mut bussiin ja hävetti niin pirusti. Bussi oli täynnä pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Ne otti jutun tietysti tosissaan ja näin, kun ne vielä treenailivat näytöksiään varten. Oli balleriinaa, sirkusesiintyjiä, viulunsoittajia, runonlausujaa ym.. Porukka odotteli vaan, että päästäs jo menemään. Minä suoraan sanoen haisin, enkä pelkästään hielle.

Matka taittui parisataa kilsaa Nilsiään. Siinä yrittäen elpyä takapenkillä ulos tuijottaen. Perille päästiin ja hälytys kellot alkoi ensi kertaa soida. Paikka oli jonkinmoinen Seurojen- talo tai vastaava. Oli aamupäivä lauantaina ja katselin juhlasalia. Meidät ohjasi paikalle jokin kihaus vastaava. Juhlasalissa oli just sellaset oranssit kuppipenkki rivit. Sellaiset kuin Esson baarissa tai ennen lähiöbaarissa. Jokainen muistaa noi penkkirivit vielä varmasti koulun kevät juhlasta. Kaikki isot ikkunat oli ilman verhoja ja täydellinen päivänvalo valaistus. Tosi keikka fiilis.

"Ne suosionosoitukset vaan muistaa läpi elämän"

No joku siinä kävi lausumassa runoja ja soittamassa jotain banjoo tms. Oli meidän vuoro astua lauteille klo.n.10 aamupäivällä. Mikä fiilis, siihen aikaan normaalisti ei saa edes suutansa auki
18-vuotias raikuli poika normaalisti. Saatikka sitten laulaa luikautella. Vielä kun paikka oli tosi "rock". Muistan elävästi, kun otin mikkitelineestä kiinni ja katsoin sitä istuvaa yleisöä siinä paikassa. Joukossa ei ainuttakaan saman henkistä tyyppiä. Porukka oli vaan lasten vanhempia lastensa kanssa ja isovanhemmat mukana... En ikinä ole niin paljoo pelänny alottaa 1-2-3-4, kuin silloin. Sain kakistettua keikan käyntiin ja vedettiin pari biisiä ilman taukoa. Sitten syvä hiljaisuus ja sieltä täältä salia kuului hajanaisia taputuksia, sillai tosi varovasti. Ne suosionosoitukset vaan muistaa läpi elämän. Tiedättekö tyylin? Yksi sieltä toinen täältä ja kun yksi huomaa, ettei muut taputa, niin itsekin vaimentaa käsien iskut...

Vedettiin se puolen tunnin setti läpi ja välillä huomas miten porukkaa alkaa lähtee pois ja penkkirivit harvenee. Tuolloin settiin kuului vielä biisejä, jotka ei edes kovin Ramoa olleet. HC-vaikutteisia biisejäkin siis oli.

"Olo voi olla ihmisellä joskus sellainen, että haluaa kadota tai muuttua niin pieneksi, että tipahtaa johonkin lattia kaivoon"

Selvittiin kuitenkin, mutta olo voi olla ihmisellä joskus sellainen, että haluaa kadota tai muuttua niin pieneksi, että tipahtaa johonkin lattia kaivoon. Halusin pois sieltä ja pelkäsin,  että joku körtti seura odottaa pihalla tervan ja höyhenien kanssa.

Juuri, kun olin pääsemässä ulos, joku vanhempi rouva kysyi multa tyyliin.
-"Millee kielelä nä oikei lauloit?"
En pystynyt sanomaan mitään, vaan pois!

Keikka palkkaa ei todellakaan tullut missään muodossa. Ei edes mehua ja pullaa. Saatikka edes kahvikuppia. Hiukka keljut fiilarit ja halu hävitä pois. Saatiin kuitenkin bussi kyyti Varkaus-Nilsiä-Varkaus ja ihan ilmasiks. Ai, tosin päästiin jatkoon SM-juttua ajatellen. Tosin paikalla ei ollut yhtään ainutta muuta bändiä tällä kertaa,joten tuomaristolla ei ollut vaikeuksia.

Illalla juttu nollattiin jätkä köörillä ja se tosiaan nollattiin. Juttuna se on jo sitten aivan toinen. Tän jutun fiilareita voi ainoastaan kuvitella..huh huh!

Pasi (Iskuryhmä)