Haastattelu -etusivu 1. Ramot on niinku mielentila 2. Henkinen Häirikkö oon loppuikäni 3. Perjantai 13.
Haastattelussa Häiriköiden Mikko ja Maukka
1/3
Ramot on niinku mielentila
"Mulle Ramot on niinku mielentila, joka on koko ajan päällä"
Mikko
Kun
nyt tämmöisessä bändissä soitatte, niin pitää nyt
kysyä, että mikä on teidän suhde Ramonesin musiikkiin?
Maukka:
Siis meikä diggailee Ramoja kyl aina, mut tossa oli monta vuotta
välissä kun oli Ramot aika ”jäissä”, mutta sen aina löytää
uudestaan. Ja kun niillä on sen verran laaja tuotanto, niin diggailee
aina eri aikakausia. Ja varsinkin muutamien pivojen jälkeen Ramot putoo
AINA.
Mikko:
Mulle Ramot on niinku mielentila, joka on koko ajan päällä. Ollu jotai
viistoist vuotta siit ku alkanu diggailee niit ja aluks tuli lähettyy
tohon bändiin kai Luumäkien ekan myötä. Sitä kuuntelin ja broidi
kerto, et ne on Ramojen biisei. Luumäet kuulosti hyvältä, ja Ramot
viel paremmalta. Et Stray Catsist sitä niinku alko diggailee
rockia pikkupoikana ja sit tuli Kiss ja Ramot opetti soittamaan.
Maukka:
Toi on totta, että Ramot, ja varsinkin punk on enemmän state of
mind, kuin mitään muuta. Ja aina kun puhutaan helvetin hyvistä
biisintekijöistä, niin esim. Dee Dee unohdetaan aina. Ja
Strummer & Jones myös. Fuck
Lennon & McCartney. No ei nyt sentään. On
niilläkin hetkensä.
Mikko: Et Ramojen musaa tulee sit kuunneltuu aina välillä enemmän ja välillä vähemmän. Mut se mielentila on pysyvä.
"Meikä diggailee Ramoja kyl aina"
Maukka
Kuunteletteko
muuta ramopunkkia, suomalaista tai ulkomaista?
Maukka:
Mä en juurikaan kuuntele. Tai mitä tolla ”ramopunk” sanalla sit
meinaa? Sitä paitsi Häiriköt hoitaa tämmösen rähinärockin niin
hyvin, et ei oo oikeen tarvettakaan. Tosin arvostusta lähtee moneen
suuntaan.
Mikko:
Kiitos aina välillä joo. Kuten edellä mainitsin Luumäet ja sit Poikia
tietty. Miika on kingi. Ypöjä sillon ennen enemmän. Kollaa
Kestää on hyvä ja kaikkii ei ees nyt muista. Ulkomaisii bändei
on paljon hyvii mut oikeesti mä kuuntelen tylsästi sanottuna
”laidasta laitaan.” Mut rockia enimmäkseen. Jonkun verran hip hopia
ja semmost.
Maukka: Toi ”ramopunk”-sana on loppujen lopuksi niin laaja käsite. Ku kelaa et kuinka moneen bändiin se on vaikuttanu. Mun mielestä ne vaikutukset voi kuulla laajemminkin, kuin vaan että soittaa vikkelään ja pitää nahkarotsia päällä.
Mikko:
joo mun mielestä Nirvana on ”ramopunkkia”.
Mitkä
levyt kuluvat eniten teidän soittimissa? En nyt meinaa mitään
ramopunkkia, vaan noin laajemminkin.
Maukka:
Meikä ostelee levyjä ihan simona, ja oon myös kirjastojen
musaosastojen hc-kuluttaja, eli tosiaan aika laidasta laitaan mennään.
Mutta viime aikojen suosikkeja on ollu: The Warlocks: Phoenix,
Oasisin koko tuotanto(kuten aina), Fleetwood Mac: Rumours,
The Dandy Warhols: Come Down ja Thirteen Tales Of Urban
Bohemia, Primal Scream: Evil Heat, QOTSA: Rated
R, Refused: New Noise(biisi), Smashing
Pumpkins: Adore, The Rolling Stones: Exile
On Main St, Death In Vegas: Scorpio Rising,
noin muutaman mainitakseni.
Mikko:
Ihan viimeisimpänä tuttavuutena on Kuningas Pähkinä ja Setä
Tamu -Kylpyammeellinen hittejä. Loistavaa kaljan juonti –räppii
juurille uskollisena meininkinä. Löysin taas vähän aikaa sitte Black
Crowesin se on ”teinivuosien” musaa. Mut hyvä bändi.
Maukka:
Ja Guns ’n’ Rosesin Appetite For Destruction on
vitun hyvä, pitkästä aikaa. Yks mistä on lähtenyt myös fiiliksiä,
vaikka en herran bändistä niin välitäkään, niin Blink 182:n
rumpali herra Travis on melkoinen kalvojen kurittaja. Ja The
Verve on massiivinen.
Mikko:
Mä kuuntelen himas esim.Beastie Boys Licensed to ill,
Balls Change When Balls Wants to Change, Anal
Thunder Will Fuck For Crack, Sit Jukka Poikaa, Kompostikoplaa,
Ja ihan vitusti kaikkee. Se on nii fiiliksest kiinni. Mä kuitenki
kuulen musaa joka puolel ihan vitust ni emmä oikeen tiä…
Maukka: Joo, se on kyl ihan fiiliksestä aika paljon kiinni, et mitä pyörii. Mut yleensä musassa pitää olla särmää että tämä geezer lämpenee.
steissin
portailla sua odotan
kelloani
tuijotan
hei
mikset sä, mikset sä jo tuu
tässä
taas aikaa tuhraantuu
mä
en haluu sua aina venttaa
mä
en haluu sua aina venttaa
mä
en haluu sua aina venttaa
hei mikset sä jo tuu (uu-uu-uu)
istun
kotona sua odotan
kelloani
tuijotan
hei
mikset sä, mikset sä jo tuu
tässä
alkaa vähitellen hermostuu
mä
en haluu sua aina venttaa
mä
en haluu sua aina venttaa
mä
en haluu sua aina venttaa
hei mikset sä jo tuu (uu-uu-uu)
miks
sun täytyy aina myöhästyy
ja
sit sä sanot ei se oo sun syy
ensikerralla
kun myöhästyt
olen
lähtenyt sillä venttaamaan oon kypsynyt
Häiriköt:
Mä en haluu sua aina venttaa
Mikko
arvelit Jotain johon voi luottaa
–levyn biisejä kommentoidessasi olleesi Erkolle mahdollisesti
inspiraation lähteenä Mä en
haluu sua aina venttaa –biisissä. Miten yhteistyö bändissä
isoveljen kanssa sujuu? Sinullahan on siitä kokemusta jo aika pitkältä
ajalta...
Mikko:
Hyvä kysymys. Ihan hyvin sujuu, ku vaan tontti on kaikilla selvä.
Muuten voi tulla erimielisyyksii ja tää pätee ihan kaikkiin, ei vaan
broidiin. Mut kyl must tuntuu, et siin on jotai sellasta, et ku broidit
tekee tälläst hommaa kimpass, ni siin on eri meinink, ku et ei ois
sukulaisuus suhteita. Et sitä voi olla suorempi toist kohtaan tai jotai.
Sääliks käy välill toi Maukka ku se joutuu kuuntelee meiän
kinasteluu. Vaik ei me kyl paljoo… Mut aina kaikest on selvitty.
Mitenkäs
Maukka, sinun lisäksi bändissä on tämä Salosen veljespari Erkko ja
Mikko. Miten se näkyy sinun näkökulmasta bändin toiminnassa, vai näkyykö
se?
Maukka: Kaikki toimii aika demokraattisesti. Tietty Häiriköt on ”enemmän Salosten bändi”, kun mun, mutta ei oo ollu mitään ongelmia minkään kanssa. Which is nice.(The Fast Show) Ja hemmot yleensä kuuntelee, jos on jotain ideoita. Tosin noilla on hommat mietitty yleensä niin valmiiks, että ei oo paljon keulimista. Kunhan vääntää pannua nurin ja nippuun.