|
|||||
|
|||||
|
|||||
Erkko Häirikkö ja M!ka kommentoivat Helsinki-levyn biisejä - OSA 1Viiden ensimmäisen biisin kommentit julkaistu 13.3.16 - Lisää julkaistaan myöhemmin -
Samalla kaavalla mennään tämän levyn kommentoinnissa kun aikaisemminkin. Erkko "Häirikkö" Salonen antaa asiantuntijan kommentteja Helsinki -levyn biiseistä. M!nä edustan sitten vähemmän asiantuntevaa kansanosaa ja kommentoin mitä biiseistä mieleen juolahtee. Kirjoittelimme kommentit tietämättä mitä toinen kirjoittaa ja tekstit on sitten yhdistetty tälle sivulle. Minun höpinät tulee ensin ja Erkko sitten kertoo sen jälkeen, mistä oikeasti on kysymys. M!ka
Erkko (kuva: Santtu Särkäs). Erkko:Biiseistä yleisestiHelsingin biisit syntyivät vuosien varrella Ratkaisun jälkeen. Hommailin joskus 2007 tai 2008 kotistudion, jolla askartelin paljon kaikenlaisia demoja. Mulla oli aina tapana tehdä joku biisinosa, ja tallentaa se tietokoneen kovalevylle, jonka jälkeen olikin helppo unohtaa kyseinen biisinosa. Sitten mulla oli tapana tehdä muistiinpanoja, joissa luki yleensä jotain lyriikkaa ja sen lisäksi tieto millä nimellä biisiin tarkoitetut osat löytyy kovalevyltä. Syksyllä 2014 sain inspiraation kaivella kovalevyiltä nuo biisinosademot esiin ja yhdistää biisit kokonaisiksi. Siinä olikin ihan helvetinmoinen homma. Samalla editoin ja kirjoitin biisejä enemmän tai vähemmän uusiksi: pääasiassa yksinkertaistin biisejä ja terävöitin lyriikoita. Alkuun mulla ei ollut hommalla mitään päämäärää. Tai no, ajattelin että biiseistä voisi ehkä kasata seiskatuumaisen. Kun kaivelin biisejä esiin, huomasin että niitä kertyikin ihan kohtuullinen läjä, ja ne kuulostivat ihan hyviltä. Vähitellen alkoi tulla fiilis että biiseistä saattaisikin saada pitkäsoiton. Tein biiseistä demot, jotka jaoin muille soittajille. Alkuvuonna 2015 väsäsin vielä muutaman uuden biisin, ja näin oli pitkäsoitollinen matskua kasassa. Näistä sitten syntyi Helsinki, loput vaiheet löytyy jo Mikan sivuilta. (Ks. Häiriköt levyä tekemässä 2015). Mun tavoitteena oli tehdä levyllinen biisejä, jotka ovat vähintään yhtä hyviä kuin Ratkaisulla ja jotka ovat edes jollain tavalla ”kehittyneempiä” kuin vanhat biisit. Mä näen asian niin, että musa on edelleen ihan täsmälleen samaa kamaa kuin ennenkin, mutta lyriikat ovat vähän menneet eteenpäin. Ennen sanoin aina asiat suoraan, nyt toisissa biiseissä yritän vähän käyttää vähän maalailevampia sanoja. En tiedä huomaako kukaan muu muutosta, mutta itse ainakin huomaan. Jos jotain tässä projektissa opin, niin sen, että kotistudio on maailman huonoin väline biisintekoon: mitään ei saa koskaan valmiiksi. Nykyään olen palannut vanhaan metodiin: soitan uudet biisi-ideat saman tien purkkiin laulaen ja akustisella soittaen ihan vaan puhelimella nauhoittaen. Näin saa ehkä joskus jotain valmistakin aikaan verrattuna kotistudiohieromiseen.
- Erkko -
M!ka (kuva: Savon Sanomat). M!ka:Levyn biisit kuuntelussa jo demoinaTämä levyn kommentointiprojektiin oli minulla vähän erilainen perspektiivi, kuin aikaisempiin, koska pääsin demojen kautta pääsin kuulemaan myös biisen raakileversioita useampaan otteeseen. Tämä siis sillä ehdolla etteivät Häiriköt-demot leviä minulta eteenpäin, joten älkää tulko edes kyselemään. Ensimmiset tammikuussa 2015 saamani demot olivat Erkon yksin tekemiä kotidemoja, joita hän teki näytteeksi muulle bändille ja niiden pohjalta bändi mietti löytyykö biiseistä aineksia uuteen pitkäsoittoon saakka. Erkko esitteli bändille 15 biisiä joista 13 oli sellaisia, että voisivat olla levylle kelvollisia. Nuo jatkoon menneet demot sain sitten minäkin kuunneltavaksi. Olisi ne kaksi heti kättelyssä hylättyä biisiäkin kiinnostaneet… Ensimmäisestä mies & kitara-demoista kyllä jo kuuli, että aineksia levyyn on kasassa. Hyvin häirikkömäisiä biisien aiheita ja tekstejä. Moni demo oli helppo jo kuvitella valmiiksi Häiriköt-biisiksi. Osasta näytteistä ei demon pohjalta mielikuvaa valmiista biisistä päähän syntynyt. Toukokuun alussa bändillä on koossa 18 biisiä, joista tippui myöhemmin pois kaksi biisiä. Yksi näistä oli Tulevaisuus on musta ep:llä jo julkaista biisi ja toinen hylätty oli uusi ihan ok hc-biisi, josta kyllä tykkäsin. Viimeinen isompi demobiisien setin sain toukokuun lopulla. Siinä oli levylle valitut 16 biisiä. Näistä biiseistä tippui levyltä pois toinenkin uusi biisi, joka oli ihan pätevää perushäiriköinti kamaa, josta ehkä vähän uupui jotain tarttuvaa tekstikoukkua, mutta tykkäsin kyllä biisistä. Nämä olivat bändin viimeiset demonauhat ennen studioon menoa. Seuraavat ääninäytteet olivatkin jo studiokamaa... - M!ka - Oranssi avohoitola (Kuva: wikipedia) Oranssi avohoitolaHyvä ja vauhdikas startti tälle levylle. Soitto pelaa kun Helsingin metro. Ja tässähän myös sukelletaan tuohon Helsingin valtasuoneen ja sen lieveilmiöihin kantahörhön silmin. Metrossa hommat sujuvat ja vaan ”ihan tosi harvoin voit joutuu tappeluun”. Tappelua varten povitaskuun sujautettava kirves, mikä viitannee aika satavarmasti samaan järkyttävään tapaukseen, joka on toiminut innoitteena Ilman moottorisahaa -biisiin Ratkaisu-levyllä 2007: Joku mielipuoli tappoi itselleen entuudestaan tuntemattoman matkustajan kirveellä joskus 2000-luvun alussa. Tämä biisi hienoine sanavalintoineen nappaa heti alusta. Meinaa mennä ihan sanattomaksi, kun miettii miten hyvin tämä on kirjoitettu: ”..mut tuntuu silti ett oot pienessä psykoosissa, niin mä tiedän missä sä hoitoo saat, tai et oikeesti saa, mut kaikki siellä hengaa…”. Vuoden 2003 Avohoitoo -biisin tunnelmissa tässä mennään eestaas oranssissa avohoitolassa ihmettelemässä metron vilkasta elämää. Erkko on varmaan taputellut itseensä selkään, kun on keksinyt tuon ”oranssin avohoitolan” biisiin mukaan. Muitakin hienoja tekstijuttuja löytyy niin kuin tuo lääkitys, joka on kohdillaan, ”kun silmät seisoo paikallaan”. Ekassa demossa eivät silmät vielä seisseet, vaan sanavalinta on kehittyi levyntekoprosessissa napakammaksi. Vaikka tämä biisi muokkaantui levyntekoprosessin myötä, niin jotenkin tämä biisi oli täyttä tavaraa jo heti Erkon ekalla kotidemolla. - M!ka - Keksin tän biisin idean varmaan ainakin kymmenen vuotta sitten. Mä asuin ennen Kurvissa, 20 metrin päässä Sörnäisten metroaseman sisäänkäynnistä. Siitä syystä matkustin paljon metrolla. Kun päiväsaikaan hyppäsi metroon ja ajoi itään päin, tuntui aina välillä että suurin osa matkustajista oli avohoitopotilaita. Tää biisi kertoo elämästä kyseisten metromatkustajien silmin. Biisi oli mulla melkein valmiina vuosikaudet, mutta en keksinyt koorukseen mitään ”järkevää” juttua. Eli sanat oli olemassa, samoin säkeistön melodia ja jonkinlainen demokoorus, johon en kuitenkaan ollut ihan tyytyväinen. Tokaan säkeistöön mun oli ihan pakko lisätä viittaus samaan tapaukseen, josta tein jo Ilman moottorisahaa -biisin: vuosia sitten metrossa mies vetäisi syyttömän ihmisen hengiltä kirveellä täysin ennalta varoittamatta. Toisaalta mulla oli myös vuosikausia ollut olemassa visio, että täytyy tehdä biisi, jonka kooruksessa lähinnä vaan naanatellaan. Sävelkin oli olemassa. En vaan keksinyt että minkälaiset lyriikat vois naanattelun yhteyteen yhdistää. Yhtenä päivänä sain sitten omasta mielestäni kuningasidean ja yhdistin nää kaksi juttua. Mun mielestä koorus, ja sitä kautta koko biisi, kuulostaa tällä lailla just sopivan idioottimaiselta. Loppuun piti tietysti vielä laittaa kunnolla naanattelua basson ja rumpujen tahtiin. Jos tästä ei olisi tullut levyn aloitusraita, niin me oltais tehty lopusta vieläkin pitempi. Juuso vetää tässä biisin – ja siis koko levyn - ekat äänet. Oranssi avohoitola valikoitua levyn aloitusraidaksi ensinnäkin siksi, että alku on hyvä levyn aloitukseen ja toisaalta lyriikoissa lauletaan tervetulot. Oranssi avohoitola on ollut myös keikkojen aloitusbiisi Helsingin ilmestymisestä alkaen. Tykkään tästä biisistä kovasti. Tää on ihan vaan ns. urpoilurockia ilman mitään sen kummempaa sanomaa. Studiossa biisin lauluminen oli tuskallista, lauloin vikat naanattelut yli kymmeneen kertaan ennen kuin Aksu oli tyytyväinen. - Erkko - TaistelulauluTämä lähtee liikkeelle niin Häirikösti, että… ja jatkuunkin toki. Vähän kaksijakoinen biisi. Osin voisin nähdä tämän sellaisena asenne biisinä, kuten Ratkaisu -levyn Seison suorana, mihinkä voisi hyvin samaistua. ”Aiot sä luovuttaa vai aijot sä taistella”... mutta sitten jos tekstiä miettii tarkemmin, niin joku alkaa kuitenkin tökkiä, ettei sitä nyt lähtisi kuitenkaan allekirjoittamaan. Tuntuu jotenkin turhan kiihkeältä. Taistelijan ylevöittää se, että ”voit kuolla puolesta sun aatteiden” …ja sitten vielä vähän hämärämpi syy kuolla: ”…puolesta sun joukkojen”. Näissä tulee mieleen Rambot ja muut leffasotilaat, tai ihan vaan kotoiset kiihkoilevat Odinin soturit, vaikkei niissä piireissä nyt vielä kuolemaan valmiita ehkä ollakaan. Veikkaan, että Erkko tekstittänyt tämän enempi leffateemaan ja introssa kuuluu taustalla jotain leffameininkiä, Taistelija-leffastako? En oikeesti tunnista, mutta enpä ihmettelisi, koska ko. leffa on ollut Häiriköillä esillä ennenkin aika vahvasti ja nousee esille myös tällä levyllä eräässä toisessa biisissä. Ainakaan Odinin soturien meininkiä ei vielä ollut olemassa silloin, kun tämä biisi on kirjoitettu, mutta toki muita miehekkäitä sotureita on aina löytyvillä aatteista tappelemaan. Syvemmin kuunnellessa tässä biisissä vaivaa minua tavallaan vähän se, että se on kuin märkä ja liukas saippuapala, josta ei saa kunnon otetta. Toisaalta se on hyvä perushäiriköinti-biisi luukuttaa stereoista, ilman sen suurempaa ajattelua. - M!ka - Taistelulaulu on noin miljoonas mun biiseistä, jonka alkuidea tuli Rambosta. 2000-luvun ”uudessa” Rambossa John heittää onelinerin ”To live for nothing or die for something” (huomautus Mikalle: tää muuten löytyy youtubesta jos haluat ”kuvittaa” juttua). Toi oli nniin kova juttu, että siitä piti tehdä biisi. Toisaalta mulla oli tässä taustalla ihan sellainen vakavampi juttu, että viime aikoina on ollut paljon esillä esimerkiksi Isis: Nuoret jäbät lähtee Suomesta Isisin riveihin sotimaan, kun ne on tarpeeksi katselleet sopivan vetoavaa propagandaa. Mä halusin tehdä biisin, joka tavallaan on tuollaista tunteisiin vetoavaa propagandaa. Kooruksessa lauletaan vaan, että aiotko sä taistella vai luovuttaa? Tästä biisistä on tullut paljon kommentteja. Ihmiset tuntuu kaikki ottavan tän omalla tavallaan. Biisin on tulkittu kertovan esim futiksesta, anarkismista tai elämästä yleensä. Varmaan jokaisella on joku juttu, johon tän biisin vois yhdistää. Biisin introon piti tietty laittaa ”Clash-kitaraa”, se kuulostaa sopivan sotilaalliselta. Myös Maukka soittaa ”epämaukkamaisen” kankeasti introssa samasta syystä. Sävellyksenä tää on aika peruskamaa, mutta varsinkin kooruksen taustalaulujen takia biisi kuulostaa mun mielestä tosi hyvältä. Miksausvaiheessa lisättiin myös muutama fiilistä nostattava historiallinen puhe intron alle. Ollaan soitettu tätä paljon livenä, ja musta tuntuu siltä että biisi putoaa hyvin keikoilla, tätä on helppo hoilata messissä. - Erkko - Erkko ja Juuso treenaamassa Helsinki levyn biisejä keväällä 2015 (kuva: Maukka). Ikuinen marraskuuHuonosti menee kun ”pään sisällä on ikuinen marraskuu”, eikä parempaa ole luvassakaan: ”Elämä on peliä ja mä synnyin häviämään”. Niinpä biisin loppumietelmä on lienee aika looginen: ”Voisko joku kertoa mitä mä täällä teen?” Synkkää ja toivotonta on elämä, vähän kun siinä yhdessä joululaulussa, ”Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää”. Tässä ei vaan sitä pientäkään riemunhetkeä koeta. Masennustahan tässä kuvataan ihan selvästi. Sitä on tullut vähän sivuttua omassa elämässäkin joskus. Niinpä tämä Ikuinen marraskuu koskettaakin ikävästi jotain tuntemuksia, jotka piti olla jo ajettu pois mielen sopukoista aikoja sitten. Todella hieno biisi. Kirkkaasti yksi levyn parhaita. Tässä kun toimii jotenkin ihan kaikki. Aluksi ei kuitenkaan näin ollut eikä biisi päässyt minulla demojen perusteella ihan levyn parhaimmistoon. Biisissä oli kyllä ainekset kohdillaan jo heti alussakin, mutta tässä oli myös nähtävissä demoissa hyvin selkeä tiivistymisen kehitys pitkin levyntekoprosessia. Ekasta Erkko & kitarademosta on tämä biisi muuttunut aika olennaisesti. Mukaan tuli ekan demon jälkeen mm. hyvin häirikkömäisen toteava riimi ”Voisko joku kertoa mitä mä täällä teen”. Samalla sivuun jäi originellin demon nimenäkin ollut, ei niin hyvin rimmaava riimittely. Se oli kyllä mukana vielä demossa toukokuun alussa, mutta jäänyt taustalle saman kuun lopulla ja tippunut kokonaan pois levyversiosta. Muutenkin tekstiä on säädetty merkittävästi sujuvampaan suuntaan. Hienoa, ettei bändi tyytynyt siihen ensimmäiseen tekstiversioon. Lopputulos onkin sitten todella toimiva kokonaisuus. Mielenkiintoisen selkeä kehitys raakileesta timantiksi tässä biisissä. - M!ka -
Ikuinen marraskuu on levyn tuoreimpia biisejä, se tuli mukaan vasta
viime metreillä. Onneksi sain biisin väännettyä: tässä on nimittäin
kohtia, jotka on mun mielestä ehkä levyn hienoimpia. Biisi on meille
kohtuullisen rauhallinen, mollibiisi, jonka lyriikat on, sanoisinko
aika synkät. Alun perin mä kuulin tän mun päässäni vähän
Ramonesin Poison Heartin kaltaisena biisinä, mutta
ei tästä ihan yhtä iisi popbiisi tullut. Tykkään tästä kovasti. Sävellys ei oo mitenkään ihmeellinen tai erikoinen, mutta biisin tunnelmasta tuli hienon synkkä, kuten oli tarkoituskin. Tässä on tosi hieno näppäilyintro kitaralla, jonka soittaa stuntkitaristi Anssi. Tokan kooruksen jälkeen tulee välisoitto, jossa Maukka on aivan liekeissä. Rumpuraita kuulostaa aivan sairaan hienolta välisoitosta biisin loppuun asti. Tätäkin ollaan soitettu ahkerasti keikoilla. - Erkko - Piritorin beibiTiesittekö, että tämän näkyvän todellisuuden rinnalla on olemassa myös toinen maailma, joka tulee esille vain niille tiedostaville, jotka huomaavat olla poikkeuksellisen tarkkanäköisiä. Häiriköt on yrittänyt tuoda tätä piilomaailmaa esille useaan otteeseen. Tähän on ehkä syynä se, että Erkon broidi paljastui humanoidiksi, mistä hän kirjoitti biisinkin, mikä julkaistiin Stydiä Staffia -levyllä vuonna 1995. Samaisen levyn lopulla bändi sitten jätti jo Linnunradan kauas taakseen. 1999 Häiriköt tunnusti Nörtti-ep:llä avoimesti uskovansa ufoihin, kamatkin on jo valmiiksi pakattuna odottamassa sitä, että ufot tulee hakemaan jonnekin parempaan maailmaan. Tällä rinnakkaistodellisuuden tiellä ollaan vieläkin. Helsinki -levyllä pyöritään näissä teemoissa peräti parin kolmen biisin verran. Mukavaa, että Erkko löytää näistä jutuista biisien aiheita. Nämä jaksaa itseäni kiehtoa aina vaan, erityisesti siksi, että joillekin nämä jutut on täyttä todellisuutta… Piritorin beibessä on alussa mielenkiintoisen ufoilu-soundi. Mistä leffasta? Plan 9 From Outer Space voisi olla. Selkeesti levyn tarttuvimpia biisejä. Kyllä tästä diggaisi itse Juhan Af Grannkin, jos kuuntelisi bändiltä muutakin tuotantoa, kun J.A.G-biisiä! Demona ei vielä ihan siltä tuntunut, vaikka kelpo ufoilu oli jo silloinkin. Ekassa demosetissä ei tätä biisiä ollutkaan. Myöhemmin toukokuun alussa oli sitten parikin versiota, joissa ei suurta ero ollut, mutta saman kuun lopulla biisi kuulosti paremmalta, kun kumpikaan aikaisempi demo. Mukavaa sanailua löytyy Erkolta tässäkin biisissä. Ufo laskeutuu Helsingin kadulle ja biisin hemmo onnistuu muistamaan hetkestä vielä senkin, että kaatosateen lisäksi ”spuket otti matsii”, just kun paranormaali beibi ilmestyi… hykerryttävä tilanne kuvaus. Olen varma, että toinen aamulla ovelle tulleista pukumiehistä näytti ihan surumieliseltä ja väsyneeltä Tommy Lee Jonesilta. Sen verran tämä biisi taitaa olla velkaa Men in Black -leffalle. - M!ka - Kuten ehkä joku on joskus huomannut, diggailen jonkin verran ufojajuttuja ja muuta paranormaalia huttua. Tää biisi on tribuutti Juhan Af Grannille, Rauni-Leena Luukainen-Kildelle ja muille alan hörhöille. Mulla oli pitkään biisi-idea, jonka nimi oli ihan vaan Piritorin beibi. Kyseisestä biisistä piti tulla perinteinen rakkauslaulu, jossa lauletaan tytöstä joka on joskus tavattu Piritorilla. Biisi pyöri vuosia mielessä, kunnes keksin tehdä siitä tällaisen, astetta järjettömämmän biisin. Eli loppujen lopuksi biisin kooruksessa lauletaankin että ”Piritorin paranormaali beibi”. Tietämättömille tiedoksi: Piritori on Sörnäisten metroaseman vieressä oleva aukio, jossa on aina kova meno. Sanat on ihan suoraa kliseistä ufohavaintotekstiä: Piritorin yllä näkyi valo josta ilmestyi paranormaali kaunotar. Seuraavana aamuna hallituksen pukumiehet tulee kotiin ja vaientaa kertojan uhkailemalla. Näin se kuulemma aina menee kaikilla jotka tekee ufohavaintoja oikeasti. Itse en osaa sanoa, kun en oo koskaan oikeasti päässyt todistamaan todellista ufoa. Tässäkin biisissä pyrin jotenkin kuvailevampaa ja runollisempaan sanoitustyyliin kuin aiemmin. Omasta mielestäni biisin kaksi ekaa riviä on hienot: ”Sen illan hyvin muistan, kuljin pitkin Hesarii, satoi kaatamalla ja spuget otti matsii”. Musiikillisesi mulla oli tässä sellainen idea, että halusin tehdä tästä biisistä ”leijuvaa stadionrokkia” tyyliin Muse tai U2. Siksi biisissä on vinkuvia kitaroita, vähän synaa ja muutenkin vähän erilainen, leijuvampi” tunnelma kuin levyllä muuten. Pakko sanoa, että biisi kuulostaa nyt hyvin tarkasti siltä, millaiseksi olin sen kuvitellut. Tää on sinänsä ihme, koska mun oli tosi vaikea selvittää asiaa muille muille, koska me ei olla vastaavaa aikaisemmin tehty. Kun levyä treenattiin, Piritoria soitettiin yhtä suoraan kuin muitakin biisejä ja yksityiskohdat hioutuivat vasta, kun biisiin ääniteltiin lisukekitaroita, synia ym. juttuja. Lopputuloksena biisistä tuli hienompi kuin olin kuvitellutkaan. Oltiin suunniteltu, että tää olis ollut levyn loppupäässä, mutta Aksu halusi tämän ehdottomasti levyn alkuun, koska tästä tuli Aksun mukaan yksi levyn iskevimpiä biisejä. - Erkko - Kaupungin kesäKauan sitten, ennen Ratkaisu-levyn tekoa, kuulin kerran Häiriköiden Rock’n’roll kesä -demon. Nopeasti kuunneltuna biisi oli sieltä parhaasta päästä Häiriköitä, mitä olin kuullut. Hämmästys olikin sitten aika iso, kun kyseistä biisiä ei Ratkaisulla ollutkaan. Myöhemmin olen pariin otteeseen biisin perään kysellyt ja Erkko kertoi hylänneensä biisin, koska ei ollut sanoihin tyytyväinen. No ehkä se oli sellainen kaljapullojen kilistelylaulu ilman suurempaa sanomaa, mutta hyvä sellainen. Helsinki -levyn demotteluvaiheessa Erkko sitten kertoi, että oli käyttänyt tuon hylätyn biisin osin uudelleen tässä Kaupungin kesässä. Ei minä olisi enää siihen vuosikymmen sitten kuulemaani mielikuvaan osannut tätä biisiä yhdistää, mutta oli mukava kuulla, että kyseinen sävellys ei ole jäänyt käyttämättä. Kaupungin kesä on Helsingin ylistykseksi tehty biisi, joka näkyy nimenä myös levyn kannessa. Silkkaa kotiseuturakkautta. Kaunis kun mikä. Tämäkään biisi ei ekassa demosetissä ollut mukana. Miksi lie Erkko oli näin ilmeisen hyvän biisin päättänyt jättää muulle bändille esittelemättä, kun levyn tekoon lähtö oli vielä kiinni siitä, että onko biiseissä ainesta levyn tekoon? Tämä biisi oli jo toukokuun alun demosetissä ihan täyttä tavaraa. Näistä demoista niitä biisejä, mitä tuli kuunneltua jo demoversioina oikeen urakalla. Joku on joskus sanonut, että ramopunk-bändit ovat julkaisseet liikaa kesäbiisejä. No eipä näköjään. Tuskin kovin moni kehtaa tätä turhaksi biisiksi haukkua. Mukavasti tässä lähestytään aihetta jälleen katutason ihmisten kautta. Kesä ja Helsinki ovat Häiriköllekin sen verran hieno juttu, että biisi herkistyy ihan puhtaaseen positiiviseen fiilistelyyn, mikä on tälle bändille varsin harvinaista. Olisiko edellinen vastaava tunnetila löytyvillä 6-0 -rakkausballadissa vuodelta 2004. Seuraavat löytyvät sitten niinkin kaukaa kuin 90-luvun puolivälissä julkaistulta, minulle niin rakkaalta Stydiä Staffia-levyltä. Siitä positiiviset tunnelataukset löytyvät useammastakin biisistä, joista peräti kaksi on kesä-biisejä. Toinen kuvaa loman alun siistiä fiilistä ja toisessa haikaillaan onnellisen kesän ’88 muistojen perään. Mutulla heitettynä vajaa puolet Häiriköiden vähistä positiivisista liittyy kesään.
- M!ka -
Tämä on muistaakseni levyn vanhin biisi. Tein tän ekan kerran jo Ratkaisulle. Silloin en tosin keksinyt biisiin tarpeeksi hyvää sanoitusta ja biisi pudotettiin pois levyltä. Sanoissa mulla oli tällainen visio: haluan tehdä ylistyslaulun omalle kotikaupungilleni. Helsinki on hieno mesta, varsinkin kesällä. Tää saattaa kuulostaa oudolta, mutta biisin esikuvana on joku vanha Hectorin biisi, jossa lauletaan jotain tyyliin ”rakastua saan tähän stadiin nukkuvaan”. Häiriköiden Helsinki-biisissä liikutaan tietenkin Kallion suunnalla ja tyypitkin on vähän nuhruisempia tapauksia. Tokassa säkeistössä tehdään roadtrip Vallilasta Tokoinrantaan Kurvin ja Linjojen kautta. Mun mielestä kyseinen roadtrippi on yksi levyn onnistuneimpia säkeistöjä sanoituksellisesti. Yksi juttu täytyy erityisesti ottaa esiin: tokassa säkeistössä on rivi ”Kurvissa pameja pilveen tai päinvastoin vaihdetaan”. Sille multa löytyy hyvä selitys: olin kerran Sörnäisten metroaseman laiturilla, olin muistaakseni vielä urheilukamppeissa menossa pelaamaan futista tai salibandya. Yksi tyyppi tuli kysymään ”Vaihdatko pameja pilveen?” Homma jäi jotenkin vaivaamaan, kun en tiennyt kumpaa sillä ittellään oli ja kumpaa se oletti että mulla olisi ollut. Musiikillisesti ja fiilikseltään tää on varmaankin iloisin biisi levyllä. Omasta mielestäni biisin sävellys on erittäin onnistunut ja tästä saatiin irtonaisen kuuloinen kokonaisuus. Sävellys tosiaan oli valmiina jo Ratkaisulle. Sen verran kuitenkin hienosäädin sävellystä, että muutin säkeistön vähän yksinkertaisemmaksi Ratkaisun aikaiseen versioon verrattuna.
- Erkko -
- Lisää biisien kommentointia tulossa lähiaikoina - |
|||||
|
|||||
|