www.ramopunk.com

Häiriköt etusivu

Share |

 

Maukka (kuva: Santtu Särkäs).

Haastattelussa rumpali

Maukka Maunula

(Häiriköt, Pää Kii, The Heartburns jne.)

Suomen keikkapaikat on sinulle tuttuakin tutumpia, kun olet niitä kiertänyt ja kierrät edelleen ties miten monen bändin kanssa. Missä kaikissa bändeissä tällä hetkellä oletkaan mukana? Häiriköt, Pää Kii, The Heartburns, Pistones, Särkyneet… Vieläkö löytyy muita?

- Siinäpä aktiiviset tällä hetkellä, Kytänsoittajien kanssa tehtiin muutama seiska, mutta yhtään keikkaa ei oo soitettu, heh. Mysteeribändi.

Tällä vuosikymmellä olet soitellut lisäksi vielä ainakin Nazi Death Campissa, Vaasankatu SS:ssä ja Problemsissa. Vai löytyykö tähän listaan täydennystä?

- Nazi Death Camp, Vaasankatu SS ja Problems on mun osalta historiaa, tosin eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu.

Tumppi kyseli tossa just, että olisko aikaa ens vuoden alussa, mutta jäi sitten vähän epäselväksi mitä herralla oli mielessä. Mä oon lähdössä kai just silloin vähän pitemmäksi aikaa Köpikseen.

Voisi järjestää sellaiset Maukka-festarit, missä soittaisit kaikissa bändeissä ja orkesterit tuosta edellä mainituista…

- Hah, Erkkohan tosta sanoi ekana! Se se oliskin, mutta tulis hyvä keikkaliksa ainakin! Toi pitäis vielä järjestää kesällä mahdollisimman pahan helleaallon aikana paikassa, jossa ei oo ilmastointia, heh. Lepiksessä on joskus meinannut taju lähteä kesähelteillä. Ennätys on toissa kesän LPRHC-festeiltä, missä tuli taottua kolme keikkaa... Yllättävän iisisti meni vaikka oli vitun kuuma päivä.

Olet varsinainen maailmanmatkaaja ainakin siviilissä, mutta miten paljon olet keikkailut ulkomailla ennen tätä äskettäin päättynyttä Pää Kiin Amerikan reissua? Häiriköt kävi ainakin joskus soittelemassa Saksassa…

- Euroopassa on tullut heitettyä viisi rundia, mutta sitä voisi harrastaa enemmänkin. Se on kyllä siisteintä touhua ikinä. Nastaa ja vieraanvaraista porukkaa. Rakastan muutenkin Eurooppaa yli kaiken, joten soittamisen ja matkustamisen yhdistelmä on ihan parasta. Toki muillekin mantereille olis hauskaa päästä.

Minkä bändien kanssa olitkaan Euroopassa keikkailut?

- I Walk The Line, Häiriköt, Nazi Death Camp, The Heartburns.

Jonkun kanssa kahdesti? kun puhuit viidestä rundista?

- Joo. NDC:n kanssa kaksi rundia Euroopassa.

Keikkailitte Pää Kiin kanssa Kanadassa ja USA:ssa syys-lokakuussa. kuka tuon kiertueen organisoi?

- Yks paikallisen Katakombes-klubin Janick otti yhteyttä ja halusi meidät sen klubin festareille soittamaan! Sit kelattiin että olis nastaa soittaa vähän enemmänkin siellä päin, joten se buukkasi US East Coast-tourin. Oltiin tosiaan kolme viikkoa pyörimässä.

…ja miten organisointi toimi paikan päällä?

- Organisointi oli paikoitellen hyvin sekavaa, mutta kaikki hoitui kumminkin tosi jees, heh! Hyvää porukkaa ja kaikesta selvittiin. Skitsoiltiin etukäteen ihan hulluna rajanylityksiä, mutta nekin meni tosi helposti. Backlinen kanssa oli vähän säätöä, kun ei voitu ottaa mitään omia kamoja mukaan. Mutta paikalliset bändit oli supernastoja ja lainasivat kamojaan. Oli meillä siis jotain kamoja lainassa Kanadan puolelta.

Missä kaupungeissa keikkailitte?

- Pyörittiin kyllä vaikka missä! Rundi lähti Montrealin festareilta ja hengailtiin Montrealissa jotain neljä päivää muutenkin. Sit lähdettiin Jenkkien puolelle ja mitäs kaikkea siellä olikaan....? Albany, Pittsburgh, Lexington, Asheville, Augusta, Floridan Gainesville, Greensboro, Richmond, Washington D.C., Philadelphia, Hartford ja New York.

New Yorkin keikka tosin peruttiin, kun jollain tyypeillä meni herne nenään Montrealin keikan välispiikeistä ja joku urpo oli käsittänyt sanoituksia hieman väärin... Oli fiksusti kääntänyt sanoituksia Google Translatorilla ja tietty sarkasmi,ironia ja musta huumori ei kovin hyvin sillä tavalla käänny, heh. Meidän piti soittaa myös Kakkis-setti siellä Montrealissa järkkärien toiveesta, mutta sekin meni vituiksi samasta syystä.

Amerikka on niin saatanan iso mesta ja tuntuu, että jokainen osavaltio on oma pieni maansa. Fiilis voi olla kovin erilainen mestasta riippuen, mutta niinhän se on toisaalta vähän joka paikassa. Nähtiin kyllä kaupunkeja pienistä suuriin. Joka paikassa oli kyllä tosi mukavaa ja avointa jengiä!

Olisi mielenkiintoista kuulla mistä kommenteista ja väärinymmärryksistä New Yorkin kaverit niin pahasti onnistuivat pahastumaan?

- En muista mitä Bergman sanoi keikalla. Mutta ne tyypit oli selvästi tulleet ennakkoasenteella keikalle. Jos olivat "kääntäneet" tekstejä englanniksi… Esim Edes Jotain Positiivista -biisin kohta "ja neekerin kullia himoitset" ei käänny englanniksi kovin hyvin. Sarkasmi tai ironia ei käänny Google Translatorissa ...a jos ei muutenkaan tajua ja tunne bändiä ja tyyppejä.

Mutta toi homma paisui täysin yli äyräittensä, kun vielä selitettiin asiaa sille järkkärille, joka tunsi sen tyypin. Noh, ihmiset on tyhmiä, varsinkin PC-punkkarit.

Minkälaisia kiertueen keikkapaikat olivat?

- Keikkamestat vaihteli baareista/klubeista ihmisten olohuoneisiin ja sit oli muutama ihan käsittämätön "punktaloläävä", joissa jengi myös asui. En oo kovin nirso majapaikoista, mutta noi oli sellaisia kaatopaikkoja, että monilla olis tullut äitiä ikävä. Jotain kertoo, että en ottanut farkkuja jalasta yli kahteen viikkoon, hah.

Parit parhaimmista keikoista soitettiin tyyppien parikerroksisissa taloissa, olohuoneessa! Niissä oli aina silloin tällöin bändi-iltoja ja helvetin hyvä meno. Ne oli keskellä ihan tavallisia asuinalueita, bändeistä lähti järjetön meteli ja kukaan naapuri ei tuntunut häiriintyvän. Suomessa olis varmaan Supo paikalla jo vähemmästäkin. Ja sit Philadelphiassa soitettiin sillan alla paikallisissa punkbileissä!

Ja kilometrejä tuli nieltyä. Minkälaisia päivämatkoja teillä oli ajettavana?

- Just laskin tossa kilsoja yks päivä ja jotain 5500km tuli yhteensä. Lentojen kanssa n. 18500km. Pisin etappi tais olla n. 845km. Ajot meni maisemia ihmetellessä ja nukkuessa. Ja amerikkalaisille huoltoasemille kylvettiin pieni omaisuus!

Bissen juonti oli autossa kielletty monessa osavaltiossa, joten sekin jäi. Ehkä hyvä niin.

Onneksi meillä oli hyvä kuski Kanadan puolelta, Mr. Steve Bennett. Täysi sekopää, mutta ihan pro noissa hommissa. Autokin kärähti kerran Knoxvilleen ja todella huonoilla jarruilla ajettiin yksi etappi. Mr. Bennett ilmoitti siitä onneksi vasta perillä!

Miten ne keikat meni? Miten yleisöä riitti suomenkieliselle punkbändille ja mitä porukka tykkäsi?

- Keikat meni todella hyvin ja paranivat vaan loppua kohti. Kutsuttiin uudestaankin, joten kai me jotain oikein tehtiin.

Suomipunk tuntuu olevan tuolla suht kova sana noissa piireissä. Niin vanha kuin uusikin. Oli hämmentävää ku jengi tiesi monia tän päivän Suomi-bändejä. Ja tietysti Lamat ja Ratsiat oli hallussa. Vastaanotto oli kyllä pirun jees noin ylipäätänsä.

Sinulla on 23.10 - 21.11. seitsemän tuplakeikkaa Häiriköt mukana joka kerta ja kaverina yleensä noissa Heartburns ja kertaalleen Pää Kii. Totesit aikaisemmin, että olet niihin tottunut. Varmaan pakko, kun soitat niin monessa bändissä…

- Joo, nyt alkoi toi Häiriköt/Heartburns-rundi ja nastaa lähteä ku saa vähän vedettyä happea ton hullun kolmen viikon jälkeen. Jenkeissä tota ajamista kesti aika hyvin ku oli uudet maisemat, täällä on nähnyt paikat aika monta kertaa...

Vaikuttaako tuplakeikka sinun keikkaillan toimintaa mitenkään verrattuna yhden bändin keikkaa?

- Tuplakeikkoja on tullut soitettua vuosien varrella niin paljon, että ei se tunnu enää juuri mitenkään. Eka keikka on vaan hyvää lämmittelyä! Ja pahin jännitys menee siinä samalla ohi. Yksi bändi on hyvä olla välissä, mutta kyllä ne putkeenkin menee jos tarvii.

Suomen mestat olet nähnyt tuhat kertaa, kuten taannoisessa pikahaastattelussa totesin, mutta et ole silti keikkailuun hyytynyt. Mikä keikkailussa on parasta just sinulle itsellesi? Sellanen fiilispuoli tuollaselta keikkajyrältä kun sinä oli mielenkiintoista kuulla.

- Jep, Suomea on kyllä kierretty aika huolella vuosien varrella. Järjetön määrä keikkoja ja kilometrejä. Välillä kyllä tulee kausia kun ei jaksaisi istua autossa, mutta itse soittaminen on kyllä aina nastaa.

Toinen rasittava asia on jatkuva venaaminen. Ryyppäminen on vähentynyt huomattavasti vuosien varrella ja ei kyllä jaksaisi tätä hommaa, jos olisi koko ajan lärvit.

Tää homma on kyllä niin verissä, että lähteminen on aina kumminkin siistiä. Ja himaan on nastaa tulla myös. Uudet mestat kiehtoo mua muutenkin ja tietysti toi soittamisen yhdistäminen siihen on ihan parasta.

Eka Häiriköiden levynjulkaisukiertueen keikka ohi Oulussa. Niin ja soitit siellä myös Heartburnsin kanssa. Mites reissu meni?

- Reissu meni hyvin ja keikat oli tosi jees. Diggaan Oulun 45: sta ja siellä on pirun hyvä äänimies. Soittanut Zero Ninessa joskus! Pistokeikassa Ouluun ei oo mitään järkeä ja autossa bostailu oli kovin raskasta, varsinkin paluumatkalla. Jenkeissä oli se hyvä, että maisemat on uusia ja pitkiä välejä kestää sen takia paremmin. Lasten Hautausmaan heebot tuli moikkaamaan mestoille ja lähdettiin tsekkaan vielä niiden keikkaa Oulun Hevimestaan. Muutamia G&T:tä myöhemmin hypättiin pakuun ja posotettiin yömestaan. Lähdettiin aamulla ajamaan jo klo 11 jälkeen ja stadissa oltiin aika tasan klo 20. Hyvä reissu ja keikat oli poikkeuksellisen hyviä.

Häirikkö-Juuso odotteli erityisesti, että pääsisi Jämsänkoskelle katsomaan, vieläkö siellä osataan käyttää päihteitä väärin. Onko sinulla jotain levynjulkaisukiertueen keikkaa, tai keikkoja, joita erityisesti odottelet?

- Odotan eniten Kuopiota ja Herra Vesterisen mahtavaa yö/aamupalatarjoilua, heh! Ei oo kyllä muuten mitään sen erikoisempia odotuksia. Tampereen Vastavirralla on nastaa käydä pitkästä aikaa ja se Jämsän Ilveslinna kiinnostaa, vaikuttaa erikoispaikalta ja se on aina plussaa.

Vai yö- ja aamupaloja odottelet. Nyt tuli paineita.... tappava viikko minulla juuri ennen bileitä.
- Toi oli vähän tsoukki, älä nyt mitään paineita tai stressiä ota!

Uusi Häiriköt-levy on nyt pihalla. Tyytyväistä hyminää kuuluu vähän joka puolelta. Minkälaiset fiilikset on nyt levyn suhteen kun projekti on julkaisukiertuetta vaille valmis?

- Fiilikset on vaan nousuun päin! Levystä tuli paljon parempi mitä osasi odottaa. Erkollekin sanoin, että noi biisit oli mulle vähän ns. growereita ja ei olisi uskonut kuinka hyvältä ne kuulostaa valmiina. Oli rima korkealla Ratkaisu-levyn takia, kun sekin onnistui niin hyvin, mutta tosta tuli kyllä vähintään yhtä kova. Mahtavaa jos jengi hymisee! Ratkaisusta ehti "muutama" vuosi vierähtää, ehkä seuraava tulee pikavauhtia, tai sit siihen menee 20 vuotta!

Toivotaan, että mieluummin pikavauhtia tulis seuraavaa levyä!

 

Kävijälaskuri