Kolme keikkaa ja kolme basistia
(Julkaistu 14.12.07)
Häiriköt soitti maaliskuun alusta heinäkuun loppuun 2007 kolme keikkaa kolmen eri basistin kanssa. Vakituinen basisti jäi bändistä pois, mutta on yhä vakituinen basisti, seuraava soitti kerralla kaksi keikkaa, ensimmäisen ja viimeisen. Kolmannesta näyttää sitten tulleen vakituinen tuuraaja. Eli mitenkäs kaikki menikään...
M!ka:
Kolme keikkaa ja kolme basistia
Mikko jättää Häiriköt
Mikko Salonen jätti Häiriköt, toistaiseksi, kuten Erkko Häirikkö korostaa, koska hän työskentelee maailmallakin menestystä keräävän Sunrise Avenuen äänimiehenä. Siihen työhön ei oikein Häiriköiden basistin virkaa voinut sovittaa, vaikka useammallekin Häiriköiden keikalle Mikko taisi jo singahtaa jostain päin Keski-Eurooppaa.
Mikko selvitti sivuun jäämistä näin: "Mä oon tällä hetkellä niin kiinni mun työssä. On vähän turhan vaikeeta ja stressaavaa sovittaa aikataulut sillain, että pystyy tekemään molempia, Häiriköitä ja duunia. En halua jarruttaa Häiriköitä, niin että parempi vaan antaa homma jollekulle, jolla on aikaa. Tilanne on nyt tämä… Ja tilanteet saattaa välillä muuttua. Mutta nyt on näin…"
Mikko toistaiseksi viimeisen kerran Häiriköiden riveissä Ramopunk.com 5v-bileissä (kuvat: M!ka)
Viimeinen keikka Ramopunk.com 5v -bileissä
Mikon viimeinen keikka Häiriköissä oli Ramopunk.com 5v-bileissä maaliskuun alussa 2007. Loppuunmyydyn keikan yleisölle, josta pääosa oli enemmän tai vähemmän kovia Häiriköt-faneja, ei Mikon sivuun jäämisestä kerrottu mitään, vaikka asia oli jo tuolloin bändin jäsenille selvillä. Ilmeisesti bändi ei halunnut järjestää mitään haikeita jäähyväisiä, vaan soitti tavallistakin tiukemman keikan, joka löi yleisöstä "ilmat pihalle". Tuo keikka jäikin mieleen parhaana Häiriköiden keikkana, mitä olen nähnyt, vaikka aika monta on tullut koettua. Jälkiviisaana voi sanoa, että Mikon esiintymisessä viimeinen keikka näkyi, ei haikeutena, vaan tavallistakin tiukempana soittona ja ehkä joissakin eleissä, kuten bassoa pään päällä pitäessä, oli jäähyväisten fiilistä. Voi olla, että nuo ovat vain minun kuvitelmia, mutta kun tieto Mikon lähdöstä julkaistiin, niin nuo mielikuvat nousivat kyllä vahvasti mieleen keikan muistikuvista. Keikka oli kyllä joka tapauksessa Häirikkömäisen tyylikkäät jäähyväiset.
...viimeinen keikka on ohi (kuva: M!ka).
Erkko-Maukka-Mikko -kokoonpano tuntui viimevuosina trimmanneen Häirikkö-konetta yhä tiukemmaksi ja tiukemmaksi ja ko. trio tuntui jotenkin suorastaan täydelliseltä tälle bändille. Kaikki Häiriköitä 2006-07 keikoilla nähneet tietävät, että tuossa väittämässä on kyllä perää. Seuraavaksi nousikin sitten esille ajatus, että melko isot saappaat on Mikon jäljiltä täytettävänä tulevalla basistilla, oli hän sitten kuka hyvänsä.
Osku Häirikkö, ensimmäistä ja viimeistä kertaa (kuva: Jeke).
Osku yhden keikan Häirikkönä
Seuraava Häiriköiden keikka oli yli kaksi kuukautta myöhemmin Ramoviisuissa toukokuussa 2007. Keikka oli myös uuden basistin Osku Häirikön ensimmäinen keikka bändissä. Itse en ollut keikkaa näkemässä, mutta pelkkiä kehuja Häiriköiden keikasta minun korviin kantautui. Uusi basisti tuntui pärjänneen ihan hyvin, vai mitäpä voi vaikka Rehtori Hekon kommentista päätellä: "Häiriköt oli kova. Kovuus Mohsin asteikolla siinä Charles Bronsonin ja timantin välissä. Uuden basistin sisäänajokeikalla ei kyllä huomannut mistään, että kyseessä on jonkun eka kerta".
Jostain syystä keikka jäi kuitenkin Oskun ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Seuraavalla keikalla heinäkuussa Puustockissa lavalle nousi monien hämmästykseksi taas uusi basisti.
Juuso aloittamassa ensimmäistä Häiriköt-keikkaansa 20.7.07 (kuva: M!ka).
Juuso Reba basistiksi
Tuntia ennen Häiriköiden Puustockin keikkaa kuulin, että basisti oli jälleen vaihtunut! Oskun ura Häirikkönä jäikin sitten yhteen keikkaan. Keikan alussa odottelin jännityksellä uutta basistia ja miten keikka uuden kaverin kanssa sujuisi. Kun bändi ilmestyi lavalle, löi aivot tyhjää pitemmän aikaa, kun tajusin, että basistihan on ensimmäisen Converse-kerhon keikkaan joulukuussa 2004 uransa päättäneen Retkibanaanin laulaja-kitaristi Juuso! Olipa hauskaa nähdä Reban miehistä edes yksi taas musiikin parissa. Ainakaan tämän keikan perusteella ei pitäisi olla mitään syytä uuteen basistin vaihtoon. Juuso hoiti hommansa hyvin ja lauloi basistin lauluosuudet mm. 1-2-3-4-5-6-7-8 –biisissä mallikkaasti. Noihin soittoteknisiin puoliin sen suuremmin puuttumatta, fanipohjalta fiilistellen Juuso sopii myös erittäin hyvin bändiin …onhan kyseessä tämän tyylin musan arvostettu vanha konkari, joka on Häiriköt-fani itsekin.
Vakituinen tuuraajahäirikkö
Juuson häirikköbasistin ura ei onneksi jäänyt yhteen keikkaan, vaan hän näyttäisi asettuneen pitemmäksi aikaa Mikon "vakituiseksi tuuraajaksi". Tuuraaja Juuso siis tavallaan on, sillä mm. Puustockissa Erkko kertoi, että bändin varsinainen basisti on edelleen Mikko, joka ottaa paikkansa takaisin joskus tulevaisuudessa. Siihen voi tosin kulua paljonkin aikaa, vaikka vuosia.
Ja hyvin on Juuso tuurannutkin, sillä tätä kirjoittaessa viimeisin Häiriköiden keikkakokemukseni on lokakuun lopulta -07 Juuson kotikaupungista Hämeenlinnasta. Siellä eivät ehkä soundit olleet parhaimmillaan, mutta meininki oli enemmän kuin riehakasta. Tämän hetken Häiriköt-keikka arvostuksissa tuo keikka nouseekin toiseksi parhaaksi Häiriköiden keikaksi, mitä olen kokenut. Eli, eipä hölsky Mikon isot saappaan ainakaan kovin pahasti Juuson jaloissa.
M!ka
Juuso Häirikkö:
Eka kertaa Häirikkönä Puustockissa -07
Pakko se on jonkun paskatki hommat hoitaa, joten ei muuta kun raideverkkoa rassaamaan ja meikämandoliino Häirikkö-mailan varteen! Käy hyvin, oikein hyvin. Ei ehkä ihan paras tilanne hypätä penkiltä bändiin joka on viime ajat ollu uransa kovimmassa vedossa, mut joo, käy aivan vitu hyvin. Eihän se kumminka kirpase ku 30min... Mikon tennarin nro kai jotain 54. Ei tarvi kenenkään ees haaveilla täyttävänsä koko aukkoa.
Alotusaika, seuraavat esiintyjät ja koko ajan ikävämmät säätiedot pitkin viikkoo pisti kyllä miettiin, kuinka siistiä ois ollu päästä puikkoihin jo Häiriköitten edelliseen vetoon Semissä. Fiilis vaihtui kuitenkin jo hyvän matkaa ennen Juvaa, kun alko näyttää siltä, että vettä ei ehkä sadakkaan ja kevyt alkutankkaus alko nostaa tunnelmaa kohti festivaalistandardia. Mukavahan se olis ollu tempaista Jeggu ja lonkeropakkaus kiduksiin heti Mikkelin jälkeen, mutta osoitin tilanteen vaatimaa amatöörimäisyyttä ja pärjäsin parilla rentouttavalla annoksella mietoja. Sen verran vikkelää on Häirikkö-jatsi, että saa kyllä tosissaan veivata, että edes selvänä siitä selviää jotenkin kunnialla. Siis kun ei ole "Markku" mieheksi/naiseksi...
Njoo, rytmiosasto teippas vanhat sotavammat piiloon, kamat lavalle, puolinopee tsek-tsek ja bäkkärille hieroon syviä vatsalihaksia suorituskuntoon. Nyt sit alko todellaki oleen tunnelmaa. Kuukauden venannu ja täpöllä keskittyny tätä hetkeä varten.. 12 vuotta seonnu samoista piiseistä välillä hyvinki lujasti ja saanu muutenki niiiin paljo hyviä fiiliksiä tästä musasta, että huh-huh ja nyt vittu aurinkoiselle festarilavalle leipomaan tätä maailman parasta rokkia muina miehinä tylyimmässä mahdollisessa seurassa. Siis käy mulle, nyt, heti! Suoritusta ei onneks tarvinu jännittää, treeneissä oli Jedineuvosto antanut läpäisevän arvosanan ja tiedossa oli, että ainaki oma lanttu sekoo näistä ralleista. Oli kyllä yks parhaista hypyistä tyhjyyteen mitä mä oon tehny. Kiitos Allahille, Jahvelle ja Jyrki Hämäläiselle rokenrollista!
Keikka meni sekunnissa. Aurinko pisti silmiin ja niin pisti moni tuttu ja tuntematon naamakin. Väkisi pisti hymyilyttään vaikka hurja ja vihainen oli sanoma ja rytmi. Vaikee oli esim. naama rutussa hehkua, kuinka "elämä on ikävää/tylsää". Hyvän setin oli "Ernesto" kasannu. "Kondis" ja "Lehtibisnekset" oli mulle uusia (oho..) löytöjä ja olivat sen takia ehkä parhaan makusia jo treenatessa, "Kondiksessa" alan melodiaa ja alan asiaa, "Älbeessä" tylyintä tykitystä ikuna, loistava versiointi. Sitä on kyllä hieno vetää. No ehkä "44":ä kumminki vielä hienompaa, kun saa huutaa ja vielä kurittaa nilkkejä. No ehkä sit kumminki niitä oli kaikkia hieno tempoa. "Liimaa liimaa" soinnutus ja sanat... mui! Vähän oli surinaa jossain mun bassolinjassa ja vähän oli mun bassolinjat välillä hukassa kun mopo karkas hansikkaasta ja kuulo karkas korvasta, mut ei ihan hirveesti haitannu. Erkko singahteli "isolla" lavalla valon nopeudella ja yllätti kyllä mut täysin, kun ei se kumminkaan miltään kovakuntoselta näytä.
Mielellään olis kyllä soittanu myöhemmin illalla, et ois ollu enemmän uhreja pitissä, mut alusta asti oli kyllä asian hyvä puoli kaikille selvillä: pidempi palautumisaika ilmaisine irtokarkkeineen ja mitä näitä ny o. Eli kiitti vitusti ja bäkkärille oksentaan!
Ei lähteny oksu, eikä itku, vaikka molempia joutu hetken pidätteleen setin jälkeen.
Juuso Häirikkö