Erkko Häirikkö ja M!ka kommentoivat Ratkaisu-levyn biisejä
Erkko "Häirikkö" Salonen antaa asiantuntijan kommentteja Ratkaisu -levyn biiseistä. M!nä edustan sitten vähemmän asiantuntevaa kansanosaa ja kommentoin mitä biiseistä mieleen juolahti. Tein omat kommenttini ennen kuin tutustuin Erkon kommentteihin, jotten saisi sieltä ulkopuolisia vaikutteita. Jossain kommenteissa se saattaa näkyä.
Minun höpinät tulee ensin ja Erkko sitten kertoo sen jälkeen, mistä oikeasti on kysymys.
M!ka
Kerrankin tuli tehtyä levy johon mä oon ite ihan 100% tyytyväinen. Yleensä aina kun on kuullut uuden levyn valmiina on tullut sellainen”no tällainenko tästä nyt sitten tällä kertaa tulikin” –fiilis, mutta tällä kertaa putosin melkein perseelleni kun kuulin ekat valmiit miksaukset levystä. Meillä oli niin paljon biisejä joista valittiin parhaat että levylle ei jäänyt yhtään täytebiisiä. Mun mielestä biisimateriaali on myös harvinaisen monipuolista meille: Levyltä löytyy kaikkea tylystä HC:sta herkkään viulukoneballadiin asti.
Erkko (Häiriköt)
Tunteeton
Aina
kun sitä saa uuden mielenkiintoisen ja pitkään odotetun levyn käteen,
jännittää miltä se kuulostaa ja miten bändi on mahdollisesti
muuttunut ja jos on niin mihin suuntaan... Häiriköiden kohdalla tiesi
mitä odottaa, mutta silti jännitti…
Tunteeton
on häirikkömäisen tylyä menoa. Lyhyt, tiivis ja tarttuva biisi,
aivan kuin yksi pieni hetki napattuna jostain riidan keskeltä. Teksti
toimii hienosti. Tässä ikään kuin esitellään missä mennään ja
mitä on jatkossa tulossa. Sopii mukavasti levyn ensimmäiseksi
biisiksi. Tässä oli kaikki häirikkö-palikat paikoillaan, lopusta ei
oikein osannut vähempää odottaakaan.
Beibi
nalkuttaa, ettei jäbällä ole tunteita. Taas
Beibi! Biisien beibit ovat rasittavia, niistä on aika usein
ongelmia Häiriköiden biiseissä. Tämä nyt sentään vaan arvostelee
kohtuuttomasti, pahimmillaanhan beibi paljastuu zombieksi.
…ja
vai ei ole tunteita: Jätkä on täynnä vihaa, koko maailma ahdistaa,
itserakkaus kukkii ja raivarit on päivittäisiä. Beibin kritiikki ei
tunnu oikein uppoavaan. Omanarvontuntoinen ”sankari” tietää, että
beibi on totaalisen väärässä.
Tätä tunneskaalaa kun miettii ja vertaa Häiriköiden biisien minä –hahmoihin, tai oikeastaan ”mä” –hahmoihin, niin aika usein heidän tunne-elämänsä kirjo löytyy tästä biisistä.
M!ka
Tunteeton pantiin levyn aloitusbiisiksi siksi kun biisistä tuli niin tyly. Sanoihin sain idean jostain vanhasta Sledge Hammerista. Sävel on ihan silkkaa ’74 Ramonesia. Aika erikoinen Häiriköt-biisi, johtuen siitä että sekä säkeistössä että kitarariffissä on paljon outoja sointuja. Mun mielestä hyvän kuuloinen biisi. Tällä me ollaan aloitettu keikatkin tänä keväänä.
Erkko
Elämä on kovaa julkaistiin myös ilmaisena nettisinglenä.
Elämä on kovaa
Taisi joku kommentoida tätä nettisinkkujulkaisun jälkeen sanoilla ”Hetken kestää elämää ja sekin synkkää ja ikävää” ja toinen kuvaili biisiä ”koulukiusaajan testamentiksi”. Onhan tämä aika synkkä ralli. Synkimmästä päästä bändin tuotantoa. ”Voi voi” –kertosäekin toimii tyylikkäästi pelkkänä välinpitämättömänä toteamuksena. Tiukka, nätti biisi ja hienosti toimiva kertsi. Kuluneen sanonnan mukaan, toimii kuin junan vessa. Taitaa tarinan kultalusikkainen kaverikin tipahtaa siitä samasta junan vessasta… ja päätyy, kuinka ollakaan Hesarin kulmille, paikkaan, jota kuvaillaan tarkemmin levyn loppupuolella.
M!ka
Biisi syntyi niin että halusin tehdä yhden biisin joka kuulostaa Social Distortionilta. Alun kitarariffi kuulostaa vähän liikaakin SD:ltä: mä väsäsin sitä monta tuntia ja sain omasta mielestäni hienon riffin aikaan. Muutaman kuukauden kuluttua kun kuuntelin pitkästä aikaa White..-levyä huomasin, että intron 5-6 ekaa ääntä on melkein suoraan Gotta know the rulesin soolosta. Alun perin biisissä oli vähän erilainen kertosäe, mutta muutin sitä enempi meidän tyylin mukaiseksi.
Sanoja jengi on tulkinnut aika monella tavalla mikä on musta ihan hauskaa, mutta mun versio on tällainen: mä kirjoitin sanat kertomaan sellaisista ihmisistä joita esim. Idols oli täynnä: äiti on joskus kehunut että ”kylläpä meidän Matti laulaa hienosti”, eikä Matille oo koskaan oikein valjennut että eihän se oikeasti osaa laulaa pätkääkään. Sitten se menee johonkin Idolsiin häpäisemään itsensä ja loukkaantuu kun tuomarit kertoo totuuden. Tällaisia, omasta mielestään täydellisiä, itsekritiikin puutteesta kärsiviä skidejä on nykyään vähän liikaa. Mä en haluu mitenkään sen kummemmin saarnata tai valita puolta, biisissä vaan kerrotaan kuinka joskus käy huonosti. Sanat on aika nihilistiset: elämä on kovaa ja sen jälkeen kuollaan.
Tää on ihan valmistumisestaan asti ollut mun suosikkibiisi uusista biiseistä.
Erkko
Mä en haluu olla mä
Tuo vähän mieleen toisen suosikkiyhtyeeni Poikien Pasi Virtasen ja Rannalla biisit. Ei ne samanlaisia biisejä ole, mutta fiilikset on vähän samanlaiset. Nörtti, häviäjä ja no-liferi on tässä biisissä päässyt yhden ajatuksen pitemmälle kuin noissa Poikien biiseissä, todetessaan sängyssä makaillessaan haluavansa olla joku muu. Tarttuva biisi, jossa on melkein pakko laulaa mukana ”mä en haluu olla mä-ä-ä-ä-ä…”
M!ka
Tästä tuli ihan skeittipunkkia: Tää on ehkä eniten poppia uuden levyn nopeista biiseistä. Mä tein tän biisin kun olin kuunnellut parin viikkoa putkeen Type O Negativea. Lopputuloksesta asiaa on vaikeeta huomata. Tää on kuulemma aika monen ihmisen suosikkibiisi levyltä.
Erkko
Väkivalta on ratkaisu
Ai
ei ole Häiriköiden biiseissä mitään sanomaa, eikä teksteihin pidä
sen vuoksi paneutuakaan? Tässähän saarnataan kuin Pelle Miljoona
parhaimmillaan… tai saarnattaisiin, jos tekstin kääntäisi päinvastaiseksi.
Häiriköt ”saarnaa” vähän eri tavalla.
Häiriköiden
tuomio on, että puhumalla asioita on turha selvittää, väkivalta on
ratkaisu ja sama sääntö pätee niin perhepiirissä kuin
maailmanpolitiikassakin. Voisi silti väittää että tässä otetaan
kantaa väkivaltaa vastaan, vaikka tämä vähän sellainen kyyninen
toteamus asioiden surkeasta tilasta onkin.
Tämä hc-meininki sopii hyvin biisin tekstiin. Rauhallinen kertsi antaa mukavan paussin hc-rypistykseen.
M!ka
Sarjassa basistin laulamat hc:t. Näinhän se elämä menee: Puhumalla asiat ei etene mihinkään, vaan tahtonsa saa aina läpi se kuka lyö kovimmin taikka kenellä on isoin armeija takanaan.
Tästä tuli ihan loistava biisi. Mikko tulkitsee laulun hyvin. Biisi syntyi kun kuuntelin pitkästä aikaa ekaa eepeetä ja Moukarimies-biisin rytminvaihdos jäi pyörimään päähän: mun teki mieli tehdä uusi biisi jossa on vastaavanlaisia rytminvaihdoksia. Siksi biisissä on kunnon hc-vauhtia kulkeva säkeistö ja hitaampi kertosäe. Tää oli ainoa biisi joka studiossa soitettiin ilman klikkiä. Temposta tehtiin tahallaan sellainen että hidas ja nopea osa ei oo mitenkään synkassa keskenään vaan nopea osa on tosiaan on nopea ja hidas osa laahaa.
Erkko
1-2-3-4-5-6-7-8 löytyy myös samannimiseltä cdep:ltä,
joka julkaistiin ennen Ratkaisu-levyä
1-2-3-4-5-6-7-8
Lisää
elämänhallintaoppia. Edellisessä asiassa ratkottiin ongelmia muiden
ihmisten kanssa. Tässä biisissä paneudutaan enemmän oman pään sisäisiin
murheisiin. Ratkaisu on yhtä lähellä kuin lähin liimatuubi. Sillä
hoituu huonoimmatkin fiilikset. Pää sekaisin alkaa asiat luistamaan!
Kaikkihan tietää, että juuri näin se sujuu… tai sitten ei.. Ei siis
ihme, että biisissä on niin kiva, rento ja kevyt tunnelma. Ei paina elämän
murheet pätkääkään. Lempeäniloinen
laulu ja periaatteessa aika hurtti biisin aihe sopii hienosti yhteen.
Levyn parhaita biisejä. Oikeastaan oikea liimabiisien helmi ja varmuudella tarttuvin, kirjaimellisesti liimamaisen tarttuva. Tätä saattaa juuttua hyräilemään päivätolkulla… Monesti on tullut töissä tilanteita, että pitäisi puhella jotain järkevää ja vakavaa ja samaan aikaan soi päässä aina vaan
”Yy
kaa – ota tuubi liimaa, koo nee – ala haistelee…”
Eräällä tutulla hajosi yllättäen hammas ihan murusiksi ja kaveri oli ihan murheen murtama. Tämä biisi oli uunituoreella cdep:llä käsillä. Eihän sitä voinut muuta kun soittaa tätä lohdutukseksi… Taisi siltä vähän vinoa hymyä irrota, ihan vähän.
M!ka
Totta kai Häiriköt-levyllä pitää olla yksi liimanhaistelubiisi. Tää täyttää sen kiintiön. Tavoitteena mulla oli tehdä tähän biisiin sanat joissa ei oo mitään järkeä ja nää sanat on just sellaiset. Kertosäkeestä tuli harvinaisen tarttuva. Päätettiin että Mikko laulaa tän. Sillä on vähän värikkäämpi ääni kuin mulla ja se toimii hyvin tässä biisissä. Lopputulos on todella onnistunut.
Erkko
Mä en haluu matsaa
Nätti melodia. Hyvä kertsi. Ihan kitarasooloakin mukana. Mielenkiintoisen rauhallinen tunnelma koko biisissä, vaikka aiheena on entisen beibin lähentelyn torjunta. Ei ihan tavallisinta häiriköintiä. Vanhasta suhteesta ei synny enää mitään tunteita, ei muuta kuin kiihkoton toteamus ”ei vois vähempää kiinnostaa”.
M!ka
Tää on ihan kantria. Biisin esikuvana oli Road To Ruinin kantribiisit (Don’t come close jne.). Mä väsäsin biisin sointukulun ja kooruksen pitkän aikaa sitten mutta olin unohtanut koko homman. Onneksi tää sattui putkahtamaan muistista esille juuri ennen levyn tekoa.
Sanoissa ei kai loppujen lopuksi sanota juuri mitään. Soundipolitiikka tässä biisissä ei oo ihan meidän perusmeinkiä: Biisistä löytyy akustista kitaraa ja urkua ja kaiken lisäksi ihan kunnollinen kitarasoolo. Mä diggaan.
Erkko
Seison suorana
Hmmm…
ettei vaan olisi tässä Erkon tai/ja Häiriköt–yhtyeen elämänasennetta?
Erkkoa en väitä tuntevani, mutta ainakin tämä asennebiisi sopii tähän
bändiin. Yli 15 vuotta samantyylistä musaa ilman myönnytyksiä puoleen
tai toiseen… biisi toimii hyvin ja sanoissa on asiaa:
"Kaikki aina on valmiina neuvomaan
Miten mun pitäis mun asiat hoitaa
Mut kun tekee kaiken omalla tavallaan
Ei tartte myöhemmin alkaa katumaan"
M!ka
Tää on tällainen ”Story of my life” –biisi. Elämä ois helppoo, jos tekis aina niin kuin muut sanoo ja antais aina periks kaikessa. Mutta vaikka välillä tulis turpaan, niin mä seison suorana.
Biisin esikuvana oli L.A.M.F.:n ”Asennetta”: halusin tehdä biisin jossa olis samaa fiilistä kun tossa biisissä. Mä olisin halunnut että biisiin tulee vähän enemmän Nirvanameininkiä: eli säkeistössä mennään iisisti ja kooruksessa kovaa, mutta hyvä tää on näinkin. Varsinkin koorus räyhää komeasti.
Erkko
Unohda mut
Tämä on kuin jatkoa Mä en haluu matsaa -biisille. Teksti siis, biisi on muuten enemmän perushäiriköintiä. Ei usko beibi millään ja nyt alkaa jo vähän ärsyttämään. Sen lopputuloksena on aika yksiselitteinen napakka vinkki ”Kuuntele mä sulle ilmaisen neuvon paan unohda mut, mäkin oon unohtanut sut.”
M!ka
Biisi syntyi valehtelematta viidessä minuutissa. Sekä sanat että sävel. Yleensä mä aina pyörittelen biisejä pitkään mun päässä mutta tää tosiaan syntyi ihan hetkessä.
Tykkään tässä sekä kooruksen melodiasta, että intron riffistä. Maukan Clash-paisutus alussa on myös siistin kuuloinen.
Erkko
Mä vastaan maailma
Mitähän
tästä osaisi sanoa muuta kuin, että tässä on levyn paras biisi! Ei
sitä oikeen osaa selittää…
Lauluääni
on hyvin ladattu biisin kylmään ja kovaan tunnelmaan. Tämä toimii
aivan mielettömän hyvin! Teksti ja melodia rimmaa jotenkin korvaa
hivelevästi. Kertsi on keveempi ja nousee hyvin esiin.
Tämä
voisi olla kuvaus yhteiskunnasta syrjäytyneestä väkivaltarikollisesta…
Ei ole kaverin päässä ainakaan kaikki kotona ja häneltä voi odottaa
ihan mitä vaan…
Kaikenlaisia toinen toistaan agressiivisempia ”mä-hahmoja” Häiriköiden biiseissä on ollut. Miten noista tyypeistä tuli mitä tuli, sitä ei selvitellä. Tässä biisissä kurkistetaan jopa vähän taustaankin, ”Skidinä jouduin aina vaikeuksiin. Mut laitoksesta toiseen roudattiin. Kun pääsin ulos olin pihalla kaikesta”.
M!ka
Tää on vanhimpia levyllä mukana olevista biiseistä. Biisi oli mukana jo demolla joka tehtiin Perjantai 13. –sessioita varten. Alun perin suunnittelin että tää kertois John Rambosta, mutta kun biisistä tuli tällainen jollotustyyppinen viisu niin tein siihen uudet sanat.
Tässä on tosi hyvän kuuloinen kertosäe: oli Mikon idea, että se laulaa yksin aina sen ”Mä vastaan muu maailma” -riimin ja se kyllä kruunaa koko biisin. Tässä biisissä Aksun tekemä soundimaailma toimii ehkä kaikista parhaiten. Ehdottomasti yksi mun suosikeista tällä levyllä.
Erkko
Rikas ja kuuluisa
Biisi
pureutuu napakasti tähän nykyajan julkkismussutukseen. Biisin alussa on
hauskan valittava fiilis ja sitten päästäänkin selvittämään, mitä
elämän toivelistalta löytyy.
Tosi-tv:n, Seiskan yms. kepeän roskan aikakaudella on tyhjien pikkujulkkisten määrä jotenkin räjähtänyt käsiin. Seiska-lehden suosio on minulle suuri mysteeri. Miten kukaan jaksaa sellaista lehteä edes lukea? Tyhmä kysymys. Sehän suorastaan jo muokkaa ihmisten ajatusmaailmaa. Joku aika sitten luin jostain tutkimuksesta, jossa järkyttävän iso osa teineistä haluaa juuri sitä, mitä tässä lauletaan. Suosikkilehtenä Seiska, toiveammattina julkkis… Tv-ihmiset on kauniita ja niissä on glamouria. Niillä on paljon rahaa ja ne viettää coolia elämää. Sinne mukaan siis.
On siinä elämänarvot vähissä.
M!ka
Tää menee suunnilleen samaan vitutukseen kuin Elämä on kovaa. Tuntuu että nykyään kaikki haluaa julkkiksiksi hinnalla millä hyvänsä, vaikka eväät on aika vähissä.
Siihen aikoihin kun tein sanat oli joku Marika Fingerroos jokaisen lehden kannessa. Mimmin suurimmat saavutukset oli vissiin se että se oli jonkun kyläkauppiaan salarakas ja sillä oli silikonit. No, sen 15 minuuttia tais jo mennä.
Tässä hienoin kohta on kun biisi alkaa kunnolla – ekassa säkeistössä on pelkästään mun laulu ja kitara ja sitten kun bändi tulee mukaan biisi oikein räjähtää silmille. Samoin Maukan paukutukset väliosassa on aikas komeaa kuultavaa.
Erkko
Taistelija
No
niin… päästään seuraamaan miten käy, kun Vietnamin sodan veteraani
kohtaa amerikkalaisen pikkukaupungin juntteja… Jos joku ei tiedä,
niin kyseessähän on ensimmäinen Rambo-leffa, joka on meikäläisen
mielestä sarjan ainoa oikeasti onnistunut elokuva. Niistä lopuista saa
kyllä irti b-leffanaurut, jos vaan riittää aikaa tuhlattavaksi.
Häiriköt on tiivistänyt alle kahteen minuuttiin koko leffan tarinan …ja miten hienosti se onkaan tiivistetty! Aivan loistava suoritus. Tässä tulee selvitettyä John Rambon taustat, Vietnamin sodan veteraaneihin aikoinaan kohdistunut antipatia, Rambon pikkukaupunkiin saapumisen syyt, seriffin kanssa syntyneet erimielisyydet ja Rambon syrjään vetäytyvä, mutta uhattuna periksi antamaton luonne.
Taistelukohtauksiakaan
ei ole ”unohdettu”, sillä kertosäkeen aikana sitten taistellaan,
ryömitään, juostaan, hikoillaan, huohotetaan, ammutaan ja kuollaan.
Kertosäettä onkin mukana sopivan paljon. Kyllähän sitä taistelua
pitää olla "aktion"-luokituksen leffassa …ja leffabiisissä ollakin.
Varsinaisesti taistelemista ei tarvitse sen tarkemmin kuvatakaan, koska
elokuvissakin taisteleminen toistaa itseään, kuin biisien kertosäkeet.
Täytyy sanoa, että Häiriköillä nämä toimintakuvat toimii…
M!ka
Maailman kovin toimintaleffa on mun mielestä First Blood. Siinä on niin hieno synkkä tunnelma läpi koko leffan ja loppukaan ei oo normaalia Hollywoodia. John Rambo on kova jätkä. Leffasta oli ihan pakko tehdä biisi. Tää on mun näkemys asiasta.
By The Way, leffan coolein kohtaus on kun Rambon vanha pomo Trautman pamahtaa seriffien luokse ja sanoo jotain tyyliin: ”en tullut pelastamaan Ramboa teiltä vaan tulin pelastamaan teidät Rambolta”. Asiaa!
Erkko
Sä kuulut mulle
Koko levyn kaunein biisi. Todellinen balladi rakkaudesta. Välillä suorastaan mahtipontisiksi äityvät viulut, tai tarkemmin sanottuna viulukone, korostaa tätä syvää rakkauden tunnustusta.
No,
jotain
on tässäkin tarinassa taas pahemman kerran pielessä. Rakkaus ja
omistamisen halu ovat menneet ”sankarilla” pahemman kerran sekaisin.
Viulutausta, jonka ikään kuin korostaa syvää rakkautta, kuulostaakin
lähinnä irvokkaalle, kun väkivallan uhka leijuu painostavana ilmassa.
Viuluista saa melkein kylmät väreet. Hyvin rakennettu ristiriita.
Kun
tekstiin tarkemmin paneutuu, niin eihän tässä lopulta edes kysytä
beibiltä mitään, eikä seurustelusta ehkä edes sovittu.
…tai jos sovittiinkin, niin siitä ei enää voi perääntyä:
”…Mä
tiedän beibi että, että sä mua tarvitset. Mä tiedän beibi mua
tarvitset, tajusit sä sitä tai et…”
Biisin lähtökohdista voisi alkaa vaikka kauhuleffa …tai tosielämän parisuhdehelvetti. Olipa sitten kumpi hyvänsä, niin taitaa tässäkin tarinassa olla ratkaisuna väkivalta. Taitavan inhottava biisi.
M!ka
Slovari. Biisistä löytyy mm. akustinen kitara ja viulukone(!). Mulla oli visio että tehdään tästä kunnollinen siirappinen slovari tyyliin 80-luvun Ramones ja 60-luvun Spector. Jos biisiä kuuntelee tarkemmin huomaa että sanat on loppujen lopuksi aika psykot ja ehkä hiukan kieli poskella väsätyt. Viulusovituksen teki loppujen lopuksi Aksu ja mun mielestä tää on hyvän kuuloinen kokonaisuus.
Erkko
Ilman moottorisahaa
Kun
biisi alkaa sanoilla ”mä en koskaan lähde ulos ilman
moottorisahaa…”, ei voi odottaa kun häirikkömäisen hauskaa
biisiä ja sitähän tämä on. Yksinkertaisen tehokas biisi.
Tämä
on hyvin saman henkinen Mä vastaan maailma-biisin kanssa.
Se biisi voisi olla kuvaus yhteiskunnasta syrjäytyneestä väkivaltarikollisesta.
Tässä vedetään enemmän överiksi, kun vastaavanlaiselle kaverille
pistetään vielä moottorisaha kouraan.
Jossain
arvostelussa sanottiin tätä teinimeiningiksi. Oliko se kehu vai
haukku? Sama se. Teinimeininki on periaatteessa positiivinen asia, mutta
eihän tämä nyt mitään teinimeininkiä ole, vaan
moottorisahameininkiä. Moottorisahameininki on saanut alkunsa ehkä Ramonesin
Chainshaw -biisistä ja Häiriköt on jalostanut sitä pitkään
ja hartaasti vuodesta 1990 lähtien. Vaikka välillä on työkaluina käytetty
monenlaisia välineitä mm. moukaria, rälläkkää ja sirkkeliä, on bändi
aina palannut tutun ja turvallisen moottorisahan pariin. Jalostuksen
lopputuloksena on tässä ehkäpä bändin paras moottorisaha-biisi. Tämä
on ehkä levyn hauskin biisi ja samalla yksi levyn parhaista, ehkä
toiseksi paras…
Tätä
kelpaa kuunnella ja laulaa mukana ikiomaa Poulan 2250 Woodmaster -sahaa
silitellen.
Tämä
biisi on itse asiassa ihan kuin jostain First person
shooter -tyylisestä tietokonepelistä, jossa maailma esitetään pelihahmon näkökulmasta
nähtynä ja hahmosta näkyy vain kädessä oleva ase, jolla räiskitään
ympäristöä ja vastaan tulevia vihollisia. "Vihollinen voi
olla missä vaan, eikä koskaan tiedä kuka tulee vastaan. Vihollinen
voi iskee koska vaan, eikä koskaan tiedä koska joutuu matsaamaan…"
Jos osaisin, niin rakentaisikin tämän biisin pohjalta tietokonepelin. Tunnusmusiikkina olisi tämä biisi ja pelin taustalla soisivat kaikki muut Häiriköiden moottorisahabiisit, sekä hyvä nippu muitakin bändin tuotoksia. Pelin käsikirjoitus tapahtumapaikkoineen olisi periaatteessa aika helppo tehdä Häiriköiden biisien pohjalta. Pelin nimi olisi ”Mä vastaan maailma” ja alaotsikkona ”Mä en koskaan lähde ulos ilman moottorisahaa...”
M!ka
Joskus muutama vuosi sitten joku hullu tappoi metrossa ihan tuntemattoman tyypin keskellä päivää kirveellä. Tein nää sanat silloin. Homma vaikutti muhun niin että edelleenkin istun metrossa mieluiten niin ettei tartte olla selkä oviin päin.
Koitin silloin aikonani myös säveltää biisin mutta joku tökki silloin enkä ollut tyytyväinen biisiin. Biisi unohtui vuosiksi mutta sitten kuulin L.F. Bastardsien biisin Switchblade ja lainasin siitä rakenteen, eli biisi alkaa kertosäkeellä ja asia tulee sitten kertosäkeiden välissä.
Tätä me ollaan vedetty ahkerasti keikoilla tänä keväänä; biisi on just sopivan simppeli livebiisi.
Erkko
Hei lähdetään hengaan...
Hesarin kulmat
Tässä biisissä palataan 2004 julkaistun Avohoitoo -biisin tapahtumapaikoille. Hoitoon pääsy oli tuossa biisissä vielä muutaman vuoden jonotuksen päässä, mutta ilmeisesti elämä avohoidossa Hesarin kulmilla voi luistaa jopa kohtuullisen mukavasti, kun vaan asenne on kohdallaan.
Helsinginkadulla
elämä on rentoa ja helppoa. Kaikki tarpeellinen on lähellä ja biisin
tunnelma sen mukainen.
"Jos sä frendejä kaipaat…
Jos sulla on liikaa aikaa…
Jos tarttet maastopyörää…
Tai pitää sekoittaa pää…
Tai
väkisin haluut nekkuun..."
M!ka
Hesarin kulmat on oikeastaan jatko-osa Avohoitoo-biisille. Helsinginkadun kulmat on nykyään aika rauhatonta seutua: siellä pyörii kaikenlaista narkkia ja avohoitopotilasta aamusta yöhön.
Biisin loppuun tehtiin tahallaan junnaava ”lähdetään hengaa Hesarin kulmille” pyöritys, jonka taustalla on ihan aitoa Sörnäisten metroaseman tienoilta äänitettyä örinää.
Erkko
Me ollaan Häiriköt
Häiriköiden
käyntikortti musiikiksi muutettuna?
Miten
bändin nimi voi olla Häiriköt? Aivan niin, pahimmat epäluulosi Häiriköt
-nimisestä yhtyeestä pitävät paikkansa! Biisi todistaa, että ne on
just näitä samoja tyyppejä ne häiriköt, joista lehdet kirjoittelee
tyyliin ”Häirikkö riehui lentokoneessa”. Ei epäilystäkään!
Hauskasti vedetään tässä överiksi.
Biisi kävisi hyvin keikan aloitukseksi, varsinkin sellaiselle yleisölle, joka ei ole oikein tutustunut tämän bändin tyyliin. Toinen hyvä paikka tälle biisille on keikan loppuun tai encoreeseen. Käyntikorttejahan ojennellaan joko tapaamisen alussa tai sitten ihan lopussa.
M!ka
Tää on Maukan käsialaa. Kooruksen melodia on tosi hieno. Maukan alkuperäiset sanoitukset oli vielä vähän tylymmät, mutta me ruuvattiin kimpassa niistä enemmän meidän yleiseen linjaan sopivat.
Biisissä oli alun perin hieno riffikitara alussa ja vikojen kooruksien välissä mutta miksauksessa se jäi aika pienelle. Hyvä lopetusbiisi levylle; loppuun pantiin tietysti vielä räjähdys.
Erkko
Me ollaan Häiriköt...