- keikkaraporttia
|
Share | |
Odottelua (kuva: Jukka Myller).
Rauman Kimmo:
Real good time
Real
good time... Niin vaan tuli tänäkin vuonna maaliskuu ja M!kan sivut ne vaan pyörii
ja pitihän sitä juhlistaa, ennen kuin fakebook kieltää tämänlaisen tiedonvälityksen.
Katkera pala oli et Luonterit perui, mut paikkaajakin löytyi yllättävältä taholta.
Yläkerran ohjelma alkoi Hätä-Ratkaisulla, joka kyl kärsi paljon,
ettei
kitaraa mikitetty
ja laulukin oli hiljaisella, jos oli lainkaan vahvistettu. Sit vielä alussa on
pelkkää tuttujen moikkaamista, joka kylläkin jatkui pitkälle seuraavaan päivään.
Oikein funtsin juhlien jälkeen, et monenkohan kanssa tuli juteltua. Nimet ja
jutun tyngät
vaan vilahteli. Joidenkin kanssa oli lyhyet moikat, toisten kanssa meni
syvällisesti
pitempään
ja joidenkin kanssa meni hervottomaksi herjan heitoksi. Mukavia ihmisiä aasta
ööhön.
Tokana oli Veskun soolo, jota säesti sillä jonkun voodoohörhön kutistamalla
soittimella.
Biisit oli laidasta laitaan kategoriaa ja kuin tyhjästä ilmestyi tamburiini,
joka antoi tahtia
tuolle muuten niin tahdikkaalle nappisilmälle. Kiva meno alkoi olla, mut ei mun nälkä lähde nailonkielillä.
HeviKorolla (kuva: Jukka Myller).
Seuraavana yläkerrassa oli, monelle ehkä ennennäkemätön tai muuten vieroksuttu Hevikorolla. Kyllähän ihmetytti, et mitäköhän tulee kun lavaa on 2x2 metriä ja viisi miestä. No, lava laajeni sivuille ja pienistä kamoista tuli riittävästi mökää.
Ramopunk-piknikiltä tuttu Suohirviö pyörähti HeviKorollan keikalla lavalla sen verran,
että ehti selättää kitaristin. Soittoa ei selätys keskeyttänyt (kuva: M!ka).
Ennestään matskua tuntevat kuumeni heti ja monet pienellä viiveellä, mut varmasti yllätti puun takaa. Levyttämätöntä matskuakin tuli ja setissä oli sopivasti mittaakin, vaik rumpalin kädessä tais olla jotain sotavammaa. No ei jäädä yläkertaan makaamaan,vaan alas.
Jeke ja Kultainen pesäpallomaila Tuomareiden ympäröimänä (kuva: Jukka Myller).
Pienen tauon jälkeen alkoi juonnettu show, joka paljastui kultaisen pesäpallomailan jakamiseksi. Kauhee kuiske kävi ja ei siitä varmaan kauheita vetokertoimia olis saanu, kun Jekelle maila luovutettiin.
Hauskan puheen olivat tuomarit rakentaneet, mut olipa Jekelläkin ollu joku pieni kirjoitushomma lähivuosina. No, salamavalot välkkyi ja tais voittaja paljastaa hymyäkin hetkisen. Tunsin itsekin hetken hyvää fiilistä, kun pääsin voittajan kanssa samaan kuvaan ja samaan aikaan ison laatan teksti heijastui valosta mailan kylkeen. Aika hienon näköinen tuli veisteltyä. No rokkia kehiin.
Vihannes Pajunen jätti rummut ja tuli valojen loisteeseen (kuva: Jukka Myller).
70-luvun Vihannekset pääsi alakerrassa vauhtiin ja niin vaan setti soitettiin, vaik moni varman uskoi et tämä bändi oli jo lopettanut. Olivat perhana uudistuneetkin. Puoles välis settiä Pajunen jätti rummut ja tuli valojen loisteeseen, kun onhan hällä aina ne lasitkin päässä. Rumpuihin tuli uusi mies muutaman biisin ajaksi. Meno koheni heti, mut itsekun olen tyylipuhdas tiukkapipo, niin hiukan vaivas ettei rumpujutut tullu samanlaisina kuin Peteltä, kun aina on ne niin tottunut kuulemaan. Mittän uuttahan ei passaa suvaita.
Sit olikin uusi tuttavuus Psykoterapia. Olihan siinä tuttuja naamoja, mut biisit oli ihan vieraita. Eikä ne yhden livekerran jälkeen oikein muistiin painuneet, et mitäs niissä laulettiinkaan. Energiaa oli kyl lujasti ja IR-Pasin mainostamaa ramopunkkiahan tuo oli. Näissä kemuissa vaan oli sellainen taso, et ehdottomaksi yleisön suosikiksi kohoaminen vaatis kyllä ehkä sellaisen R-bändin Amerikasta. Hiukan ehkä tukkonen soundi, mut seuraavalta keikalta sit lisää kuuntelua.
Aito Sutinen ja Amerikan meininki (kuva: M!ka).
Sit olikin Himanes vuorossa. Bassossa oli nyt aito Sutinen ja olihan hällä
ihan Amerikan meininki. Yleisö alkoi käydä jo kuumana ja eturivissä oli vanha tuttu tungoskin
saapunut.
Himanesilla oli pitkään, et ne vanhat biisit oli tunnettuja, mut kyllä
uudemmistakin ja varsinkin viimeiseltä levyltä alkaa jäädä biisit yleisön muistiin. Hyvä niillä on
tuttuun porukkaan lähteä soittamaan. Mut mikä taas ihmetytti, niin
haukivuorelaisia ei ollut kovinkaan montaa. Tai
enhän minä heitä kaikkia tunne, mut kuitenkin.
Himanesin kanssa saapui vanha tuttu tungoskin (kuva: M!ka).
Aika kului kuin siivillä ja ihan kuivateltiin hikeä illan viimeistä esiintyjää odotellen.
Pojat on poikia ja nyt oli yks uusi. Aika jännää, miten uus tyyppi otetaan vastaan. Hirveä huuto ja taputus, vaikkei ole tainnu yhtään biisiä kirjoittaa Pojille ja keikkojakin oli vasta yks takana. No eipä ainakaan tunne oloaan vieraaksi.
Pojat - Hittejä enempi kun keikkasettiin mahtuu (kuva: Jukka Myller).
Parit uudet biisit soitettiin, jotka osa tietysti oli kuultu jo Mikkelissä. Yleisö heilui ja paikastaan sai pitää tosissaan kiinni. Vähän ehkä jo kummastutti, et noin tuhannesti kuullut Veikkaukset ja Postimiehet vielä saa katsojat villiksi. Tuleekohan nyt vihaisia katseita, jos sanon et olis muitakin hyviä biisejä. Varmaan pisin soittoaika oli annettu ja tuskin sekään mihinkään riitti. Ite luovutin paikkani jossain siinä Utiksien ja Lemmikkien kohdilla, kun taaempaakin näemmä näki ja kuuli.
Sit porukalla nukkumaan. Ei vanha jaksanut pidempään. Tai no suklaakakkua siinä vielä syötiin.
Seuraavalle päivälle ei uskaltanu soppaa varata, kun jos vaikka ei oliskaan ruokahalu kiihottunut tappiinsa siihen mennessä. Hotelliin meno ja hiusten laitto yms otti aikansa et jäi lauantain yläkerta näkemättä.
Heko ja aplodit (kuva: Jukka Myller).
Samat naamat eri puhe. Kultainen pesäpallomaila 2011:n ja 2012:n tuomaristo, M!ka, Hannu "Woimasointu" Jokinen, Leena Lehtolainen ja Hartza Miettinen (kuva: Jukka Myller).
Alakerrassa alkoi taas mailan jaolla. Tuomaristo oli sama, mut puhe eri. Eipä tämäkään mitään oraakkelia vaatinut, et Hekohan mailan sai. Olikohan muuten 2012 vuoden. Täytyypi tarkistaa...
Yleislakko aloitti. Ei itselle ollu niin suosikki ja siinä se meni asioita puidessa et eipä jääny oikein mitään kuvaa.
Masa Tarja ja pienet liikkeet (kuva: Jeke).
Tarjasit oli tulossa ja sitä odotti. Basisti Kimmo tais ekaa kertaa olla Vastavirralla, mut en huomannu suurempaa jännitystä. Viime aikoina on tullu tarkkailtua Masan rumpalointia. Hienosti soittelee ja pienillä liikkeillä saa kivoja juttuja tehtyä. Uutta levyä tässä odotellaan, et millaset reggaet on nyt nauhoiteltu.
"Sanktio soitti rankaisupohjalta" (kuva: Hartza).
Jaaha. Sanktio. On kyl muuttunu melkoiseksi Sanktioksi lähivuosina. Temmot on menny tappiin ja rankaisupohjalta muutenkin. Ei puutu kuin et Tommilla olis joku piiska lavalla, jolla vetelee yleisöä. Vankkumattomat fanit ovat keränneet hekin. Tällä tahdilla jos menee, niin mitähän on seuraava levy.
Seuraava oli Tappajatomaatit. Kovaa menoa pidettiin yllä ja koskahan heiltä tulee uutta levyä, kun näyttää et kaikki julkaisee levyä joka vuosi. Ei kyl muistu, et olis mainittu asiasta.
Alkoi itsellä jo mennä maitohapoille ja Wokkivihanneksetkin meni sivu suun. No eiköhän he vielä jossain vastaan tule, jos vaikka vanha sais itsensä liikkeelle.
Mut oli kyl juontajakaksikko vahvassa vireessä. Liekkö ihan kotona harjoiteltu. Vähän ehkä jäykähkö oli kyl toinen, mut jotenkin sai jäykkyydellään yleisön hytkymään. Kumma heppu.
Suuret kiitokset järjestäjälle ja majoittajille ja tietysti seuralle.
Rauman Kimmo
Gabba gabba
we accept you
we accept you one of us
